Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaupan kassasta lääkäriksi reippaasti yli kolmekymppisenä? Onko järkeä?
21.09.2019 |
Olen ylioppilas, mutta viimeiset 15 vuotta olen ollut töissä kaupassa. Harrastuksena olen suoritellut avoimessa opintoja. Nyt on kuitenkin tullut se viimeinen piste, että en enää halua ja jaksa tätä työtä. Tahdon mielekkäämmän ja paremmin palkatun työn. Haaveenani on lääkärin ammatti ja olen tätä elänmuutosta kypsytellyt jo jonkin aikaa.
Mietin että pitäisiköhän sitä lähteä uusimaan yo-arvosanoja vai keskittyä pelkästään pääsykokeeseen, jos ensi keväänä tavoite päästä sisään? Todistuksessa on yksi laudatur, eximiaa ja magnaa. Lyhyt matematiikka kirjoitettu, joten se täytyisi ainakin kirjoittaa pitkänä uudestaan. Ja lisäksi fysiikka.
Toisaalta mietin, että olenko haukkaamassa liian isoa palaa, mutta minulla ei ole esim. lapsia tai lainoja (vielä, haluaisin kyllä), joten olen vapaa käyttämään aikani miten tahdon. Ikää kohta 35v, joten yli neljäkymppisenä valmistuisin.
Kommentit (95)
Ensinnäkin pitäisi tietää, että miksi ihmeessä ihminen on yli 25-vuotiaana töissä kaupan kassalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin yliopisto-opinnot 34-vuotiaana. Näillä näkymin saan maisterin paperit 37v... en näe mitään syytä, miksi ei?
Anna palaa! Alla yksi esimerkki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusta yritys, jos (kun) rahaa haluat. Itse pyöritän 10 hengen firmaa ja tienaan 150-200 tonnia vuodessa. Ja olen siis aivan perustoimialalla perusduunia tekemässä.
Ei-ap täällä sivusta huutelee, että mitenhän tämä kommentti nyt liittyi siihen, että aloittajaa kiinnostaa lääketiede ja lääkärin työ?
Palkkahan sitä kiinnosti.
Moni on kuullut, että lääkärin ammatti on kevyt, varma ja voi itse määritellä työaikansa. Lisäksi moni on lukenut kymppitonnin palkoista, joita maaseudulla maksetaan. Ei taustalla sen kummempaa kutsumusta useimmilla ole.
Valitettavasti tämä tulee muuttumaan, kun lääkäreitä valmistuu ennätystahtiin. Ulkomaillakin opiskelee yli tuhat tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusta yritys, jos (kun) rahaa haluat. Itse pyöritän 10 hengen firmaa ja tienaan 150-200 tonnia vuodessa. Ja olen siis aivan perustoimialalla perusduunia tekemässä.
Ei-ap täällä sivusta huutelee, että mitenhän tämä kommentti nyt liittyi siihen, että aloittajaa kiinnostaa lääketiede ja lääkärin työ?
Palkkahan sitä kiinnosti.
Moni on kuullut, että lääkärin ammatti on kevyt, varma ja voi itse määritellä työaikansa. Lisäksi moni on lukenut kymppitonnin palkoista, joita maaseudulla maksetaan. Ei taustalla sen kummempaa kutsumusta useimmilla ole.
Valitettavasti tämä tulee muuttumaan, kun lääkäreitä valmistuu ennätystahtiin. Ulkomaillakin opiskelee yli tuhat tällä hetkellä.
Lääkäri voi valita työpaikkansa kaikkialta maailmasta. Ei tarvitse tulla kyykytetyksi jonnekin maaseudun terveyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin pitäisi tietää, että miksi ihmeessä ihminen on yli 25-vuotiaana töissä kaupan kassalla?
Sellainen, joka ei ole keksinyt vielä sitä omaa alaansa, mutta jotain työtä on tehtävä.
Etenkin kun ei-ensikertalaisten sisäänpääsyä korkeakouluihin on vaikeutettu, niin ei ihme jos porukka miettii pitkään ja todella tarkasti, ettei tule hutivalintoja.
Ja jotkut muuten ovat myyjinä koko ikänsä. Kaikkia ammattilaisia kun tarvitaan.
