Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jota luullaan usein 10 vuotta nuoremmaksi
29.09.2019 |
Imarteleeko vai häiritseekö se? Minkälainen olet olemukseltasi, entä minkä ikäinen olet? Muuttuuko suhtautuminen sen jälkeen kun vastapuoli (töissä tai vapaalla) saa tietää oikean ikäsi?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Lähin tässä miettimään, että melkein pitäisi pitää joku babyface-miitinki. Voisi mennä yhdessä baariin järkyttämään portsaria...
Sitten olisikin iso pettymys, kun papereita ei kysyttäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle kaksikymppisenä mietin että vanheneminen on mukavaa, sillä silloin minut otettaisiin enemmän vakavasti kuin nuorena.
Edelleen yli kolmekymppisenä minua luullaan ulkonäön perusteella joskus jopa 10v nuoremmaksi...
Lisään että täällä kun nuorekkuuden salaisuudeksi kerrotaan hoikkuus ja sporttisuus niin ei päde minuun. Olen keskipituinen, ylipainoinen x/o-vartalo, treenaan vain 6kg kahvakuulalla +päivittäiset kävelylenkit.
Enemmän tuntuu vaikuttavan kasvot ja positiivinen asenne.
Itselläni pyöreät kasvot, suuret (kauniiksi kehutut) silmät, pyöreähkö nenä ja paksuhkot huulet (ikäisekseni).
Pitkähköt luonnonlaineiset hiukset, meikkaan hillitysti, en tupakoi tai rusketa itseäni.
Teineistä ja nuorissa naisissa on paljon ylipainoisia ja pulloissa kasvoissa ei rypyt näy.
on se ihanuutta, viime viikolla naapurin tyttö varmaan 24 vuotias luuli minua 30 vuotiaaksi, niin ruoka-avun mummokin
oikea ikä: 48
Minua luullaan yleensä ikäistäni nuoremmaksi. En oikeastaan tiedä miksi, koska omasta mielestäni alan olla jo hieman kuluneen näköinen. Minulla on huomattavat Sibelius-rypyt, samoin silmien ympärillä on ryppyjä. Viimeisimmät arviot iästäni olivat 25 ja 18. Oikeasti olen 39.
Tässä ketjussa on arveltu, että nuorekas vaikutelma tulee positiivisesta olemuksesta. Itse en ole mitenkään positiivinen tai hymyilevä ihminen, pikemminkin vakava ja hymytön. Ehkä "nuorekas olemus" tulee minun kohdallani lähinnä ujoudesta ja arkuudesta. Samoin minulla on pulleat kasvot (silloinkin kun olen hoikka), rosacea ja joskus finnejä.
Joskus muiden reaktiot yllättävät ja huvittavat. Jos minulle puhutaan kuin lapselle, se loukkaa ja satuttaa. En ole koskaan pitänyt näitä ikäihmettelyjä imartelevina tai kehuina - en todellakaan ole kaunis enkä hyvännäköinen, en itseni enkä muiden mielestä. Parikymppisenä näytin rumalta teiniltä. Nykyään näytän kai rumalta kolmekymppiseltä.
Andymccoys kirjoitti:
on se ihanuutta, viime viikolla naapurin tyttö varmaan 24 vuotias luuli minua 30 vuotiaaksi, niin ruoka-avun mummokin
oikea ikä: 48
Näin mummoikäisenä (toki nuorekkaana ;-)) voin sanoa, että ikäveikkaukseni heittävät nuorempien kohdalla häränpyllyä. Kesällä yksissä juhlissa kysyin samassa kahvipöydässä istuneelta nuorelta, joko tämä on lukiossa. Hän katsoi minua pitkään, ja sanoi olevansa opettaja. :D
Samoin lastenvaunuja lykkivät tytöt ovat toisinaan omissa silmissäni lapsiäitejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuaki puhutellaan, katsotaan ja kohdellaan välillä ku pikkutyttöä... Oon kaunis ja hyväkroppainen koska urheilen paljon. Yleensä luullaan parikymppiseksi. Monesti ihmiset järkyttyy hyvällä tavalla kun kuulee että oon 32 ja lapsiki jo 13 v :D Imartelee vaan ei häiritse ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 50-vuotias, hoikka, urheilullinen ja 'tyttömäinen olemukseltani. Urheilen paljon ja se näkyy ryhdissäni ja vauhdikkaassa askelessani. Viimeksi kesällä minua luultiin alle nelikymppiseksi naiseksi :). Se että olen ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen on tosi mukavaa. Nuorekkuudestani minun on kiittäminen isäni puolelta tulevia geenejä sekä terveellisiä elämäntapojani. Lopetin kokonaan viinin lipittelyn pari vuotta sitten ja se näkyy myös positiivisesti mm. ihoni hehkeydessä.
