Naisen älykkyys on miehille tärkein kriteeri parisuhteeseen

Itse kärsin nuorena naisena usein siitä, että minuun ihastuttiin ulkonäön perusteella mutta jotenkin suhteista ei vaan tullut mitään. Miehet ikään kuin jotenkin pelkäsivät minua, vaikken yhtään ymmärtänyt miksi, kun olen mielestäni aika kiltti ja rauhallinen luonnekin. Eräs exä minua jättäessään -humalaisessa itkunsekaisessa vuodatuksessaan- sanoi, ettei hän halua ikinä enää huippuälykästä naista. Olin ihmeissäni, koska en pitänyt itseäni huippuälykkäänä, ja toiseksi mitä siitä haittaa olisi jos olisinkin sellainen. Miehen mielestä se miten helposti ja nopeasti prosessoin ja ratkaisin asioita jotka hänelle oli isoja ongelmia joita hän oli miettinyt viikko- tai kuukausikaupalla oli ahdistavaa ja sai hänet tuntemaan itsensä vajavaiseksi ja huonoksi. Eikä hän kestänyt sitä että joka päivä hän huomaa miten tyhmä hän on verrattuna toiseen. 

Paljon vanhempana kävin testauttamassa älykkyysosamääräni ja se tosiaan oli 160. Nyt ikää jo yli 40 enkä koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. En vaan ole miesten silmissä koskaan ollut parisuhdekumppaniehdokas, vaikka minusta on nuorempana ulkonäön takia paljon kiinnostuttukin. Miespuolisia kavereita minulla on paljon, he tykkäävät jutella kanssani kuka tieteestä tai filosofiasta, kuka ihmiselämän ilmiöistä tai omasta elämästään. Kukaan niistä ei vaan haluaisi minua vaimokseen. Onkohan yleistäkin tällainen ongelma huomattavasti keskivertoälykkyyttä älykkäämmillä naisilla, vai onko minun tapauksessani jotain itse havaitsemattomia vaikeita luonteenpiirteitä vaan, jotka tekee minut älystä ja kohtalaisesta ulkonäöstä huolimatta vastenmieliseksi kumppaniehdokkaaksi...

Vierailija kirjoitti:

Kumma ajattelu että älykäs on aina korkeasti koulutettu. Paljon älykkäämpi voi olla ihan kouluttamaton. Olen näitä korkeasti koulutettuja älykköjä nähnyt niin ne eivät välttämättä osaa tehdä mitään yksinkertaisimpiakaan asioita ja talouden hoito ei onnistu ollenkaan tai heikosti. Ja näitä matikkaneroja jotka eivät osaa budjettiaan edes laskea niin että elävät yli varojensa. Yksinkertaistakaan ruokaa eivät välttämättä osaa tehdä. Kallista elämä kun pitää koko ajan syödä ravintoloissa ja ostaa yksinkertaisimpiinkin asioihin palveluja ja ÄO jonkun mittarin mukaan huippua. 

Näinpä. Tuttavani on hyvin menestynyt akateemisella urallaan. Ihan oman alansa huippu Suomessa. Mutta menetti juuri paljon rahaa nigerialaiskirjehuijauksessa ja muutenkin arkielämässä toisinaan aika hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin nuorena naisena usein siitä, että minuun ihastuttiin ulkonäön perusteella mutta jotenkin suhteista ei vaan tullut mitään. Miehet ikään kuin jotenkin pelkäsivät minua, vaikken yhtään ymmärtänyt miksi, kun olen mielestäni aika kiltti ja rauhallinen luonnekin. Eräs exä minua jättäessään -humalaisessa itkunsekaisessa vuodatuksessaan- sanoi, ettei hän halua ikinä enää huippuälykästä naista. Olin ihmeissäni, koska en pitänyt itseäni huippuälykkäänä, ja toiseksi mitä siitä haittaa olisi jos olisinkin sellainen. Miehen mielestä se miten helposti ja nopeasti prosessoin ja ratkaisin asioita jotka hänelle oli isoja ongelmia joita hän oli miettinyt viikko- tai kuukausikaupalla oli ahdistavaa ja sai hänet tuntemaan itsensä vajavaiseksi ja huonoksi. Eikä hän kestänyt sitä että joka päivä hän huomaa miten tyhmä hän on verrattuna toiseen. 

