Suomi kriisissä: syntyvyys laskee, ihmiset pakkautuvat Helsinkiin, sosiaaliluokkien väliset erot rehottavat ja eläkejärjestelmä romahtaa

Lueppa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin globaalisti on aivan sama mitä Suomessa tehdään. Maapallon ongelmat on se ongelma. Holtiton väestöräjähdys. Pitäisi EU:n tasolla päättää, ettei somaleita, intialaisia, kiinalaisia päästetä Eurooppaan. Poikkeuksena korkeakoulutetut jotka antaakin jotain eikä vaan ota.

Mielummin somaleja, intialaisia ja kiinalaisia kuin kaltaisiasi saamattomia ja sönköttäviä vetelyksiä.

Tilastot ei ole mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti huolestuttavaa on se,miten rennosti joykut ottavat tämän asian. Puolet eivät olleet lainkaan huolissaan.

Aika huolestuttavaa että ihmiset eivät tajua, miten järkyttävistä muutoksista lähitulevaisuudessa on kyse.

So what? Eihän tämä asia mitenkään vaikuta suurimman osan ihmisten elämään. Eikä suurin osa ihmisistä pysty tälle mitään tekemään vaikka kiinnostaisikin? Kukaan ei voi pakottaa ketään lisääntymään ja olemaan sidottuna kakkaraan loppuelämänsä. Kaikki huolestuneet voi itse lisääntyä niin paljon kuin ennättää ja prse kestää.

Souvat -hyypiöitä meillä riittää. Alkaa varmaan 10-20 -vuoden päästä mieli muuttua, kun kaikki muuttuu.

10-20 vuoden päästä voidaan kaikki olla mullan alla, joten ei mieli muutu.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapset kiinnosta yhtään mutta olisin valmis siittämään vaikka 50 naista raskaaksi, minulla siis riittäisi intoa tehdä lapsia tähän maahan mutta miten onko naisilla intoa tehdä lapsia tähän maahan?

Taitaa tämä syntyvyys ongelma olla lähinnä naisten ongelma.

Mahtaako sulla saldo riittää? Viidestäkymmenestä mukulasta lankeaa aika kivankokoiset elarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2005 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.

Työvoimapula meneillään.... Omalla alallani pula on ainakin valtava. Nykyinen työttömyys on lähinnä rakenteellista, keskittyy kouluttamattomaan ja ikääntyneeseen väestöön. Miksi ihmeessä nyt syntyvät päätyisivät jotenkin automaattisesti työttömiksi?

Huumorillakin 😉

”Huutava työvoimapula on täällä

Työvoimapula on jo huutava. Kuljin katua, niin erään firman ovi oli auki ja sieltä kuului huutoa. Menin katsomaan, niin työvoimapulahan se siellä huusi.

Avoinna oli myyjän paikka ja kysyin pomolta, onko paljon hakijoita. Pomo kertoi, että ei ole vielä edes kahta sataa, vasta jotain 170 ja että lisää pitäisi saada, jotta saataisiin kunnon kilpailu pystyyn työnhakijoiden kesken.

Hän kertoi, että aiemmin on ensin paperilla raakattu hakijoista pois 90%, sitten 10% kutsuttu ryhmähaastatteluun ja niistä valittu kolme henkilökohtaiseen haastatteluun ja testeillä selvitetty sopivin. Nyt hänellä oli uusi idea, mutta hakijoita tarvittaisiin pari sataa, jotta se toimisi, nykyisessä työvoimapula tilanteessa vaan ei meinaa löytyä ihan sitä kahta sataa hakijaa.

Jätin hakemuksen ja menin kysymään seuraavana päivänä, onko tilanne parempi, kun ei huutoa kuulu. Työvoimapula ei enää huutanut niin kovaa, nyt oli hakijoita jo 220, mutta ei se ihme, olihan palkkakin 7,40 tunti. Pomo sanoi, että hakuprosessi etenee nyt niin, että jokainen hakija maksaa sata euroa osallistumisestaan, jotta saadaan vähän rekrytointikuluja pois.

