Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
22.09.2019 |
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Miksi ihmisten pitäisi myötäelää sinun raskautesi kanssa? Itseäni ei millään lailla hetkauta, jos joku kaveri on paksuna. Mitä se minulle kuuluu, tai miksi minun pitäis siitä välittää... Omakin elämä elettävänä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vähän samanlainen kokemus. Sisareni ei aikoinaan sulattanut, että aloin odottaa meidänj esikoista ja lopetti yhteydenpidon raskausaikana. Ei edes onnitellut synnytyksen jälkeen, eikä pitänyt millään lailla yhteyttä noin kolmeen vuoteen. Meidän lapsen syntymän jälkeen mietin ääneen, että pitäisiköhän soittaa siskolleni kuulumisia, että meillä on vauva, mutta mieheni totesi, että kyllä hän sen varmasti tietää ja olisi hänen asiansa ottaa yhteyttä minuun/meihin päin. Joten en soitellut, olin samaa mieltä. Äitini kommentoi, että sisareni oli kateellinen. Kerran ollessani kyläilemässä vanhemmillani, tulla tupsahti sinne ja vanhempieni takia olen suostunut parsimaan meidän keskinäiset välit. Nyt, kun sisarellani itsellään on perhe ja hänen alakouluikäisellä lapsellaan on kaikenlaisia ongelmia, kaatelee kyllä kuulumisiaan mun niskaani milloin mitäkin kautta. Aina en jaksaisi ottaa osaa hänen ongelmiinsa, vaikka hänen lapsestaan kovasti tykkäänkin, kun ei itsekään ottanut osaa mun ilooni aikoinaan. Siinä on ihminen, jolle oma napa on aina ollut lähimpänä. Sukulaisuus- ja sisarsuhteisiin voi liittyä niin monimutkaisia tunnekuvioita, että voi hel**tti!
223 jatkaa:
Ja miksi hemmetissä teidän pitäisi saada tavaroita ilmaiseksi joiltakin serkuilta tms. tutuilta joista mainitsit? Ostakaa ne itse, vai eikö ole varaa? Itse en todellakaan antaisi itse uusina ostamiani vaunuja ym. vauvajuttuja kellekään.
Siis en ymmärrä ollenkaan tätä oletusta, että vanhempien, jotka ovat itse ostaneet ja hankkineen lastentarvikkeita ja vaatteita jopa tuhansilla euroilla, pitäisi antaa nämä tavarat ilmaiseksi kiertoon seuraaville tarvitsijoille. Siis mitä ihmettä???
Oletko ap itse kysynyt, että onko sukulaisillasi noita vanhoja tavaroita vielä tallessa? Jospa aloitat siitä ja kysyt että tarvitsevatko niitä enää ja jos eivät, niin tarjoudut OSTAMAAN ne heiltä.
Olisikohan se ihan omaa tyhmyyttä olla lahja-automaattina. Ei lapsettomien virka ole mitään lahjoja ostella toisten lapsille. Nyt ne vetoavat että heillä on kuluja lapsista niin ettei ole varaa teille mitään antaa. Ne myyvät torissa. Ihan turhaan lahjoitte niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan se ihan omaa tyhmyyttä olla lahja-automaattina. Ei lapsettomien virka ole mitään lahjoja ostella toisten lapsille. Nyt ne vetoavat että heillä on kuluja lapsista niin ettei ole varaa teille mitään antaa. Ne myyvät torissa. Ihan turhaan lahjoitte niitä.
No nyt menee vähän liian paksuksi jopa av:lle :D Ap puhui kummilapsestaan ja on ihan peruskäytöstapoja muistaa kummilapsiaan näiden juhlapäivinä ja jouluina.
Sitten kun teillä on se oma lapsenne siinä arjessa, ymmärrät, miksi lapsiperheillä ei ole aikaa samalla tavalla kuin lapsettomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinuna pitäisin yhteyttä kummilapseen, mutta vanhempiin ei tarvitse jos ette halua. 8-vuotias on kuitenkin vielä sen verran pieni että ei hänen vastuulleen voi yhteydenpitoa jättää. Vastuu ihmissuhteen ylläpidosta on aikuisella. Ei esim oma 10-vuotiaani sukulaisille soittele mutta vastailee kyllä viesteihin jos mummot ja kummit niitä laittavat. Ei myöskään omat 8-15-vuotiaat kunnilapseni (5 kpl) mulle päin soittele mutta en siitä loukkaannu. Silti he ovat mulle tärkeitä ja nähdään juhlissa ja kyläillessä.