Paljon vanhempana kävin testauttamassa älykkyysosamääräni ja se tosiaan oli 160. Nyt ikää jo yli 40 enkä koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. En vaan ole miesten silmissä koskaan ollut parisuhdekumppaniehdokas, vaikka minusta on nuorempana ulkonäön takia paljon kiinnostuttukin. Miespuolisia kavereita minulla on paljon, he tykkäävät jutella kanssani kuka tieteestä tai filosofiasta, kuka ihmiselämän ilmiöistä tai omasta elämästään. Kukaan niistä ei vaan haluaisi minua vaimokseen. Onkohan yleistäkin tällainen ongelma huomattavasti keskivertoälykkyyttä älykkäämmillä naisilla, vai onko minun tapauksessani jotain itse havaitsemattomia vaikeita luonteenpiirteitä vaan, jotka tekee minut älystä ja kohtalaisesta ulkonäöstä huolimatta vastenmieliseksi kumppaniehdokkaaksi...

Tämä kuulustaa enemmän fantasialta, kuin todellisuudelta. Numerotkin ovat sattumoisin kymmenellä jaollisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin nuorena naisena usein siitä, että minuun ihastuttiin ulkonäön perusteella mutta jotenkin suhteista ei vaan tullut mitään. Miehet ikään kuin jotenkin pelkäsivät minua, vaikken yhtään ymmärtänyt miksi, kun olen mielestäni aika kiltti ja rauhallinen luonnekin. Eräs exä minua jättäessään -humalaisessa itkunsekaisessa vuodatuksessaan- sanoi, ettei hän halua ikinä enää huippuälykästä naista. Olin ihmeissäni, koska en pitänyt itseäni huippuälykkäänä, ja toiseksi mitä siitä haittaa olisi jos olisinkin sellainen. Miehen mielestä se miten helposti ja nopeasti prosessoin ja ratkaisin asioita jotka hänelle oli isoja ongelmia joita hän oli miettinyt viikko- tai kuukausikaupalla oli ahdistavaa ja sai hänet tuntemaan itsensä vajavaiseksi ja huonoksi. Eikä hän kestänyt sitä että joka päivä hän huomaa miten tyhmä hän on verrattuna toiseen. 

Paljon vanhempana kävin testauttamassa älykkyysosamääräni ja se tosiaan oli 160. Nyt ikää jo yli 40 enkä koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. En vaan ole miesten silmissä koskaan ollut parisuhdekumppaniehdokas, vaikka minusta on nuorempana ulkonäön takia paljon kiinnostuttukin. Miespuolisia kavereita minulla on paljon, he tykkäävät jutella kanssani kuka tieteestä tai filosofiasta, kuka ihmiselämän ilmiöistä tai omasta elämästään. Kukaan niistä ei vaan haluaisi minua vaimokseen. Onkohan yleistäkin tällainen ongelma huomattavasti keskivertoälykkyyttä älykkäämmillä naisilla, vai onko minun tapauksessani jotain itse havaitsemattomia vaikeita luonteenpiirteitä vaan, jotka tekee minut älystä ja kohtalaisesta ulkonäöstä huolimatta vastenmieliseksi kumppaniehdokkaaksi...

Tutkimuksessa todettiin, että älykkäimmät naiset jäävät yksin siksi, että eivät halua pariutua itseään tyhmempien kanssa (kukaan nainen ei halua), mutta vaikka huippuälykkäitä miehiä on enemmän, heille voi kelvata hiukan tyhmempikin nainen. Toisaalta huippuälykäs nainen varmaan tajuaa tämän, ja tekee halutessaan kompromisseja, tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma ajattelu että älykäs on aina korkeasti koulutettu. Paljon älykkäämpi voi olla ihan kouluttamaton. Olen näitä korkeasti koulutettuja älykköjä nähnyt niin ne eivät välttämättä osaa tehdä mitään yksinkertaisimpiakaan asioita ja talouden hoito ei onnistu ollenkaan tai heikosti. Ja näitä matikkaneroja jotka eivät osaa budjettiaan edes laskea niin että elävät yli varojensa. Yksinkertaistakaan ruokaa eivät välttämättä osaa tehdä. Kallista elämä kun pitää koko ajan syödä ravintoloissa ja ostaa yksinkertaisimpiinkin asioihin palveluja ja ÄO jonkun mittarin mukaan huippua. 

