Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?

Kaikkien hyvä ei ole sama.

Osa nauttii perheen kanssa puuhaamisesta hiekkarannalla ja joku toinen nauttii yksin/kaverin/puolison kanssa matkaamisesta ilman lapsia.

Minulta ei ole mitenkään pois, että toiset tykkää eri asioista kuin mistä itse tykkään.

Minulle riittää ne luontokuvaajat joidenka ohjelmia katson niin ei tarvitse saastuttaa lentelemällä katsomaan koko maailmaa omin silmin. ihmiset maailmalla ei nyt kiinnosta pätkääkään ja eri kulttuurit. Jos kaikilla olisi rahaa saastuttaa sahaamalla koko ajan ympäri maailmaa niin katastrooffihan siitä tulisi. Entäs sitten kun kaikki on nähty niin onko sitä yhtään sen onnellisempi ihminen kuin se joka ei ole nähnyt mitään. Se ei mitään nähnyt on taatusti onnellisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hyvä ei ole sama.

Osa nauttii perheen kanssa puuhaamisesta hiekkarannalla ja joku toinen nauttii yksin/kaverin/puolison kanssa matkaamisesta ilman lapsia.

Minulta ei ole mitenkään pois, että toiset tykkää eri asioista kuin mistä itse tykkään.

Niinpä. Kyllä minäkin nuorempana matkustin ja asuin ulkomailla pitempäänkin. Ja olihan se kivaa ja paljon tuli uusia ja jännittäviä kokemuksia, joita Suomessa ei olisi ikinä mahdollista hankkia. Toisaalta lasten kanssa matkustaminen on sitten omalla tavallaan paljon hauskempaa ja antoisampaa, ja monesti huomaan, että elämä Suomessa on lasten kanssa vielä ankeampaa kuin aikuisena, joten on kiva päästä ulkomaille nimenomaan lasten kanssa, koska siellä heihin suhtaudutaan paremmin ja saavat hekin välillä tulla huomioiduiksi.

Vierailija kirjoitti:

1. Joo on totta että lasten kanssa voi mennä Kanariansaarille, Eurooppaan kaupunkilomalle tai pakettimatkalle Hawaijille. Nuo vain eivät ole sellaisia matkoja joita itse haluan tehdä. Omat reissut on enemmän tyyliä trans Siperian junamatka ja yöpymistä jurtissa Mongoliassa paimentolaiskylässä. On tullut liftattua Kambodzassa rinkka selässä ja nukuttua aavikolla Marokossa. En ihan uskaltaisi lasta sovittaa tuohon.

Jep, ja mun matkat on olleet tyyliä 9 kuukautta Uudessa-Seelannissa, 6 kk Kanadassa, 4 kk Kiinassa jne. En sano että olisi kaikille maailman ihmisille mahdotonta, mutta itse en kyllä lapsen kanssa olisi pystynyt tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Ja minä olen asunut jo 12 vuotta ulkomailla (eri maissa) enkä vieläkään ole kyllästynyt. Edelleen haluan nähdä lisää ja lisää maailmaa. Katsos kun olemme kaikki erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Joo on totta että lasten kanssa voi mennä Kanariansaarille, Eurooppaan kaupunkilomalle tai pakettimatkalle Hawaijille. Nuo vain eivät ole sellaisia matkoja joita itse haluan tehdä. Omat reissut on enemmän tyyliä trans Siperian junamatka ja yöpymistä jurtissa Mongoliassa paimentolaiskylässä. On tullut liftattua Kambodzassa rinkka selässä ja nukuttua aavikolla Marokossa. En ihan uskaltaisi lasta sovittaa tuohon.

Jep, ja mun matkat on olleet tyyliä 9 kuukautta Uudessa-Seelannissa, 6 kk Kanadassa, 4 kk Kiinassa jne. En sano että olisi kaikille maailman ihmisille mahdotonta, mutta itse en kyllä lapsen kanssa olisi pystynyt tuohon.

