Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Odotetaan 1. lasta, sukulaisten käytös tuntuu TODELLA pahalta
22.09.2019 |
Mitään teinejä tässä ei olla, itse 36, mies 40 ja ensimmäinen (kukapa tietää vaikka ainoa) kovasti toivottu ja odotettu lapsi tulossa.
Kaikilla sisaruksillamme on lapsia, eli lapsella on serkkuja useampi alle 5v, mutta juurikaan kukaan heistä ei ole tarjonnut mitään lapsen sänkyä/tuolia/sitteriä/vanhaa vaatetta edes lainaan. Ei mitään. Kuin olisimme ilmaa. Pahalta tuntunut se, kun muut kertovat miten iloisesti sukulaiset ovat auttaneet ja antaneet käytettyjä juttujaan😢 En ole kehdannut edes sanoa, että ei meille vaan, mitään, ei edes vanhaa vaatekappaletta saati mitään isompaa, vaikka kaikilla heillä nämä kamat ovat varastossa.
Toinen asia, joka painaa tavaraa paljon enemmän meitä molempia, erityisesti minua on välien katkeaminen kahteen (2) nuorempaan sisarukseen perheineen.
Olemme heille lapsille ihan kummeina, ja heitä olemme kovasti vuosien ajan muistaneet lahjoin ja yhteydenpidon avulla, mutta nyt kun odotamme omaa vauvaa, he ovat ”katkaisseet välit” eli lopettaneet täysin yhteydenpidon tänne päin. Raskaus on jo viikolla 20, ja kumpikaan näistä pariskuntien naisista ei ole kysynyt miten voin, miten on mennyt tai mitään raskauteen liittyen. Kouluikäiset kummilapsemme eivät myöskään.
On tullut tästä käytöksestä aivan hirveä (siis niin paha) olo, että olemme toimineet lahja-automaatteina heille tähän asti, mutta nyt kun on meille tärkeä aika, ei edes viestillä (saati soittaen/ vieraillen) kysytä mitä meille kuuluu. 😥
Eihän tästä voi sanoa heille, että miksi ette välitä meistä, että miksi että myötäelä, iloitse meidän puolesta, tai edes kysy miten menee.
Ei voi sanoa että tuo on epäkohteliasta, jopa kiusaamista, ja tuntuu meistä maailmanlopulta, aivan hirveän pahalta että nuoremmat eristää perheen ulkopuolelle.
Eihän voida tälläisiä ihmisiä edes pyytää kummiksi omalle lapsellemme, jotka eivät ole missään tekemisissä. Todella harmi, sillä olisimme halunneet pyytää sisaruksia. Nyt vaan ei voi, joten pitää miettiä ystäviämme tai muita sukulaisia.
Välit ovat olleet ”katki” tammikuusta asti, ja nyt on pian lokakuu. Katki siten, että jos me emme ole heihin yhteyksissä, eivät he ole olleet koko vuonna meihin päin missään tekemisissä. Ovat viettäneet pitkät lomat ties missä, mutta mihinkään kohtaan vuoden kierrossa ei sovi meille soittaminen tai kyläily.
Tämä on aivan epänormaalia, voimme pahoin tämän vuoksi, ja ajattelin että menisin ihan psykologille puhumaan tästä. Pyydänkin, että suositelkaa hyviä, fiksuja terapeutteja Uudellamaalla?
Olemme itse vuosia vierailleet, muistaneet heitä ja heidän lapsiaan, osallistuneet heidän juhliinsa, ja sen takia tämä rikkoo minut ainakin ihan täysin. Ei pienintäkään myötäelämistä, onnea, iloa meitä kohtaan. Olemme kuin eristetyt.
Alkuvuodesta asti, jo kun tämän havaitsin että meidät ignoorataan ja meille ei tulla kylään vaikka pyydetään, olen ja olemme keskittyneet saamaan parempia ystäviä, ja heitä meillä onkin ihania. Mutta perhe on kuitenkin perhe.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ihan turhaa tässä on aloittajaa mollata. Sulla taitaa olla yhtä huonot tavat, kuin tällä veljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Saman provoilijan aloitus kuin tekoitku "ystävästä joka ei lainaa autoaan muuttoon". Nyt on vain vaihdettu muutto vauvaksi, mutta muuten itketään yhä ilmaisen tavaran perään.