Näinpä. Tuttavani on hyvin menestynyt akateemisella urallaan. Ihan oman alansa huippu Suomessa. Mutta menetti juuri paljon rahaa nigerialaiskirjehuijauksessa ja muutenkin arkielämässä toisinaan aika hölmö.

Ehkä tässä on takana sellainen ilmiö, että kun menestyy opinnoissa ja työelämässä, alkaa pitämään itseään niin älykkäänä, että hölmöilee sen takia. Luottaa itseensä vähän liikaa. Tyyliin ”kyllä minä osaan nämä osakkeet valita, kun naapurin Markkukin kerran, vaikka on vain sähköasentaja”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Älykkäälläkin ihmisillä voi olla kiire. Ja toisaalta moni huippuälykäs tekee muutenkin erilaisia valintoja kuin keskivertoälykkään mielestä olisi järkevää. Itse en ole huippuälykäs, mutta tunnen pari selvästi hyvin älykästä ihmistä, ja heidän elämänvalintansa ovat melko erikoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Jotkut miettii ihan sen kannalta että mitä työtä haluavat tehdä.

Evoluution näkökulmasta tuo ei olisi yhtään yllättävää. Nythän on todettu, että älykkyys periytyy ennen kaikkea naisen kautta, joten tuo olisi varsin loogista. Lisäksi älykkäiden naisten lapsilla oli ennen vanhaan paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen, nykyäänkin varmaan näkyy lasten selviytymisessä aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Miksi 160 äo:n omaava nainen olisi mennyt amkkiin, eikä vaikka lääkikseen?

Kirjoitin aikanaan viisi laudaturia ja olen parhaassa 20% kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä. Yliopisto-opinnot jätin aikanaan kesken, mutta tein myöhemmin työn ohessa AMK-tutkinnon. Oli helppo ja nopea, ja tutkinto, mikä tässä maassa on pakko olla.

Kai nyt ymmärrät itsekin, ettei parhaaseen 20 prosenttiin kuuluminen vielä tarkoita, että pärjäisit yliopistossa? Jollain helpolla humanistilinjalla näin voi olla, mutta vaativat tutkinnot kuten lääkis, oikis ja DI edellyttävät käytännössä, että kuuluu mieluiten parhaaseen 5-10%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin nuorena naisena usein siitä, että minuun ihastuttiin ulkonäön perusteella mutta jotenkin suhteista ei vaan tullut mitään. Miehet ikään kuin jotenkin pelkäsivät minua, vaikken yhtään ymmärtänyt miksi, kun olen mielestäni aika kiltti ja rauhallinen luonnekin. Eräs exä minua jättäessään -humalaisessa itkunsekaisessa vuodatuksessaan- sanoi, ettei hän halua ikinä enää huippuälykästä naista. Olin ihmeissäni, koska en pitänyt itseäni huippuälykkäänä, ja toiseksi mitä siitä haittaa olisi jos olisinkin sellainen. Miehen mielestä se miten helposti ja nopeasti prosessoin ja ratkaisin asioita jotka hänelle oli isoja ongelmia joita hän oli miettinyt viikko- tai kuukausikaupalla oli ahdistavaa ja sai hänet tuntemaan itsensä vajavaiseksi ja huonoksi. Eikä hän kestänyt sitä että joka päivä hän huomaa miten tyhmä hän on verrattuna toiseen. 

Paljon vanhempana kävin testauttamassa älykkyysosamääräni ja se tosiaan oli 160. Nyt ikää jo yli 40 enkä koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. En vaan ole miesten silmissä koskaan ollut parisuhdekumppaniehdokas, vaikka minusta on nuorempana ulkonäön takia paljon kiinnostuttukin. Miespuolisia kavereita minulla on paljon, he tykkäävät jutella kanssani kuka tieteestä tai filosofiasta, kuka ihmiselämän ilmiöistä tai omasta elämästään. Kukaan niistä ei vaan haluaisi minua vaimokseen. Onkohan yleistäkin tällainen ongelma huomattavasti keskivertoälykkyyttä älykkäämmillä naisilla, vai onko minun tapauksessani jotain itse havaitsemattomia vaikeita luonteenpiirteitä vaan, jotka tekee minut älystä ja kohtalaisesta ulkonäöstä huolimatta vastenmieliseksi kumppaniehdokkaaksi...

