Kaupan kassasta lääkäriksi reippaasti yli kolmekymppisenä? Onko järkeä?
Olen ylioppilas, mutta viimeiset 15 vuotta olen ollut töissä kaupassa. Harrastuksena olen suoritellut avoimessa opintoja. Nyt on kuitenkin tullut se viimeinen piste, että en enää halua ja jaksa tätä työtä. Tahdon mielekkäämmän ja paremmin palkatun työn. Haaveenani on lääkärin ammatti ja olen tätä elänmuutosta kypsytellyt jo jonkin aikaa.
Mietin että pitäisiköhän sitä lähteä uusimaan yo-arvosanoja vai keskittyä pelkästään pääsykokeeseen, jos ensi keväänä tavoite päästä sisään? Todistuksessa on yksi laudatur, eximiaa ja magnaa. Lyhyt matematiikka kirjoitettu, joten se täytyisi ainakin kirjoittaa pitkänä uudestaan. Ja lisäksi fysiikka.
Toisaalta mietin, että olenko haukkaamassa liian isoa palaa, mutta minulla ei ole esim. lapsia tai lainoja (vielä, haluaisin kyllä), joten olen vapaa käyttämään aikani miten tahdon. Ikää kohta 35v, joten yli neljäkymppisenä valmistuisin.
Kommentit (95)
Puhelinmyynnin päällikkönä Fuengirolassa, no kait sitäkin voi sanoa vaativaksi päällikkötehtäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Eikö mikään vähän vähemmän koulutusta vaativa homma kiinnostaisi? Mitä opintoja olet suorittanut avoimessa?
Mitä väliä sillä koulutuksen pituudella on? En ymmärrä tätä paljon käytettyä argumenttia. On aika pieni ero lopulta, istuuko ap esim. 6 vuotta lääkiksessä vai 3,5 vuotta ammattikorkeassa.
Vähän päälle pari vuotta on silmänräpäys elämässä, varsinkin jos siitä on "palkintona" mielekäs ura arvostetussa ammatissa ja palkkataso, jolla tulee enemmän kuin toimeen.
Lähde esim.Tarttoon tai Riikaan? Pääset helpommin sisään. Opinnot maksavat, mutta elintaso noissa maissa halvempi.
Lääkärin palkka sen verran hyvä että maksat opintolainan hyvin takaisin.
Tottakai kannattaa. Tsemppiä pääsykokeeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin haaveilet lääkäriopinnoista, sinulla täytyy olla suoritettuna jokin toisen asteen koulutus eli lukio tai ammatillinen tutkinto, jota kautta saat hakukelpoisuuden yliopistoihin.
Osaatko lukea? Ap on ylioppilas.
Osaan. Kopsasin tekstin suoraan.
Mikäs siinä, jos vain saat opiskelupaikan. Suoritin itse korkeakoulututkinnon kokonaisuudessaan vasta keski-ikäisenä (tosin helpomman kuin lääkiksen) ja opiskeleminen oli huomattavasti helpompaa kuin heti lukion jälkeen, jolloin myös opiskelin monta vuotta mutta keskeytin opinnot. Aikuisempana on helpompaa opiskella, koska näkee selvemmin aineistosta, mikä siinä on sitä oleellista tietoa ja tärkeintä opittavaa. Nuorena opiskeleminen oli vähän sellaista ulkoa oppimista. Tenteissä yleensä mietiskelin kysymyksiä noin 10 minuuttia ja sitten kirjoitin vastauksia ilman epäröintiä kolmisen tuntia putkeen, sekä sain hyviä arvosanoja.
Ap:na miettisin kuitenkin myös varasuunnitelman siltä varalta, ettei pääse lääkikseen. Miten olisi hammaslääkärin ammatti, sitä on helpompaa päästä opiskelemaan?
Lääkikseen on tietty määrä paikkoja johon on enemmän hakijoita kuin niitä paikkoja. Suurin osa hakijoista on nuoria jotka sitä kallista koulutusta ehtivät eniten hyödyntää. Mitä luulet mitkä mahikset on päästä sisään. Eihän sitä ääneen sanota, mutta vanhana pieruna ei tuonne enää ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Unohda. Yli 23- vuotiaan ei kannata enää haaveilla yliopisto-opinnoista.
Höpsis. Itse aloitin yliopistossa 28-vuotiaana.
On järkeä. Et ole enää nuori mutta 41v valmistuessasi ehdit olla vielä jonkun 27 v töissä jos et riostu mistä tulee 5v lisää opiskelua. Tartu toimeen tosissasi kun luet pääsykokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun tuossa iässä aloittaa pitkät opinnot, niin ilman muuta kannattaa valita ala, joka oikeasti kiinnostaa ja josta mieluusti saa myös kunnon palkan. Ei siis mitään sairaanhoitajan opintoja, jos ne eivät ole nimenomaan se, mitä haluat!
Palkalla ei väliä. Itse hakeuduin opiskelemaan huonosti palkattua kulttuurialaa. Miksi vanhempana pitäisi olla parempi palkka?
Vierailija kirjoitti:
Lähde esim.Tarttoon tai Riikaan? Pääset helpommin sisään. Opinnot maksavat, mutta elintaso noissa maissa halvempi.
