Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
22.09.2019 |
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummijuttu ei selvästikään ole yhtä tärkeä heille kuin teille. Vähän kuulostaa oudolta tuo teidän kummilapsen valtava ikävöintikin... Oletteko liian ripustuvaisia ja kontrolloiva ehkä?
Luultavasti on vaan haluttu ristiäiset ja silloinhan on pakko olla joku kummi. Sukulainen on aika yleinen valinta kummiksi. Vai mitä asiasta silloin sovitte?
Ai, hyvä tietää, että meidät haluttiin vaan ristiäisjuhlaan seisomaan, mutta meidän elämään ei haluta osallistua mitenkään.
Lopetimme tammikuussa vuosia kestäneen yksipuolisen yhteydenpidon, ja emme mene enää lahja-automaatiksi.
Pitääkin korostaa että meille saa tulla jatkossakin kylään, ja me toimimme puolin ja toisin, vastavuoroisesti. Tuskin tulevat, kun eivät ole ikinä käyneet.
Ap
Tämä juuri kertoo sinusta. Siis mä menisin ilomielin seisomaan läheiseni kastejuhlaan, että he saavat ristiäiset pidettyä, koska siihen tarvitaan kummeja? Ottaisitko sen katseesi pois omasta navastasi, ja asettuisit hetkeksi toisten asemaan? Kummi on pakko olla, miksi et ole ILOINEN siitä, että sait auttaa? Nyt siskosi lapsella on kummi, se on HEILLE tärkeää. Jos et siitä välitä, niin en ihmttele, etteivät he halua pitää sinuun yhteyttä.
Kummius olikin nyt SINUN asemaasi nostava juttu.
Ja siis sinä voit oikein hyvin nuolla lastesi kummien p*rsettä ja korottaa heidät minkälaiselle jalustalle haluat, ole hyvä vain. Pitävät sinusta takuulla kauheasti kun olet niin ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän väliä silläkään taas loppupeleissä on, onko provo vaiko ei - kyllä tällaisia tilanteita maailmaan mahtuu 🤔
Miksi sukulaisten pitäisi tuputtaa teille käytettyjä tavaroitaan? Ehkä ne ei ole enää heillä, ehkä tarvitsevat vielä niitä itse (suunnitelmissa lapsia) tai ehkä tietävät etteivät maut ihan kohtaa. Mä en ainakaan olisi edes halunnut kenenkään vanhoja juttuja - ihan vaan siksi, että olen tietyiltä osin niin esteetikko, että turha roina olisi vain ärsyttänyt ja en olisi tiennyt miten kohteliaasti kieltäytyä kun siitä kieltäytymisestäkin joku kuitenkin olisi pahoittanut mielensä.
Väleihin en oikein muuten osaa ottaa kantaa, kuin että mikään ihmissuhde ei toimi yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tahallista väärinymmärtämistä nuo vastaukset mitä ap saanut. Kuka vaan loukkaantuisi tuollaisesta välien katkaisusta ilman syytä.
Ap käyttäytyy kuin lapsellinen marttyyri. Kummiuden pitikin nostaa hänen asemiaan ja tehdä hänestä erityinen lapsen elämään, se, että HÄN auttoi toisia ja se näille riitti eivätkä vaadi mitään oli peanuts.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetimme tammikuussa vuosia kestäneen yksipuolisen yhteydenpidon, ja emme mene enää lahja-automaatiksi.
Pitääkin korostaa että meille saa tulla jatkossakin kylään, ja me toimimme puolin ja toisin, vastavuoroisesti. Tuskin tulevat, kun eivät ole ikinä käyneet.
Tulin sanomaan samaa kuin yllä, olettekin siis itse katkaisseet välit. Kaunaakin tuntuu riittävän, jopa lapsille asti, kun alakoululainen ei hoksaa itse ottaa teihin yhteyttä. Hyh.
En osaa päättää, onko tämä provo, vai aito jäsentelemätön tunnepurkaus.
Joka tapauksessa on järkevää etsiä hyvä psykoterapeutti, kuten aloitusviestissä sanoit aikovasi.
Hyh itsellesi, kyllä ne vanhemmat ovat siellä taustalla, joiden pitäisi tajuta. Omena ei kauas puusta putoa.
Koitapa nyt tajuta se, että kyseinen perhe ei odota kummilta mitään muuta, kuin että on nimi kirkon papereissa. Heillä ei ole mitään velvollisuutta odottaa kummilta yhtään mitään. Ikävää, että he eivät sanoneet aikanaan aloittajalle, että kummin tarve on vain muodollisuus. Toisaalta on aika luonnollista, ettei yhteyksiä ole valvollisuutta pitää yllä, sellainen kuuluu nyt aloittajan ajatusmaailmaan, jota kannattaa mennä työstämään terapiaan. Hän on ihan arvokas ihminen, vaikkei velvollisuudesta joku sitä kerro hänelle erikseen. Siihen epävarmuuteen(?) kannattaa hakea apua.
