Lue keskustelun säännöt.
Viisivuotias tekee ruokailusta yhtä taistelua!
12.03.2024 |
Tyttäreni on voimakastahtoinen ja periksiantamaton luonne. Ruokailu on aina ollut hankalaa, rajoja on kokeiltu ja minun pinnaani venytetty ennenkin, muttet tässä mittakaavassa.
Tyttö ilmoittaa jo ennen ruoan maistamista ettei aio syödä ko. ruokaa koska ei tykkää siitä. Milloin boikotissa on perunamuusi, milloin nakit, milloin riisi, milloin jauheliha- mitään yhteneväistä linjaa tässä ei ole, tai on: koskaan ei ole sellaista ruokaa mikä hänelle kelpaisi. Nyt tähän pahenevaan temppuiluun kyllästyneenä olen ottanut kovan linjan:
Istumme ruokapöytään ja tyttö ilmoittaa annokseensa koskematta ettei syö sitä. Totean että asia selvä, sitten menet huoneeseesi ja kokeillaan tunnin päästä uudelleen. Näin tapahtuu, ja lapsi saattaa syödä mikroskooppisen pieniä haarukallisia muutaman. Sitten alkaa mahakipu/väsymys/paleleminen/polvien särky/ ikävä mummoa jne mitä näitä syitä milloinkin on. Kysyn tytöltä aikooko hän syödä; jos ei, kokeilemme taas tunnin päästä uudelleen. Ja tunnin päästä kokeilemme, lapsi vinkuu maitoa/ jogurttia ja vetoaa mitä mielikuvituksellisempiin syihin ettei syö. Vihellän leikin poikki ja kysyn kokeilemmeko taas tunnnin päästä uudelleen. Kello tuleekin jo kahdeksan, lapsella nukkumaanmeno aika ja annoksesta syöty ehkä 1/10. Kysyn syökö lapsi reippaasti edes osan annoksesta, ei syönyt ja meni nukkumaan sitten ilman iltapalaa. Itsellä todella kurja olo, mutta tämän neidin kanssa on oltava tiukkana, jos hänelle antaa yhtään siimaa tässä ruokailussa, hän tekee siitä farssin.
Ja painotan, että sillä mitä on ruokana, ei ole väliä- hän tekee aina ruokailusta tällaista. Päiväkodissa syö aivan normaalisti kaikkea.
Teenkö teidän mielestänne oikein ja onko teillä antaa vinkkejä lisää?
Kommentit (98)
Tuolla kertomuksella lapsen painokäyrän pitäisi romahtaa kuin ruplan arvo. Käytä täydellisessä terveystarkastuksessa ja lastenpsykiatrilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kokeilet tunnin päästä uudelleen? Tyttöhän nauttii tuosta sinun kyykistelystäsi. Sanot vaan että seuraava iltapala on sitten 5 tunnin päästä eikä välissä mitään.
Älä anna periksi. Eikä ehkä kannata tarjota sitä ruokaa tunnin päästäkään vaan odottakoon seuraavaan ruoka-aikaan. Ulkoilua lisää niin luulisi ruuan maistuvan.
Lasun paikkahan tuo on. Aina, kun vanhempi sanoo, että lapsi on voimakastahtoinen ja siksi minun tulee kid uttaa häntä, niin on aika ottaa lapsi pois vanhemmiltaan.
Lapselle todetaan ruokapöydässä, että aha, ei se mitään, voit mennä leikkimään, seuraavan kerran tarjolla on välipalaa. Ruokailu on sitten siinä, ei riitaa, ei kiukkua eikä mankumista. Välipalana on voileipä tai vaikka puuroa, jos lapsen nälkä alkaa vanhempaa kauhistuttaa. Ruokaa on tarjolla, se ei ole välttämättä toivottua herkkua, mutta ei tunnistettua inhokkiakaan.
Kun lapsi huomaa, että saa olla syömättä eikä siitä seuraa maanittelua tai jätskiä, niin hän oppii syömään edes sen osuuden, joka sillä hetkellä maistuu.
En ota kantaa siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, kerron vain, että kuvauksesi perusteella kyseessä on valtataistelu 5 vuotiaan kanssa.
Et kerralla voi voittaa koko "sotaa", valitse "taistelusi" ja voita ne.
Ellet pysty, ei ole häpeä pyytää apua. Voit selittää neuvottomuutesi ammattilaiselle ja pyytää apua miten kodin säännöt esitetään 5 vuotiaalle ja miten pidät niistä kiinni.
Oma poikani kokeili kerran. Katsoin häntä muka hämmästyneesti ja sanoin ok, ei meillä ole pakko syödä. Meillä saa syödä. Sama ruoka eteen uudestaan seuraavana ruokailun ajankohtana. Ehkä toimin väärin, mutta en ehtinyt pitää sirkusnäytöksiä. Välivikinöitä en kuunnellut. Oi, oi olin kaamea, mutta kerta riitti kun ei lipsunut.