Tuohan on jo asumista eikä matkailua ja tuskin ainakaan kouluikäisen kanssa onnistuisi. Mitä tulee jurttaöihin, niin itse harrastan viiden tähden hotelleja. Ei tulisi mieleenkään mikään halpismatkailu rinkan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Joo on totta että lasten kanssa voi mennä Kanariansaarille, Eurooppaan kaupunkilomalle tai pakettimatkalle Hawaijille. Nuo vain eivät ole sellaisia matkoja joita itse haluan tehdä. Omat reissut on enemmän tyyliä trans Siperian junamatka ja yöpymistä jurtissa Mongoliassa paimentolaiskylässä. On tullut liftattua Kambodzassa rinkka selässä ja nukuttua aavikolla Marokossa. En ihan uskaltaisi lasta sovittaa tuohon.

Jep, ja mun matkat on olleet tyyliä 9 kuukautta Uudessa-Seelannissa, 6 kk Kanadassa, 4 kk Kiinassa jne. En sano että olisi kaikille maailman ihmisille mahdotonta, mutta itse en kyllä lapsen kanssa olisi pystynyt tuohon.

Tuohan on jo asumista eikä matkailua ja tuskin ainakaan kouluikäisen kanssa onnistuisi. Mitä tulee jurttaöihin, niin itse harrastan viiden tähden hotelleja. Ei tulisi mieleenkään mikään halpismatkailu rinkan kanssa. 

No minulle asuminen on, noh, asumista. Eli että on edes jonkin aikaa pysyvä osoite ja vaatekaappi. Jos vaatteeni ovat repussa ja "koti" vaihtuu vähintään parin-kolmen viikon välein, en koe asuvani missään. Muualla kuin juuri siinä hetkessä. Ja se on ollut elämäni onnellisinta aikaa.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaus kaikille jotka väittää että myöhemminkin ehtii saada lapsia. Eräs tuttava pariskunta kulutti koko nuoruutensa matkusteluun. 35-vuotiaana halusivat lapsen, mutta nyt ovat jo nelikymppisiä, korviaan myöten veloissa kalliiden lapsettomuushoitojen vuoksi eikä lasta ole tullut. Epäilen että alkavat myös alkoholisoitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Joo on totta että lasten kanssa voi mennä Kanariansaarille, Eurooppaan kaupunkilomalle tai pakettimatkalle Hawaijille. Nuo vain eivät ole sellaisia matkoja joita itse haluan tehdä. Omat reissut on enemmän tyyliä trans Siperian junamatka ja yöpymistä jurtissa Mongoliassa paimentolaiskylässä. On tullut liftattua Kambodzassa rinkka selässä ja nukuttua aavikolla Marokossa. En ihan uskaltaisi lasta sovittaa tuohon.

Jep, ja mun matkat on olleet tyyliä 9 kuukautta Uudessa-Seelannissa, 6 kk Kanadassa, 4 kk Kiinassa jne. En sano että olisi kaikille maailman ihmisille mahdotonta, mutta itse en kyllä lapsen kanssa olisi pystynyt tuohon.

Tuskin te enää 40+ ikäisinä tällaisia matkoja teette jos olette vakituisessa työsuhteessa, oli lapsia tai ei. Tietynlainen matkailu kuuluu nuoruuteen kun ei vielä tarvitse sitoutua työhön tai muuhunkaan.

Toisilla on liikaa rahaa saastuttamiseen yli äyräiden ja toisilla ei edes välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen. Jos sattuisin äkkirikastumaan niin en viihtyisi itsekkäiden ja ahneiden rikkaiden piirissä sulkemalla silmäni kokonaan köyhyydessä painiskelevien ihmisten hädältä. En alkaisi matkustelemaan vaikka olisi rahaa siihen kuinka sillä en saisi mitään onnea siitä. 

Onni asuu puutarhassa niin että perustaisin sellaisen puutarhan minne saisi tulla kuka tahansa harrastamaan puutarha harrastuksia varsinkin jos asuu kerrostalossa eikä ole maata mitä kuopsuttaa. Rahoittaisin kaiken niin että rahaa ei tarvitse olla. En matkustelisi ulkomailla ja veisi rahoja sinne vaan tänne kotimaahani rakkaaseen sijoittaisin ne ja ihmisten hyvinvointiin. Opetella itse kasvattamaan kasveja ja hedelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaus kaikille jotka väittää että myöhemminkin ehtii saada lapsia. Eräs tuttava pariskunta kulutti koko nuoruutensa matkusteluun. 35-vuotiaana halusivat lapsen, mutta nyt ovat jo nelikymppisiä, korviaan myöten veloissa kalliiden lapsettomuushoitojen vuoksi eikä lasta ole tullut. Epäilen että alkavat myös alkoholisoitumaan.