Siis eiko kukaan muu kiinnitä huomiota siihen, että ap on jo 35 ja haluaa lääkäriopintojen lisäksi lapsia?! Ikävä todellisuus kyllä on että jompi kumpi pitää unohtaa; jos ap opiskelee ensin vähintään 6 vuotta, on hän reilusti yli 40 ennen valmistumistaan (vaikka pääsisi ekalla yrityksellä sisään, mikä on epätodennäkoistä, voi hän aloittaa aikaisintaan vuoden päästä syksyllä). Ei silloin enää mitään lapsia aleta punkemaan 42+ vuoden iässä, eikä vastavalmistuneen lääkärin tyoajatkaan lapsiperheystävällisiä ole.
Ennen opintoja tai niiden aikana lisääntyminen taas vaatisi isän joka on valmis ottamaan lähes 100% vastuun lapsesta, sillä lääkäriopinnot vaativat paljon läsnäoloa ja jatkuvaa tyoskentelyä kirjaimellisesti kellon ympäri. Onko apn puoliso (onko sellaista vielä edes?) valmis siihen, että on käytännossä yksinhuoltaja luokkaa 10-15 vuotta kunnes ap on siinä tilanteessa että ehkä kykenee päättämään itse tyoaikansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eiko kukaan muu kiinnitä huomiota siihen, että ap on jo 35 ja haluaa lääkäriopintojen lisäksi lapsia?! Ikävä todellisuus kyllä on että jompi kumpi pitää unohtaa; jos ap opiskelee ensin vähintään 6 vuotta, on hän reilusti yli 40 ennen valmistumistaan (vaikka pääsisi ekalla yrityksellä sisään, mikä on epätodennäkoistä, voi hän aloittaa aikaisintaan vuoden päästä syksyllä). Ei silloin enää mitään lapsia aleta punkemaan 42+ vuoden iässä, eikä vastavalmistuneen lääkärin tyoajatkaan lapsiperheystävällisiä ole.
Ennen opintoja tai niiden aikana lisääntyminen taas vaatisi isän joka on valmis ottamaan lähes 100% vastuun lapsesta, sillä lääkäriopinnot vaativat paljon läsnäoloa ja jatkuvaa tyoskentelyä kirjaimellisesti kellon ympäri. Onko apn puoliso (onko sellaista vielä edes?) valmis siihen, että on käytännossä yksinhuoltaja luokkaa 10-15 vuotta kunnes ap on siinä tilanteessa että ehkä kykenee päättämään itse tyoaikansa?
Hyvinhän hän ennättää. Lisäksi ei lapsi estä opiskelua. Itsekin luin pääsykokeisiin vauvavuonna ja pääsin sisään. Vanhempainvapaillahan ehti hyvin opiskella kandin.
Itsellä ainakin oli parasta aikaa opiskella kun lapset oli pieniä. Aamulla muksut tarhaan, itse kouluun tai etäopiskelua, ja ilta jäi perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eiko kukaan muu kiinnitä huomiota siihen, että ap on jo 35 ja haluaa lääkäriopintojen lisäksi lapsia?! Ikävä todellisuus kyllä on että jompi kumpi pitää unohtaa; jos ap opiskelee ensin vähintään 6 vuotta, on hän reilusti yli 40 ennen valmistumistaan (vaikka pääsisi ekalla yrityksellä sisään, mikä on epätodennäkoistä, voi hän aloittaa aikaisintaan vuoden päästä syksyllä). Ei silloin enää mitään lapsia aleta punkemaan 42+ vuoden iässä, eikä vastavalmistuneen lääkärin tyoajatkaan lapsiperheystävällisiä ole.
Ennen opintoja tai niiden aikana lisääntyminen taas vaatisi isän joka on valmis ottamaan lähes 100% vastuun lapsesta, sillä lääkäriopinnot vaativat paljon läsnäoloa ja jatkuvaa tyoskentelyä kirjaimellisesti kellon ympäri. Onko apn puoliso (onko sellaista vielä edes?) valmis siihen, että on käytännossä yksinhuoltaja luokkaa 10-15 vuotta kunnes ap on siinä tilanteessa että ehkä kykenee päättämään itse tyoaikansa?
Hyvinhän hän ennättää. Lisäksi ei lapsi estä opiskelua. Itsekin luin pääsykokeisiin vauvavuonna ja pääsin sisään. Vanhempainvapaillahan ehti hyvin opiskella kandin.
Ai lääketieteen kandin?
