Lue keskustelun säännöt.
"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "
28.09.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c4b28d75-c224-47c6-9afb-c5dfdd5e0ba5
Mitä ajatuksia juttu herättää? Itselläni hyvin ristiriitaisia tunteita. Tavallaan ymmärrän että piti huolehtia omasta selviämisestään, tavallaan kuitenkin jutussakin tulee ilmi miten hän itse pyysi apua ja sai apua monesti. Kuitenkin itse hän ei ollut valmis auttamaan ketään. Todella ristiriitaiset fiilikset. Hienoa kuitenkin tietysti että hän oli yksi selvinneistä, jokainen niistä kuolemista oli turha.
Kommentit (2848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelastusvenehälytyksen jälkeen hälytyskellot olivat alkaneet soida Estonialla.Kun alus oli kyljellään, sumusireeni alkoi soida.
– Tämä merkitsi sitä, että jokaisen piti pelastaa itsensä, Estonian loppuraportissa kirjoitettiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/67f0bcce-d1a4-4d17-a944-f4de81da78e7
Ja tätähän eivät lapset ja vahukset ja kaikki tiedä kun ei prkl kuulutettu asioita.
Silloin oli jo liian myöhäistä alkaa miettiä pakenemista. Vain nopeat elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä normaaleja tunteita ei ainakaan Rull tunne. Miksi mammat hehkuttaa ja puolustaa Rullia.
.
.
.
"Avuttomuuden tunteeseen voi liittyä tunne siitä, ettei pystynyt autaamaan uhreja riittävästi. Syyllisyyden kokeminen onnettomuuden jälkeen on tavallista. Ihminen voi miettiä, miksi juuri hän selvisi tai kuvitella miten onnettomuus olisi voitu välttää. Uhriksi joutuminen ja oma avuttomuus aiheuttaa myös häpeän tunteita."
https://www.traumaterapiakeskus.com/7
.
.
.
Itse en voi täysin arvostaa juuri tämän 25 vuoden tunteetomuuden takia tätä naista. Tuolloin 1994 se on ollut ymmärrettävää, mutta miksi on tarpeen olla tunteeton vielä 25 vuotta myöhemmin? Luulisi, että kuvioon olisi tullut jo muitakin tunteita.
.
.
.
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan ja härskiyttäkin. 🤔Muuten samat ajatukset, mutten ihaile härskiyttä. Itsellä olisi aika vaikeat syyllisyyden tunteet jälkeenpäin, jos olisin samalla tavalla toiminut.
Joo, totta. Sanoin hieman huonosti. Tuon lopun voisin korjata seuraavasti:
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan, JOHIN TARVITTIIN HÄRSKIYTTÄKIN.
Mitä ihmeen ihailtava siinä on? Akka menee toisten yli voittoon- tällaisiako sitä ihaillaan. Syyllisyys olkoon mukanaan vaan, ellei paranna asennettaan.
Ymmärrän, mutta jos ihaillaan "hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan" niin ne ei tullut ILMAN tuota härskiyttä.
Ei yhtä ilman toista. Ei elämää ilman härskiyttä.
Ei voi ihailla voimaa/päämäärätiitoisuutta/selkeyttä ilman tuon härskiyden hyväksymistä tai edes sen ymmärtämistä, että miksi sitä ehdottomasti tarvittiin. Ilman sitä lopputulos olisi ollut kuolema.
Juuri tuota en osta että tulos olisi ollut kuolema jos olisi auttanut toisiakin. Hän on kuollut moraalisesti kun noin väittää. Ei sitä oikein voi ihailla.
Ymmärtän. On se mahdollista näinkin, ettei olisi kuollut jos olisi auttanut. Mutta sitä emme tiedä varmasti.
Mutta sen tiedämme varmasti, että ei kuollut, kun ei auttanut.
Ja sen tiedämme varmasti että laivan henkilökunta oli puolet pelastuneista. Ja sen että Rull potkaisi jonkun jaloistaan, häntä auttoi henkilökunta ja käytti toisia pelastaakseen oman elämänsä. Ja on tyyttyväinen nyt elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan urheilukisa. Yksi pinkaisee 10 minuuttia ennen muita 5 km reissulle. Rulli ja henkilökunta teki näin. Taputatteko vai diskaatteko? Palkitsetteko?
Miten tämä on verrattavissa?