Sitten kaikki hakijat pistetään tappelemaan karsintaerien kautta finaalia kohti työpaikasta. Samalla pomo myy lippuja katsomoon seuraamaan, kun köyhät tappelee työpaikasta. Voittaja saa kuulemma määräaikaisen ”kutsuttaessa” työsuhteen, jossa työtunteja on tarpeen mukaan 0-20 tuntia viikossa, seuraavan päivän vuorot sovitaan edellisen päivän päätteeksi, jotta ei tule varattua vuoroja turhaan, jos sattuu kaveri tulemaan kipeäksi vaikka viikoksi.

Päätin osallistua työnhakuun. Siinä me 200 hakijaa aloimme järjestäytyä tappelemaan konkreettisesti tästä upeasta työmahdollisuudesta. Sivusilmällä näin työvoimapulan huutavan yleisön joukossa juuri ennen kuin ensimmäinen vastustajani latasi nyrkkinsä nenääni.

Myöhemmin kuulin, että työvoimapula aikoo jatkaa huutamistaan niin kauan, kunnes jokaiseen työpaikkaan on vähintään 300 hakijaa. Joko sinä olet kohdannut huutavan työvoimapulan….

Sille hän ei voi mitään, että osa porukasta opiskelee kaikenmaailman huuhaa -aloja joilla ei työllisty. Esim. Tekniikan alalla on töitä osaaville.

Matalasti koulutetuista ei myöskään ole puutetta, kuten myyjistä. Se ei poista sitä etteikö ammattitaitoisista, koulutetuista ihmisistä olisi huutava pula. 

Suomessa pitäisi saada palvelua Suomen kielellä, mutta siitä on jo lipsuttu. Pääkaupunkiseudulla puhutaan englantia, itä-suomessa on venäjänkielisiä yrittäjiä. Kaikkien suomessa työskentelevien pitäisi opetella suomea.

Pitkään Suomessa työskennelleet esim kebab paikoissa, ovat oppineet suomen kielen.

Kun demokratia ja lainsäädäntöä ylläpitävät instituutiot saadaan asteittain murennettua (Venäjä, Kiina, Steve Bannon y.m.v.), palataan anarkistisiin olosuhteisiin ja viidakon lakeihin, joissa ratkaisee aseistus, raaka asenne ja voima - kuten luolamiesaikoina. Monille tämä tuntuu tänä päivänä olevan houkutteleva vaihtoehto kitkuttavan yhteiskunnan rakentamisen sijasta. Demokratia ja sivistys ovat yliarvostettuja aseiden voiman ja sorron rinnalla. Ihmiskunnan itselle järjetön tuhon ja luomisen sykli. Viimeksi toinen maailmansota lopetti globaalin tuhosyklin ja saatiin nauttia 75v rakennusta ja (suhteellista) rauhaa. Uudet tuulet puhaltavat, vääjäämättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.

On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei. 

60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?

Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä. 

Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän  ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin. 

Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.

Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.

Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä. 

Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.

Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin. 

Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan,  olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin. 

Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.

Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan. 

Mitä ihmettä sinä selität? Useimmat ihmiset kykenevät luomaan ihmissuhteita läpi elämän. Jostain syystä Suomessa siedetään se, että joillain on niin heikot sosiaaliset taidot, että hengataan niiden lapsuudenystävien kanssa samalla paikkakunnalla läpi elämän ja pahimmillaan yhteiskunnan piikkiin. 