Ja minä tunnen yhden naisen joka jo 15-vuotiaana sai kuulla ettei välttämättä koskaan tule saamaan lapsia. 

Miten jonkun yhden randomin lapsettomuus liittyy tähän ketjuun?

Mistä tiedät että he olisivat saaneet lapsen vaikka olisivat aloittaneet bylsimisen 10-vuotiaina ja jatkaneet sitä tauotta 30 vuotta?

Fiksu hankkii lapsia vasta kun täydellinen puoliso ja isä on löytynyt, opinnot on suoritettu, hyvä työpaikka on saatu ja on ostettu asunto, johon lapsen on hyvä tulla. Lisäksi vanhempien omat penikkataudit pitää olla jo läpikäyty, jotta on kypsyyttä lasten hoitamiseen 24/7 -periaatteella, ilman että koko suku mobilisoidaan hoitohommaan.

Eipä siis usein 18-vuotiaana onnistu tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikillahan on tietysti jo nuoresta pitäen se puoliso valmiina, jonka kanssa sen perheen voi perustaa... vai miten se mahtaa olla...

Itse tapasin mieheni 29- vuotiaana. Kotonako olisi pitänyt peukkuja pyöritellä?

Minä tapasin mieheni 19-vuotiaana.

10 vuotta matkailimme kaikki lomat.

Lapset syntyivät kun olin 28...32.

Sen jälkeen olemme matkailleet vaihtelevilla kokoonpanoilla ja asuneet ulkomailla koko perhe jokusen vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Ja minä olen asunut jo 12 vuotta ulkomailla (eri maissa) enkä vieläkään ole kyllästynyt. Edelleen haluan nähdä lisää ja lisää maailmaa. Katsos kun olemme kaikki erilaisia.

Näinpä. 15 vuotta asunut ulkomailla, kolmessa eri maanosassa ja en tunne, että olisin nähnyt mitenkään erityisen paljon. Mutta joillekin tosiaan vuosi au pairina Englannissa ja toinen vuosi vaihtarina Hollannissa saa aikaan tunteen, että johan tässä on kaikkea kokenut kun ulkomaillakin asunut.

Tietynlainen matkailu kuuluu nuoruuteen kun ei vielä tarvitse sitoutua työhön tai muuhunkaan.[/quote]

Millä rahalla nuoret matkustelevat? Saavatko he heti huippu palkaa vai vanhempien persnahasta revityillä rahoilla? Asuminen ja eläminenkin on jo kallista suomessa niin saatika matkustelut siihen päälle. Mistä nuorilla riittävät rahat noihin kalliisiin festivaaleihinkin kun niitä on koko kesä jatkuvasti ja kaikki loppuunmyytyjä. Pikaruokaan ja päihdyttäviin aineisiin. Kamalassa sotkussa koko kaupunki niiden jäljiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Ja minä olen asunut jo 12 vuotta ulkomailla (eri maissa) enkä vieläkään ole kyllästynyt. Edelleen haluan nähdä lisää ja lisää maailmaa. Katsos kun olemme kaikki erilaisia.

Näinpä. 15 vuotta asunut ulkomailla, kolmessa eri maanosassa ja en tunne, että olisin nähnyt mitenkään erityisen paljon. Mutta joillekin tosiaan vuosi au pairina Englannissa ja toinen vuosi vaihtarina Hollannissa saa aikaan tunteen, että johan tässä on kaikkea kokenut kun ulkomaillakin asunut.

Kyllä siihen perusmatkailuun turtuu. Asuminen ja esimerkiksi ulkomaisten ystävien tai perheenjäsenten luona vierailu on ihan eri asia kuin massaturismimatkailu, jossa ei saa mitään kontaktia siihen maahan jossa käy ja kuulee matkan aikana enemmän englantia tai kiinaa kuin vierailun kohteena olevan maan kieltä. T. Toinen 15 vuotta ulkomailla asunut ja perus turistimatkailuun kyllästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen matkailu kuuluu nuoruuteen kun ei vielä tarvitse sitoutua työhön tai muuhunkaan.

