Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
22.09.2019 |
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
En kyllä ihan ymmärrä mitä ajat takaa, hyvät tavat= 10 vuotta toinen kyläilee ja toinen ei koskaan laita tikkua ristiin. Ja kas kummaa, sisar/tytär kyläilee ja veli/poika keskittyy itseensä. Keskiaikainen malli, sekä huonoa käytöstä. Apsta on turha alkaa vikaa kaivamaan....
En minä olekaan hänestä vikaa kaivanut. En minä vaadi, että hänen pitää olla yhteyksissä sisarustensa kanssa. Ei kukaan sellaista vaadi häneltä.
Vaatiihan, velvollisuus tätä lasta kohtaan on vaatinut. Ap, ei kannata sitten muistaa lasta/ kyläillä heilläkään jos mm tämän psykiatrikirjoittajankin mielestä on tosiaan _normaalia_ olla ilman mitään tekemisiä/ välejä vuositolkulla
Kuka on asettanut aloittajalle velvollisuuksia lasta kohtaan?
Ei kukaan.
Niitä ei ole. Jos aloittaja ei halua muistaa lasta sydämestään, eikä tee mitään, eivätkä vanhemmat pidä yhteyttä, niin kukahan asiasta pahastuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että apn suku on koko ajan olut kylmää ja tylyä ja itsekästä mutta lapsettomana ap ei ole vaan huomannut sitä. Sen huomaa parhaiten sitten kun saa lapsen ja kaipaisi yhteisöä ympärilleen.
Meillä kumpikin on huonosta suvusta (mies ja minä) ja kummallakin on tylyt ja piittaamattomat vanhemmat. Lisäksi suku sellaista ”vattuilevaa” eli ilkeää ja pilkallista. Jos joku esim pyytää apua, sitä ei anneta vaan nauretaan ivanaurua ja pilkataan ja sätitään kun löytyi ”heikkous” jota pilkata. Suku on toiminut näin iät ja ajat eikä osaa kyseenalaistaa toimintaansa ja tätä periytyvää ilkkumisen ja ivan kulttuuria. Ja sitä että kulaan ei auta jos toisella on hätä, vaan sitä hätää ja heikkoutta käytetään lyömäaseena toista vastaan.
Tää ei haitannut mua kun oltiin lapseton pari, oltiin vaan vähän tekemisissä ja kerran pari nähtiin vuodessa.
Vasta kun saimme lapsen tämä iski silmille ja silloin sen huomaai mistä jäi paitsi. Rakastavista isovanhemmista, suvun turvasta, yhteydenpidosta ja avusta jne. Tilanne ei siis muuttunut mitenkään vaan on edelleen sama.Veikkaan että ap vasta nyt huomasi sen mikä on ollut olemassa jo kauan.
Kauheaa. Ymmärrän, ja voimia myös teille. Miten te olette asiaa työstäneet ja miten te lapsen kanssa elätte ja toimitte? Kutsutteko ilkeiden sukulaisten sijasta omia, ja lapsen ystäviä synttäreille vai miten?
Ei nämä lahjat mitään, olen yrittäjä ja lisäksi tehnyt heille kiltteyksissäni aivan liikaa ilmaista työtä. Tämä on tosiaan isompi kokonaisuus. Jotkut ottavat kaiken irti, kunnes tulee totaalinen stoppi. Nyt meille tuli stoppi toimia lahjakoneena ja yksipuolisena yhteydenpitona.
Tosiaan kummius, sukulaisuus viis, kyse on yksipuolisesta yhteydenpidosta, mikään suhde ei voi toimia terveesti näin epätasapainossa.
Ap
Olen omaa pettymystä ja surua käaitellyt vuosia, eritoten sitä että omat vanhemmat eovät välitä minusta lainkaan eitkä viitsi pitää edes yhteyttä. Eivät muista lastemme ikiä, hyvä jos nimiä, lapsia ei noteerata mitenkään eikä tule edes synttärikorttia tai tekstarionnitteluja.
Emme siis ole kumpienkaan isovanhempien kanssa tekemisissä koska molemmat ovat halunneet elää vain itselleen ilman yhteyttä lapsiin. Miehen vanhemmat kyllä hyysäävät miehen siskoa joten eivät ole täysin tubbevammaisia, mutta mun omat vanhemmat on samanlaisia paskoja kaikille lapsilleen.