Lääkärin palkka sen verran hyvä että maksat opintolainan hyvin takaisin.
Minä miettisin ap:na tätä vaihtoehtoa. Myös Ruotsiin lääkikseen on helpompi päästä.
Ei pääsykokeissa ole ainakaan silloin kun itse pääsin hammaslääkikseen tarvinnut pitkää matematiikkaa! Itsekin lukenut lyhyen ja sillä mentiin. Toki pitkä matikka helpottaa fysiikan osuutta ja esim helpottaa yhtälöiden muodostamista. Kävin iltalukiossa kaikki fysiikan, kemian, ja biologian kurssit. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli pääasiassa pelkästään fysiikan ja kemian laskuja. Ekalla en mennyt sisään mutta tokalla kyllä. Hakijoiden taso on todella kova. Ja mitä huomasin kurssikavereista, niin monet lääkispuolella ovat todella nopeita omaksumaan uutta tietoa ja soveltamaan sitä. Toki hampaalla on fiksua porukkaa myös mutta lääkärin ja hammaslääkärin työ on todellakin erilaista. Olen siis jo valmistunut hammaslääkäriksi ja meidän ammateissa ei kyllä arkityössä ole paljoakaan yhtäläisyyksiä. Toki hoidamme potilaita jne mutta kyllä hammaslääkärin työ on käsityöläisammatti jossa kyllä onneksi pääsee myös hyödyntämään laajaa teoriapohjaa. Lääkäreille on varmasti töitä vaikka olisit yli 40-vuotias. Yksi harvoista aloista joissa ei ole ikärasismia työnhakutilanteessa! Ainakaan siis perus tk-työhön. Kova on kilpailu tietty erikoisaloilla, mutta turha sitä on tässä vaiheessa miettiä. Jos perusduuni lääkärinä kiinnostaa niin siitä vaan!
Oi jos vielä kerran tapaisin ihmisen, jonka haaveena olisi joku muu kuin lääkärin ammatti.
Perusta yritys, jos (kun) rahaa haluat. Itse pyöritän 10 hengen firmaa ja tienaan 150-200 tonnia vuodessa. Ja olen siis aivan perustoimialalla perusduunia tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde esim.Tarttoon tai Riikaan? Pääset helpommin sisään. Opinnot maksavat, mutta elintaso noissa maissa halvempi.
Lääkärin palkka sen verran hyvä että maksat opintolainan hyvin takaisin.Minä miettisin ap:na tätä vaihtoehtoa. Myös Ruotsiin lääkikseen on helpompi päästä.
Tuota kannataa harkita.Tartossa tosin opiskelu vaativaa, jos ei saa tenttejä läpi ja niitä riittää ,niin lentää koulusta ulos.Sanotaanko niin että ehkä hieman helpompi päästä sisään , mutta vaikeampi valmistua.Mutta jos motivaatiota riittää niin ilman muuta sinne kannattaa myös hakea.
Vierailija kirjoitti:
Lääkikseen on tietty määrä paikkoja johon on enemmän hakijoita kuin niitä paikkoja. Suurin osa hakijoista on nuoria jotka sitä kallista koulutusta ehtivät eniten hyödyntää. Mitä luulet mitkä mahikset on päästä sisään. Eihän sitä ääneen sanota, mutta vanhana pieruna ei tuonne enää ole asiaa.
Sisäänhän pääsevät tasan ne, jotka suoriutuvat pääsykokeesta parhaiten. Ei siinä kokeessa ikää arvioida. Lääkisopisfukseissa on joka vuosi juuri lukiosta tulleita, kolmekymppisiä alanvaihtajia, parikymppisiä välivuosia viettäneitä, you name it.
Jos se on se mitä todella haluat, niin ilman muuta! Mene preppauskurssille ja satsaa kaikkesi pääsykokeisiin. Opettele kaikki ulkoa niin että osaat ne edestä, sivulta, takaa ja päällään seisten. Jos voit käsi sydämellä keväällä sanoa että teit 100% parhaasi valmistautumisessa ja kokeissa, niin ei jää jossiteltavaa, olipa lopputulos mikä hyvänsä. Yo-kokeiden arvosanoja ei tarvitse korottaa, koska eikö niin että kauan sitten kirjoittaneet menevät pääsykoekiintiöön (?).
Go sister!
Onhan näitä kaupan kassoja, jotka ovat hakemeet vuosikausia lääkikseen -pääsemättä sisälle. Siellä kassalla istutaan, kunnes tai jos päästään lääkikseen.
Ainoa este, minkä voin tuolle nähdä, on taloudellinen. Jos ap sulla on varaa heittäytyä opiskelijaksi kuudeksi vuodeksi, anna palaa!
Tietenkin kannattaa tavoitella sitä, mitä oikeasti haluaa. Mitä voisit hävitä?
Kun tuossa iässä aloittaa pitkät opinnot, niin ilman muuta kannattaa valita ala, joka oikeasti kiinnostaa ja josta mieluusti saa myös kunnon palkan. Ei siis mitään sairaanhoitajan opintoja, jos ne eivät ole nimenomaan se, mitä haluat!