???? Miten pidetään yhteyttä kummilapseen, mutta ei sen vanhempiin, jos ei sitä halua?
Kuinka sen voi tehdä ohittamalla jotenkin vanhemmat?
Voi toki laittaa postissa kortin ja lahjankin, mutta kaikki muu yhteydenpito tapahtuu kyllä vanhempien kautta. En minä lähtisi soittamaan lapselle pelkästään, ei vanhemmat varmasti pitäisi siitä, että heidän lapselleen soitetaan ja puhutaan muka kahdenkeskisiä asioita ilman vanhempien siinä mukanaoloa. Kuinka vanhalla lapsella oletetaan olevan edes oma kännykkä ja onko varmaa, ettei siihen kuitenkin vastaa lapsen vanhempi? Siinä sitten tekoystävällisesti kysellään, voisiko saada puhua sen lapsen kanssa. Kyllä menee väkinäiseksi.
Miten mennä kummilapsen synttäreille niin, ettei siellä ole tekemisissä lapsen vanhempien kanssa? Voi yrittää, mutta kiusallista on. Kaikille.
Sinua harmittaa varmaan todella, että tilanne ei vastaa odotuksiasi. Tervetuloa todellisuuteen, jossa lapsiperheillä on hyvin rajallisesti aikaa, jaksamista ja usein myös rahaa. Ymmärrät ihan kohta kun saat oman lapsesi. Jos sisarustesi perheet matkustavat lomalla, se saattaa olla heille tärkeä henkireikä, jota varten heidän arkiset jokapäiväiset resurssinsa ovat vielä tiukemmalla. Lapsiperheen äidin työlista metatöineen on valtava, ja kyläily lasten kanssa voi olla iso ruljanssi. Kerroit, että sinulla on muita hyviä ihmissuhteita. Panostamalla niihin ja antamalla sisarustesi perheille tilaa saat elämästäsi toimivamman. Serkkusuhteita kannattaa alkaa miettiä vähän myöhemmin, kun oman perheenne resurssit alkavat hahmottua ja lapsenne on sen ikäinen, että ymmärtää toisten lasten seuraa.
Tavaraa voi tulla muilta tai olla tulematta, ja sekin varmaan harmittaa, jos ei tule. Siihen voi olla arkisia syitä, kuten että tavarat on annettu heti pois tilaa viemästä, ne on säästetty odottamaan seuraavaa lasta, ei haluta tuputtaa, ei ole aikaa miettiä ja pakkailla niitä tai arvellaan oleva liian aikaista tarjota niitä vielä.
Jos se on mahdollista, suosittelen lapsettomia kummeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä varmaan on kuten parisuhteissakin, että vauva ei pelasta "huonoja" sukulaisuussuhteita, kuten ei pelasta huonoa parisuhdettakaan. Jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan, niin lapsi tuskin muuttaa mitään. Olen seurannut vierestä ystävien läheisiä perhesuhteita ja onhan ne vaikuttavia. Autetaan puolin ja toisin, kyläillään ja luodaan läheistä suhdetta serkusten välille. Itse taas olen perheestä, jossa emme ole riidoissa, mutta emme läheisiäkään. Näen veljeäni ehkä kerran vuodessa ja toista ehkä kerran useammin, koska asuu samassa kaupungissa. En oleta, että tämä muuttuisi, jos saisin lapsia. Todennäköisesti tapaamiset jopa vähenisi, kun iskisi lapsiperhearjen tähän päälle.
Mutta ystäviä näen usein ja apua annetaan molemmin puolin. Kehottaisinkin panostamaan niihin ihmissuhteisiin, jossa vastavuoroisuus ja mukava yhdessäolo tulee luonnostaan ilman vaatimuksia kummaltakaan puolelta. Pakottamalla ja vaatimalla ei saa mitään aitoa. Joillakin on läheiset välit perheessä ja toisilla ei.
Aloittajalla on ehkä vähän harhautuneet näkemykset siitä miten sukulaisten pitäisi suhtautua heidän raskauteensa. En minä mitenkään "myötäelä" veljeni perheen raskauksia vaikka olemme läheisiä ja näemme toisiamme melkein kerran viikkoon, minulla on oma perhe.
Jotenkin tulee kuva siitä että aloittaja haluaisi sukulaistensa lakoavan hänen jalkoihinsa koska hän on viimeinkin onnistunut tulemaan raskaaksi..
Ei se toimi niin. Ja varsinkaan tuossa vaiheessa raskautta kun edes vatsa ei näy.