Synttäreille kutsutaan lasten kavereita ja tuttavaperheitä, jouluna vieraillaan ystäväperheissä puolin ja toisin ja yritämme saada muuta kautta ihmisiä lastemme elämään.
Tukiverkon puute on se pahin kun ei ole ketään kuka auttaisi hätätilanteessa. Muissa tilanteissa saa ostettua hoitoapua mutta akuuttihätään se ei auta (hoito pitää tilata aina 3vrk ennen kun hoitaja tulee, ei saa akuuttitiin hätään).
Mutta näinkin pärjää ihan hyvin, joten tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Ihme jankkaamista. Voihan vika olla sinussakin, kuten täällä vieritetään syytä järkevän Apn niskaan sisaruksensa ongelmista. Sinähän hänestä täällä valitat, järjestät Linnanmäen reissuja eri aikaan ym. eli voithan sinäkin olla hänestä myrkyllinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Tuo on vain tosiaan todella huono peruste aidoille ja välittäville ihmissuhteille. Minä en ainakaan kaipaa elämääni muunlaisia ihmissuhteita. Aikuinen nimenomaan voi valita jättää loukkaavien ihmisten kuten ap kanssa kanssakäyminen minimiin. Jos kyseinen taho siitä suuttuu, niin tietääpähän, ettei ollut aito ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Tuo on vain tosiaan todella huono peruste aidoille ja välittäville ihmissuhteille. Minä en ainakaan kaipaa elämääni muunlaisia ihmissuhteita. Aikuinen nimenomaan voi valita jättää loukkaavien ihmisten kuten ap kanssa kanssakäyminen minimiin. Jos kyseinen taho siitä suuttuu, niin tietääpähän, ettei ollut aito ystävä.
Ja siis loukkaavuus aloittajassa on se, että pitää itseään muita parempana ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla vain se tavallinen tarina, eli joku on sanonut jotain, jonka toinen on ehkä ymmärtänyt väärin ja näreissään kertonut kolmannelle, jolloin alkuperäinen juttu olikin alkanut saada jo ihan outoja muotoja ja ensimmäinen sanoja kummallisen maineen, joka vain kasvaa ja rehevöityy jutun jatkaessa kiertoaan. Ettet vain olisi se alkuunpanija, joka nyt on hormonihöyryissään loukkaantunut ja oudon maineen saatuasi olet sen verran pelottava, että sinut ja siinä sivussa myös miehesi on jätetty rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Ihme jankkaamista. Voihan vika olla sinussakin, kuten täällä vieritetään syytä järkevän Apn niskaan sisaruksensa ongelmista. Sinähän hänestä täällä valitat, järjestät Linnanmäen reissuja eri aikaan ym. eli voithan sinäkin olla hänestä myrkyllinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
No mutta eikö tuossa tapauksessa olisi mieheni siskolle siunaus että välimme ovat viilentyneet ja hänen ei tarvitse olla kanssani tekemisissä?
Ja onko se nyt valittamista jos osallistuu keskusteluun keskustelupalstalla ja kertoo omakohtaisista kokemuksistaan?
Ja en tiedä miten luit aiemmat viestini mutta minä en siis ole järjestänyt mitään linnanmäen reissua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vain se tavallinen tarina, eli joku on sanonut jotain, jonka toinen on ehkä ymmärtänyt väärin ja näreissään kertonut kolmannelle, jolloin alkuperäinen juttu olikin alkanut saada jo ihan outoja muotoja ja ensimmäinen sanoja kummallisen maineen, joka vain kasvaa ja rehevöityy jutun jatkaessa kiertoaan. Ettet vain olisi se alkuunpanija, joka nyt on hormonihöyryissään loukkaantunut ja oudon maineen saatuasi olet sen verran pelottava, että sinut ja siinä sivussa myös miehesi on jätetty rauhaan.
Kyllä te keksitte😂 ”Oudon maineen..” Ööh, sisaruksista kyse.
Jouduin pitkään olemaan tekemisissä mieheni erittäin rasittavan ja ison suvun kanssa. Tekohymyä ja väkinäistä yhdessäoloa, jatkuvaa vieraitten passausta ja turhanpäiväistä jaarittelua. Onneksi on nykyään exmies ja exsuku. Ihana vapaus vihdoinkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on juuri tuollainen aloittajan kaltainen, ällöttävä, mielestään muita parempi ihminen.