Ei taida olla ap:lla muuttoa eikä vauvaa, mutta provojen laatimistahti viittaa kyllä lokkiin, joka ottaa tasaisesti nokkaansa siitä että hänen pitäisi itse pyyhkiä takapuolensa.
Tämän sanottuani totean kyllä, että maailmasta valitettavasti löytyy myös oikeasti tällaisia "meille tulee vauva, antakaa meille ilmaista tavaraa" -tapauksia, joiden on toisinaan kovin vaikea ymmärtää se oma vauva on vain lapsi muiden joukossa ja jotenkin erityinen vain omien vanhempiensa silmissä. Ei pidä tehdä lapsia, jos ei jaksa itse hankkia niitä sittereitä ja vaippahousuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ihan turhaa tässä on aloittajaa mollata. Sulla taitaa olla yhtä huonot tavat, kuin tällä veljellä.
Voi olla, mutta minä en arvostele, enkä valitse rakkaitani heidän Hyvien Tapojensa perusteella. Minä arvotan rakkaitani silläperusteella, kenen tiedän pitävän minusta ja ajattelevan minusta hyvää. Siihen mahtuu se, että he eivät osaa käytäytyä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette noin läheisriippuvaisia ja epäitsenäisiä, lapsen hankkiminen tuntuu oudolta. Ja onko lapseen edes varaa, jos pitää vanhoja rojuja himoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ihan turhaa tässä on aloittajaa mollata. Sulla taitaa olla yhtä huonot tavat, kuin tällä veljellä.
Miksi taas kerran pilkku ennen kuin-sanaa? Minkä kummallisen kielioppisäännön mukaan vertailussa käytetään pilkkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
On minusta ihan normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia, koska kukaan ei siihen pakota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme mekään saaneet keneltäkään mitään vauvan tavaraa. Ostimme itse. Nyt kun poika on vuoden on saanut minun vanhemmiltani sekä miehen mummolta leluja ja pari vaatetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Jatkan vielä, että kuka ap:n pakotti siihen yhteydenpitoon? Ihan itse piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
En kyllä ihan ymmärrä mitä ajat takaa, hyvät tavat= 10 vuotta toinen kyläilee ja toinen ei koskaan laita tikkua ristiin. Ja kas kummaa, sisar/tytär kyläilee ja veli/poika keskittyy itseensä. Keskiaikainen malli, sekä huonoa käytöstä. Apsta on turha alkaa vikaa kaivamaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla miehen yhteen siskoon ja tämän perheeseen kauheasti yhteyksissä. Molemmilla on kyllä lapsia ja miehen muihin sukulaisiin on ihan lämpimät välit. Samoin minun sukuuni.
Syy tähän on ihan se, että ihmissuhde hänen kanssaan on aina niin vaikea ja raskas. Emme osaa hänestä koskaan käyttäytyä oikein. Hän pahoittaa mielensä pikku jutuista ja sitten kehittää ihan turhasta draamaa johon yrittää vetää koko sukua mukaan.
On suuttunut esimerkiksi siitä että menimme miehen toisen siskon perheen kanssa meidän mökille, mutta emme kutsuneet heitä (Tiesimme että he ovat tuolloin molemmat töissä).
Loukkaantui kun tyttäremme ei ilahtunut tarpeeksi hänen ostamastaan synttärilahjasta vaikka tytär kiitti lahjasta ja sanoi että se oli tosi kiva.
Kun he olivat ulkomailla appikset veivät kaikki suomessa olevat lastenlapsensa lintsille. Eri arvoista kohtelua vaikka appikset sanoivat että vievät hänen lapsensa sitten kun palaavat.
Kun me olimme minun vanhempieni kanssa kuukauden verran espanjassa (heillä on huvila siellä) ja mieheni toinen lanko otti sinne äkkilähdöt lapsiensa kanssa ja häntä ei kutsuttu niin hän suuttui minulle.
Minä en siis edes kutsunut ketään sinne, mieheni toisen siskon mies laittoi viestiä miehelleni että hänellä on lomapäiviä ja saisi halvalla lennot jos meille sopii ottaa heidät.
