"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Ne auttajat oli kaikki miehiä. Ei nainen siellä olisi selvinnyt muita auttamalla. Pelastuneissa ei juuri muitq ollut kuin nuoria miehiä.

Olen lukenut joistakin pelastuneiden kertomuksista että harva oli havainnut kenenkään auttavan laivalla ketään, mutta joitakin henkilöitä oli ollut jotka auttoivat vetämällä ihmisiä portaikosta turvaan ja jakoivat myös pelastusliivejä jne. Osa oli havainnut myös itsekkyyttä ja sitä että oma henki pelastettiin toisen henki uhraten.

Samanlaiset fiilikset minullekin.

Toisaalta monet niistä avuntilanteista, joissa hän ei auttanut, olivat ilmeisesti sellaisia että ei hän varmaankaan olisi pystynyt auttamaan. Ei kuvista päätellen ollut fyysisesti kovin isokokoinen, joten ei varmaankaan olisi jaksanut isompaa ja painavampaa ihmistä nostaa turvaan, päinvastoin olisivat molemmat tipahtaneet/vajonneet. Ja monet häntä auttaneista ilmeisesti häntä isompia eli hänen auttamisensa ei ollut heille samanlainen "riski".

Fyysisellä koolla ja voimilla on väliä tuonkaltaisissa tilanteissa.

osa ihmisistä ryhtyy rikollisiksi hätätilanteessa

pelastavat oman nahkansa esim löymällä vanhusta jolla on pelastusliivi

mutta niin on tavalisessakin elämässä, on ihmisiä jotka ovat saaneet korkean elintason rikollisella toiminnalla

ongelmaksi heille muodostuu se että muut ihmiset eivät välttämättä hyväksy heidän toimintaansa

Samat fiilikset ap. Mutta niin kuin moni sanoikin, että ei hän olisi pystynyt ketään auttamaan. Kyllä tuollainen kuolemankamppailu, jos oikeasti haluaa elää, on tehtävä itsekkäästi. En siis tuomitse tätä ihmistä tai ketään, joka tuolta selvisi.

Mä olen monesti miettinyt, että itse en olisi selvinnyt tuosta hengissä.

Miksi pelastajat ovat miehiä ja pelastettavat naisia?

Tuossa tilanteessa mennään vaistolla ja onnella. Jokainen saa olla ihan niin itsekäs kuin tarvitsee selvitäkseen hengissä.

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet. 

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia. 

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole. 

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Jaa mikä tasa-arvo? kirjoitti:

Miksi pelastajat ovat miehiä ja pelastettavat naisia?

Ihan fyysysten syiden vuoksi. 

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Samanlaisia ajatuksia minulla. Tottakai on vaikea käsittää, millainen tuo tilanne on ollut, on toiminut pakon edessä ja varmaan monella ihmisellä puskee pintaan selviytymisvaisto tuollaisessa tilanteessa. Ei se mene kuten elokuvissa, että autetaan sitä omaa porukkaa, uskon että tositilanteessa jokainen yrittää pelastaa itsensä ja perheensä.

Silti minusta todellakin ristiriitaista, että itse hän silti pyysi jatkuvasti apua ja saikin sitä, mutta ymmärrän myös, ettei pieni nainen jaksa auttaa, kun kaikki voimat menee omaan selviytymiseen. Isot miehet taas todennäköisesti jaksavat auttaa muitakin. Tuntui silti kamalalta lukea siitä, että kun hän tunsi hennon otteen jalassaan, potkaisi tämän pohjaan, vaikka edellisessä lauseessa kirjoitettiin, että hänen selviytymisensä (roikkui miehen selässä) riippui täysin tämän miehen reaktiosta. Tuntui jotenkin väärältä enkä voi olla ajattelematta, että tuo veden alla tarttuja oli lapsi, jonka vanhemmat todennäköisesti olivat jo menehtyneet, kun yrittivät pelastaa lapsensa.

Kukaan meistäkään ei voi ennalta tietää miten toimisi tuollaisessa tilanteessa. Aika pitkälti siinä mennään adrenaliinin ja selviytymisvaiston ohjaamana.

Itse tuskin olisin selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi potkaissut jalkaansa tarttunutta pois? Todennäköisesti molemmat olisivat hukkuneet, nyt sentään toinen pelastui. Antaisitko itse jonkun tuntemattoman roikkua hengenvaarassa jalassasi kun kaikki voimasi menevät omaan kamppailuusi? Aika jalo olet, jos annat toisen hukuttaa sinutkin. Ja tuossa tilanteessa ei voi jäädä koputtelemaan muiden hyttien oville ja herättelemään, pelastuminen voi olla sekunneista kiinni. Käännyt hakemaan lompakkosi ja ulosmenoreitti on jo tukossa. Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Olihan tämä käytävään juostaan huutanut hyttien ovilta kurkkineille ystävilleen että pitää mennä. Hyttitoverinsa oli nukkunut alasti, mikäli olisi jäänyt odottamaan tämän pukeutumista olisi kuollut itsekin  .

Kyllähän toi kylmäävältä vaikuttaa, mutta olen siinä uskossa että hengenhädässä ihminen on itsekäs, ajattelee vain vaistojen ohjaamana omaa pelastautumistaan.

Helppo se on täällä turvassa kotona miettiä yleviä, kuinka "varmasti itse auttausi toisia", mutta entäpä kun se kauhun paikka oikeasti on käsillä, tajuat että kuolet just nyt itse jos jäät auttamaan...

Kylläpä täällä jeesustellaan. Titanicin uppoaminen oli täysin toisenlainen, koska laiva upposi hitaasti, laivalla henkilökunta johti evakuointia ja ihmiset saatiin pelastusveneisiin, jotka tosin loppuivat kesken.

Estonia kallistui ja upposi niin nopeasti, että oli ihme että kukaan jäi henkiin. Pelkästään kannelle pääsy vaati valtavasti voimia eikä käytännössä juuri kukaan olisi voinut pelastaa muita.

Jotenkin tämä Rull vaistosi mitä oli tulossa.

Hän roikkui jonkun miehen selässä, ei nilkassa kun taas häntä tartuttiin pinnan alta nilkoista.  Jos jalkaasi  tartutaan ja sinut koetetaan vetää syvyyksiin  vaistomainen reaktio on potkaista jalka irti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet.

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia.

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole.

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Osaatko perustella, miksi naisen henki olisi arvokkaampi kuin miehen?

 

Jos oma henki menee niin silloin ei ainakaan pelasta ketään. Hätätilanteessa selviytymisvaistot menee päälle.