Sinä, jota luullaan usein 10 vuotta nuoremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys; mikä tekee ihmisestä 10 vuotta nuoremman näköisen?

Vanhempana naisena voin kertoa omasta puolestani:

-geeniperimänä saatu rypyttömyys ja hiusten värin säilyminen (ei harmaita)

-kasvojen(kin) luusto sellainen, ettei pehmytkudos valahda!

-hoikka vartalo, liikuntaharrastusten vaikutuksesta myös timmi ja lihaksikas

-pitkät hiukset

-positiivinen, hymyilevä ja avoin luonne, hymykuopat

-trendikkään tyylikäs pukeutuminen; ei pintamuotia eikä mummomaista

Näin n62, joka hyvin menee 5-kymppisestä. En edes meikkaa, hiuksissa joskus raitoja.

Olen lyhyt nainen ja luonteeltani ujo ja epävarman oloinen. Ikää 30, yleensä luullaan 10 v. nuoremmaksi. Itse huomaan kyllä jo vanhenemisen merkit (alkoivat siinä 25 v. jälkeen)

60 jatkaa. Kolme-neljäkymppisenä minua luultiin toisinaan aviomieheni tyttäreksi. Mieheni on minua neljä vuotta vanhempi. Ensin me oltiin aivan järkyttyneitä tästä. Myöhemmin opittiin nauramaan asialle.

Kuka nyt haluaa itseään mitenkin pettää. Jotku naiset on ihan mehuissaan kun mies osaa sopivasti hämmästellä hänen nuorekkuuttaan.

Ei häiritse tippaakaan. Olen pieni (160cm) suht hoikka ja urheilullinen. Nätit kasvot ja tyttömäinen, pitkät suorat hiukset. Pukeudun klassisen trendikkäästi. Usein luullaan nuoremmaksi kuin olen. Ikää 53v. En ota itseäni liian vakavasti ja olen iloinen ja sosiaalinen.

Olen kohta 40-vuotias mutta papereita kysytään edelleen, jopa tulitikkuja ostaessa. Huvittaa se kassojen reaktio ja anteeksipyytely, kun näkevät syntymävuoteni. Junassa myytiin joitain vuosia sitten lastenlippu, kun palasin festareilta aivan ryytyneenä.

Työelämässä asia ottaa päähän. Olin pari vuotta vaativassa asiantuntijatehtävässä ja sain todistaa osaamistani alkuun kuormittavan paljon. Kaikissa työpaikoissa on tytötelty. Tämä vaikutti aiemmin siten, etten oikein nähnyt itseäni ammattilaisena, vaikka pätevä olinkin.

Parikymppisenä tein opettajan sijaisuuksia ala-asteella. Nolotti, kun yksi vakituisista opettajista tuli käskyttämään minua käytävältä välitunnille. Nolotti kyllä häntäkin, kun sai tietää minun opettavan naapuriluokkaa.

Olen lyhyt ja normaalipainoinen. Pukeudun siististi, voisi sanoa että klassiseen tyyliin. En tiedä, miten voisin näyttää vähemmän nuorelta. Alkoholia ja tupakkaa on kulunut, stressiäkin on elämään mahtunut vaikka muille jakaa. Ehkä tämä on geeneissä: mummoni näytti vielä viisikymppisenä 20 vuotta nuoremmalta.

Jossain vintillä on varmaan aivan kammottavaan kuntoon rapistunut potretti meikäläisestä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys; mikä tekee ihmisestä 10 vuotta nuoremman näköisen?

Esimerkiksi:

Naiset 40v ja vanhemmat, monilla on jo ryppyjä ja juonteita kasvoissa, mitä ei saa meikeillä piilotettua, sekä hiukset ohenee ja harmaantuu + vartalo vähän pröhistyy. Jos nainen on kuitenkin täysin erilainen kuin mitä nämä edellä mainitut niin voidaan varmaan sanoa että hän on hyvin säilynyt ja näyttää ikäistään nuoremmalta.

Miehet 40v ja vanhemmat, monet ovat lihavia, kaljupäisiä tai alkavaa sellaista sekä hiukset ja parta harmaantuu. Monet pukeutuvat epäsiististi ja heidän yleisolemus on vähän renttumainen.

Jos mies taas on hoikka, urheilullinen, lihaksikas, hiukset päässä sekä pukeutuu siististi ja yleisolemus on huoliteltu ja tyylikäs ja on sellainen ns katseenkääntäjä niin voidaan varmaan sanoa että hän erottuu edukseen ja näyttää ikäistään nuoremmalta.

Tietysti pelkkä ulkonäkö ei automaattisesti tee kenestäkään parempaa ihmistä, mutta se on kuitenkin asia mikä ensin huomataan.

Monissa nettisovelluksissa se ulkonäkö on vaan tärkein valinnan peruste.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys; mikä tekee ihmisestä 10 vuotta nuoremman näköisen?

Geenit ja elintavat.