Ja niin edelleen. Noita olisi varmaan satoja tapauksia. Isoja ja pienempiä kilahduksia. Hänellä on tapana syyllistää, itkeä, pitää mykkäkoulua, usuttaa miehen vanhempia puhumaan meille "järkeä" jos emme lähde hänen draamailuunsa mukaan ja niin edelleen. Hampaat irvessä siedin häntä useita vuosia mutta kun huomasin että omat lapsemme ja muiden sisarusten lapset ovat alkaneet hekin kävelemään munankuorilla hänen seurassaan niin annoin välien vain jäähtyä.
Kuulostat kauhealta, ymmärrän että sisko on pahoittanut mieltään. Kyllähän sinullakin puhelin ja viestit toimivat, aivan hyvin sinä voisit pyytää häntä Espanjaan, ja tottakai pidätte Linnanmäen reissun siten että KAIKKI lapset pääsevät - eivät vain sinun lapsesi. Normaalijärkisille normaalijuttuja.
Joko minä olen ihan kauhea ihminen tai sitten sinä olet vain tuon mieheni toisen siskon tyylinen tapaus.
Me emme siis kutsuneet ketään espanjaan. Lupasimme vain vanhempieni suostumuksella majoittaa miehen langon ja tämän lapset. Edes miehen sisko ei tullut koska oli töissä.
Ja mitä tulee tuohon lintsi-reissuun, niin kaikki olisivat päässeet kyllä lintsille. Miehelläni on kolme sisarusta, kaikilla lapsia. Jos me toimisimme niin, että koko miehen sisaruskatraan kaikki lapset pitäisi ottaa mukaan oli heillä omia menoja tai ei, niin ei kukaan kävisi missään. Neljän perheen menoja ei vain voi sovittaa aina yhteen. Tuon siskon lasten kanssa appikset olivat viime kesänä hiekkasärkillä eikä kukaan muu nykäissyt hiekkaa penaaliin.
Joo, eikä hänkään varmasti ole sun tyylinen. Et meinaan hirmu kivaan sävyyn hänestä täällä kirjoita. Ja voisit tosiaan kutsua häntä Espanjaan, jos sulla olisi hyvät tavat ja jos haluaisit ilahduttaa häntä sekä jos haluaisit välienne paranevan.
Niin, tai sittn vain yksinkertaisesti pitää sellaisia ihmisiä läheisinään, joita ei tarvitse ilahduttaa, jotta nämä armollisesti pysyvät ystävinä. Otatko lainkaan huomioon sitä, mitä joku muu jaksaa? Et voi olla sellaisen ystävä, joka ei halua erikseen ilahduttaa sinua? Aika itsekeskeistä. Mulle ainakin ystävien voimat ovat tärkeitä, enkä halua olla niitä kuluttamassa. Tunkemalla ja änkemällä heille Espanjaan, vaikka mieli tekisin. En ainakaan itse jaksaisi majoittaa muita, jos asuisin Espanjassa. Olisi aika ikävää, jos muut eivät siksi voisi olla ystäviäni.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
En kyllä ihan ymmärrä mitä ajat takaa, hyvät tavat= 10 vuotta toinen kyläilee ja toinen ei koskaan laita tikkua ristiin. Ja kas kummaa, sisar/tytär kyläilee ja veli/poika keskittyy itseensä. Keskiaikainen malli, sekä huonoa käytöstä. Apsta on turha alkaa vikaa kaivamaan....
En minä olekaan hänestä vikaa kaivanut. En minä vaadi, että hänen pitää olla yhteyksissä sisarustensa kanssa. Ei kukaan sellaista vaadi häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
En kyllä ihan ymmärrä mitä ajat takaa, hyvät tavat= 10 vuotta toinen kyläilee ja toinen ei koskaan laita tikkua ristiin. Ja kas kummaa, sisar/tytär kyläilee ja veli/poika keskittyy itseensä. Keskiaikainen malli, sekä huonoa käytöstä. Apsta on turha alkaa vikaa kaivamaan....