No mä koitan selittää sitä, että Suomessa nyt vaan ei enää ole tapana soittaa naapurin ovikelloa ja pyytää naapuria lapsenvahdiksi, jos on leikannut veitsellä sormeensa. Lapsiperheillä ei ole niitä tukiverkostoja, joita arjessa saattaa lasten tai kodinhoidon suhteen tarvita. Jostain syystä meille on syntynyt käytäntö, että vain isovanhemmat kuuluvat tukiverkostoon ja korkeintaan vanhempien sisarukset. Naapuritkaan eivät enää kuulu lapsiperheiden tukiverkostoon. Uuden tukiverkoston luominen täysin tyhjästä voi viedä vuosia ja siinä ajassa ollaan jo itse tai tukiverkostoon kuuluvat ovat jo muuttaneet pois. Tai lapset kasvaneet niin isoiksi, ettei tukiverkostoa enää tarvitse. Kun tähän lisää vielä riskin, että jäät joko leskeksi tai muuten yksinhuoltajaksi, olet vieläkin enemmän yksin kaikkien asioiden kanssa. Monet kertovat, että eivät saa lastenhoitoapua edes ystäviltään. Kyse ei ole niinkään jonkun yksilön huonoista sosiaalisista taidoista vaan siitä, ettei meillä suomalaisilla oikein ole enää halukkuutta auttaa yhtään ketään. Korkeintaan omia lapsiamme, kaikilla ei ole halukkuutta siihenkään. Olemme "sosiaalisesti sulkeutuneita" ajatuksella, että jokainen pitäköön huolen itsestään, ei kuulu mulle. Oikeasti tämä on aika harmillista, kun muistelen omien lasteni lapsuutta jolloin muihin lähistöllä asuviin ihmisiin tutustuminen oli helppoa ja luontevaa ja ihmiset olivat vielä avuliaita ja yhteisöllisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Euroopan syntyvyystilostoja johtaa Ranska ja toisena on Ruotsi.

Ja kyllä eläkeikää lähestyvien pitää ennakoida se mihin rahat riittävät. Ei välttämättä ole edes kärkevää asua kaksin omakotitalossa, jossa puolet aduintilasta on tyhjillään. Ja syynä asua on joku kiintymys taloon. Johan sen järkikin sanoo, että leski ei pysty tekemään hirveitä remontteja omakotitaloon ja talot ränsistyy.

kantaruotsalaisten hedelmällisyysluku oli 1,6 vuonna 2018. eli ruotsalaisten hedelmällisyysluku ei pahemmin eroa suomesta.

ranskan tilastoja en löytänyt mutta veikkaisin siellä myös ranskalaisten hedelmällisyysluvun olevan samaa tasoa kuin suomessa.

Tässä sulle faktaa, ettet arvaile eli

Euroopan korkein syntyvyys on tällä hetkellä Ranskassa (1,92), Ruotsissa (1,85) ja Irlannissa (1,81).

Ja tässä lähde, jonka voit lukea

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/eun-korkein-syntyvyys-on-ranskassa-j…

Irlannissa abortti on ollut laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.

On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei. 

60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?

Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä. 

Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän  ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin. 

Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.

Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.

Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä. 

Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.

Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin. 

Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan,  olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin. 

Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.

Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan. 

Mitä ihmettä sinä selität? Useimmat ihmiset kykenevät luomaan ihmissuhteita läpi elämän. Jostain syystä Suomessa siedetään se, että joillain on niin heikot sosiaaliset taidot, että hengataan niiden lapsuudenystävien kanssa samalla paikkakunnalla läpi elämän ja pahimmillaan yhteiskunnan piikkiin. 

No mä koitan selittää sitä, että Suomessa nyt vaan ei enää ole tapana soittaa naapurin ovikelloa ja pyytää naapuria lapsenvahdiksi, jos on leikannut veitsellä sormeensa. Lapsiperheillä ei ole niitä tukiverkostoja, joita arjessa saattaa lasten tai kodinhoidon suhteen tarvita. Jostain syystä meille on syntynyt käytäntö, että vain isovanhemmat kuuluvat tukiverkostoon ja korkeintaan vanhempien sisarukset. Naapuritkaan eivät enää kuulu lapsiperheiden tukiverkostoon. Uuden tukiverkoston luominen täysin tyhjästä voi viedä vuosia ja siinä ajassa ollaan jo itse tai tukiverkostoon kuuluvat ovat jo muuttaneet pois. Tai lapset kasvaneet niin isoiksi, ettei tukiverkostoa enää tarvitse. Kun tähän lisää vielä riskin, että jäät joko leskeksi tai muuten yksinhuoltajaksi, olet vieläkin enemmän yksin kaikkien asioiden kanssa. Monet kertovat, että eivät saa lastenhoitoapua edes ystäviltään. Kyse ei ole niinkään jonkun yksilön huonoista sosiaalisista taidoista vaan siitä, ettei meillä suomalaisilla oikein ole enää halukkuutta auttaa yhtään ketään. Korkeintaan omia lapsiamme, kaikilla ei ole halukkuutta siihenkään. Olemme "sosiaalisesti sulkeutuneita" ajatuksella, että jokainen pitäköön huolen itsestään, ei kuulu mulle. Oikeasti tämä on aika harmillista, kun muistelen omien lasteni lapsuutta jolloin muihin lähistöllä asuviin ihmisiin tutustuminen oli helppoa ja luontevaa ja ihmiset olivat vielä avuliaita ja yhteisöllisiä. 

