Mistä tietää, mihin sosiaaliluokkaan kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opettaja_n32 kirjoitti:

minä olen opettaja, joten tiedän kuuluvani yläluokkaan

Olet kyllä keskiluokkaa. Olisit yläluokkaa, jos sinulla olisi rahaa niin paljon ettei tarviis tehdä opettajan työtä.

opettajiakin on monenlaisia: ensin on lastentarhanopettajia jotka ovat alaluokkaan kuluvia matalapalkkaisia työmuurahaisia, sitten on keskiluokkaan kuuluvat luokan opettajat ja hieman enemmän tienaavat lukioopettajat jotka osaavat jo nauttia elämästä, ja huipulla on tietysti yliopisto-opettajat ja professorit jotka tienaa 7000 ... 12000 eur/kk kotona on uima-allas, ja he ajaa laadukkaimmilla autoilla ym

Tuo yläluokan määritelmä meni pahasti pieleen, johon kuuluu arviolta 5% väestöstä ja henkiset arvot ja suvun vanhat perinteet menevät materiaalin edelle. Ja yksi yhteinen piirre, ettei heidän tarvitse käydä töissä eläkseen, vaan he voivat vaalia kutsumustaan ja perinteitään, koska taide ja kulttuuri ohjaa elämää. Tuskin esim. Hanna Harliinille laadukas auto tai uima-allas on tärkeä, vaan taide ja kulttuuri ja niiden vaaliminen.

https://www.talouselama.fi/uutiset/nain-elaa-suomen-ylaluokka-saksalain…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin älypäiden mielestä kai katsotaan, että kun tilillä oleva varallisuus ylittää jonkun tietyn summan x, niin yhtäkkiä muuttuu ihminen mieleltään yläluokkaiseksi.

Aivan. Jos lähikuppilan pelkän peruskoulun käynyt pitkäaikaistyötön Pertsa voittaa päävoiton Eurojackpotissa, ei hän todellakaan siirry ylimpään yhteiskuntaluokkaan. 

Entäs peruskoulupohjalta rikastunut päihdeongelmaisen räppäri? Tai muut taiteilijat? Menestyvät kirjailijat ovat yläluokkaa? Ei menestyneet kirjailijat alaluokkaa? Tämä on ihan puppua koko teoria.

"Pelkkä kartanon ostaminen, hieno auto, iso kasa rahaa tai muutkaan ulkoiset merkit eivät riitä yksinään tekemään kenestäkään yläluokan jäsentä. Yläluokalla on kuitenkin omat tottumuksensa ja ulkoiset merkkinsä"

Eikä yhteiskuntaluokasta toiseen siirrytä tosta vain, pelkän rahan tai koulutuksen avulla, vaan se vaatii useamman sukupolven työn, perinteissä, kasvatuksessa, henkisissä arvoissa jne.

Minä olen sosionomi, ja katson kuuluvani yläluokkaan tai ainakin ylempään yläluokkaan (siis rahallisesti)

Itse en sano köyhille suoraan halveksivasti mitään, mutta annan silti työttömille pieniä "vihjeitä" joiden perusteella he voivat päätellä olevansa minua alempia, esim pukeudun hyvin tyylikkäästi, auto on Volvo jne

Ap. kysymykseen. Tietää siitä, millaiseen perheeseen ja sukuun olet sattunut syntymään.

Itse kuulun alimpaan tai nipin napin keskiluokkaan. Esi-isät työläisiä, torppareita, renkejä, vanhempani molemmat lääkäreitä (äiti kirurgi) ja itsellä akateeminen tutkinto (valtion virka) ja joten duunari alaluokka tuntuu lähemmältä, jos huomioin asuinalueen, harrastukset, henkisesti arvot, perinteet, kasvatuksen jne. lapsuuden elin tavislähiössä, samoin taviskoulu jne.

Ystäväni kuuluu yläluokkaan ja eliittin, joka huokuu hänestä monella tapaa sydämen sivistyksenä, asenteessa, käytöksessä, kulttuurin ja taiteen tuntemuksena ja hän on aina voinut valita mitä opiskelee tai missä (yksityiskoulut ja tutkinnut) ja hänen ei tarvitse olla töissä eläkseen, vaan muista arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sosionomi, ja katson kuuluvani yläluokkaan tai ainakin ylempään yläluokkaan (siis rahallisesti)

Itse en sano köyhille suoraan halveksivasti mitään, mutta annan silti työttömille pieniä "vihjeitä" joiden perusteella he voivat päätellä olevansa minua alempia, esim pukeudun hyvin tyylikkäästi, auto on Volvo jne

Hehheh, huumorin kukka se on kaunehin kukka. Toi Volvo oli kyllä aika hyvä.