Minulla on kestänyt todella kauan kasata itsetuntoni tuollaisen p*skiaisen lapsena elämisestä. Halusi erota isästäni ja pitä minut ja tietenkn isäni suvun piti tarjota tälle Muita Paremmalle Ihmiselle kaikki asunnot ja kesämökit, etten vain MÄ JÄÄ ILMAN. Kiltti ja hölmö sukuni koitti selviytyä tarjoamisesta, mutta lopulta äitini jäi onneksi nuolemaan näppejään, eikä saanut varsinaisessa avioerossa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on juuri tuollainen aloittajan kaltainen, ällöttävä, mielestään muita parempi ihminen.
Minulla on kestänyt todella kauan kasata itsetuntoni tuollaisen p*skiaisen lapsena elämisestä. Halusi erota isästäni ja pitä minut ja tietenkn isäni suvun piti tarjota tälle Muita Paremmalle Ihmiselle kaikki asunnot ja kesämökit, etten vain MÄ JÄÄ ILMAN. Kiltti ja hölmö sukuni koitti selviytyä tarjoamisesta, mutta lopulta äitini jäi onneksi nuolemaan näppejään, eikä saanut varsinaisessa avioerossa yhtään mitään.
Ja siis tietenkin äitini mielestäisäni suku oli aivan kauheaa ja kelvotonta sakkia, hirveää haukkumista ja sättimistä ja kuinka olen muka tullut heihin. Niin no, mä en luonnostani kuvitellut olevani muita parempi ihminen, kuten ei isäni sukulaisetkaan. Heissä oli, aivan hirveää siis, vikoja. Rakastin heitä täydestä sydämestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Tuo on vain tosiaan todella huono peruste aidoille ja välittäville ihmissuhteille. Minä en ainakaan kaipaa elämääni muunlaisia ihmissuhteita. Aikuinen nimenomaan voi valita jättää loukkaavien ihmisten kuten ap kanssa kanssakäyminen minimiin. Jos kyseinen taho siitä suuttuu, niin tietääpähän, ettei ollut aito ystävä.
No tiedän, mutta se on aina vähän monimutkaisempaa kun on kyse sukulaissuhteista. Jos tuo henkilö olisi ollut muuta kautta tuttu niin olisin heivannut hänet mäkeen jo vuosia, vuosia sitten.
Ja kyse on myös omasta "kokemattomuudesta". Olen itse aina elänyt sellaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa annetaan enemminkin liikaa anteeksi kuin suututaan joka asiasta. Siksi minulle on ollut vaikeaa suhtautua ihmiseen joka suuttuu/loukkaantuu ihan joka asiasta. Noita ei pysty edes ennustamaan koska nuo syyt saattavat olla ihan mitä tahansa. Esim. Sitä ettei ole varattu kahveille kuin rasvatonta maitoa ja kermaa vaikka hän juo tummansinistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on juuri tuollainen aloittajan kaltainen, ällöttävä, mielestään muita parempi ihminen.
Minulla on kestänyt todella kauan kasata itsetuntoni tuollaisen p*skiaisen lapsena elämisestä. Halusi erota isästäni ja pitä minut ja tietenkn isäni suvun piti tarjota tälle Muita Paremmalle Ihmiselle kaikki asunnot ja kesämökit, etten vain MÄ JÄÄ ILMAN. Kiltti ja hölmö sukuni koitti selviytyä tarjoamisesta, mutta lopulta äitini jäi onneksi nuolemaan näppejään, eikä saanut varsinaisessa avioerossa yhtään mitään.Ja siis tietenkin äitini mielestäisäni suku oli aivan kauheaa ja kelvotonta sakkia, hirveää haukkumista ja sättimistä ja kuinka olen muka tullut heihin. Niin no, mä en luonnostani kuvitellut olevani muita parempi ihminen, kuten ei isäni sukulaisetkaan. Heissä oli, aivan hirveää siis, vikoja. Rakastin heitä täydestä sydämestäni.
Koska onneksi tämä Muita Parempi Ihminen koki velvollisuudekseen säilyttää minun välini isänikin sukuun. Ja kun pidin heistä tosi kovasti oli myrkyllinen ja kade minua kohtaan. Varsinkin kun sain suvulta varallisuutta, ja ilahduin siitä kovasti. Hän ei itse kyennyt samaa tarjoamaan, vaikka on Muita Parempi Ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa, ettei veljen perhe ole vieraillut koskaan. Eihän se siis tähän vauvaan liity. Käytös ei ole veljen suunnalta muuttunut, vaan ap on lopettanut yhteydenpidon. Ymmärrän, että harmittaa, mutta he ovat tottuneet, että ap on se, joka ottaa yhteyttä. Ja nyt ehkä loukkaantuneet, kun ap on muuttanut käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?