Et todellakaan ole liian vanha. Itse olen 21 ja aloitin nyt yliopisto-opinnot (en tosin lääkiksessä), mutta ryhmässäni samaan aikaan aloittaneista vanhin taitaa olla peräti 48-vuotias ja monen monta muutakin päälle kolmekymppistä. Nykyaikana ei opiskelulle enää ole ikärajaa. Lääkikseen pääsy todellakin on äärimmäisen haastavaa ja monet parhaimmistakin opiskelijoista joutuvat hakemaan useita kertoja. Silti sinne joka vuosi kuitenkin joku pääsee, eli ehdottomasti haet. :-) Vaikka valmistuisit esimerkiksi 45-vuotiaana (jos et esimerkiksi pääsisi ensimmäisellä hakukerralla sisään tai jatkaisit erikoistumisvaiheeseen), ehtisit siltikin olla työelämässä yli 20 vuotta. Ei kannata hukata noita vuosia kaupan kassalle, jos sinulla on haaveita ja potentiaalia tähdätä ylemmäs. Suosittelen ehdottomasti ottamaan valmennuskurssin, etenkin kun viime opiskeluistasi on jo sen verran aikaa. Instagramissa ainakin @tiiastudies niminen käyttäjä päivitteli viime vuonna hakuprosessiaan lääkikseen ja jakoi opiskeluvinkkejä. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärinä ihmettelen välillä niitä, joiden mielestä tämä nyt on se kaikkein hienoin ala ja juuri se, minne on pakko päästä. Ei tämä niin ihmeellistä ja hienoa ole. Ensin jumalaton työ päästä sisälle, sitten 6v todella kovaa lukemista ja koulumuotoista opiskelua, jossa läsnäolopakko päivittäin. Kova stressi oppimisesta ja pärjäämisestä. Sitten pakkoharjoittelut terkkarissa ja sen jälkeen erikoistumaan, toiset 5-6v. kovaa työtä ja opiskelua, paljon päivystyksiä, perheen perustaminen, pakkomuutot erikoistumispaikkojen perässä, tentti koko kuuden vuoden osaamisesta, esim. erikoisalan ammattilehdet usean vuoden alalta sekä tuhatsivuisia erikoisalan oppikirjoja, yliopistojen seminaarit ja tietysti kaikki se kuuden vuoden käytännön osaaminen. Sen jälkeen saa kyllä työpaikan valita vapaasti mutta opiskelu jatkuu, päivystäminen jatkuu, palkka on se huikeat n. 6000e/kk josta käteen jää 3500e. Että sellainen tulevaisuus. Toki jos haluaa lähteä vaikka työterveyshuoltoon kirjoittamaan saikkulappuja flunssavaivaisille ja selkävaivaisille niin helpommalla toki pääsee ja tulot on paremmat... (Mutta työn sisältö on omasta mielestäni syvältä.)
Erikoistumispaikkojen saaminen on sitten uudistuksen myötä kiven alla. Tarkoittaa, että itse ei voi enää suoraan valita mille alalle haluaa erikoistua, jos ei pisteet riitä suositulle aloille, esim. ortopediaan tai plastiikkakirurgiaan. Voi joutua odottamaan 3-6vuotta tai suostua jollekin ei niin halutulle alalle, vaikka keuhkoille, reumataudeille tai fysiatriaan. Ja ulkomailta valmistuu yhden tiedekunnan verran lääkäreitä/vuosi. Kilpailu paikoista tulee olemaan kovaa.
Ehdottomasti pyri yliopistoon. Ehdottaisin farmaseutin tutkintoa. Lääkis ei myöskään poissuljettu, mutta mieti myös muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin oli parasta aikaa opiskella kun lapset oli pieniä. Aamulla muksut tarhaan, itse kouluun tai etäopiskelua, ja ilta jäi perheelle.
Lääkiksessä?
Ei muuta kuin satsaamaan pääsykokeeseen!
Kun vaikkapa yhden talven luet ja käyt valmennuksessa ym niin jos et pääsykokeen jälkeen pääse sisään, niin saat kuitenkin tietoa tasostasi. Eli jos jäi puuttumaan vain vähän pisteitä niin se varmasti kannustaa yrittämään uudelleen. Tai sitten käy ehkä toisinpäin. Huomaat ehkä, että kaikesta opiskelusta huolimatta jäit toivottoman kauas ja huomaat, että kannattaa kenties sittenkin valita joku toinen ala. Mutta yritä kuitenkin niin et jää harmittelemaan ja jossittelemaan.