Tuo on kyllä totta. Vielä lisäksi perheellisten tukiverkkoja moni haluaa leikata entisestään. Halutaan työelämässä vaikeuttaa esim. lastenhoidon ja työnteon yhteensovittamista. Kadehtitaan osittaisia hoitovapaita, lomamahdollisuuksia, sairaan lapsen hoitoa. Kadehditaan lapsiperheiden koko ajan niukentuvia palveluja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.

On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei. 

60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?

Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä. 

Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän  ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin. 

Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.

Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.

Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä. 

Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.

Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin. 

Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan,  olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin. 

Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.

Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan. 

Mitä ihmettä sinä selität? Useimmat ihmiset kykenevät luomaan ihmissuhteita läpi elämän. Jostain syystä Suomessa siedetään se, että joillain on niin heikot sosiaaliset taidot, että hengataan niiden lapsuudenystävien kanssa samalla paikkakunnalla läpi elämän ja pahimmillaan yhteiskunnan piikkiin. 

No mä koitan selittää sitä, että Suomessa nyt vaan ei enää ole tapana soittaa naapurin ovikelloa ja pyytää naapuria lapsenvahdiksi, jos on leikannut veitsellä sormeensa. Lapsiperheillä ei ole niitä tukiverkostoja, joita arjessa saattaa lasten tai kodinhoidon suhteen tarvita. Jostain syystä meille on syntynyt käytäntö, että vain isovanhemmat kuuluvat tukiverkostoon ja korkeintaan vanhempien sisarukset. Naapuritkaan eivät enää kuulu lapsiperheiden tukiverkostoon. Uuden tukiverkoston luominen täysin tyhjästä voi viedä vuosia ja siinä ajassa ollaan jo itse tai tukiverkostoon kuuluvat ovat jo muuttaneet pois. Tai lapset kasvaneet niin isoiksi, ettei tukiverkostoa enää tarvitse. Kun tähän lisää vielä riskin, että jäät joko leskeksi tai muuten yksinhuoltajaksi, olet vieläkin enemmän yksin kaikkien asioiden kanssa. Monet kertovat, että eivät saa lastenhoitoapua edes ystäviltään. Kyse ei ole niinkään jonkun yksilön huonoista sosiaalisista taidoista vaan siitä, ettei meillä suomalaisilla oikein ole enää halukkuutta auttaa yhtään ketään. Korkeintaan omia lapsiamme, kaikilla ei ole halukkuutta siihenkään. Olemme "sosiaalisesti sulkeutuneita" ajatuksella, että jokainen pitäköön huolen itsestään, ei kuulu mulle. Oikeasti tämä on aika harmillista, kun muistelen omien lasteni lapsuutta jolloin muihin lähistöllä asuviin ihmisiin tutustuminen oli helppoa ja luontevaa ja ihmiset olivat vielä avuliaita ja yhteisöllisiä. 

Mun mielestä on hyvä, että suomessa ei naapuria häiritä moisilla. Olisi kamalaa jos tuo naapurin yh olisi jatkuvasti pimputtelemassa ovikelloa ja jotain apua vailla kun naapurina olen osa hänen "tukiverkkoaan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyvyyden lisääminen parantaa huoltosuhdetta ja taloustilannetta jos nykyselläkään väkimäärällä kaikille ei ole töitä? Jos meitä olisi yhtäkkiä miljoona lisää täällä niin eivät he täällä olisi työelämässä ja tuottamassa rahaa vaan työttömyysturvan ja toimeentulotuen piirissä.