Ei tämä nainen mitään väärin tehnyt siinä, että mahd. nopeasti pinkaisi pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelastusvenehälytyksen jälkeen hälytyskellot olivat alkaneet soida Estonialla.Kun alus oli kyljellään, sumusireeni alkoi soida.
– Tämä merkitsi sitä, että jokaisen piti pelastaa itsensä, Estonian loppuraportissa kirjoitettiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/67f0bcce-d1a4-4d17-a944-f4de81da78e7
Ja tätähän eivät lapset ja vahukset ja kaikki tiedä kun ei prkl kuulutettu asioita.
Silloin oli jo liian myöhäistä alkaa miettiä pakenemista. Vain nopeat elävät.
Niin vaan omaa pakenemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että laivan kyljen päällä kävelevät ihmiset näkivät ikkunoista suoraan hytteihin joissa epätoivoiset ihmiset ihmiset takoivat ikkunaa ja anoivat apua. Jäin miettimään miksi he siellä hyteissään olivat kun luulis että olivat käytävällä ettimässä ulospääsyä.
Luulis myös että joku olisi kirveellä rikkonut noita ikkunoita, mutta kukaan ei tehnyt mitään.
Kerropa mistä sinne pelastautujien keskelle olisi yhtäkkiä ilmestynyt kirves? Siellä kyljen päällä oli aivan helvetin kylmä ja todella tuulista, osa huuhtoutui tuulen takia suoraan jäiseen mereen. Ei siellä ole aikaa alkaa rikkomaan ikkunoita jos oma selviytyminen on kiinni siitä, kuinka monessa sekunnissa pääset pelastuslauttaan. Eivät ne ikkunat olisi edes särkyneet kun ovat vieläkin ehjät vaikka ovat valtavassa paineessa merenpohjassa.
En ole tuo lainaamasi henkilö, mutta olen miettinyt tuota ikkuna-asiaa. Tuo lasin hakkaaminen sisältä käsinhän olisi ollut mahdollista vain, jos veden pinta olisi jo laivan sisällä noussut korkealle. Jos miettii ikkunan ja hytin oven välistä etäisyyttä, kyllä siinä helposti yli kolme metriä on matkaa, nythän se oviseinä olisi toiminut lattiana. Haluaisin niin kovasti uskoa, ettei tuo kerrottu ole totta. :(
Ei se olekaan totta. Siinä vaiheessa kun laiva oli kyljellään, siitä oli sähköt poissa, eli kaikki hytit olivat pilkkopimeitä. Ikkunoista ei siis voinut nähdä sisälle. Ja tosiaan ei sieltä hytin ovelta (joka siinä vaiheessa on muuttunut lattiaksi) edes ylettäisi ikkunaa takomaan. Ja kyllä suurin osa niistä pinnanpuoleisista ikkunoista on edelleen ehjiä. Ilma pääsi pois oviaukoista. Pohjan puolen ikkunoista en osaa sanoa, niitä saatta olla rikkoutunut enemmän.
Kyllä se ikkunajuttu on totta, siellä on mahdollista seisoa muunkin päällä ja taskulappujakin oli.
Ei ole. Minkä päällä ne ihmiset sinun mielestäsi olisivat seisoneet? Hyteissä on sileälaitaiset sängyt, jotka ulottuvat ulkoseinään asti, sekä ikkunapöytä. Kaikki muu on irtainta, joka oli tuossa vaiheessa läjässä ovea vasten monen metrin päässä alapuolella.
Tuosta taskulampulla valaistusta hytistä käsin ikkunaan hakkaamisesta ei ole ikinä missään lehtijutussa mainittu, enkä tosiaan usko että sellaista on tapahtunut. Jos esität linkin johonkin julkaistuun artikkeliin jossa tästä kerrotaan, saatan muuttaa mielipidettäni.
Siellä on alumiinitikkaat joka hytissä!
Miehistöstä pelastautuneista jotkut ainakin kertoivat rikkoneensa hytin ikkunan ja päässeen ulos sitä kautta. Jollainhan se lasi on saatu rikki.
Mäkin muistelisin että olisin tämän lukenut. Olisivatko silla pyöreällä tuolilla joka on yleensä siinä peilin edessä. Siinä on kyllä saanut olla voimaa ja tapahtui varmaan ennen kuin laiva oli kokonaan kyljellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.
Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.
Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.
Eihän sitä tiedä, oliko heillä mukana avopuolisoa tai vanhempia. Yleensä nuoret miehet lähtee reissuille keskenään, eikä vanhempiensa kanssa. Voi olla, että nämä nuoret miehet pelastuivat siksi, että olivat porukalla liikkeellä, auttoivat toinen toisiaan ja olivat kaikki hyväkuntoisia.