Tutkimuksessa todettiin, että älykkäimmät naiset jäävät yksin siksi, että eivät halua pariutua itseään tyhmempien kanssa (kukaan nainen ei halua), mutta vaikka huippuälykkäitä miehiä on enemmän, heille voi kelvata hiukan tyhmempikin nainen. Toisaalta huippuälykäs nainen varmaan tajuaa tämän, ja tekee halutessaan kompromisseja, tai sitten ei.

Minulle ei ole koskaan miehen älykkyys ollut mitenkään olennainen asia. Mutta toki kun on itse yliopistolla opiskellut ja on asiantuntijatöissä paikoissa joissa on lähinnä korkeakoulutettuja miehiä, niin sitä on aina elänyt vähän kuplassa, jossa alemmin koulutettuihin miehiin ei vain tutustu. Enkä toisaalta koskaan ollut niin pariutumis- tai perhehakuinen, että olisin oikein etsimällä alkanut etsiä miestä. Ajattelin aina, että kun elelee arkeaan niin eiköhän joku riittävän oikea tule vastaan, ja jos ei, niin ei sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Kuten sanottu, Mensan jäsenissä on ihmisiä ihan kaikenlaisella koulutuspohjalla ja kouluja käymättömiäkin. Myös menestyneissä yrittäjissä on henkilöitä, jotka on jättäneet koulut peruskouluun. Kaikkia ei lukeminen vain kiinnosta, vaikka olisikin potentiaalia. Tai elämä menee niin ettei yliopistoon tule mentyä. Eikä kaikki yliopistossa olevat ole älykkäitä. Sisäänhän sinne pääsee enemmänkin ahkeruudella kuin nopeilla hoksottimilla.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Todennäköisesti heilläkin on samankaltaisia miehiä " vain kavereina" lähipiirissä ( älykkäitä, mukavia mutta hieman vaatimattoman näköisiä). Jos hoksaat tällaisen tapauksen niin sano rohkeasti: " Hei, tuo Jannehan on mukava tyyppi ja olette tunteneet jo vuosia. Mikset pyydä häntä treffeille?".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma ajattelu että älykäs on aina korkeasti koulutettu. Paljon älykkäämpi voi olla ihan kouluttamaton. Olen näitä korkeasti koulutettuja älykköjä nähnyt niin ne eivät välttämättä osaa tehdä mitään yksinkertaisimpiakaan asioita ja talouden hoito ei onnistu ollenkaan tai heikosti. Ja näitä matikkaneroja jotka eivät osaa budjettiaan edes laskea niin että elävät yli varojensa. Yksinkertaistakaan ruokaa eivät välttämättä osaa tehdä. Kallista elämä kun pitää koko ajan syödä ravintoloissa ja ostaa yksinkertaisimpiinkin asioihin palveluja ja ÄO jonkun mittarin mukaan huippua. 

Näinpä. Tuttavani on hyvin menestynyt akateemisella urallaan. Ihan oman alansa huippu Suomessa. Mutta menetti juuri paljon rahaa nigerialaiskirjehuijauksessa ja muutenkin arkielämässä toisinaan aika hölmö.

Humanistisella uralla menestyminen ei vaadi yli 100 äo:ta. Aika tyhmäkin - kuten tuttavasi selvästi on - voi kirjoitella liirumalaarumia tohtorin väitöskirjaan Itä-Kongon alkuperäisheimojen tanssirituaaleista 1950-luvun vaihteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Miksi 160 äo:n omaava nainen olisi mennyt amkkiin, eikä vaikka lääkikseen?

Kirjoitin aikanaan viisi laudaturia ja olen parhaassa 20% kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä. Yliopisto-opinnot jätin aikanaan kesken, mutta tein myöhemmin työn ohessa AMK-tutkinnon. Oli helppo ja nopea, ja tutkinto, mikä tässä maassa on pakko olla.

Kai nyt ymmärrät itsekin, ettei parhaaseen 20 prosenttiin kuuluminen vielä tarkoita, että pärjäisit yliopistossa? Jollain helpolla humanistilinjalla näin voi olla, mutta vaativat tutkinnot kuten lääkis, oikis ja DI edellyttävät käytännössä, että kuuluu mieluiten parhaaseen 5-10%.