Millä rahalla nuoret matkustelevat? Saavatko he heti huippu palkaa vai vanhempien persnahasta revityillä rahoilla? Asuminen ja eläminenkin on jo kallista suomessa niin saatika matkustelut siihen päälle. Mistä nuorilla riittävät rahat noihin kalliisiin festivaaleihinkin kun niitä on koko kesä jatkuvasti ja kaikki loppuunmyytyjä. Pikaruokaan ja päihdyttäviin aineisiin. Kamalassa sotkussa koko kaupunki niiden jäljiltä. 

Säästävät, ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaus kaikille jotka väittää että myöhemminkin ehtii saada lapsia. Eräs tuttava pariskunta kulutti koko nuoruutensa matkusteluun. 35-vuotiaana halusivat lapsen, mutta nyt ovat jo nelikymppisiä, korviaan myöten veloissa kalliiden lapsettomuushoitojen vuoksi eikä lasta ole tullut. Epäilen että alkavat myös alkoholisoitumaan.

Mitä sitten, niin minä ja miehenikin käytettiin koko nuoruus väärissä parisuhteissa. Matkustettiin ja tehtiin uraa jne. Kun löysimme toisemme ja aloimme suunnitella perhettä niin olimme jo kiitollisia siitä että löysimme viimein kumppanin kenen kanssa tämä on mahdollista. Puhuimme myös rahasta että kun ei olla koskaan tuhlattu mihinkään niin aivan hyvin voisi laittaa vaikka 50 000e hoitoihin jos niitä olisi tarvittu. Samoin puhuimme että jos ei onnistuta niin voidaan adoptoida esim. Ulkomailta joku 10 vuotias tai sitä nuorempi lapsi. Ja puhuimme myös tukiperheeksi alkamisesta jos ei olisi tärpännyt.

Miksi elämän pitäisi loppua siihen ettei saa biologista lasta? Lapsia voi auttaa paljon muutenkin. Ei tarvitse kovin kauas katsoa kun löytyy lapsia keiden vanhemmilla ei ole voimia/aikaa/varallisuutta tehdä lasten kanssa yhtään mitään. Heille varmasti lapsettoman pariskunnan apu kelpaa.

Jos aina haluaa vaan lisää ja lisää ei koskaan ole tyytyväinen nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tietynlainen matkailu kuuluu nuoruuteen kun ei vielä tarvitse sitoutua työhön tai muuhunkaan.

Millä rahalla nuoret matkustelevat? Saavatko he heti huippu palkaa vai vanhempien persnahasta revityillä rahoilla? Asuminen ja eläminenkin on jo kallista suomessa niin saatika matkustelut siihen päälle. Mistä nuorilla riittävät rahat noihin kalliisiin festivaaleihinkin kun niitä on koko kesä jatkuvasti ja kaikki loppuunmyytyjä. Pikaruokaan ja päihdyttäviin aineisiin. Kamalassa sotkussa koko kaupunki niiden jäljiltä. 

Reppureissumatkailu ei paljoa maksa. Halvimmat matkat monella vaihdolla, hostellinpaikanpäällä, ruokaa saa kehitysmaissa kun maksaa 3 euroa aterialta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Ja minä olen asunut jo 12 vuotta ulkomailla (eri maissa) enkä vieläkään ole kyllästynyt. Edelleen haluan nähdä lisää ja lisää maailmaa. Katsos kun olemme kaikki erilaisia.

Näinpä. 15 vuotta asunut ulkomailla, kolmessa eri maanosassa ja en tunne, että olisin nähnyt mitenkään erityisen paljon. Mutta joillekin tosiaan vuosi au pairina Englannissa ja toinen vuosi vaihtarina Hollannissa saa aikaan tunteen, että johan tässä on kaikkea kokenut kun ulkomaillakin asunut.

Jotkut ovat vähän hitaita. Et tainnut ymmärtää, että kysymyksessä ei ole tunne että olisi kaiken kokenut, vaan että ei koe tarvetta nähdä koko maailmaa omin silmin. Jotkut ihmiset pystyvät arvioimaan omin silmin kokemisen tärkeyttä suhteessa muihin asioihin. Jos jokainen, jolla on varaa lentää seitsemän kertaa vuodessa ulkomaille, tekisi sen, maailma olisi tuhon oma. Mutta ainahan meillä on joukossa nämä typerykset, jotka kuvittelevat, että juuri heidän tekemisillään ei ole ikinä mitään merkitystä vaan muut säästäkööt ja hoitakoot homman kotiin.