Työkaverini vaikuttavat hämmästyneiltä, kun kerron, että olen kohta kuusikymppinen. Johtuu varmaan siitä, että olen terve, reipas ja elämäniloinen enkä juuri ollenkaan harmaantunut. Lisäksi minulla on varsin vilkas seksielämä, mutta siitä he eivät tiedä mitään. Saattavat ehkä mielessään ihmetellä, miksi olen joinakin aamuina niin säteilevän iloinen, mutta seksistähän se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 27, luullaan teiniksi. Viime talvena bussikuski oli myymässä lastenlippua - minulla oli värikäs pipo ja reppu joten se ehkä vaikutti :D. Olen 149cm pitkä eli Suomessa aika lyhyt, tämä on varmasti suurin syy siihen että näytän nuorelta. Kasvotkin on pyöreät eli aika lapsekkaat.

Kyllähän se ärsyttää. Työelämässä ei oteta vakavasti ja luullaan tet harjoittelijaksi.

Mulla sama. Pyöreäkasvoinen 153cm, joka pukeutuu vähän erikoisemmin. Talvisin tämä korostuu, kun huivi ja pipo peittävät naamaa. 

Paras virhearvio on ollut 20 vuotta nuorempi juuri pituuden ja talvivaatetuksen takia. Yritin joskus ostaa yskänlääkettä punnan kaupasta Englannissa ja minulta pyydettiin henkkarit, kun yskänlääkettä ei saa myydä alle 16-vuotiaille. Olin 35. 

Lukiosta päästyäni äidin työkaveri kysyi milloin menen ripille. Luuli minua 12 tai 13-vuotiaaksi.

Työelämässä on tosiaan aina se harjoittelijatyttönen, joka ei tiedä mistään mitään, vaikka olisi tehnyt töitä viimeiset 20 vuotta alalla. Todella rasittavaa. 

Meillä tämä sama ongelma kulkee suvussa, sekä isän että äidin puolelta. Äitiäkin luullaan usein ikäistään nuoremmaksi ja järkytys on aina suuri, kun hän kertoo, että hänellä on aikuisia lapsia. 

Todennäköisesti käy niin, että minua tullaan luulemaan koko elämäni ajan huomattavasti nuoremmaksi. Tuntuu, että tuo virhearvio kasvaa vaan  mitä vanhemmaksi tulee. 

Olen 47-vuotias ja minua luullaan aina sen 10 vuotta nuoremmaksi. Olen hieman pyöreä, rypytön ja kädetkin vielä aivan sileät. Käsistä ja kaulasta iän yleensä näkeekin. 

Kävin naisgynekologilla ja hän yhtäkkiä katsoi minua järkyttyneen näköisenä, Sitten katsoi papereita. Ja taas minua. Kysyin peloissani että mitä nyt (olin siis jo pukeissa). Hän sanoi että piti oikein uudestaan katsoa mun syntymävuosi kun ei voi pitää paikkansa. Hänen mielestään olen -82 enkä -72. 

Sama on töissä, minun luullaan kuuluvan noiden kolmevitosten jengiin ja kauhistuvat että mun vanhin lapsi on jo 15 :) .

Hyvät geenit, mummoni oli vielä 90-vuotiaana melkein rypytön, sellainen iholaatu. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt haluaa itseään mitenkin pettää. Jotku naiset on ihan mehuissaan kun mies osaa sopivasti hämmästellä hänen nuorekkuuttaan.

Joo, paitsi usein hämmästelijät ovat olleet naisia. Mutta kiva teoria sulla.

Olen 42-v hoikka, kapeakasvoinen, iloinen, pitkähiuksinen nainen ja minua luullaan 10 v nuoremmaksi: ei todellakaan haittaa 😊 ei ole koskaan haitannut. Kyllä se on lahja!

Vierailija kirjoitti:

Olen 47-vuotias ja minua luullaan aina sen 10 vuotta nuoremmaksi. Olen hieman pyöreä, rypytön ja kädetkin vielä aivan sileät. Käsistä ja kaulasta iän yleensä näkeekin. 

Kävin naisgynekologilla ja hän yhtäkkiä katsoi minua järkyttyneen näköisenä, Sitten katsoi papereita. Ja taas minua. Kysyin peloissani että mitä nyt (olin siis jo pukeissa). Hän sanoi että piti oikein uudestaan katsoa mun syntymävuosi kun ei voi pitää paikkansa. Hänen mielestään olen -82 enkä -72. 

Sama on töissä, minun luullaan kuuluvan noiden kolmevitosten jengiin ja kauhistuvat että mun vanhin lapsi on jo 15 :) .

Hyvät geenit, mummoni oli vielä 90-vuotiaana melkein rypytön, sellainen iholaatu. 

Miksi hämmästelevät 15-vuotiasta lasta, jos kuvittelevat sinun kuuluvan kolmevitosten jengiin? Ihan tavallista tehdä parikymppisenä esikoinen.

