Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kaikista hirveintä, kun jotkut vanhemmat sanoo 20-vuotiaalle lapselleen, ettei kannata vielä perustaa perhettä, koska ensin pitää olla opinnot, uraa tehtynä, nautittuna ja elettynä.

Kouluttauduin aikanaan ravintola-alalle, ja olen tehnyt pitkään töitä erityisesti näissä talvisesongin matkailukeskuksissa sekä ruotsinlaivalla. Niissä jos missä pääsee näkemään näitä parikymppisinä lapset laittaneita, nyt neli-viisikymppisiä naisia, joista moni jo aulaan päästessään, siis ihan kirjaimellisesti, ruuvaa sormusta sormesta taskun tai laukun piiloon ja siirtyy kiskomaan vatsanlitistyssukkiksia ja "bilevaatteita" niskaan. Se on aika surullista katseltavaa. Miehillä samaa esiintyy siinä, että ostetaan se moottoripyörä ja aletaan länkyttää kaksimielisiä iskurepliikkivitsejä naisille jotka voisivat olla iän puolesta heidän tyttäriään. Sitä se teettää, kun pitää keski-ikäisenä lähteä metsästämään sitä nuoruutta tai mielikuvaa nuoruudesta, jota ei koskaan ehtinyt elää.

Joo, ennen parikymppiset äidit oli ihan normisettiä. Niinkuin sekin, että naisten keski-ikä pyöri siinä viidenkympin hujakoilla ihan Suomessakin ja kuusikymppinen oli jo ihan ikäloppu. Onneksi ei eletä enää niitä aikoja, vaan on ehkäisy ja oma valinta ja eläkejärjestelmäkin vielä, ei tarvi tehdä lapsia vain siksi että olisi joku vanhuudenturva.

Mistä tiedät että niillä neli-viisikymppisillä on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että niillä neli-viisikymppisillä on lapsia?

Kahdesta seikasta: niiden kälätyksestä (jos olet tiskin takana, et voi välttyä kuulemasta) - ja siitä, että samanlaisia on omassakin työpiirissä. Varsinkin pikkupaikkakunnilla näille nuorena lisineille se karaoke-emännän tai blokkarin työ on ollut ainoita saatavilla olevia: pääsee lukiopohjaltakin ja tarjolla keikka- ja sesonkitöitä eri vuoroissa.

Vierailija kirjoitti:

Pätee siis myös lapsettomiin, jotka suureen ääneen paasaavat paskanhajun haistelusta ja palosireeneistä? Todistelevat itselleen, että päätös on ollut oikea?

Jalkojen levittäminen ja lastin vastaanottaminen ei ole kummoinenkaan haaste. Saa hedelmöityshoitona tai lähibaarista. Siinä mielessä lapsi on vähän huono yrittää esittää jonkinlaisena saavutuksena. Jos fyysistä estettä raskaaksitulolle ei ole, niin siinä onnistuu kuka tahansa. Miehille sitten hankalampi juttu, kun tarvitsevat isäksituloon kumppania toisella lailla.

Tämä ihan kaikella kunnioituksella. En ymmärrä ihmisiä, joille raskaaksitulo ja synnyttäminen ovat jonkinlainen saavutus. Kaikki nisäkkääthän sitä tekevät, ei se ole eläinmaailmassa mitä kovinkaan kummoista tai erikoista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätee siis myös lapsettomiin, jotka suureen ääneen paasaavat paskanhajun haistelusta ja palosireeneistä? Todistelevat itselleen, että päätös on ollut oikea?

Jalkojen levittäminen ja lastin vastaanottaminen ei ole kummoinenkaan haaste. Saa hedelmöityshoitona tai lähibaarista. Siinä mielessä lapsi on vähän huono yrittää esittää jonkinlaisena saavutuksena. Jos fyysistä estettä raskaaksitulolle ei ole, niin siinä onnistuu kuka tahansa. Miehille sitten hankalampi juttu, kun tarvitsevat isäksituloon kumppania toisella lailla.

Tämä ihan kaikella kunnioituksella. En ymmärrä ihmisiä, joille raskaaksitulo ja synnyttäminen ovat jonkinlainen saavutus. Kaikki nisäkkääthän sitä tekevät, ei se ole eläinmaailmassa mitä kovinkaan kummoista tai erikoista toimintaa.

Kuka tässä ketjussa on esittänyt?

Kun se lisääntyminen ei tosiaan kaikilla ole mikään elämän suurin tavoite mikä määrittää kaikkea, vaan halutaan paljon muutakin. Todellakaan ei voi matkustella lasten kanssa samalla tavalla kuin miten olen tähän mennessä lapsettomana voinut. Olen nyt 30v ja äärimmäisen onnellinen, että olen ehtinyt kasvaa, kokea ja nähdä elämää sekä maailmaa ennen mahdollista vanhemmutta. En käsitä miksi ihmisiä vaivaa toisten elämänvalinnat, onko kyseessä se, että jollain tavalla ei olla täysin sinut omien valintojen kanssa? En tiedä.

Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä jo ennen yläastetta ja valmistuin ammattiin 18-vuotiaana. Totta kai haluttiin muutama vuosi matkustaa ja nauttia ensimmäisistä palkoistamme ja vakaasta ja huolettomasta taloudellisesta tilanteesta kahdestaan. Nyt sitten odotan esikoistani. Ei kai sillä väliä ole, perustanko perheen 18-vuotiaana,vai 25-vuotiaana, nuoria ollaan kummassakin tapauksessa

Miksi nämä äitiydestä aina unelmoineet jatkuvasti olettavat, että lapsentekoa ei-niin kiirehtivät lykkäävät lisääntymistä matkailun takia? Kyllä opiskelu- ja työllistymistilanteella, sekä puolison puutteella on paljon isompi osa asiassa.

Minä ja ex-mieheni päätettiin, että lapsia ei kannata yrittää ennen, kuin molemmilla on työtilanne suhteellisen vakaa, emme halunneet sitä tilannetta, että oltaisiin molemmat työttömiä vanhempia ja lapset joutuisivat elämään köyhyydessä.

No, erohan siinä sitten tuli kolmenkympin hujakoilla, vakityö ja uusi kumppani löytyivät seuraavan viiden vuoden aikana ja esikoinen syntyi, kun olin 37. Jos oltaisiin exän kanssa otettu riski ja hankittu ne mukulat heti silloin 20v, niin voisin olla nyt nuorten aikuisten äiti. Sen sijaan elän nyt potta-vaippa-kuravaate-häslinkiä, mutta kyllä nuo tuosta ehtivät vielä aikuisiksi kasvaa ja ainakin kasvavat perheessä, jossa ei ole jokapäiväistä paniikkia rahasta

Enpä ole koskaan ollut kiinnostunut matkustamisesta mutta en halua lapsiakaan. Mitäs nyt?