Täällä yli 80v lääkäri pitää yksityisvastaanottoa ja on todella suosittu.
Hassulta kuulostaa että taustalla lyhyt matikka 15 vuoden takaa ja yhtäkkiä keski-iän lähetessä se vaihtoehtoinen ura pitää olla juuri lääkis. Ei kauhean realistista. Ei mahdotonta, mutta ei kuulosta siltä että sinulla on palavaa halua siihen työhön saati opintoihin, ehkä haluat vain näyttää jollekin?
Miten olisi joku muu ala kuitenkin? Helpompi hakeutua yliopistoon sellaiselle alalle johon riittää tietyn, kapea-alaisen pääsykoemateriaalin omaksuminen. Pitkä matematiikka + muut matemaattiset aineet kertailuineen ennen sinne lääkikseen hakemistakaan kuulostaa tuossa elämänvaiheessa lähinnä naurettavalta.
Ps. Turha vetää kateuskortteja esiin. Itsekin 3-kymppinen alanvaihtaja amispohjalta yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Unohda. Yli 23- vuotiaan ei kannata enää haaveilla yliopisto-opinnoista.
Niin että jos ei ole ylioppilaaksi tulon jälkeen päässyt mihinkään sisään, mutta sattuu pääsemään vaikka siinä 24-vuotiaana niin parempi vaan jäädä kaupan kassaksi tai siivoojaksi ikuisesti?
Just just...
Kyllä mielestäni aina on järkevää ja mahdollisuudet kouluttautua, jos ei nyt ihan eläkeikää lähentele.
Vierailija kirjoitti:
Siis eiko kukaan muu kiinnitä huomiota siihen, että ap on jo 35 ja haluaa lääkäriopintojen lisäksi lapsia?! Ikävä todellisuus kyllä on että jompi kumpi pitää unohtaa; jos ap opiskelee ensin vähintään 6 vuotta, on hän reilusti yli 40 ennen valmistumistaan (vaikka pääsisi ekalla yrityksellä sisään, mikä on epätodennäkoistä, voi hän aloittaa aikaisintaan vuoden päästä syksyllä). Ei silloin enää mitään lapsia aleta punkemaan 42+ vuoden iässä, eikä vastavalmistuneen lääkärin tyoajatkaan lapsiperheystävällisiä ole.
Ennen opintoja tai niiden aikana lisääntyminen taas vaatisi isän joka on valmis ottamaan lähes 100% vastuun lapsesta, sillä lääkäriopinnot vaativat paljon läsnäoloa ja jatkuvaa tyoskentelyä kirjaimellisesti kellon ympäri. Onko apn puoliso (onko sellaista vielä edes?) valmis siihen, että on käytännossä yksinhuoltaja luokkaa 10-15 vuotta kunnes ap on siinä tilanteessa että ehkä kykenee päättämään itse tyoaikansa?
Eihän niiden lapsien pyöräyttämien kesken opintojen mikään ongelma ole. Useampikin ihminen vuosikurssiltani synnytti lapsia opiskelujen aikana. Osa hoiti silti opintonsa ajallaan loppuun ja osa piti välivuoden ei siinä sen kummempaa ollut. Lääkäriopinnot eivät itseasiassa ryhmätöitä lukuunottamatta vaadi juurikaan läsnäoloa riippuen tosin vähän yliopistosta ja 'jatkuva työskentely' on myös aikamoista liioittelua.
Itse aloitukseen liittyen. Kannattaa ehdottomasti ja jos ei lääkäriksi, niin ainakin jotain muuta koulutusta kannattaa hankkia. Melkoisella varmuudella nuo kassatyöt tulevat vähintään huomattavasti vähentymään jos eivät häviä miltei kokonaan seuraavien vuosikymmenten aikana.
Yliopistoon/ammattikorkeaan kyllä. Lääkikseen ehkä ei. Farmaseutti, ravintotieteilijä, geronomi, joku cleantech alan inssi/DI?
Alue: Aihe vapaa
Lääkärin palkoilla lyhyempikin lääkärin ura kannattaa ehdottomasti. Etenkin, jos vaihtoehtona on olla jatkossakin kaupan kassa. Itse olen 46 ja valmistun kohta uudelle alalle. Tosin olen ollut töissä jo opiskelualallani jokusen vuoden. Palkka ok ja työllisyys 100%. Tsemppiä.