Teillä on ollut ongelmia lasten teon kanssa, olet todella alussa raskauden kanssa ja olen melko varma ettei kukaan normaali ihminen tuossa tilanteessa alkaisi tarjoamaan vanhoja vauva-kamojaan teille, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Niitä kamoja yleensä jaetaan vasta sitten kun se vauva on syntynyt.
Minusta sinä et tajua, että se sinun isolla rahalla hankkima hedelmöitys-vauva on sinulle iso, maailman tärkein asia, mutta se ei välttämättä ole sitä muille. Tyhmää olettaa niin.
Jos suvussa on jo esim. anoppilassa/kälyllä jo lastenlapsia niin ei se yksi uusi enää ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan se ihan omaa tyhmyyttä olla lahja-automaattina. Ei lapsettomien virka ole mitään lahjoja ostella toisten lapsille. Nyt ne vetoavat että heillä on kuluja lapsista niin ettei ole varaa teille mitään antaa. Ne myyvät torissa. Ihan turhaan lahjoitte niitä.
No nyt menee vähän liian paksuksi jopa av:lle :D Ap puhui kummilapsestaan ja on ihan peruskäytöstapoja muistaa kummilapsiaan näiden juhlapäivinä ja jouluina.
Meillä ei ostella mitään lahjoja ja vietätään omatkin joulut ilman lahjaperinteitä. Ei meillekkään osta kukaan mitään lahjoja. Paljon helpompaa elämä. Monissa suvuissa on jo sovittu että luovutaan siitä turhan krääsän vaihtamisesta ja kukin ostaa sitä mitä oikeasti tarvitsee niin ettei tarvitse toreissa ja kirppareilla sitten myydä niitä.
3lsa kirjoitti:
Itselläni vähän samanlainen kokemus. Sisareni ei aikoinaan sulattanut, että aloin odottaa meidänj esikoista ja lopetti yhteydenpidon raskausaikana. Ei edes onnitellut synnytyksen jälkeen, eikä pitänyt millään lailla yhteyttä noin kolmeen vuoteen. Meidän lapsen syntymän jälkeen mietin ääneen, että pitäisiköhän soittaa siskolleni kuulumisia, että meillä on vauva, mutta mieheni totesi, että kyllä hän sen varmasti tietää ja olisi hänen asiansa ottaa yhteyttä minuun/meihin päin. Joten en soitellut, olin samaa mieltä. Äitini kommentoi, että sisareni oli kateellinen. Kerran ollessani kyläilemässä vanhemmillani, tulla tupsahti sinne ja vanhempieni takia olen suostunut parsimaan meidän keskinäiset välit. Nyt, kun sisarellani itsellään on perhe ja hänen alakouluikäisellä lapsellaan on kaikenlaisia ongelmia, kaatelee kyllä kuulumisiaan mun niskaani milloin mitäkin kautta. Aina en jaksaisi ottaa osaa hänen ongelmiinsa, vaikka hänen lapsestaan kovasti tykkäänkin, kun ei itsekään ottanut osaa mun ilooni aikoinaan. Siinä on ihminen, jolle oma napa on aina ollut lähimpänä. Sukulaisuus- ja sisarsuhteisiin voi liittyä niin monimutkaisia tunnekuvioita, että voi hel**tti!
Kauhea sisko sulla, ja aivan kauheaa käytöstä häneltä 😣😔
Ihmisillä on näköjään eritasoisia ongelmia ja mielenterveysongelmia, joista joutuu se, ett mitään yhteyttä perheeseen ei pidetä ja täälläkin sitä selitetään suu vaahdossa normaaliksi, ruuhkavuosiksi.
Ei ole normaalia että perheet, sisarukset ja serkukset eivät ole tekemisissä...!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia takertua sisaruksiin, serkuksiin tai perheisiin, joiden kanssa ei synkkaa.
Alue: Aihe vapaa
No hei, teillä on raskaus nippanappa puolessa välissä ja näkyykö mahakaan vielä edes? Eli ei tuo raskaus muille ole vielä kovin konkreettinen juttu. Eikö itseäsi mietitytä, että meneekö kaikki hyvin loppuun saakka ja suhtaudut vielä varovasti raskauteesi? Toivotaan tietenkin, että kaikki menee hyvin, mutta tajuat kai itsekin että on vielä pitkä matka siihen että teillä on vauva sylissä ja kaikenlaista voi vielä tapahtua. Eiköhän tuttavasi ole vain ja ainoastaan hienotunteisia eivätkä ole heti positiivisen raskaustestin jälkeen tuputtaneet teille vauvanvaatetta ja -tarviketta.