No sillä hurripojalla oli ja sinne jätti.
Että ei se pelkkä hyvä kunto riitä.Siis jollain ruotslaispojalla oli vanhemmat mukana, mutta jätti heidät laivaan hukkumaan? Tuostakaan tilanteesta ei tarkemmin tiedä miten se on mennyt. Voi olla, että on yrittänyt pelastaa vanhempansa, mutta he ovat sanoneet, että pelasta itsesi. Ei voi tietää.
Se meni niin että poika kääntyi heitä hakemaan kun eivät jaksaneet mutta he huusivat juokse sinä , mene!
Ja kuuliainen pikkupoika totteli. Olisiko oikea mies tehnyt niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan urheilukisa. Yksi pinkaisee 10 minuuttia ennen muita 5 km reissulle. Rulli ja henkilökunta teki näin. Taputatteko vai diskaatteko? Palkitsetteko?
Miten tämä on verrattavissa?
Ei tämä nainen mitään väärin tehnyt siinä, että mahd. nopeasti pinkaisi pakoon.
Ålå jaksa jankuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että Estonialta selvisivät ne joilla oli onnea. Tietysti hyvä kunto ja päättäväisyys auttoi. Mutta vain jos ymmärsit, huomasit tarpeeksi nopeasti laivan uppoavan ja oli paikassa mistä pääsi pois.
Miten sitten selittyy se, että suurin osa pelastuneista oli nuoria miehiä? Ei minusta millään muulla kuin sillä, että nuorilla miehillä oli tarpeeksi hyvä kunto siihen, että jaksoivat kiivetä kallellaan olevan laivan päälle.
Ja itsekkyyttä jättää vanhemmat ja avopuoliso kuolemaan.
Eihän sitä tiedä, oliko heillä mukana avopuolisoa tai vanhempia. Yleensä nuoret miehet lähtee reissuille keskenään, eikä vanhempiensa kanssa. Voi olla, että nämä nuoret miehet pelastuivat siksi, että olivat porukalla liikkeellä, auttoivat toinen toisiaan ja olivat kaikki hyväkuntoisia.
No sillä hurripojalla oli ja sinne jätti.
Että ei se pelkkä hyvä kunto riitä.Siis jollain ruotslaispojalla oli vanhemmat mukana, mutta jätti heidät laivaan hukkumaan? Tuostakaan tilanteesta ei tarkemmin tiedä miten se on mennyt. Voi olla, että on yrittänyt pelastaa vanhempansa, mutta he ovat sanoneet, että pelasta itsesi. Ei voi tietää.
Se meni niin että poika kääntyi heitä hakemaan kun eivät jaksaneet mutta he huusivat juokse sinä , mene!
Ja kuuliainen pikkupoika totteli. Olisiko oikea mies tehnyt niin?
Kyllä kun kaikki toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aprikoitu miten itse olisi toiminut tilanteessa, ja todettu että ei voi tietää. Ihminen toimii hädässä arvaamattomalla tavalla. Itse olen sillä tavalla epäonnekas että olen joutunut kaksi kertaa tilanteeseen jossa hengenlähtö on ollut lähellä - ensimmäistä kertaa teininä osana vähän isompaa keissiä, ja toisen kerran lapsen kanssa. Tunnistan Rullin kuvaaman tilan jossa keskittyy vain selviämiseen, eikä edes kuule ympäristön ääniä. Arvioin salamannopeasti vaaran ja mahdollisen pakotien, lihakset jännittyy ja pystyy uskomattomiin ponnistuksiin, kivuntunne katoaa. Ja jostain syystä pidätän hengitystä kunnes tilanne on ohi, mikä ei ole hirveän hyvä juttu koska aivot tarvitsee happea? Olen ilmeisesti niitä jotka pystyvät toimimaan heti, mutta en ole ensimmäisenä auttamassa muita jos vaara on läsnä. Paitsi omaa lastani, jonka opin seuraavalla kerralla. Ymmärsin vasta jälkikäteen että oli millistä kiinni ettei lähtenyt oma henki kun työnsin lapsen sivuun. En edes tajunnut tilannetta, vaan kaikki tapahtui kuin vaistonvaraisesti. Jouduin elvyttämään lastani, mutta en tuntenut pelkoa tai mitään muutakaan vaikka muut panikoi ympärillä ja lapsi alkoi jo sinertää, toimin kuin ensiapurobotti. Palasin ”järkiini” vasta kun sain lapsen taas hengittämään ja pääsimme sairaalaan. Silloin vasta pääsi itku ja järkytyin koko tilanteesta. Nämä molemmat kerrat ovat kyllä jälkikäteen tuntuneet traumatisoivilta, ja koin vuosia syyllisyyttä siitä kerrasta kun selvisin vaikka ympäriltä kuoli ihmisiä (tuttujakin), vaikka tilanne ei luojankiitos ollut sellainen että olisi pitänyt muita töniä ja potkia selvitäkseen, tai jossa olisin voinut edes tehdä mitään muiden pelastamiseksi. Eräs henkilö jolla oli hieman paremmat lähtökohdat auttamiseen, mutta mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, kuoli itsekin koska jäi auttamaan. Toinen henkilö jolla oli vastuutehtävä pitää muut turvassa, kuoli suorittaessaan tätä tehtävää. Nämä ovat jääneet vaivaamaan.