Ja mielestäsi kaikki älykkäät on kiinnostuneet näistä aloista? Vai mitä yrität sanoa?

Siinä mielessä loogista, että äly periytyy äidin puolelta lapselle. Toki on myös paljon muita hyödyllisiä ominaisuuksia, joita suosia parinvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Tuskin on yhdelläkään amk-laisella >130 äo. Tällöin nimittäin jo yliopistokin muuttuu sen verran helpoksi, ettei ole mitään syytä valita vieläkin helpompaa amk:ta.

Älykkäälläkin ihmisillä voi olla kiire. Ja toisaalta moni huippuälykäs tekee muutenkin erilaisia valintoja kuin keskivertoälykkään mielestä olisi järkevää. Itse en ole huippuälykäs, mutta tunnen pari selvästi hyvin älykästä ihmistä, ja heidän elämänvalintansa ovat melko erikoisia.

Tästä olen samaa mieltä.

T: äo 153 (keskihajonta 24)

Vierailija kirjoitti:

Evoluution näkökulmasta tuo ei olisi yhtään yllättävää. Nythän on todettu, että älykkyys periytyy ennen kaikkea naisen kautta, joten tuo olisi varsin loogista. Lisäksi älykkäiden naisten lapsilla oli ennen vanhaan paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen, nykyäänkin varmaan näkyy lasten selviytymisessä aikuisuuteen.

Sinä olet säälittävä nar.sisti.

Vierailija kirjoitti:

Evoluution näkökulmasta tuo ei olisi yhtään yllättävää. Nythän on todettu, että älykkyys periytyy ennen kaikkea naisen kautta, joten tuo olisi varsin loogista. Lisäksi älykkäiden naisten lapsilla oli ennen vanhaan paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä aikuisuuteen, nykyäänkin varmaan näkyy lasten selviytymisessä aikuisuuteen.

Nykyään kaikki selviävät aikuisuuteen ja moni sellainen asia, joka aiemmin kuului selvästi älykkäämmille ihmisille, esim. korkea koulutus, kuuluu nykyään kaikille. Siinä mielessä älykkyys ei enää ole mikään iso etu, koska korkeakoulutuskin on nykyisin suunniteltu keskivertoälykkäille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sitten johtuu että monien selvästi älykkäiden ja korkeasti koulutettujen on niin vaikea löytää miestä? Itsellänikin on useampi tuttu nainen jotka on selvästi todella älykkäitä, mutta miehet ei heistä oikein kiinnostu muuta kuin kaverina.

Koska naiset haluavat, että miehellä on vähintään yhtä hyvät tai paremmat paperit koulusta, mutta akateemiset miehet ovat pariutuneet jo kauan sitten 110-160 äo ammattikorkeanaisten kanssa. Se on hassua kyllä, että 160 äo amk-naisella on pienemmät kriteerit kuin 105 äo akateemisella naisella. Miehen status on kaikki kaikessa naisille.

Miksi 160 äo:n omaava nainen olisi mennyt amkkiin, eikä vaikka lääkikseen?

Kirjoitin aikanaan viisi laudaturia ja olen parhaassa 20% kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä. Yliopisto-opinnot jätin aikanaan kesken, mutta tein myöhemmin työn ohessa AMK-tutkinnon. Oli helppo ja nopea, ja tutkinto, mikä tässä maassa on pakko olla.

Kai nyt ymmärrät itsekin, ettei parhaaseen 20 prosenttiin kuuluminen vielä tarkoita, että pärjäisit yliopistossa? Jollain helpolla humanistilinjalla näin voi olla, mutta vaativat tutkinnot kuten lääkis, oikis ja DI edellyttävät käytännössä, että kuuluu mieluiten parhaaseen 5-10%.

Mikäs on sellainen helppo humanistilinja, jolla tyhmäkin pärjää?

Oikis vaatii ulkolukua, lääkiksen vaikein osuus on pääsykoe, matemaattiselle DI:n tutkinto on helppo suorittaa. Kauppakorkeaa ja kasvatustieteen opintoja on yliopistolla pidetty perinteisesti helppoina, humanistiselta kieliä ja historia-aineita työläinä ja vaikeina.