On outoa, että ihmiset todella kuvittelee, ettei työpaikkjen synnyn ja väestön välillä ole mitään yhteyttä, eli työpaikkoja on tasan sama määrä, oli tekijöitä tai ei. 

60- 80 - luvuilla työttömyys oli matala, vaikka työvoiman kasvu oli nopeaa. Miten tämä oli mahdollista?

Osittain nykyiset ongelmat työmarkkinoilla johtuvat juuri tuleivasuuden uskon puutteesta. Yritykset eivät investoi edes nollakoroilla, koska eivät näe tulevaisuudessa asiakkaita tai työntekijöitä. Kun väki vähenee, investoinnit laskevat entisestään - ja työpaikat saattavat kadota nopeammin kuin työvoima vähenee - eli ilmiö pitää yllä töyttämyyttä. 

Olet ihan oikeassa. Nykyisin tulevaisuuteen eivät luota sen paremmin yritykset kuin kansalaisetkaan. Jos töitä, mistä maksettaisiin oikea palkka, on yhä vähemmän  ja niistä suuri osa on joko määräaikaisia tai seuraavat yt-neuvottelut voivat olla edessä jo heti huomenna, on ihan selvää, ettei uskalleta hankkia lapsia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, paljonko meitä Suomessa on vaan asiaan vaikuttaa myös globaali talouselämä. Ei nuorempi sukupolvi varmaan osaa edes kuvitella, miltä tuntui, kun vastavalmistuneena menit ensimmäiseen työpaikkaasi ja voit ajatella, että tältä jakkaralta lähden aikanaan vanhuuseläkkeelle, jos en itse halua vaihtaa työpaikkaa. Sitten tuli 90-luvun lama eikä sen jälkeen ole ollut samanlaista luottamusta työpaikkojen säilymiseen, vaikka väliin on mahtunut nousukausiakin. 

Osasyy on myös se omistusasunto ja asuntovelka. On vaikea muuttaa jos on se rakkaudella rakennettu talo.

Tästä joku on jo vihjaillut, mutta julkisuudessa ei voi puhua.

Tuo on aivan totta. Työelämä edellyttää, että olet valmis muuttamaan työn perässä. Ja tästä seuraa, että työelämä edellyttää, ettei sulla ole oikeastaan pysyviä ihmissuhteitakaan. Et voi perustaa perhettä paikkaan, jossa sulla olisi tukiverkostot tai edes itselläsi ystäviä, koska työelämän näkökulmasta sun pitää olla milloin tahansa valmis luopumaan siitä kaikesta ja aloittamaan alusta jossain muualla. Ja jos puolisollasi sattuukin olemaan työpaikka paikkakunnalla X ja sulla ei, sun pitäisi silti olla valmis muuttamaan paikkakunnalle Y, vaikka puolisosi työllistymismahdollisuudet siellä ei olisikaan kovin hyvät. Lapset pitää repiä irti tutuista ympäristöistään, tutuista ihmisistä, ystävistään ja kavereistaan ja heidänkin aloittaa alusta jossain muualla. En ole tässä asiantuntija, mutta voisin kuvitella, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy jo senkin vuoksi, ettei kehenkään uskalleta enää luoda syvempää suhdetta, koska ihmissuhteista on tullut väliaikaisia, vain johonkin paikkaan tai elämäntilanteeseen liittyviä. 

Höpö höpö. Suomen ongelmahan on nimenomaan se, että työvoiman liikkuvuus on vähäistä. Elättää porukkaa sinne minne ovat sattuneet syntymään ihan vaan jotta maa pysyisi asuttuna. Näkee hän sen USAsta ja Kanadastakin miten maaseutu on tyhjentynyt ja keskittyy alueille joissa on elämisen mahdollisuuksia.