Ja sekin, että aloittaja on tehnyt ilmaista työtä toisille on aloittajan oma valinta. Jos se ei ollutkaan ilmaista, vaan vastikkeellista, niin olisi ottanut maksun siitä. Jos itse antaa toisille työpanostaan, se on oma valinta. Sillä on yritetty ostaa jotain, eli se ei tullutkaan sydämestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on juuri tällainen Muita Paremman Ihmisen Syndrooma, jossa ullattaen hänellä ei kuitenkaan ole tasoistaan seuraa, vaan pitää hiihtää näiden pässinpäiden vanavedessä ja vielä tehdä heille ilmaista työtä. Vinkki sinulle ap: luota siihen, että he eivät hylkää sinua epätäydellisenä, sinähän itse olet nyt hylkäämässä heidät.
Ei ole syndroomaa. Sinulla taitaa olla, kun vaivaudut moisen ivakirjoituksen laatimaan. Siitä ei ollut mitään apua.
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.
Ja en minä sitä sano, etteikö saa vihankin tunteita olla, mutta niiden lähde ei ole toisissa, vaan aloittajan omissa kokemuksissa (muista). Siksi terapia on hyvä ajatus. Sen kannattaa olla jotain uuta kuin kognitiivista, kognitiivinen ei huomioi tämäntyyppisiä ongelmia (joissa pitäisi vahvistaa jopa narsistisesti vaurioitunutta minää, en siis sano, että narsistista minää, se on eri asia. Narsistisesti vaurioitunut minäon suurempi kuin onkaan, koska sitä ei ole huomioitu kuten ap olisi ansainnut . Ongelma on vain se, että sitä eivät läheiset koskaan tule ratkaisemaan ja korjaamaan. Vaan esim. se terapia.
Outoa puhua ansainnasta, onko sun mielestä millään tavalla normaalia, että yksipuolinen yhteydenpito kestää vuosia? Että toisen sisaruksen ei tosiaankaan tarvitse kyläillä, eikä muistaa toista ollenkaan, ja jos asia otetaan esille, on vaikeasta asiasta puhuva heti narsistinen tms
Ja tarkotin ansainnlla sitä, että aloittajalla on ilmeisesti jollainlailla liian pieni itsearvostuksen tunne ja kokemus. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta, luottaisi itseensä enemmän, ei miettisi Hyviä Tapoja rakkaiden kesken, vaan hyväksyisi nämä viallisina.
En kyllä ihan ymmärrä mitä ajat takaa, hyvät tavat= 10 vuotta toinen kyläilee ja toinen ei koskaan laita tikkua ristiin. Ja kas kummaa, sisar/tytär kyläilee ja veli/poika keskittyy itseensä. Keskiaikainen malli, sekä huonoa käytöstä. Apsta on turha alkaa vikaa kaivamaan....
En minä olekaan hänestä vikaa kaivanut. En minä vaadi, että hänen pitää olla yhteyksissä sisarustensa kanssa. Ei kukaan sellaista vaadi häneltä.
Vaatiihan, velvollisuus tätä lasta kohtaan on vaatinut. Ap, ei kannata sitten muistaa lasta/ kyläillä heilläkään jos mm tämän psykiatrikirjoittajankin mielestä on tosiaan _normaalia_ olla ilman mitään tekemisiä/ välejä vuositolkulla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette noin läheisriippuvaisia ja epäitsenäisiä, lapsen hankkiminen tuntuu oudolta. Ja onko lapseen edes varaa, jos pitää vanhoja rojuja himoita.
Kyllä pitää ihailla av mammojen kekseliäisyyttä, keksitään aina lisää juonta ja lisää olosuhteita omasta päästä! Nyt keksittiin että hyvätuloinen yrittäjä-ap onkon oikeastaan köyhä! Ja läheisriippuvainen!
Avlla AINA KEKSITÄÄN SYY HAUKKUA ALOITTAJA. Jos haluat rakentavia vastauksia älä koskaan kirjoita itsestäsi vaan kirjoita sama tarina joka kertoo naapurin Mirkusta.
Alue: Aihe vapaa
No on kyllä. Selkeästi haiskahtaa pelko omasta arvosta muille, kun on pitänyt ilmaista työtäkin tehdä, mielistellä ja näin. Mene nyt vain käsittelemään se oman päsi sisältö ja opi arvostamaan itseäsi, ettei tarvitse muille kiukutella, kun eivät mieti sinun tunteitasi koko ajan.