Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät tajua olleensa tai olevansa loukkaavia
26.09.2019 |
mutta jos heitä vastustaa tai heille näyttää kaapin paikan, loukkaantuvat siitä. Pitäisikö heille siis vääntää ratakiskosta, että olivat itse syypäitä toisen reaktioon? Otan esimerkiksi tätini. Hän kuvitteli päättävänsä isäni kuolinilmoituksesta eräässä kysymyksessä, jossa hänellä vieläpä oli ihan pöllö mielipide, minun ylitseni, vaikka ei todellakaan ole maksamassa ilmoituksesta senttiäkään, koska ei ole edes kuolinpesän osakas.
Minä ja leski siis näytimme luonnosta hänelle ja totta kai hän sai kommentoida ja häneltä tulikin ihan arvokasta apua (tähdensi mm. oikoluvun tarkkuuden tärkeyttä jne). Mutta siis sitten tuli mietintää eräästä asiasta, jonka takia ilmoitus mm. olisi saattanut pidentyä yhdellä rivillä, ja minä olin sitä mieltä, että laitetaan tavalla A, joka ehkä pidentää sen rivin, ja täti oli sitä mieltä, että lyhennellään siten, ettei nyt synny ekstrariviä. Kun en todellakaan luovuttanut kannastani, niin ensin tätini sanoi, että ”niin mutta leskikin jo hyväksyi tämän”. Minä sanoin siihen, että no minä soitan hänelle ja taivuttelen hänet kannalleni (mulla oli myös perustelut). Täti vielä jatkoi, ja kun en silti luovuttanut, niin hän kehtai sanoa minulle, että ”mutta meitä on tässä nyt kaksi (hän ja leski) vastaan yksi”. Olin aivan että siiis mmmitä? Kaksi vastaan yksi, minä? As if se, mitä tätini, joka ei edes maksa ilmoitusta, haluaa, menisi minun ohitseni.
Sanoin tädille aika kärkkäästi, että MINÄ päätän tämän asian, et sinä. Ääää, tämä tietenkin hävettää, ei olisi pitänyt reagoida niin ärhäkästi, kun eihän mulla ollut tuossa oikeasti mitään uhkaa ”hävitä”. Mutta minut on kasvatettu mitätöiden kaikki kokemukseni, niin se tulee selkärangasta saada suurinpiirtein raivari, jos minua uhkaillaan kun olen oikeassa, ja meinataan viedä oikeuteni päättää asioistani, joihin minulla on enemmän oikeitta, kuin sortajalla.
Koin täsin käytöksen sortamisyrityksenä. Soitin leskelle ja selitin tilanteen, että haluan tekstin ajattelemaani muotoon (minkä leski oli myös aiemmin hyväksynyt, kyse oli siitä, että kohtaan lisättiin yksi sana) sen lisäkyksen kanssa, enkä, että sanoja lyhennellään. Lesken vastaus oli, sopii, laitetaan se siten, maksoi mitä maksoi. Kun menin muokkaamaan ilmoitusta, koko höskä mahtui edelleen sille samalle riville, eli koko polemiikki oli kaikenlisäksi aivan turhaa.
Harmittaa vain, että olin niin kärkäs tätiä kohtaan, MUTTA veetuttaa sekin, että tämä ei edes tajua, mitä siinä oikein sanoi. Mikä ihme saa ihmisen kuvittelemaan, että minun ja lesken ohella hänelläkin on asiassa tasavertainen, kokonainen ääni?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini mitätöi aina KAIKKI minun kokemukseni. Se on sillä tavalla hirveän kätevää, että omia kokemuksia EI VOI TODISTAA. Sillä lailla hän sai minut itseni tavallaan uskomaan itseään, että olen jotenkin paha, ja muut eivät voisi tykätä minusta. Äiti näki kaikissa konflikteissa vain minun käytökseni, ei KOKEMUSTANI. Esim. tässäkin typerykset tuomitsevat minua, vaikka reaktioni oli ihan oikeutettu KOKEMUKSEENI nähden.
ApSe oma kokemus voi olla myös väärä. Toinen voi sanoa jotakin täysin ystävällisesti tai neutraalisti ja sinä voit silti kokea sen loukkauksena, niin kuin hyvin usein teetkin.
Ei, oma kokemus ei ole koskaan väärä, stanan vatulointipelle. Oma kokemus on aina oikein. Jos se, joka ei tarkoittanut loukata ei tuossa pysty sitä tekemään selväksi, niin katsokoot peiliin.