Hyvä pointti, mutta noiden kohdalla onkin kyse niistä, jotka jo ovat nk asettuneet aloilleen ja perustaneet perhettä jonnekin, sekä niistä, jotka eivät ole koskaan lähteneetkään kotipaikkakunniltaan minnekään. Suomessa nuoret naiset lähtevät opiskelemaan muualle ja harvemmin palaavat takaisin kotipaikkakunnilleen, jos siellä ei ole heille töitä (kuten ei usein olekaan). Valmistumisen jälkeenkin asutaan vielä vuokralla, koska ei ole vielä tietoa, miten ja missä työura lähtee kehittymään. Tampereella opiskelleen työ voikin viedä Turkuun tai Helsinkiin tai päinvastoin. 

Mä näkisin yhtenä ongelmana myös meidän suomalaisten "sosiaalisen sulkeutumisen". Tarkoitan tällä sitä, että jos asut perheesi kanssa paikkakunnalla, jossa sulla ei ole sen paremmin ystäviä kuin tukiverkostojakaan,  olet aika yksin. Kasarin alussa olin parikymppinen opiskelija ja yks päivä ovikelloni soi. Naapuri muutamaa kerrosta ylempää tuli kysymään, voisinko ottaa hänen lapsensa hoitoon siksi ajaksi, että hän lähtee käymään ensiavussa leikattuaan veitsellä pahasti sormeensa. Tottakai se sopi, vaikkei mulla ollut silloin vielä edes kokemusta pienistä lapsista. E tällaista ole enää nykyisin. 

Yhdysvalloille on tyypillistä, että ihmiset muuttavat ympäri maata aikuisiällään, lapsineen, puolisoineen. Saavat sitten uusia ystäviä ja työkavereita uusilta paikkakunnilta. On poikkeuksellista tämä Suomen malli, jossa koetaan, että on ok aikuisen ihmisen asua äidin kanssa samalla paikkakunnilla ja viettää äikaa vanhojen päiväkoti/koulukavereiden kanssa vielä aikuisenakin.

Tuota juuri tarkoitinkin. Suomessa työkavereita tavataan työpaikalla, ei muualla. Naapureita ehkä tervehditään pihassa tai porraskäytävässä, mutta ei tiedetä yleensä edes naapurin nimeä. Sukunimi ehkä, mutta sekin on luettu vain postiluukusta. Tälläkin palstalla on viikottain aloituksia, joissa puhutaan aikuisiällä ystävystymisen vaikeudesta. Yhdysvalloille on tyypillistä, että ystävyyssuhteet ovat pinnallisempia eivätkä kestä. Vanhat ystävät vaihdetaan lennosta uusiin, kun muutetaan. 

Mitä ihmettä sinä selität? Useimmat ihmiset kykenevät luomaan ihmissuhteita läpi elämän. Jostain syystä Suomessa siedetään se, että joillain on niin heikot sosiaaliset taidot, että hengataan niiden lapsuudenystävien kanssa samalla paikkakunnalla läpi elämän ja pahimmillaan yhteiskunnan piikkiin. 

No mä koitan selittää sitä, että Suomessa nyt vaan ei enää ole tapana soittaa naapurin ovikelloa ja pyytää naapuria lapsenvahdiksi, jos on leikannut veitsellä sormeensa. Lapsiperheillä ei ole niitä tukiverkostoja, joita arjessa saattaa lasten tai kodinhoidon suhteen tarvita. Jostain syystä meille on syntynyt käytäntö, että vain isovanhemmat kuuluvat tukiverkostoon ja korkeintaan vanhempien sisarukset. Naapuritkaan eivät enää kuulu lapsiperheiden tukiverkostoon. Uuden tukiverkoston luominen täysin tyhjästä voi viedä vuosia ja siinä ajassa ollaan jo itse tai tukiverkostoon kuuluvat ovat jo muuttaneet pois. Tai lapset kasvaneet niin isoiksi, ettei tukiverkostoa enää tarvitse. Kun tähän lisää vielä riskin, että jäät joko leskeksi tai muuten yksinhuoltajaksi, olet vieläkin enemmän yksin kaikkien asioiden kanssa. Monet kertovat, että eivät saa lastenhoitoapua edes ystäviltään. Kyse ei ole niinkään jonkun yksilön huonoista sosiaalisista taidoista vaan siitä, ettei meillä suomalaisilla oikein ole enää halukkuutta auttaa yhtään ketään. Korkeintaan omia lapsiamme, kaikilla ei ole halukkuutta siihenkään. Olemme "sosiaalisesti sulkeutuneita" ajatuksella, että jokainen pitäköön huolen itsestään, ei kuulu mulle. Oikeasti tämä on aika harmillista, kun muistelen omien lasteni lapsuutta jolloin muihin lähistöllä asuviin ihmisiin tutustuminen oli helppoa ja luontevaa ja ihmiset olivat vielä avuliaita ja yhteisöllisiä. 