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Ja tällähän ei ole yhteiskuntaluokan kanssa juurikaan tekemistä.

Aina on ollut sivistyneitä köyhiä ja juoppoja rikkaita.

Kyse on turhan lokeroinnin välttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tällaista täytyy pohtia, niin kuuluu siihen pahnanpohjimmaisiin.

työttömät ovat pahnanpohjimmaisia, samaan alakastiin kuuluu myös pätkäduunarit

Entä jos työttömällä pahnanpohjimmaisella on useampi akateeminen loppututkinto?

Jossakin vaiheessa esim. Espoossa, joka toisella työttömällä oli takana akateeminen koulutus, useilla vielä useampi tutkinto.

Ja nykyäään myös monet opettajat ovat pätkäduunareita.

Ja sinun mielestä he kuuluvat pahnanpohjimmaisiin? Ristiriitaista, kun tohtoreiksi väittelleitä on työttömänä tai tekevät pätkätyötä.

Tätä tässä on yritetty jo meneen otteeseen selittää. Jos ei korkea koulutus realisoidu rahaksi ja vallaksi, sillä ei ole mitään virkaa. Ei, vaikka käsienheiluttelumaisterit laitakaupungin vuokrayksiössään miten muuta toivoisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Ei ahdista, mutta useammassa maassa asuneena näin suomalaisen yhteiskunnan luokkajaon epämääräisyyden hyvänä asiana. Jo useamman sukupolven ajan ihmiset - ainakin osa heistä - ovat aidosti kyenneet tekemään oman tulevaisuutensa omien lahjojensa mukaan. Mietipä esimerkiksi meidän presidenttejämme, ei Mauno Koiviston tai Tarja Halosen lapsuuden luokka ole kovin korkea ole ollut, mihin  luokkaan heidät laittaisit? Ja olisiko heidän luokittelussaan mitään järkeä? Eikö hienoa, että oma äly ja tarmo vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin se millaiseen perheeseen on sattunut syntymään? Erityisesti minusta edellisten sukupolvien ansioksi pitää lukea kannustus koulutukseen, mitä monenlaisissa perheissä on harrastettu, ei pelkästään niissä akateemisissa missä tuo varmaan normi, mutta myös esim. useissa työväen perheissä, haluttiin, että lapset pääsisivät elämässä helpommalla. Ilman muuta on niitä onnettomia sukuja joissa huono-osaisuus periytyy, mutta suhteellisen suuri osa kansaa pystyy vellomaan "luokasta toiseen", tuo erittäin hyvä juttu. Siksi ihmettelen näitä ketjuja.

Oma sivistystasosi ei ole kovin korkealla, kun et edes tiedä, että Niklas Herlin menehtyi jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opettaja_n32 kirjoitti:

minä olen opettaja, joten tiedän kuuluvani yläluokkaan

Olet kyllä keskiluokkaa. Olisit yläluokkaa, jos sinulla olisi rahaa niin paljon ettei tarviis tehdä opettajan työtä.

opettajiakin on monenlaisia: ensin on lastentarhanopettajia jotka ovat alaluokkaan kuluvia matalapalkkaisia työmuurahaisia, sitten on keskiluokkaan kuuluvat luokan opettajat ja hieman enemmän tienaavat lukioopettajat jotka osaavat jo nauttia elämästä, ja huipulla on tietysti yliopisto-opettajat ja professorit jotka tienaa 7000 ... 12000 eur/kk kotona on uima-allas, ja he ajaa laadukkaimmilla autoilla ym

Tuo yläluokan määritelmä meni pahasti pieleen, johon kuuluu arviolta 5% väestöstä ja henkiset arvot ja suvun vanhat perinteet menevät materiaalin edelle. Ja yksi yhteinen piirre, ettei heidän tarvitse käydä töissä eläkseen, vaan he voivat vaalia kutsumustaan ja perinteitään, koska taide ja kulttuuri ohjaa elämää. Tuskin esim. Hanna Harliinille laadukas auto tai uima-allas on tärkeä, vaan taide ja kulttuuri ja niiden vaaliminen.

https://www.talouselama.fi/uutiset/nain-elaa-suomen-ylaluokka-saksalain…

Tilastokeskus tietää kertoa, että varakkaimpaan 1% talouksista pääsee 2M€:n omaisuudella. Varakkaimpaan desiliin pääsee 750.000€:n omaisuudella. Noilla omaisuuksilla ei vapaaherran tai -rouvan elämää vielä leveästi elellä, joten yläluokan luulisi olevan paljon pienempi kuin 5%. Muutenhan mekin olemme kohta yläluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma sivistystasosi ei ole kovin korkealla, kun et edes tiedä, että Niklas Herlin menehtyi jo vuosia sitten.