En pysty tuomitsemaan ketään selvinnyttä. Varmasti ovat miettineet jokaista pienintäkin asiaa vuosia ja kokeneet syyllisyyttäkin. Siitäkin huolimatta että julkisesti ehkä sanovat toista, tai eivät puhu asiasta ääneen ollenkaan. Ihmismieli toimii niin.
Kummassa olit, Jokelassa vai Kauhajoella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö lukeneet juttua kunnolla? Hän ei varsinaisesti potkaissut ketään vaan hieman ravisteli ja syyksi kertoi sen että olisivat kummatkin hukkuneet jos olisi alannut hinaamaan mukana.
Olisiko siellä pitänyt sen kaaoksen keskellä tehdä kaikessa rauhassa jonkinlainen arvio kaikkien matkustajien mahdollisuuksista selviytyä, jotta olisi tiedetty, tarvitseeko apua enemmän Rull vai ehkä sittenkin täpärästi joku toinen? Olisi myös voitu pitää jonkinlainen keskustelutilaisuus siitä, ketkä matkustajista ovat velvoitettuja auttamaan ja ketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että laivan kyljen päällä kävelevät ihmiset näkivät ikkunoista suoraan hytteihin joissa epätoivoiset ihmiset ihmiset takoivat ikkunaa ja anoivat apua. Jäin miettimään miksi he siellä hyteissään olivat kun luulis että olivat käytävällä ettimässä ulospääsyä.
Luulis myös että joku olisi kirveellä rikkonut noita ikkunoita, mutta kukaan ei tehnyt mitään.
Kerropa mistä sinne pelastautujien keskelle olisi yhtäkkiä ilmestynyt kirves? Siellä kyljen päällä oli aivan helvetin kylmä ja todella tuulista, osa huuhtoutui tuulen takia suoraan jäiseen mereen. Ei siellä ole aikaa alkaa rikkomaan ikkunoita jos oma selviytyminen on kiinni siitä, kuinka monessa sekunnissa pääset pelastuslauttaan. Eivät ne ikkunat olisi edes särkyneet kun ovat vieläkin ehjät vaikka ovat valtavassa paineessa merenpohjassa.
En ole tuo lainaamasi henkilö, mutta olen miettinyt tuota ikkuna-asiaa. Tuo lasin hakkaaminen sisältä käsinhän olisi ollut mahdollista vain, jos veden pinta olisi jo laivan sisällä noussut korkealle. Jos miettii ikkunan ja hytin oven välistä etäisyyttä, kyllä siinä helposti yli kolme metriä on matkaa, nythän se oviseinä olisi toiminut lattiana. Haluaisin niin kovasti uskoa, ettei tuo kerrottu ole totta. :(
Ei se olekaan totta. Siinä vaiheessa kun laiva oli kyljellään, siitä oli sähköt poissa, eli kaikki hytit olivat pilkkopimeitä. Ikkunoista ei siis voinut nähdä sisälle. Ja tosiaan ei sieltä hytin ovelta (joka siinä vaiheessa on muuttunut lattiaksi) edes ylettäisi ikkunaa takomaan. Ja kyllä suurin osa niistä pinnanpuoleisista ikkunoista on edelleen ehjiä. Ilma pääsi pois oviaukoista. Pohjan puolen ikkunoista en osaa sanoa, niitä saatta olla rikkoutunut enemmän.
Kyllä se ikkunajuttu on totta, siellä on mahdollista seisoa muunkin päällä ja taskulappujakin oli.