Mun mielestä on hyvä, että suomessa ei naapuria häiritä moisilla. Olisi kamalaa jos tuo naapurin yh olisi jatkuvasti pimputtelemassa ovikelloa ja jotain apua vailla kun naapurina olen osa hänen "tukiverkkoaan". 

Niinpä. Kuulut tässä asiassa varmasti enemmistöön. Sen vuoksi tukiverkostojen luominen tyhjästä on Suomessa hyvin vaikeaa. Ja mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että jos tukiverkostot on paikkakunnalla A, ei haluta muuttaa paikkakunnalle B. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla missä menee paremmin. Kokonaisuutta ajatellen.

Veikkaisin Ruotsia ja Norjaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla missä menee paremmin. Kokonaisuutta ajatellen.

Veikkaisin Ruotsia ja Norjaa

Ruotsi??? Hah, tuo raiskausten, ampumisten ja autonpolttojen kansankotiko? Maa jossa kunnat menevät konkurssiin, kun maahnamuuton kulut paisuvat.

Pää pois pensaasta ja lukemaan netistä kansainvälisiä uutisia Ylen ja HS:n kuran sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmastonmuutos ei ole epäoleellista! Suomalaiset kuluttavat, laskelmien mukaan, peräti neljän maapallon luonnonvarat ja saastuttavat monikymmenkertaisesti kehittyvien maiden asukkaisiin nähden. Täältä, jos mistä, on syytäkin vähentää syntyvyyttä.

Syntyvyys onkin Suomessa vähentynyt ihan ilman eri toimia samalle tasolle kun Kiinassa yhden lapsen politiikan aikaan. Suomen väkiluku kuitenkin kasvaa m**h**m**t*n seurauksena. Eli varmaan sinun seuraava looginen päätöksesi olisi lyödä r4j47 k11nn1 tulijoilta, ilmastonmuutoksen nimissä.

(Pahoittelen kryptausta)

Lapsia ei ehditä hankkia, kun ihmisten aika menee itsepalveluun. Lasten kuskaamiseen. Pitkiin työpäiviin. Aikaa ei ole. Rahat ei riitä. Verotus on liian korkea. Jatkuva Marina uutisissa, miten on huonosti asiat. Lopetetaan valitus ja synnytetään pari lasta, ettei vanhana tarvitse olla aina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä eniten tässä mietityttää muutama asia:

Miksi syntyvyys on alhaisinta niissä maissa missä perheitä tuetaan eniten?

Miksi syntyvyys on alhaisinta niissä maissa missä on eniten tasa-arvoa?

Jos lapsettomuuten on syynä se ettei ihmisillä ole varaa niin miksi sitten suomessakin eniten lapsia tekevät köyhät ihmiset?

Suomessa lähes puolet kotitalouksista on yhden hengen talouksia, voisiko se vaikuttaa myös alhaiseen syntyvyyteen?

-Suomi kuuluu Euroopan häntäpäähän perhetukien maksajana.

-Tasa-arvo? Suomessa? Ei sitä oikeasti ole.

-Tämä on jo kääntynyt, suurimmat perheet syntyvät koulutetuille ja hyvin toimeentuleville naisille.

-Tässä on mukana myös runsaslukuiset vanhukset, opiskelijat jne.

