Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Niin ja mentiin myös kihloihin lähes heti, ja oli päivänselvää että mennään myös naimisiin jos lapsia aletaan ”tehdä”. Naimisissa ollaan edelleen. T. 263
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ideaalitilanteessa yhdessäoloa olisi takana esimerkiksi neljä vuotta ennen lapsem yrittämistä. Tällöin suhde ei ole mitään hetken huumaa ja ne toisen ärsyttävät tavat ja piirteetkin on tullut jo huomattua.
Toki kaikki on myös hyvin pariskuntakohtaista. Vanhemmalla naisella ei riitä aika vuosikausien odotteluun ja toisaalta jonku teinin ei välttämättä tarvitse tulla raskaaksi heti 20v täytettyään.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta mun mielipide on se että suurin osa vauvoista saadaan rakkaudesta.
itsekkyydestä niitä sikiää. minä haluan, minä haluan minä minä minä
Ei se ikä, eikä mikään aika ennusta kuinka kauan pari tulee olemaan yhdessä, tai kuinka auvoista se elämä tulee olemaan lasten kanssa. Ihan höpöä tollaset. Ihmiset elää nykyään nii satumaailmassa, etteivät kestä sitä vastuullista ja epäitsekästä perhe-elämää, oli ikä sitten 20 tai 40
Riippuu varmaan siitä kauanko taksimatka ravintolassa tapaamisen jälkeen jomman kumman kotiin kestää, että voiko aloittaa heti, kun päästään perille, vai pitääkö juoda esim kahvit alle. Tosi pitkä taksimatka voi toki aiheuttaa kiusausta aloittaa jo taksissa, mutta sitä tulisi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä varmaan tuntea sitä toista vähän. Kaamea ajatus, että ei muuta saisi kuin kupan, aviottoman lapsen ja sille ikuiset isätraumat.
Mutta jos se kolahtaa, turha on venailla. Ja kolahduksenhan tietää per heti. Meillä ei ollut naimisiinmenosta niin väliä mutta sitouduttu oli henkisesti ja vauva sopi siihen hyvin. Ja sitten vielä yksi ja sitten vielä yksi.
Riippuu iästä. Jos oot 35 lapseton nainen, et voi oottaa kolmea vuotta. Oot 38 ja toteat, ettei oo se oikea ja sit taas 3 vuotta, niin oot jo 41, joka on tosi korkea ikä ensisynnyttäjälle.
Jos oot alle 25, niin voit oottaa vaikka 7-vuotta, kunnes täytät sen. Alle kolmikymppisenä hyvin voi oottaa 3 vuotta. Mutta mitä enemmän ikää, sen isompi kiire on. Jollain yli 35 varmaan 6kk on ihan ok jättää ehkäisy pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Aikuisena” eli silloin, kun on jo jonkin verran elettyä elämää takana, voi olla helpompaa tehdä isoja ratkaisuja elämässä nopeastikin.
Olin itse 27-v kun koin vahvaa tarvetta hankkia lapsia. Tavatessani lasteni isän, taisin jo toisilla treffeillä ehdottaa lapsen hankkimista ja alle 2 kk ensi tapaamisesta olin jo raskaana. Saatiin kaksi lasta ja kasvatettiin lapsia ydinperheenä kunnes erottiin lopulta sovussa. Oltiin alusta alkaen enemmän vanhemmuuskumppaneita kuin rakastavaisia. Mutta entä sitten? Meillä on kaksi ihanaa lasta ja päivääkään emme kadu. Se iso rakkaustarina sai alkunsa paljon myöhemmin toisen miehen kanssa, jolla oma lapsiluku täynnä, kuten minullakin. Tällainen elämän pieni ”epätäydellisyys” ei haittaa minua ollenkaan, että lapset ja ihana parisuhde eivät tulleet samassa paketissa.
Tunnen useammankin perheen, joissa tultu raskaaksi hyvin nopeasti (ja toivotusta) ja näyttäisi olevan ihan yhtä hyvät mahdollisuudet onnelliseen ja kestävään parisuhteeseen kuin vakiintuneemmilla pariskunnilla. Näin yli kymmenen vuoden seurantajaksolla. :D
Ja ettei tule väärää käsitystä minusta taikka lähipiirissäni niin ihan normaaleja, korkeasti koulutettuja ja työssä käyviä ihmisiä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä edettiin nopeasti, vähän vahingossa tosin. Vuoden kuluttua tapaamisesta tulin raskaaksi (25 vuotiaana) ja edelleen 18 yhteisen vuoden jälkeen olemme onnellisesti yhdessä. Onnekas sattuma ehkä...