Tuo on vain tosiaan todella huono peruste aidoille ja välittäville ihmissuhteille. Minä en ainakaan kaipaa elämääni muunlaisia ihmissuhteita. Aikuinen nimenomaan voi valita jättää loukkaavien ihmisten kuten ap kanssa kanssakäyminen minimiin. Jos kyseinen taho siitä suuttuu, niin tietääpähän, ettei ollut aito ystävä.
No tiedän, mutta se on aina vähän monimutkaisempaa kun on kyse sukulaissuhteista. Jos tuo henkilö olisi ollut muuta kautta tuttu niin olisin heivannut hänet mäkeen jo vuosia, vuosia sitten.
Ja kyse on myös omasta "kokemattomuudesta". Olen itse aina elänyt sellaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa annetaan enemminkin liikaa anteeksi kuin suututaan joka asiasta. Siksi minulle on ollut vaikeaa suhtautua ihmiseen joka suuttuu/loukkaantuu ihan joka asiasta. Noita ei pysty edes ennustamaan koska nuo syyt saattavat olla ihan mitä tahansa. Esim. Sitä ettei ole varattu kahveille kuin rasvatonta maitoa ja kermaa vaikka hän juo tummansinistä.
No niinhän se on.
Minun Muita Paremmalle Äidilleni pahin piirre ihmisessä oli sietää muiden vikoja. Mun vikojanikaan hän ei sietänyt yhtään, ja ne viat olivat varmaan isäni piirteitä. Mulla on edelleen itsetunto todella heikko, koska ikinä mitään ei saanut anteeksi, vaan piti olla täydellinn. Toisaalta se, mikä kelpasi vaihtui joka kerralla, niin, etten vain olisi ollut Muita Paremman Ihmisen tasalla.
Vinkki: Anna muiden olla rauhassa. Kyllä he soittavat, jos haluavat olla tekemisissä kanssasi. Ihmisillä on muutakin elämää kuin sinä ja vauvasi. JÄTÄ TOISET RAUHAAN!
Vierailija kirjoitti:
Vinkki: Anna muiden olla rauhassa. Kyllä he soittavat, jos haluavat olla tekemisissä kanssasi. Ihmisillä on muutakin elämää kuin sinä ja vauvasi. JÄTÄ TOISET RAUHAAN!
Vinkki: älä huuda ja mene raittiiseen ulkoilmaaan!
Joskus on huudettava, kun ihmiset eivät muuten tajua antaa toisten olla rauhassa. Jotkut ovat äärettömän rasittavia ja takertuvia. Hiiteen semmoiset riippakivet!
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa, ettei veljen perhe ole vieraillut koskaan. Eihän se siis tähän vauvaan liity. Käytös ei ole veljen suunnalta muuttunut, vaan ap on lopettanut yhteydenpidon. Ymmärrän, että harmittaa, mutta he ovat tottuneet, että ap on se, joka ottaa yhteyttä. Ja nyt ehkä loukkaantuneet, kun ap on muuttanut käytöstään.
Joo ei liity, mutta on erityisen loukkaavaa Ap:lle kun on saamassa ensimmäistään. Miettikää jokainen haukkuja vastaava tilanne omalle kohdalle...
Alue: Aihe vapaa
En erityisemmin halua väliemme parantuvan, koska silloin olisin taas siinä samassa tilanteessa, jossa olimme jo vuosia ennen kuin annoin väliemme viilentyä. Väkisin vietettyä aikaa yhdessä ja jatkuvaa draamaa. Minä tiedän, ettei hän tule muuttumaan.
Jos minulla on huonoja kokemuksia kohta 15 vuoden ajalta niin miksi jatkaa sitä kierrettä? En minä erityisesti halua viettää lomaani jonkun kanssa joka tekee oloni ja perheeni olon epämiellyttäväksi ja aiheuttaa tauotta eripuraa ihan turhaan. Siedin tuota todella pitkään vain ja ainoastaan sen takia että on mieheni sukulainen. Mieheni mitta täyttyi jo aiemmin, mutta sanoin että olemme aikuisia ihmisiä ja kyllä hän nyt siskonsa kanssa voi välillä olla tekemisissä ihan heidän vanhempiensakin vuoksi.
Et sinäkään varmasti viettäisi aikaa ihmisen kanssa jonka kokisit myrkylliseksi?