ApEntä jos on psykoosissa ja kuulee ääniä, jotka käskevät tappaa kaikki vastaantulijat? Onko oma kokemus silloinkin oikein? Persoonallisuushäiriö on sama asia, lievempänä vain. Henkilö esim. kokee syvänä loukkauksena sen, että äiti käskee siivoamaan, vaikka maailmassa tuskin on yhtäkään perhettä jossa äiti ei käskisi lasta siivoamaan.
Oletko ihan tyh mä? Miten et tajua täysin itsestään selviä asioita? Psykoosissa vaikka ihminen haluaisikin niin psykoosin ominaisuus nimenomaan ON SE, että eipä se ihminen itse valitse kokemaansa ja ymmärtääkseni LISÄKI siihen kuuluu se, ettei OLE mitään pidäkkeitä olla toimimatta sen mukaan. Ei se olisi muuten sairaus, tyh mä.
Mitä taas tulee termiin persoonallisuushäiriö, niin olet tavallaan oikeassa, eli henkilö kokee, että häntä loukataan. Sitähän pitää hoitaa EIKÄ MITÄTÖIDÄ toisen KOKEMUSTA, vaan osoittaa, että ei HALUTTU loukata.
,
Mutta tajuatko sä ÄÄLIÖ, että kasvattaja, joka MITÄTÖI lapsen kokemuksen ei ole kiinnostunut osoittamaan, ttei halunnut loukata. Koska ei kertakaikkiaan suotu tajuamaan, mikä LAPSEN KOKEMUS OLI, eli se oli se, että kakkapää vanhempi oli loukkaava. Se kokemus pitää ottaa vakavasti, jos haluaa osoittaa lapselleen, että tämän tunteet ovat tärkeitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini mitätöi aina KAIKKI minun kokemukseni. Se on sillä tavalla hirveän kätevää, että omia kokemuksia EI VOI TODISTAA. Sillä lailla hän sai minut itseni tavallaan uskomaan itseään, että olen jotenkin paha, ja muut eivät voisi tykätä minusta. Äiti näki kaikissa konflikteissa vain minun käytökseni, ei KOKEMUSTANI. Esim. tässäkin typerykset tuomitsevat minua, vaikka reaktioni oli ihan oikeutettu KOKEMUKSEENI nähden.
ApSe oma kokemus voi olla myös väärä. Toinen voi sanoa jotakin täysin ystävällisesti tai neutraalisti ja sinä voit silti kokea sen loukkauksena, niin kuin hyvin usein teetkin.
Ei, oma kokemus ei ole koskaan väärä, stanan vatulointipelle. Oma kokemus on aina oikein. Jos se, joka ei tarkoittanut loukata ei tuossa pysty sitä tekemään selväksi, niin katsokoot peiliin.
ApKoska jos ei kerran tarkoittanut loukata, niin miten VOI vetää herneen siitä nenään, että toisen kokemus oli, että olet loukkaava? Silloinhan se on sinun kokemuksesi, että vedät herneen nenään. Eihän se toinen sitä tarkoita kun itse loukkaantui. Se, että vedät herneen nenään osoittaa että olet itsrakas ja itsekeskeinen epäkypsä pelle, joka ei oikeasti todella välitä toisista.
ApEn minä ole vetänyt hernettä nenään mistään, se on pelkästään sinun fantasiaasi.
No millälailla sinulle sitten on ongelma se, että joku kokee sinun toimintasi eri tavalla, kuin itse tarkoitit? Taitaa vain olla aika iso palko siellä rööreissä.
Ap
Vanhempi, joka arvostaa lapsen kokemusta kuuntelee, jos lapsi pahoittaa siitä mielensä, millä tyylillä vanhempi käski siivoamaan. Jos loukkaavsti, niin vanhemman on syytä katsoa peiliin. Kaikein pahinta on SUUTTUA lapselle siitä, mitä tämä juuri itsekoki, kun VANHEMPI ITSE OLI VIALLINEN JA VAJAA.
Ap
Ei luoja. Onneksi en tunne yhtään aloittajan kaltaista ihmistä.
Ota nyt vastuu OMASTA käytöksestäsi, äläkä koita vierittää syytä muiden hartioille sen varjolla, että he muka ajavat sinut käyttäytymään niin kuin käyttäydyt. Huonotapaisuutesi on ihan omaa syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka arvostaa lapsen kokemusta kuuntelee, jos lapsi pahoittaa siitä mielensä, millä tyylillä vanhempi käski siivoamaan. Jos loukkaavsti, niin vanhemman on syytä katsoa peiliin. Kaikein pahinta on SUUTTUA lapselle siitä, mitä tämä juuri itsekoki, kun VANHEMPI ITSE OLI VIALLINEN JA VAJAA.