Aloitin keskustelun Herlineistä kun totesin Suomessa usein yläluokan myös työskentelevän, ei pelkästään elävän varallisuudellaan. Niklas nostettiin keskustelussa esimerkiksi myöhemmin, tosin sopiva esimerkki noiden stereotypioiden mrtamiseen. Mutta Herlinien suku on suuri:

Axel Niklas Herlin (1838–1906), kauppias ja juristi joka tunnettiin Suomen ensimmäisenä sosialistina.

Rafael Herlin (1865–1928), metsänhoitaja ja filosofian tohtori

Walter Albert Herlin (1871–1921), virkamies ja päätoimittaja

Harald Herlin, (1874–1941) Kone Oyj:n perustaja ja johtaja

Heikki H. Herlin (1901–1989) Kone Oyj:n toimitusjohtaja ja suuromistaja, Harald Herlinin poika.

Pekka Herlin, (1932–2003), Kone Oyj:n suuromistaja, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, Heikki Herlinin poika.

Hanna Nurminen (o.s. Herlin, s. 1955), Koneen Säätiön asiamies ja hallituksen puheenjohtaja, Pekka Herlinin tytär

Antti Herlin (s. 1956), Kone Oyj:n suuromistaja, hallintoneuvoston puheenjohtaja, Pekka Herlinin poika

Ilkka Herlin (s. 1959), Cargotec Oyj:n hallituksen puheenjohtaja ja suuromistaja, Pekka Herlinin poika

Niklas Herlin (1963–2017), toimittaja ja kustantaja, Cargotec Oyj:n suuromistaja, Pekka Herlinin poika[6]

Ilona Herlin (s. 1965), Cargotec Oyj:n suuromistaja, Pekka Herlinin tytär. Kielitieteilijä, kirjoittanut väitöskirjan suomen kielen kun-sanasta.

Jussi Herlin (s. 1984), Kone Oy:n hallituksen jäsen, Antti Herlinin poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Ei ahdista, mutta useammassa maassa asuneena näin suomalaisen yhteiskunnan luokkajaon epämääräisyyden hyvänä asiana. Jo useamman sukupolven ajan ihmiset - ainakin osa heistä - ovat aidosti kyenneet tekemään oman tulevaisuutensa omien lahjojensa mukaan. Mietipä esimerkiksi meidän presidenttejämme, ei Mauno Koiviston tai Tarja Halosen lapsuuden luokka ole kovin korkea ole ollut, mihin  luokkaan heidät laittaisit? Ja olisiko heidän luokittelussaan mitään järkeä? Eikö hienoa, että oma äly ja tarmo vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin se millaiseen perheeseen on sattunut syntymään? Erityisesti minusta edellisten sukupolvien ansioksi pitää lukea kannustus koulutukseen, mitä monenlaisissa perheissä on harrastettu, ei pelkästään niissä akateemisissa missä tuo varmaan normi, mutta myös esim. useissa työväen perheissä, haluttiin, että lapset pääsisivät elämässä helpommalla. Ilman muuta on niitä onnettomia sukuja joissa huono-osaisuus periytyy, mutta suhteellisen suuri osa kansaa pystyy vellomaan "luokasta toiseen", tuo erittäin hyvä juttu. Siksi ihmettelen näitä ketjuja.

Jos et ole sattunut lukemaan, niin yhteiskuntatieteissä on sellainen käsitys, että tuo Koiviston ja Halosen matka on tänä päivänä mahdoton. Säätykierto on rikki. Koulutuksellakaan ei nousta yhteiskuntaluokista toisiin.