Tytöt voi olla sitkeämpiä. En silti tuputtaisi ja kärjistäisi tilannetta edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mä suosittelen, että älä tee asiasta numeroa. Jos tyttö ilmoittaa, että ei syö, laita hänen lautasensa ym. takaisin kaappiin ja sano, että seuraavaksi tarjolla on sitten iltapalaa klo sejase. Lapsi hakee temppuilullaan huomiota, ehkä on päiväkodissa ollut ikävä kotiin. Huonokin huomio on huomiota.
Ruoan jälkeen voit ehdottaa lautapelin pelaamista, kirjojen lukemista ym., niin lapsi saa sinulta huomiota muulla tavalla ja teillä molemmilla on kiva ilta. Veikkaan, että iltapala kelpaa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna periksi. Eikä ehkä kannata tarjota sitä ruokaa tunnin päästäkään vaan odottakoon seuraavaan ruoka-aikaan. Ulkoilua lisää niin luulisi ruuan maistuvan.
Meillä tehtiin näin ruoka-aika oli jokapäivä tismalleen samaan aikaan. Kasvava ja aktiivinen lapsi eli minä, oppi kyllä hyvin äkkiä että jos ei syönyt kello viiden päivällistä, seuraava ateria oli iltapala joka oli vakion kokoinen. Siinäpä sitten nälkäisenä nukkumaan ja odottelemaan aamupalaa jolloin sai taas syödä vatsan kunnolla täyteen.
Olin alle kouluikäinen mutta hyvin on jäänyt mieleen kuinka tuli opittua erittäin hyvin että silloinkun on ruoka pöydässä kannattaa syödä. Väli-välipalavoikkareita ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi kun lautanen oli lapsen edessä niin kauan kunnes söi eli istuttiin pöydän ääressä kunnes lautanen tyhjeni. Kun lapsi huomasi että syömällä pääsi nopeammin jatkamaan leikkejään lautanen alkoi tyhjentyä ennätystahdissa.
Komppaan neuvoa, että jos ei syö niin sitten ei syö. Seuraavalla aterialla sitten taas jotain tarjolle. Huomion hakuahan tuo on. Ei kannata mennä mukaan. Korjaat ruuaan pois vaan eikä mitään uusintoja. Iltaruokaa jos ei syö niin sitten seuraava tarjoilu on iltapala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laittaisin lautaselle vain pienen annoksen ja lautaselle aina jotain neutraalia esim kurkkua josta syöminen olisi helppo aloittaa. Pöydässä istutaan yhdessä jutellen, eikä kommentoida toisen syömisiä.
Kun olisin itse syönyt siivoaisin pöydän, siinä vaiheessa ehkä kysyisin onko lapsi valmis. Ruoka biojätteisiin ja seuraavalla ruokailulla uus yritys.
Ihan typerää tehdä ruokailusta kamala show. Vitamiinit purkista niin niistä ei tartte huolestua.
Ps. Meidän perheessä ne jotka syö ruoan kunnolla saa esim jätskin jälkkäriks ne jotka ei edes yritä syödä ei saa jälkkäriä.
Meillä on ehdoton sääntö siinä, että ruuasta ei saa sanoa maistamatta, että se on pahaa tai siitä ei pidä. Ruokaa maistetaan edes yksi pala niin, että sitä myös pureskellaan ja sitten sen saa ottaa suusta pois ja sanoa, ettei se maistu. Jos näin käy, niin todetaan rauhallisesti, että ei se mitään aina ei maistu. Tässä kohtaa lapsi saa lähteä pois ruokapöydästä, jos haluaa mutta ruokaa on seuraavan kerran tarjolla taas ruoka-aikaan. Meillä aikuiset päättää mitä syödään ja lapsi sitten paljonko syödään.Välipalaksi saa ottaa tarvittaessa vihannestikkuja, jos oikein nälättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkkäri toimii meilläkin. Äiti on reipas ja saa jälkkärin. Kummasti nirsoilijallakin lautanen tyhjenee kun näkee sen.Ei tietenkään jokapäivä, mutta viikonloppuisin. Arkisin en stressaa kun syö päiväkodissa hyvin.
"Voivoi, mikähän tässä nyt on, että 5-vuotias hyppyyttää minua? Teen juuri, kuten hän haluaa, ja silti hän ei lopeta komenteluaan."
Ei voi olla noin vaikeaa kauhukakaran laitto paikoilleen. Jos ei syö, niin olkoon syömättä. Eiköhän nälkä opeta! Piruako sille niitä lautasia nokan eteen lykkäät vähän väliä? Varmasti hyppäät sillaltakin alas, jos kakara käskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokeilet tunnin päästä uudelleen? Tyttöhän nauttii tuosta sinun kyykistelystäsi. Sanot vaan että seuraava iltapala on sitten 5 tunnin päästä eikä välissä mitään.