Ei ole. Minkä päällä ne ihmiset sinun mielestäsi olisivat seisoneet? Hyteissä on sileälaitaiset sängyt, jotka ulottuvat ulkoseinään asti, sekä ikkunapöytä. Kaikki muu on irtainta, joka oli tuossa vaiheessa läjässä ovea vasten monen metrin päässä alapuolella.
Tuosta taskulampulla valaistusta hytistä käsin ikkunaan hakkaamisesta ei ole ikinä missään lehtijutussa mainittu, enkä tosiaan usko että sellaista on tapahtunut. Jos esität linkin johonkin julkaistuun artikkeliin jossa tästä kerrotaan, saatan muuttaa mielipidettäni.
Siellä on alumiinitikkaat joka hytissä!
Miehistöstä pelastautuneista jotkut ainakin kertoivat rikkoneensa hytin ikkunan ja päässeen ulos sitä kautta. Jollainhan se lasi on saatu rikki.
Mäkin muistelisin että olisin tämän lukenut. Olisivatko silla pyöreällä tuolilla joka on yleensä siinä peilin edessä. Siinä on kyllä saanut olla voimaa ja tapahtui varmaan ennen kuin laiva oli kokonaan kyljellään.
Hyttejä on erilaisia ja niin voi olla myös ikkunoita. Juuri tänään luin yhden pelastuneen kertomuksesta, että oli jotenkin ajautunut sellaiseen hyttiin josta oli saanut _aukaistua_ ikkunan. Ei tainnut ihan tavallisen hytin ikkuna olla?
Ei Rull et saa Suomessa selityksiäsi lävitse, et tuolla asenteella, jos millään enää. Ruotsi taitaa tykätä vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö lukeneet juttua kunnolla? Hän ei varsinaisesti potkaissut ketään vaan hieman ravisteli ja syyksi kertoi sen että olisivat kummatkin hukkuneet jos olisi alannut hinaamaan mukana.
Hän käytti sanaa potkaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä normaaleja tunteita ei ainakaan Rull tunne. Miksi mammat hehkuttaa ja puolustaa Rullia.
.
.
.
"Avuttomuuden tunteeseen voi liittyä tunne siitä, ettei pystynyt autaamaan uhreja riittävästi. Syyllisyyden kokeminen onnettomuuden jälkeen on tavallista. Ihminen voi miettiä, miksi juuri hän selvisi tai kuvitella miten onnettomuus olisi voitu välttää. Uhriksi joutuminen ja oma avuttomuus aiheuttaa myös häpeän tunteita."
https://www.traumaterapiakeskus.com/7
.
.
.
Itse en voi täysin arvostaa juuri tämän 25 vuoden tunteetomuuden takia tätä naista. Tuolloin 1994 se on ollut ymmärrettävää, mutta miksi on tarpeen olla tunteeton vielä 25 vuotta myöhemmin? Luulisi, että kuvioon olisi tullut jo muitakin tunteita.
.
.
.
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan ja härskiyttäkin. 🤔Muuten samat ajatukset, mutten ihaile härskiyttä. Itsellä olisi aika vaikeat syyllisyyden tunteet jälkeenpäin, jos olisin samalla tavalla toiminut.
Joo, totta. Sanoin hieman huonosti. Tuon lopun voisin korjata seuraavasti:
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan, JOHIN TARVITTIIN HÄRSKIYTTÄKIN.
Mitä ihmeen ihailtava siinä on? Akka menee toisten yli voittoon- tällaisiako sitä ihaillaan. Syyllisyys olkoon mukanaan vaan, ellei paranna asennettaan.
Ymmärrän, mutta jos ihaillaan "hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan" niin ne ei tullut ILMAN tuota härskiyttä.
Ei yhtä ilman toista. Ei elämää ilman härskiyttä.
Ei voi ihailla voimaa/päämäärätiitoisuutta/selkeyttä ilman tuon härskiyden hyväksymistä tai edes sen ymmärtämistä, että miksi sitä ehdottomasti tarvittiin. Ilman sitä lopputulos olisi ollut kuolema.
Juuri tuota en osta että tulos olisi ollut kuolema jos olisi auttanut toisiakin. Hän on kuollut moraalisesti kun noin väittää. Ei sitä oikein voi ihailla.
Ymmärtän. On se mahdollista näinkin, ettei olisi kuollut jos olisi auttanut. Mutta sitä emme tiedä varmasti.