Olen eläkkeellä oleva opettaja enkä koskaan ole edes salaisimmissa haaveissakaan kuvitellut kuuluvani yläluokkaan, hyvä kun edes alempaan keskiluokkaan. Taustani on alaluokkainen, siis työläisperheestä, jossa vanhemmilla alhainen koulutustaso (kuten muuten suurimmalla osalla heidän ikätovereistaan). Minun onneni oli se, että vanhempani olivat koulutusmyönteisiä eli oli selvää, että kun koulumenestys alusta alkaen oli hyvää, niin pyrin oppikouluun ja sitten keskikoulun jälkeen lukioon, joka juuri silloin otti aloittelevia askeleitaan kotikunnassani. Äidin puolelta olin ensimmäinen keskikoulun käynyt ja sitten myös ylioppilas. Isäpuolen suvussa oli jo joitakin koulutettujakin. Mutta sitten tulikin ongelmia äidin suvun puolelta, kun pyrin ja pääsin yliopistoon. Kauppaopisto tai sairaanhoitokoulu olisivat kuulemma olleet sopivimpia. Kauppaopistoon en päässyt ja sairaanhoitajaksi en halunnut suin surminkaan ruveta. Niin minusta sitten tuli kieltenopettaja. Aikanaan sitten selvisi, että opettaja oli ollut äitini haaveammatti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Ei ahdista, mutta useammassa maassa asuneena näin suomalaisen yhteiskunnan luokkajaon epämääräisyyden hyvänä asiana. Jo useamman sukupolven ajan ihmiset - ainakin osa heistä - ovat aidosti kyenneet tekemään oman tulevaisuutensa omien lahjojensa mukaan. Mietipä esimerkiksi meidän presidenttejämme, ei Mauno Koiviston tai Tarja Halosen lapsuuden luokka ole kovin korkea ole ollut, mihin  luokkaan heidät laittaisit? Ja olisiko heidän luokittelussaan mitään järkeä? Eikö hienoa, että oma äly ja tarmo vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin se millaiseen perheeseen on sattunut syntymään? Erityisesti minusta edellisten sukupolvien ansioksi pitää lukea kannustus koulutukseen, mitä monenlaisissa perheissä on harrastettu, ei pelkästään niissä akateemisissa missä tuo varmaan normi, mutta myös esim. useissa työväen perheissä, haluttiin, että lapset pääsisivät elämässä helpommalla. Ilman muuta on niitä onnettomia sukuja joissa huono-osaisuus periytyy, mutta suhteellisen suuri osa kansaa pystyy vellomaan "luokasta toiseen", tuo erittäin hyvä juttu. Siksi ihmettelen näitä ketjuja.

Jos et ole sattunut lukemaan, niin yhteiskuntatieteissä on sellainen käsitys, että tuo Koiviston ja Halosen matka on tänä päivänä mahdoton. Säätykierto on rikki. Koulutuksellakaan ei nousta yhteiskuntaluokista toisiin.

Kovin tuohon kuitenkin palstalla tunnutaan uskovan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tällainen luokittelu kinnosta yhteiskunnassa jossa luokkarajat niin löysät kuin Suomessa? Suurimman osan ihmisetn isovanhemmista ainakin naiset kehnosti koulutettuja, hyvin vähän mitään kultttuurisukuja tai perijäsukuja ja niistäkin nykyiset jälkeläiset ripottautuvat koulutuksen ja kulttuuriharrastusten mukaan varsin laajalle jakaumalle. Eikö enemmnkin kannattaisi olla onnellinen tästä mahdollisuuksien moninaisuudesta syntymäperimästään riippumatta eikä pakolla vääntää rajoja? Ap, mikä motiivisi nostaa tämä aihe keskusteluun yhä uudelleen?

Ahdistaako sinua se, että koteja on ihmisillä erilaisia? Tosissa on kirjahyllyjä ja pidetään pöytätavoista kiinni samaan aikaan kun toisissa mennään ja tullaan kuin ulkohuussissa ja käytöstapojen opettamista pidetään höpöhöpöjuttuna.