Ne sun sisarukset ap on ajatelleet että jäätte lapsettomiksi ja että he perivät teidät. Nyt heitä harmittaa, kun perintö menee lapsrllenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.
Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia tuollainen. Ehkä sisarukset ovat kateellisia teille, ehkä olette elämässänne paremmin menestyneitä ja lapsettomuus on ollut se ainoa puute ja vika, joka on pitänyt sisarusten "pään kasassa", millä on voinut sietää teidän menestystä. Ehkä on jopa unelmoitu perinnöstä kummilapsille ja muille lapsille.
Nyt kun saatte oman lapsen, muiden silmissä onnenne on nyt täydellinen ja sitä on vaikea kateellisen ihmisen sietää.
On kyllä pikkusieluista ja lapsellista käytöstä. Samaten kuin vauvatarvikkeiden lainaamattomuus. Sekin on varmaan kateutta (ostakoon itse, rikkaat).
Itse varmaan kysyisin omilta vanhemmiltani, tietävätko he, mikä syynä välien viilenemiseen. Jos eivät, niin ihan koko perheelle osoitettu whatsapp-viesti (perusta oma ryhmä sisaruksille ja vanhemmille ja kaikille sama viesti siihen) siitä, miltä sinusta tuntuu, voi olla yksi keino nostaa asia keskusteluun. Jos asia vaietann näistä huolimatta, voit antaa olla ja keskittyä omaan pieneen perheeseesi.
Kiitos sinulle 💕
Tosi järkevä vastaus ja hyviä ideoita.
Tälläinen ryhmä meillä on vanhempieni kanssa, mutta ei sisarusten.
Olen kysynyt vanhemmiltani, ja äitini on kovasti pahoillaan, häntä hävettää poikansa ja tämän vaimon käytös. Tietää hyvin, että emme ole mitään pahaa heille tehneet, ja miten paljon olemme vuosien aikana heitä muistaneet.
Äitini ei voi aikuiselle lapselleen mitään. Käy itse meillä kylässä, ja on varmaan yrittänyt tuloksetta puhua asiasta heille.
Ap
Äitiäsi saisi hävettää myös sinun käytöksesi, kun lahjojen antaminen ei ole tullut sinulta sydämestäsi, vaan mollaat veljeäsi.
Samaa pohdin.
Äitiä hävettää aikuisen poikansa käytös. Tuskin. Eiköhä se äiti ole aikaa sitten katkaissut napanuoran ja antaa poikansa elää omaa elämää. Tytär sen sijaan kärsii pahoista mielenterveysongelmista kuvitellessaan olemattoman lapsen jäävän vaille serkkujen seuraa tupareissa, joita ei ole edes tulossa.
Todellakin hävettää poikansa käytös! Eivät kuulemma pidä mummuunkaan kunnolla yhteyttä, vain jos tarvitsevat lapsenvahtia. Onko hänkin epävakaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsu koko porukka sunnuntailounaalle.. Elleivät tule, tai sovi parempaa aikaa, hanki sinä parempia sukulaisia.
Kummilapsista huolehdi, kuten tähänkin asti. Ei ole heidän vikansa, jos on vajaat vanhemmat.
Just näin, hyvä neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä nyt se terapeutti, muuten tehdään jo synnäriltä lasu, koska hoitajat on huolissaan epävakaasta äidistä. Kukaan tervepäinen ei tarjoa lapsettomuudesta kärsineelle parille vauvatavaraa ennen kuin vauva on syntynyt, koska riski sikiön menettämiseen on aika lailla iso vielä raskausviikolla 20.
Aivan sairas kommentti. Toivottavasti ylläpito puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Niin, tietenkin näin, ja siihen saa olla pettynyt, mutta toisaalta tässä voisi miettiä, että miksi ap pitää itseään näitä muita parempana ihmisenä?
Jos joku ei reagoi kuten hän haluaisi, alkaa marttyyrinen ja ikävä asenne. Eipä ne sisarukset täydellisiä ole.