Viisikymppinen ja luullaan yleisesti olevan 38v.

Uskottavuus kärsii joskus töissä kun ajatellaan että minulla ei voi olla paljon eli tarkoittaen vuosikymmeniä työkokemusta vaikka sitten onkin ja tietämys siten myös kokenuksen kautta tullutta.

Olen samoissa mitoissa kuin teini-iässä, pukeudun klassisesti aikuisen naisen tapaisesti. Harrastan paljon liikuntaa ja olen ryhdikäs ja kiinteä.

Joskus oudommassa porukassa tulee puheeksi aikuiset lapset ja kun kommentoin jotain asiaan niin osa sanoo että näet sitten kun lapsesi on aikuinen ja ovat ihmeissään kun sanon että on jo ja sitten luullaan ettå olen ollut tyylii 16v kun sain lapsen.

Minua luullaan välillä myös mieheni tyttäreksi vaikka meillä on vain pari vuotta ikäeroa.

Mulle se on ihan ok. Päälle kolmikymppisenä luultiin lapseni teini-käiseksi siskoksi, nyt lähes 60v nippanappa viiskymppiseksi.

Olen hymyilevä, aktiivinen, pidän itsestäni huolta, minulla on todella paksut upeat hiukset ( nyt jo vähän harmaata), olen suht sirorakenteinen ja pukeudun kaikkeen muuhun paitsi mustaan ja harmaaseen. Ryppyjäkään ei juurikaan ole eikä piirteet ole pahemmin valahtaneet

Täällä on joku tosi aikaisin vanhentunut joka laittaa alanuolia kaikille nuorekkaille.

Olin festareilla ja 20 vuotias nuori mies tuli juttelemaan ja järkyttyi kun kuuli minun olevan 31 vuotta. "Ai sä oot niin vanha!" En oikein tiedä miten se olis pitänyt ottaa. 😅

Yleensä huvittaa koska ruvetaan päivittelee että et kai? Oikeesti? Yms. Eniten ärsytti aika vähän aikaa sitten kun eräs kassa neiti kutsui vartijan varmistamaan passia kun olin ostamassa vkl oluita seisoin siinä hyvin nolona ja manailin mielessäni hiljan ottamaani kampausta kun kaapin kokoinen korsto tuijotti minua ja passin kuvaa no sain juomani :D,olen olemukseltani aika neutraali ja 27v nainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 41-vuotias nainen ja minua luullaan yleensä 7-10 vuotta nuoremmaksi. Minulla on myönteinen elämänasenne ja kehitän itseäni ihmisenä aktiivisesti. Lisäksi minulla on sellainen hillityn tyylikäs ja aavistuksen androgyyni pukeutumistyyli ja meikki/hiukset. Suhtautuminen minuun ei yleensä muutu sen jälkeen kun todellinen ikäni paljastuu. Jotkut suhtautuvat sen jälkeen hieman avoimemmin ihaillen ja ulkomuotoani ihmetellen tmv.

Työelämässä tilanne on minulle etu, joten ei häiritse ollenkaan, mutta deittaillessa häiritsee jonkin verran. Olen tapaillut useampaakin reilusti itseäni nuorempaa miestä, mutta kukaan heistä ei ole ollut henkisesti riittävän kypsä. Tilanteet päättyvät usein siihen että mies haluaisi jatkaa suhdetta (tai jos on ollut kysymys kevyestä seksisuhteesta niin mies haluaisi muuttaa sen vakavammaksi), mutta minä en, ja mies ei pysty ymmärtämään syytä siihen.

Voisihan sitä lopettaa kokonaan noiden nuorempien kanssa treffeillä käymisen, mutta en tiedä onko sekään fiksua, koska se yksi poikkeus voi tulla siinäkin ikäluokassa vielä joskus vastaan, joka on riittävän kypsä iästään huolimatta. Kiinnostun niin harvoista miehistä romanttisessa mielessä, että en haluaisi lähtökohtaisesti rajata tapailtavien joukkoa liian pieneksi. Lisäksi oman ikäiset ja etenkin itseä vanhemmat miehet ovat jo melko usein kaavoihinsa kangistuneita, eli eivät pysyisi mukana tässä minun elämäntavassani, jossa edelleen aktiivisesti omaksutaan uutta ja ihan päivittäin kyseenalaistetaan omaa ajattelua. Toivon löytäväni ikäiseni kumppanin, jolla olisi samanlainen asenne elämään, mutta heitä tuntuu olevan kyllä tosi harvassa.

Voi että mä saan niin kiinni tästä sun viestistäsi 🧡

Olen 48v. ja kyllä itse ihan onnellisesti naimisissa. Mutta tunnistan niin hyvin tuon oman ikäisten elämänasenteen. Onneksi se ei ole naisilla ihan noin jyrkkää (no, osalla kyllä on), mutta miehet..

Toivon sinulle samanlaista kypsää, mutta elämälle uteliasta miestä.