Olen 40v ja luulen, että mm. lyhyys ja pitkät hiukset vaikuttavat siihen, että minua luullaan nuoremmaksi. Olen myös aika ujo. Pukeudun farkkuihin ja tykkään tennareista/matalista kengistä, ehkä sekin vaikuttaa. Ikäni nousee usein uusien ihmisten kanssa puheenaiheeksi, koen sen ihmettelyn vähän nolona, mutta kuitenkin imartelevana. Kaunis olisin silti mieluummin kuin nuorekas. Mieheni on myös 40 ja häntäkin pidetään nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli viidenkympin, pullukka ja pidän "tätivaatteita" pääasiassa. En ole "sporttinen" (mitä se sitten tarkoittaakaan), enkä nuorekas vaatevalinnoissani yms. en myöskään meikkaa. Minulla on jo aikuiset lapset ja huomaan ihmisten mielessään laskevan, miten se on mahdollista, aina kun tulee puheeksi. Seurassa on myös käynyt, että joku selittelee olevansa ryhmän nestori ja naureskelee sitä, niin itse vain viheltelen, koska tiedän olevani vanhin (ei huvita enää tässä iässä sitä kailottaa...).
"Sporttisuus" ei siis ole syy tähän ja monet (ehkä useimmat) tuntevani sporttiset ihmiset näyttävät itse asiassa vanhemmilta kuin ikäisensa, ovat sellaisia suonikkaita, kuivia, rasvattomia ja ylitreenattuja. Luulen, että geenejäni saan kiittää, äiti ja isä ovat samanlaisia. Minulla on myös hyvä ryhti ja liikun aika ketterästi ja nopeasti ja varmaan tuo lievä ylipaino pitää naaman vähän sileämpänä, tiedä häntä....
Feissarit tervehtivät "Moi mitä jäbä?"
Olen 51vee harmaapartainen harmaakatto.
Tämä naamahan sen tekee, kehonkielikin ehkä jossain määrin.
Ihmiset yhdistävät nuorekkaat kasvot kokemattomuuteen. Se on vähän raskasta joskus.
Kun kertoo esim naisille että yhtä ja toista tässä on tullut jo tähän ikään nähtyä ja koettua, niin ihmiset ovat silleen ooh!, ei uskois!
Viattomuus ja kokemattomuus, sorry, ei löydy enää täältä. Jatkakaa hakua.
Vauvannaama vanhentaa henkisesti. Oletettu viattomuus vetää puoleensa kuin hunaja karhua.
Sitä tuntee itsensä vähän huijariksi tahtomattaan. Sisäpuoli ei ole ollenkaan sitä mitä päällys antaa ymmärtää. Tekisi melkein mieli laittaa varoituskyltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tietysti se tuntuu hyvältä, kun ihmiset ei usko minun olevan 50+
Pidän huolta itsestäni ja aion jatkossakin pysyä mieleltäni ja kehostani nuorena . Ruokavalio aamujumppa hyvä seksielämä ja alko/tupakka/päihteet/kahvi/eläinrasvat/valvominen/stressi pois niin ihminen pysyy nuorena loppuun asti, tanssi ulkoilu luonto rakastelu taide musiikki luovuus ja riittävä uni tilalle!
Olen vähän yli 30 ja mua luullaan usein nuoremmaksi. Olen lyhyt, alle 160 cm ja hoikka, se on varmaan suurin syy. Välillä ärsyttää, mutta enimmäkseen siitä on ihan hyvä mieli.
Töissä tuntuu välillä vaikuttavan uskottavuuteen, tuntuu joskus että täytyy vakuutella että mulla oikeasti on useamman vuoden työkokemus enkä ole mikään aloittelija.
Lasten kanssa en ole huomannut mitään erikoista, en siis usko että mua pidetään minään teiniäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 59 vuotta ja minua luullaan enemmän kuin 10 vuotta nuoremmaksi joka kerta olinpa missä vain. Nuorempana näytin niin pennulta noin 40 vuoteen ikään asti, että on mukavampi näyttää nyt aikuiselta ja vanhemmalta. Saan parempaa kohtelua kaupoissa ja virallisemmissa asioissa, eikä ymmäryskykyäni ja mielipiteitäni kyseenalaisteta. Isälliset ja äidilliset neuvonantajat ovat onneksi kaikonneet ja pystyn keskustelemaan aikuisena aikuisille.
Kyllä ihmiset hämmästyvät ja joka kerta sen myös sanovat. Kun on kuitenkin kyse aikuisista ei asenne mihinkään muutu. Jutut jatkuvat.
Joskus törmään, vapaana naisena, nuorempiin miehiin erilaisissa tapahtumissa. Jos ilmassa on selkeästi yritystä minua kohtaan kerron heti ikäni ja joka karkoittaa suurimman osan heistä. En ole kiinnostunut puuman roolista.
Lisään että täällä kun nuorekkuuden salaisuudeksi kerrotaan hoikkuus ja sporttisuus niin ei päde minuun. Olen keskipituinen, ylipainoinen x/o-vartalo, treenaan vain 6kg kahvakuulalla +päivittäiset kävelylenkit.
Enemmän tuntuu vaikuttavan kasvot ja positiivinen asenne.
Itselläni pyöreät kasvot, suuret (kauniiksi kehutut) silmät, pyöreähkö nenä ja paksuhkot huulet (ikäisekseni).
Pitkähköt luonnonlaineiset hiukset, meikkaan hillitysti, en tupakoi tai rusketa itseäni.