Oho. En itsekään jaksa olla noin kauan syömättä saatika kasvuikäinen lapsi. Lapsella on nälkä 2-3 tunnin päästä, vaikka olisi syönyt mahansa täyteen. Johtuu siitä, että lapsen mahalaukkuun ei mahdu paljon kerralla mutta energian kulutus suurta.
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä. Jotain. Ihan on syvältä ruoan kanssa taistelu. Jotkut on nirsoja aikuisenakin, sinnekö asti ajattelit taistella? Kunhan syö jotain ja saa tarvittavat ruoka-aineet vitamiinit ym. Useimmat alkaa syömään kun tulee kunnon kasvupyrähdys.
Syötkö itse lapsen kanssa samaan aikaan? Esimerkin voima on uskomaton. Sen takia monet syövät esimerkiksi päiväkodissa hyvin, kun kaikki muutkin ympärillä syö. Ruokailutilanteesta kannattaa muutenkin tehdä mukava yhteinen hetki. Siinä samalla on hyvä jutella kuulumisia, silloin se ruokailukin yleensä sujuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä.
Tässä mallissa lapsi päättää ja voittaa kun tarjotaan leipää ja maitoa ruuan sijaan!
Muista myös palkita jos hän sattuu syömään lautasensa joku kaunis päivä tyhjäksi. Esim siis yhdellä keksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokeilet tunnin päästä uudelleen? Tyttöhän nauttii tuosta sinun kyykistelystäsi. Sanot vaan että seuraava iltapala on sitten 5 tunnin päästä eikä välissä mitään.
Oho. En itsekään jaksa olla noin kauan syömättä saatika kasvuikäinen lapsi. Lapsella on nälkä 2-3 tunnin päästä, vaikka olisi syönyt mahansa täyteen. Johtuu siitä, että lapsen mahalaukkuun ei mahdu paljon kerralla mutta energian kulutus suurta.
Ap, anna vaikka leipää ja lasi maitoa jos ei lämmin ruoka mene. Tai hedelmä. Jotain. Ihan on syvältä ruoan kanssa taistelu. Jotkut on nirsoja aikuisenakin, sinnekö asti ajattelit taistella? Kunhan syö jotain ja saa tarvittavat ruoka-aineet vitamiinit ym. Useimmat alkaa syömään kun tulee kunnon kasvupyrähdys.
Ja sitten lapsi pupeltaa joka ruokailulla leipää ja hedelmiä ja nauttii kun on saanut tahtonsa läpi. Ruoka on se mitä vanhempi pöytään laittaa ja jos sitä ei syö niin sitten jättää ruuan välistä ja on illan nälissään. Ei sitä väliinjättöä tarvitse paria kertaa enempää tehdä kun lapsi oppii, että nälässä joutuu olemaan jos ei syö.
Lopeta se taisteleminen, siitä ei ole mitään hyötyä.
Istukaa koko perhe yhdessä syömään, maistaa pitää mutta pakko ei ole syödä. Laita lapselle vain pieni määrä ruokaa lautaselle tai se nokare jonka maistaa. Aseta joku aika joka pitää pöydässä istua, söipä tai ei. Älä kiinnitä huomiota siihen, syökö lapsi vai ei. Sen sijaan jutustele lapsen kanssa hoitopäivän kulusta, mitä teki kavereiden kanssa, kerro omasta päivästäsi. Syö itse samalla ja näytä lapselle esimerkkiä. Kun lapsi on ollut pöydässä määrätyn ajan, kysy onko valmis ja korjaa ruoka pois. Ja seuraava ruoka sitten seuraavana ruoka-aikana.
Voit myös ottaa lapsen mukaan valmistamaan ruokaa. Kannattaa myös huomioida että lapsella voi olla hoitopäivän jälkeen jo ns. nälkäkiukku, jolloin verensokerin lasku tekee huonovointiseksi ja aiheuttaa sen ettei halua syödä. Jos mielestäsi kyse on tästä, anna lapselle vähän jotain hedelmää tms kotiin tultua ja ruoka sitten kun se on valmista.
LOPETA!
Tuommoinen vaan lisää vastustusta!
JOS EI kelpaa, ota lautanen pois ja ruoka kompostiin!
Seuraavasta ruuasta et puhu mitään, et yhtään mitään!
sanotaan ettei lasta saa kiusata ruualla ja tuo, mitä teet on just sitä!
Likka vaan haluaa huomiota! Siinä vika!
Lue MLL sivuilta ruokailusta, samoin SAPERE menetelmästä!
PS! EIKÄ sanaakaan afrikkalaisista nääntyvistä lapsista, ei se sun lapsen syytäö ole että näkevät nälkää!