Ap
Kuten sinä juuri nyt itse suutut keskustelukumppanille, koska olet itse viallinen ja vajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini mitätöi aina KAIKKI minun kokemukseni. Se on sillä tavalla hirveän kätevää, että omia kokemuksia EI VOI TODISTAA. Sillä lailla hän sai minut itseni tavallaan uskomaan itseään, että olen jotenkin paha, ja muut eivät voisi tykätä minusta. Äiti näki kaikissa konflikteissa vain minun käytökseni, ei KOKEMUSTANI. Esim. tässäkin typerykset tuomitsevat minua, vaikka reaktioni oli ihan oikeutettu KOKEMUKSEENI nähden.
ApSe oma kokemus voi olla myös väärä. Toinen voi sanoa jotakin täysin ystävällisesti tai neutraalisti ja sinä voit silti kokea sen loukkauksena, niin kuin hyvin usein teetkin.
Ei, oma kokemus ei ole koskaan väärä, stanan vatulointipelle. Oma kokemus on aina oikein. Jos se, joka ei tarkoittanut loukata ei tuossa pysty sitä tekemään selväksi, niin katsokoot peiliin.
ApKoska jos ei kerran tarkoittanut loukata, niin miten VOI vetää herneen siitä nenään, että toisen kokemus oli, että olet loukkaava? Silloinhan se on sinun kokemuksesi, että vedät herneen nenään. Eihän se toinen sitä tarkoita kun itse loukkaantui. Se, että vedät herneen nenään osoittaa että olet itsrakas ja itsekeskeinen epäkypsä pelle, joka ei oikeasti todella välitä toisista.
ApEn minä ole vetänyt hernettä nenään mistään, se on pelkästään sinun fantasiaasi.
No millälailla sinulle sitten on ongelma se, että joku kokee sinun toimintasi eri tavalla, kuin itse tarkoitit? Taitaa vain olla aika iso palko siellä rööreissä.
Ap
Ei tosiaankaan ole ongelma. Kohautan olkapäitäni ja totean, että jotkut ihmiset ovat niin mahdottomia, ettei heihin kannata tuhlata aikaa.
Olisin sinuna pyytänyt tätiä laittamaan ihka oman ilmoituksen. Jatkanut, että me äidin tai lesken kanssa halutaan tällainen sulle haluttiin se kertoa. Sopiiko täti näin?
Sit jos olis alkanut ehdotteleen muuta olisin sanonut olemme jo tän näin päättäneet. EI RIIDELLÄ JOOKO! On jo pahaa mieltä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että teet kärpäsestä härkäsen.
Minua lähinnä kiusaa se, että koska tätini kuvitteli, että hän päätää asiassa mukana, sanoin hänelle todella kärkkäästi ja aika vihaisestikin, että sä et päätä mitään, suunnilleen. Mutta en tietenkään olisi sanonut, jos hän ei olisi sanonut, että ”meitä on nyt kaksi sinua vastaan”. Siis mitä ihmettä
Ap
Tee oma ilmoitus ja hän omansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vielä tiedä, miten saisin äitini tilille siitä, ja kärsimään, että mitätöi kaikki minun kokemukseni. Millainen lastaan vihaava narsistipaska toimii niin? Luojan kiitos nimenomaan isäni olisitten taas TÄYSIN päinvastainen. Arvosti mun kokemuksiani siitä sekunnista alkaen, kun tulin maailmaan.
ApSe mitätöinti aiheutti nimenomaan ongelmani, KAIKKI ongelmat, joita mulla on elämässä ollut. Lisäksi kun isän vaimo tuli isäni elämään, tämä sai aikaan lisää turvattomuutta minussa, koska hänellekäön eivät minun tunteeni olleet yhtä tärkeitä, kuin omansa, vaikka oli aikuinen. Eikä osannut asettua aikuisen vastuuseen suhteeni, vaan rääkyi tissiä ja tilaa kuin keh@ri tai pikkuvauva.
Ap
Miten sinä olet aikuisena laittanut OMIEN lastesi tunteet etusijalle?
Sinähän omit jo aikuinen, kun isäsi tapasi uuden vaimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päättelin otsikosta, että asialla on äitihullu.
Mun käy syvästi sääliksi tämä ihminen, ja vielä enemmän hänen läheisensä, mutta ehkä tuo tila kulkee suvussa.
En minä ole vetänyt hernettä nenään mistään, se on pelkästään sinun fantasiaasi.