Mutta sen tiedämme varmasti, että ei kuollut, kun ei auttanut.
Ja sen tiedämme varmasti että laivan henkilökunta oli puolet pelastuneista. Ja sen että Rull potkaisi jonkun jaloistaan, häntä auttoi henkilökunta ja käytti toisia pelastaakseen oman elämänsä. Ja on tyyttyväinen nyt elämäänsä.
???
Laivan henkilökunta oli pukeissa, hereillä, selvinpäin ja ei alakannen hyteissä. Myös kokeneita merelläolioita, varmaan myös aika hyvässä kunnossa (versus pienet lapset, vanhat ihmiset, rapakuntoiset).
Joku hellästi koski hänen jalkaa. Rull sanoi, että ei halunnut ketään vetämään häntä meren pohjaan. Ei hänessä roikkuminen mikään ratkaisu olisi ollut.
Eli mikä tässä sinusta nyt oli väärin?
Ja varmasti olisi kuollut, jos olisi auttanut muita.
Ei ollut mahdollista alkaa auttaa muita kiipeämään ulos ja jos olisi jäänyt yrittämään, olisi kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö lukeneet juttua kunnolla? Hän ei varsinaisesti potkaissut ketään vaan hieman ravisteli ja syyksi kertoi sen että olisivat kummatkin hukkuneet jos olisi alannut hinaamaan mukana.
Vironkielisessä versiossa hän kertoo, että hän _repäisi_ jalkansa irti. Onko se sinusta samaa kuin "hieman ravistelu"?
Selviämisen ja toisten hyväksikäytön ero on iso. Silloinkin pääsee eteenpäin mutta vaan kunniatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä normaaleja tunteita ei ainakaan Rull tunne. Miksi mammat hehkuttaa ja puolustaa Rullia.
.
.
.
"Avuttomuuden tunteeseen voi liittyä tunne siitä, ettei pystynyt autaamaan uhreja riittävästi. Syyllisyyden kokeminen onnettomuuden jälkeen on tavallista. Ihminen voi miettiä, miksi juuri hän selvisi tai kuvitella miten onnettomuus olisi voitu välttää. Uhriksi joutuminen ja oma avuttomuus aiheuttaa myös häpeän tunteita."
https://www.traumaterapiakeskus.com/7
.
.
.
Itse en voi täysin arvostaa juuri tämän 25 vuoden tunteetomuuden takia tätä naista. Tuolloin 1994 se on ollut ymmärrettävää, mutta miksi on tarpeen olla tunteeton vielä 25 vuotta myöhemmin? Luulisi, että kuvioon olisi tullut jo muitakin tunteita.
.
.
.
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan ja härskiyttäkin. 🤔Muuten samat ajatukset, mutten ihaile härskiyttä. Itsellä olisi aika vaikeat syyllisyyden tunteet jälkeenpäin, jos olisin samalla tavalla toiminut.
Joo, totta. Sanoin hieman huonosti. Tuon lopun voisin korjata seuraavasti:
Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan, JOHIN TARVITTIIN HÄRSKIYTTÄKIN.
Mitä ihmeen ihailtava siinä on? Akka menee toisten yli voittoon- tällaisiako sitä ihaillaan. Syyllisyys olkoon mukanaan vaan, ellei paranna asennettaan.
Ymmärrän, mutta jos ihaillaan "hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan" niin ne ei tullut ILMAN tuota härskiyttä.
Ei yhtä ilman toista. Ei elämää ilman härskiyttä.
Ei voi ihailla voimaa/päämäärätiitoisuutta/selkeyttä ilman tuon härskiyden hyväksymistä tai edes sen ymmärtämistä, että miksi sitä ehdottomasti tarvittiin. Ilman sitä lopputulos olisi ollut kuolema.
Juuri tuota en osta että tulos olisi ollut kuolema jos olisi auttanut toisiakin. Hän on kuollut moraalisesti kun noin väittää. Ei sitä oikein voi ihailla.
Ymmärtän. On se mahdollista näinkin, ettei olisi kuollut jos olisi auttanut. Mutta sitä emme tiedä varmasti.
Mutta sen tiedämme varmasti, että ei kuollut, kun ei auttanut.
Ja sen tiedämme varmasti että laivan henkilökunta oli puolet pelastuneista. Ja sen että Rull potkaisi jonkun jaloistaan, häntä auttoi henkilökunta ja käytti toisia pelastaakseen oman elämänsä. Ja on tyyttyväinen nyt elämäänsä.