Jos heistä ei pidä ja tajuaa sen, etteivät he ole mieluisia, niin onhan se ikävää, mutta suuri osa joutuu katselemaan vikoja läheisissään. Ja nämä kelpaavat silti kyllä. Voihan tietenkin olla, että aloittaja koittaa korjata kaikki oman käytöksensä kuprut ja olla muita kohtaan ystävällinen, koska ehkä pelkää, ettei välit säily muuten. Miksi pelkää? Koska ei itse halua olla väleissä epätäydellisten ihmisten kanssa. Äitinsä lienee opettanut tämmöistä asennetta.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Kauheaa. Ymmärrän, ja voimia myös teille. Miten te olette asiaa työstäneet ja miten te lapsen kanssa elätte ja toimitte? Kutsutteko ilkeiden sukulaisten sijasta omia, ja lapsen ystäviä synttäreille vai miten?
Ei nämä lahjat mitään, olen yrittäjä ja lisäksi tehnyt heille kiltteyksissäni aivan liikaa ilmaista työtä. Tämä on tosiaan isompi kokonaisuus. Jotkut ottavat kaiken irti, kunnes tulee totaalinen stoppi. Nyt meille tuli stoppi toimia lahjakoneena ja yksipuolisena yhteydenpitona.
Tosiaan kummius, sukulaisuus viis, kyse on yksipuolisesta yhteydenpidosta, mikään suhde ei voi toimia terveesti näin epätasapainossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Niin, tietenkin näin, ja siihen saa olla pettynyt, mutta toisaalta tässä voisi miettiä, että miksi ap pitää itseään näitä muita parempana ihmisenä?
Jos joku ei reagoi kuten hän haluaisi, alkaa marttyyrinen ja ikävä asenne. Eipä ne sisarukset täydellisiä ole.
Jos heistä ei pidä ja tajuaa sen, etteivät he ole mieluisia, niin onhan se ikävää, mutta suuri osa joutuu katselemaan vikoja läheisissään. Ja nämä kelpaavat silti kyllä. Voihan tietenkin olla, että aloittaja koittaa korjata kaikki oman käytöksensä kuprut ja olla muita kohtaan ystävällinen, koska ehkä pelkää, ettei välit säily muuten. Miksi pelkää? Koska ei itse halua olla väleissä epätäydellisten ihmisten kanssa. Äitinsä lienee opettanut tämmöistä asennetta.
Ja että häntä sitten ärsyttää, kun muut viis veisaavat siitä, säilyvätkö välit, jos he ivät panosta ja yritä. Itse olen elämässä oppinut sen, että niin ärsyttävää kuin tuollainen käytös onkin, niin tämmöiset ihmiset eivät useinkaan ole niin tarkkoja siitä, että kohtelet heitä koko ajan hyvin. Siis tarkoitan, jos kyseessä ei ole ilkeys, vaan ihmisistä johtuva erilaisuus. Paljon rennompaahan sellainen on.
Tietysti jos sukulaiset vielä vetävät herneen nenään jos syntyy väärinkäsitys, niin sellainen ON RASKASTA seuraa, ja ap:n kannattaa heitä ennemmin välttää, kuin surra perään. Jos on energiaa ja aikaa lähteä solmimaan hiertämättömiä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Kauheaa. Ymmärrän, ja voimia myös teille. Miten te olette asiaa työstäneet ja miten te lapsen kanssa elätte ja toimitte? Kutsutteko ilkeiden sukulaisten sijasta omia, ja lapsen ystäviä synttäreille vai miten?
Ei nämä lahjat mitään, olen yrittäjä ja lisäksi tehnyt heille kiltteyksissäni aivan liikaa ilmaista työtä. Tämä on tosiaan isompi kokonaisuus. Jotkut ottavat kaiken irti, kunnes tulee totaalinen stoppi. Nyt meille tuli stoppi toimia lahjakoneena ja yksipuolisena yhteydenpitona.
Tosiaan kummius, sukulaisuus viis, kyse on yksipuolisesta yhteydenpidosta, mikään suhde ei voi toimia terveesti näin epätasapainossa.
Ap
Minkä ihmeen takia kutsut sukulaisiasi ilkeiksi? Miksi kuvittelet itse olevasi heitä parempi ihminen? Voisiko olla, että et ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Tai sitten jos et todellakaan pidä heistä, niin rakenna itsellesi sellainen tasokkaampien ihmisten verkosto, että se, minkälaisia sukulaisesi ovat, ei käy voimillesi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Päinvastoin. Tuollainen ihminen, jota kirjoittaja kuvaa koittaa vain estää muilta normaalia lämää, koska on niin h*lvetin epävarma, eikä osaa käsitellä ongelmiaan. Näkee vikaa toisissa ja että NÄMÄ ovat HÄNTÄ vastaan, koska sukulaiset eivät koko ajan mieti, että hän voikin pahoittaa mielensä siksi, ettei omaa itseluottamusta.
Alue: Aihe vapaa
Nimimerkistä tietää, että varma Provo tai kumma fantasia.