Vierailija kirjoitti:
On hyvä varmaan tuntea sitä toista vähän. Kaamea ajatus, että ei muuta saisi kuin kupan, aviottoman lapsen ja sille ikuiset isätraumat.
Mutta jos se kolahtaa, turha on venailla. Ja kolahduksenhan tietää per heti. Meillä ei ollut naimisiinmenosta niin väliä mutta sitouduttu oli henkisesti ja vauva sopi siihen hyvin. Ja sitten vielä yksi ja sitten vielä yksi.
Isätraumoja ei tule, kun isää ei ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä varmaan tuntea sitä toista vähän. Kaamea ajatus, että ei muuta saisi kuin kupan, aviottoman lapsen ja sille ikuiset isätraumat.
Mutta jos se kolahtaa, turha on venailla. Ja kolahduksenhan tietää per heti. Meillä ei ollut naimisiinmenosta niin väliä mutta sitouduttu oli henkisesti ja vauva sopi siihen hyvin. Ja sitten vielä yksi ja sitten vielä yksi.
Isätraumoja ei tule, kun isää ei ole :D
Väität, ettei isättömyys ei voi olla traumauttavaa?
Me oltiin oltu kimpassa 3kk. Eiköhän sen jokainen itse tiedä.
Mut sitähän sanotaan että 6kk näyttää mikä toinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin 19 v kun tavattiin, 21 v aloin ruinuamaan vauvaa, mies lämpeni vuoden jälkeen, 22 v alettiin yrittämään ja vuosi siitä 23 v tulin raskaaksi. Kova yritys takana. Seuraavat lapset tulivat helpommalla yrittämisellä.
Sanotaan että riidat parisuhteessa alkavat yleensä 4 vuoden jälkeen.
Itse asuisin jonkun aikaa puolison kanssa yhdessä ja katsoisin millaista yhteiselämä on.
Ja ehkä reilut 4 v oltaisi yhdessä, jolloin ihastumisvaihe olisi takana ja näkisi millaista elämä on ilman ihastumista.
Joku 7-8 minuuttia riittää. Jos muijalla on hyvä perse ja on hyvännäköinen
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin 19 v kun tavattiin, 21 v aloin ruinuamaan vauvaa, mies lämpeni vuoden jälkeen, 22 v alettiin yrittämään ja vuosi siitä 23 v tulin raskaaksi. Kova yritys takana. Seuraavat lapset tulivat helpommalla yrittämisellä.
Joo, ei kannata rojauttaa lastia kurkkuun.
Meillä lähti yritys ihan tietoisesti ensimmäisestä yhteisestä yöstä. Heti en tullut raskaaksi, puolisen vuotta siinä lopulta meni. Nyt kolme yhteistä lasta ja rakkaus kukoistaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti yritys ihan tietoisesti ensimmäisestä yhteisestä yöstä. Heti en tullut raskaaksi, puolisen vuotta siinä lopulta meni. Nyt kolme yhteistä lasta ja rakkaus kukoistaa edelleen.
Romanttista, että jotkut vielä odottavat naimisiin asti ennen seksin aloittamista.
Me jätettiin ehkäisy pois muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, eikä edes olla mitään boheemeja heittäytyjiä noin muuten. Tulin raskaaksi melko pian, eli raskaustesti näytti positiivista puolen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta.
Jälkeenpäin ajatellen tuntuu hassulta että kaikki kävi noin nopeasti. Mutta niinhän se ennenaikaankin meni ja silloin erottiin vähemmän. Kyllä meillä on mennyt kaikki hienosti ja yhteisiä vuosia takana. Ihmiset odottaa oikeaa aikaa, mutta eihän ne yhdessä eletyt vuodet takaa sitä että parisuhde säilyisi sen paremmin lastensaannin jälkeen. Sellaisestakin olen lukenut, että jos pariskunta saa lapset suhteen alussa, he ehtivät ikään kuin aika alusta saakka tottua siihen että lapsi vie aikaa ja resursseja suhteelta. Pitkässä suhteessa taas lapsen tulo muuttaa merkittävästi jo totuttua dynamiikkaa ja voi aiheuttaa suuremman kriisin itse suhteelle. Alkuhuuma myös auttaa osaltaan kestämään rankkaa vauvavuotta.
En siis sano että kaikkien pitäisi heti hankkia lapset, ja tietysti tässä on vaarana se että onkin valinnut väärin. Mutta joillekin tämä voi olla hyvä ratkaisu elämäntilanteesta riippuen.