???
Laivan henkilökunta oli pukeissa, hereillä, selvinpäin ja ei alakannen hyteissä. Myös kokeneita merelläolioita, varmaan myös aika hyvässä kunnossa (versus pienet lapset, vanhat ihmiset, rapakuntoiset).
Joku hellästi koski hänen jalkaa. Rull sanoi, että ei halunnut ketään vetämään häntä meren pohjaan. Ei hänessä roikkuminen mikään ratkaisu olisi ollut.
Eli mikä tässä sinusta nyt oli väärin?
Ja varmasti olisi kuollut, jos olisi auttanut muita.
Ei ollut mahdollista alkaa auttaa muita kiipeämään ulos ja jos olisi jäänyt yrittämään, olisi kuollut.
Ja hän valitsi oman varman pelastumisensa eikä auttanut muita, niin miksi sinä kutsut sitä? Kunniattomaksi pelastumiseksi. Varmaan tykkäisit olla sen omainen jota potki vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin niin ymmärrän senkin puolen että on pitänyt olla itsekäs pelastuakseen. Silti tuntuu karmealta ajatella että mitä jos tämä häneen tarttunut on ollut vaikkapa pieni lapsi joka yrittänyt saada apua? Potkinut hänet pois vaikka samaan aikaan itse roikkunut toisessa joka yrittänyt huolehtia omasta pelastautumisestaan. Onhan se äärettömän surullinen ajatus vaikka kuinka ottaisi huomioon tilanteen hektisyyden ja kaaoksen.
En minäkään tiedä miten olisin ko. tilanteessa toiminut tai olisinko selviytynyt, en tässä halua syyllistää tätä selviytynyttä. Kunhan vain pohdiskelen ja yritän ymmärtää asiaa mikä näin ulkopuolisena on todella vaikea kuvitella omalle kohdalleen.Ap
Nuorimmat Estonialta pelastuneet olivat 14-vuotias norjalainen ja 16-vuotias venäläinen poika.
Sieltä ei pelastunut yhtään pikkulasta ihan siksi että turma tapahtui yöllä jolloin pikkulapset olivat hyteissään nukkumassa. Laivan kallistumassa pikkulasten kannelle pääseminen olisi ollut myös fyysisesti mahdotonta. Yhdenkään pelastuneen kertomuksissa ei puhuta sanaakaan pikkulapsista. Niin että se ei takuulla ollut pikkulapsi joka Marge Rullin jalassa roikkui. Emme me tiedä oliko se edes ihminen vai joku naru tms.
Ap:lle sanoisin että mene itse kokeilemaan vaikka pelastusliivit päälle ylöspääsyä jääkylmästä myrskyävästä merestä pilkkopimeässä. Taatusti sinäkin potkit jaloistasi irti kaiken mikä siinä lähellä on.
Höpö höpö.
Onhan se voinut olla pikkulapsi tai 10-17v joka tarttui Rullin jalkaan hentoisesti.
Se, ettei laivalta pelastunut kuin 2 lasta (14v + 16v) ei tarkoita, että vedessä ei voinut lapsia olla.
Niitä lapsia on voinut olla yksin tai yhdessä vanhemman kanssa vedessä, mutta eivät vain selvinneet. Se, että niitä ei selvinnyt ei mitenkään varmista sitä, että kaikki lapset jäivät laivaan ja kuolivat sinne. Niitä lapsia on voinut kuolla mihin sattuu: laivaan, laivan kannelle, veteen, lauttaan...
Siellä on voinut olla vaikka isä yhtä nopea kuin Rull ja kaapannut lapsensa kainaloon ja lähtenyt samaan aikaan kuin Rull laivasta ulos. Isä ja lapsi ovat voineet ja olla valmiiksi siinä kerroksessa mistä pääsee ulos kannelle. Rull joutui kiipeämään portaan ylös päästäkseen kannelle. Jne jne. Lukemattomia vaihtoehtoja miten lapsia on voinut olla vaikka missä, hytissä/käytävällä/kannella/vedessä..
Siinä on vain kaksi vaihtoehtoa kuka otti hentoisen otteen Rullin jalasta. Joko se oli aikuinen, joka oli juuri kuolemassa ja viimeisillään voimilla otti Rullista kiinni TAI se oli lapsi, joka jo valmiiksi pienemmillä voimilla oli Rullissa kiinni.
Itse pelkään, että se oli lapsi.