Ei ahdista, mutta useammassa maassa asuneena näin suomalaisen yhteiskunnan luokkajaon epämääräisyyden hyvänä asiana. Jo useamman sukupolven ajan ihmiset - ainakin osa heistä - ovat aidosti kyenneet tekemään oman tulevaisuutensa omien lahjojensa mukaan. Mietipä esimerkiksi meidän presidenttejämme, ei Mauno Koiviston tai Tarja Halosen lapsuuden luokka ole kovin korkea ole ollut, mihin  luokkaan heidät laittaisit? Ja olisiko heidän luokittelussaan mitään järkeä? Eikö hienoa, että oma äly ja tarmo vaikuttaa tulevaisuuteen enemmän kuin se millaiseen perheeseen on sattunut syntymään? Erityisesti minusta edellisten sukupolvien ansioksi pitää lukea kannustus koulutukseen, mitä monenlaisissa perheissä on harrastettu, ei pelkästään niissä akateemisissa missä tuo varmaan normi, mutta myös esim. useissa työväen perheissä, haluttiin, että lapset pääsisivät elämässä helpommalla. Ilman muuta on niitä onnettomia sukuja joissa huono-osaisuus periytyy, mutta suhteellisen suuri osa kansaa pystyy vellomaan "luokasta toiseen", tuo erittäin hyvä juttu. Siksi ihmettelen näitä ketjuja.

Jos et ole sattunut lukemaan, niin yhteiskuntatieteissä on sellainen käsitys, että tuo Koiviston ja Halosen matka on tänä päivänä mahdoton. Säätykierto on rikki. Koulutuksellakaan ei nousta yhteiskuntaluokista toisiin.

Seuraavat presidentit ovat nykyisiä poliitikkoja. Tsekkaapa heidän taustaansa, tulevatko yläluokkalaisista suvuista? ja jos katsoo nykyisiä yliopistoa aloittavia opiskelijoita, kyllä siellä tausta voi olla aivan hyvin monenlainen, tiedän itsekin poikani opiskelutovereiden vanhempien ammatteja, niiden opettajien ja lääkäreiden lisäksi on lastenhoitajaa, lähihoitajaa, keittäjää, yksihuoltajan lapsia... Kuitenkin nykyään mahdollisuudet koulutukseen on huomattavasti helpommat kuin isäni aikaan, jolloin hänen yksinhuoltajaitinsä hankki koulutusrahat opettajaseminaariin pyykkäämällä - nyt saa opintorahaa, asumistukea ja lainaa, josta valtio maksaa paljon pois jos vaan hoitaa opintonsa maaliin ajallaan. Eli kyllä se mahdollisuus on vieläkin olemassa. Myös ne luokkien väliset kulttuurierot ovat varmasti huomattavasti pienemmät kuin 50 v sitten, ei ole ulkohuusseja kellään, ja lapset aivan pienestä ovat tiedon ääressä kännykkänsä kautta... Miksi haluat korkostaa luokkajakoa, miksi se sinulle niin tärkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eliitille taas on tyypillistä, että distinktiota ei enää tarvitse tehdä. Voi tehdä kuin huvittaa, koska on varaa, koulutusta ja vapautta. Niklas Herlin istui räkälöissäkin ryyppäämässä.

Herlin on rikas, mutta ei käyttäydy yläluokkaisesti. Häneltä puuttuu sivistys ja käytöstavat

Ennen niiltä lääkärin, tuomarin ja kirkkoherran rouvalta puuttui koulutus. Vähissä on aina ollut suomalainen yläluokka.

Mutta nämäkin olivat tavallisia kuolevaisia, jos kylässä oli kartanoita. Niissä asui kreivit ja vapaaherrat ym. verovapaa rälssi.

Yksi tekijä on, että jotta kuuluu johonkinnluokkaan, pitää olla sen luokan muidenkin edustajien mielestä hyväksytty siihen jäseneksi.

Esim nämä kommentoijat, jotka kokevat kuuluvansa yläluokkaan, voivat miettiä, ovatko ne aateliset pääomatuloilla elävät tai muut eliitin jäsenet kuten huippujohtajat omissa piireissään samaa mieltä asiasta. Että onko tämä kommentoija heidän mielestään "yksi heistä".

Vastaavasti esimerkiksi keskiluokkaiseksi itsensä määrittelevä ja irtoripsiä ja silikoneja käyttävä tyrkysti pukeutuva tosi-tv-tähti ei ole keskiluokkaa, jos keskiluokkaiset muut naapurit ovat vahvasti eri mieltä, pitävät wt:nä, eivätkä hyksy joukkoonsa.

Eli käytännössä luokkaa määrittelee myös tuttavapiiri, jonka osa on.

[/quote]

Ennen niiltä lääkärin, tuomarin ja kirkkoherran rouvalta puuttui koulutus. Vähissä on aina ollut suomalainen yläluokka.[/quote]

.

Nuo eivät olleet yläluokkaa vaan ylempää keskiluokkaa. Papistoa ja porvaristoa.

Aatelisto

Papisto

Porvaristo

Talonpojat