Syntyvyyttä voidaan aina paikata työperäisellä maahanmuutolla, Suomi täytyy pystyä vain tekemään siinä mielessä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapset kiinnosta yhtään mutta olisin valmis siittämään vaikka 50 naista raskaaksi, minulla siis riittäisi intoa tehdä lapsia tähän maahan mutta miten onko naisilla intoa tehdä lapsia tähän maahan?

Taitaa tämä syntyvyys ongelma olla lähinnä naisten ongelma.

Ei tarvita siittäjiä, heistä ei ole yhtään pulaa. Pulaa on hyvistä isistä, siis vanhemmista. 

Sosialismi ei toimi. Me ollaan kohta kaikki köyhiä, sairaita ja silleen. Ruuan hintaa aletaan säännösteleen, autoilua ja kuluttamista säännöstellään. Virkamiehet asuu Helsingin ydinkeskustan arvokiinteistöissä, tienaavat satojatuhansia, keksivät uusia säännöksiä ja shoppaavat stokkalla. Ei tämä ole kapitalismia nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole kapitalismia vaan tämä on juuri sitä mihin sosialismi johtaa ennen pitkää. Yli puolet kansasta tyhmistyy ja passivoituu, pienemmän ryhmän tehdessä kaiken työn, kolmannen vielä pienemmän ryhmän kerätessä kermat päältä. 

Sosiaalisilla tuilla elelevä suomalainen on kuin opettavaisen tarinan karsinassa iloisesti ruokaa mussuttava syöttöporsas. Työtä tekevät suomalaiset syöttävät heitä viimeisillä voimillaan. Pienen pienen ryhmän myydessä lopuksi sikalan sikoineen ja työntekijöineen eniten tarjoavalle. Sen pituinen se.

Kapitalismissa kaikilla on mahdollisuus kerätä rahaa ja mammonaa vain omaan kukkaroon. 

Juuri tämä nykyinen tilanne on kahden kauppa ja oikeastaan kuitenkin lopulta vain yhden syy. Sosiaalikommarismin syy, eli verotuksen syy.

Jos suomea johdettaisi ja täällä olisi ahkeraa & älykästä sakkia päättävissä elimissä, tätä keskustelua ei edes käytäisi. Mutta kun ei ! Suomi on Ultrakommaristininen, kiihkopunikkien sosiaalihuuhaan tyyssija ja ns. Ground zero. Neukkulakin aikanaan oli vain marjanpoimijoiden puuhamaa suomeen verrattuna.

Tuossa kahden kaupassa on osapuolena EK :n siat ja valtion puolelta himoverokommarit. Ja siinä välissä normaali palkansaaja ja varsinkin nettomaksajat, joilla on nyt tilastojenkin valossa todistetusti mennyt kuppi nurin tähän touhuun. Kuka helevetin hullu mitään kakaroita tällaiseen paskasysteemin alkaa vääntämään, kun normaalilla rehellisellä työllä et edes itseäsi saa kunnolla elätettyä etkä pidettyä ihmisarvoista elintasoa yllä, vaan touhu on kädestä suuhun ja tilistä tiliin paskathousuissa ripulointia ja haaristelua. Mitään ei jää yli eikä säästöön, puhumattakaan että sillä rehellisellä työllä saisit itseäsi ikänä velattomaksi. Tämä paskasysteemi on lähtökohtaisestikin niin perceestä ja tieten tahtoen suunniteltu niin että, pakko olla ikivelassa ja sitä myöten kynsihampain roikuttava töissä sekä oltava EK sikojen perceeseen vedettävänä. Ja sen EK :n neezeripalkkojen jälkeen jälkikuiville puulaavat sitten Kuivan &  Ryhmyisen verokyrvän kanssa himoverokommarit. Sitten on punikkien nyrkit toisten taskuissa kyynärpäitä myöten, komutaan taskut nurin ja viedään tuhkatkin pesästä. Ja ahneimmat kommarit nyysii vielä sen tuhkalaatikonkin !

Saa siinä jeesustella ja ihmetellä miksei kakarat oikein nappaa. Eikä oikein mikään muukaan.