Silloin myös se on kauheampaa. Juuri kuolemassa olevaa ei välttämättä pysty enää pelastamaan, mutta lapsen kohdalla tilanne oli toinen. Rullilla ei ollut enää voimia, ymmärrän, mutta olisiko se pelastaminen vaatinut juuri enempää voimia, kun otekin oli jo niin hentoinen? Olisiko riittänyt, että Rull olisi vain nostanut jalkansa ylös ja mahdollinen lapsi olisi pelastunut?
Sitä emme tiedä. Hän ei ottanut sitä riskiä.
Mutta sitä en ymmärrä, ettei hän tunne huonoa omatuntoa, syyllisyyttä, surua, syyllisyyttä siitä miksi minä jäin henkiin tai yleensä muita normaaleja tuntemuksia. Tai ymmärrän, hän ei ole käynyt sitä läpi. Hän itsekin sanoo, ettei ole miettinyt tapahtumaa. Ymmärsin, että välillä vain on kertonut tapahtuneesta, mutta ei sen enempää.
Jotkut puhuvat täällä, että hukkuvat vetää toisenkin kohti kuolemaa. Mutta miten tämä Rulliin jalkaan tarttunut olisi sen voinut tehdä. Otekin oli hento ja Rull itse sanoi, ettei tarvinnut paljoa ravistella kun hentoinen ote irtosi "enempää ei tarvittu".
Olisiko tuossa Rull voinut vain kokeilla nostaa jalkansa ylös ja toinen olisi pelastunut. Rullilla ei ollut ilmeisesti voimia.
Pienestä on tämä elämä kiinni. Yhdellä Rullin jalan ravistelulla sinetöit toisen kohtalon. Eikö tuo normaalisti herätä monenlaisia tuntemuksia vaikka lopputulos olisikin sama "jalan ravistelu".
Rull ei häpeile, ei kadu eikä ole miettinyt tapahtumaa. On varmasti jumissa/pysähdyksissä tapahtuneen kanssa eikä ole kyennyt sitä käsittelemään. Muuten tuota tunteettomuutta ja itsekkyyttä ei selitä mikään.
"Rull ei häpeile, ei kadu eikä ole miettinyt tapahtumaa. On varmasti jumissa/pysähdyksissä tapahtuneen kanssa eikä ole kyennyt sitä käsittelemään. Muuten tuota tunteettomuutta ja itsekkyyttä ei selitä mikään"
Tunteettomuuden tuossa onnettomuustilanteessa ymmärtää. Odottihan kotona 1v lapsi.
Mutta miksi tuo tunteettomuus on kestänyt 25v? Eikö olisi jo aika muuhunkin kuin tunteetomuuteen, katumattomuuteen, itsekyyteen?
Tuota tunteettomuutta ei mielestäni selitä kuin paha trauma, jota ei ole kyetty käymään läpi tai ihmisen yleinen tunteettomuus.
Milloin itsekkyydestä on tullut hyve ja ihailtavaa tai milloin itsekkyyttä on OK olla katumatta tai häpeilemättä?
Pitääkö katua ja hävetä sitä että on vastoin kaikkia todennäköisyyksiä selviytynyt hengissä tuollaisesta tapahtumasta?
Eikö monenlaiset tunteet kuulu onnettomuuteen. Rullilla niitä on vain katumattomuus, häpeämättömyys tms.
Melko tunteetonta.
Turmasta on 25 vuotta. Eiköhän se Rull ole ehtinyt siinä ajassa jo käydä ne tunteet läpi useampaan kertaan. Kuinka helvetin kauan ihmisen pitää velloa syyllisyydessä ja häpeässä, jotta avmammat on tyytyväisiä. Aika parantaa haavat ja tasaa tunteet. Elämä jatkuu.
Ketju on lukittu.
Nyt menee vähän yli sulla.
Psykopaatti ei tunne mitään. Viestini on aika kaukana psykopatiasta, koska sisältää tunteita. Kuten jo aiemmin kirjoitin:
"Itse en voi täysin arvostaa juuri tämän 25 vuoden tunteetomuuden takia tätä naista. Tuolloin 1994 se on ollut ymmärrettävää, mutta miksi on tarpeen olla tunteeton vielä 25 vuotta myöhemmin? Luulisi, että kuvioon olisi tullut jo muitakin tunteita. Toisaalta taas ihailen hänen voimaa selviytyä ja sitä päämääräteitoisuutta sekä selkeyttä hänen toimissaan ja härskiyttäkin. 🤔"