Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?

Muuttuuhan se matkustaminenkin iän myötä. Entinen ibizalla bailaaja nautti nykyään viikkojen kalareissuista Jäämerellä. Siinä välissä elettiin ne lapsiperhematkustusvuodet, jotka olivat kyllä ihan erilaisia kuin sitä ennen tai sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran  painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)

On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia. 

Kyllähän tuo nuorena lisääntyminen osoittaa surkeaa puutetta elämänhallinnassa. Seuraus on valitettavasti peruuttamaton. Narkkarit ja alkoholistit voivat raitistua ja parantua.

Tarpeettoman ilkeä vastaus. Joillekin tekisi hyvää hankkia elämä ja tulla vasta sitten kommentoimaan. Muitakin "hyviä" esimerkkejä tässä ketjussa löytyy. Mutta provohan tämä oli alunperinkin.

Nimenomaan koska kokemusta ja elämä löytyy, tietää miten asiat menee. Tuokin kirjoittaja on oikein potentiaalinen Lidlin kassa kymmenen vuoden päästä.

Ja pöh. Et tiedä todellisesta elämästä näköjään mitään.

MInäpä r*jäytän jonkun vannoutuneen seikkailijamatkailijan mielen kertomalla, että itse todellakin nautin enemmän lasten kanssa uimisesta, jopa vesipuistoista, kuin kolmen tunnin aterioista ja autiomaassa teltassa nukkumisesta. Lasten ilon jakaminen on juuri lasten kanssa matkailun paras juttu. Rakastan myös huvipuistoja lasten kanssa, vaikka yksin minua ei saisi sinne millään.

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi? 

Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)

Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"

Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D

Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".

Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.

No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).

En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa. 

No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)

Eli tosiaan teidän matkustaminen on yhtä tyhjän kanssa. Mutta saahan siitä kärsimyksestä kivan some-päivityksen, että kylläpä kannatti.

Sinustako lomailu on yhtä tyhjän kanssa jos ei ole joka päivälle kellotettu aikataulu minne mennään ja mitä tehdään? En päivittele somea. Enkä kyllä ymmärrä miksi sinua niin kiukuttaa kun me tykätään lasten kanssa lomailemaan lähteä :D

Kerro nyt vielä että mitä te sitten teette niillä matkoillanne? Täällä on kyselty että mitä se matkailu pienten lasten kanssa on mitä hehkutetaan, muuta kuin altaalla istumista siis. Mitä siellä ulkomailla tehdään jos ei käydä ollenkaan edes nähtävyyksiä katselemassa? Missä maissa te matkustelette?

Aika vähäiseksi olisi omat kokemukset jääneet jos olisi pitänyt lapset raahata mukana parikymppisenä. En ikinä veisi lasta Afrikkaan safarille, malarialääkitys jo itsessään pienellä lapsella riski, saatikka keltakuumerokotus. Ei pientä lasta voi ottaa Patagoniaan vaellukselle tai liveaboardille valtamerelle. Toki Rodos ja all inclusive onnistuu.

Ollaan rannalla, shoppaillaan ja muutoinkin vain otetaan rennosti. En sanonut ettei käydä nähtävyyksissä vaan ettei koko lomaa ravata nähtävyyksissä, kyllä me saatetaan jossaki "nähtävyydessä" käydä muttei sitä ole ennalta suunniteltu. Espanjassa, kreikassa, thaimaassa ja indonesiassa ollaan käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kuvastaa hyvin sitä, miten Suomessa kulttuuri on sellainen, että niitä lapsia ei siihen tavalliseen arkeen osata ottaa mukaan. Kaikki pitää olla eriteltynä, aikuisten jutut ja lasten jutut. Lapsille on paljon kaikkea tarjolla, mutta luonnollisuus siinä, että he kulkevat mukana ravintoloissa, matkoilla ja siellä missä aikuisetkin puuttuu täysin. Monessa muussa maassa lapset ovat osa sitä normiarkea, heidät otetaan huomioon mutta eivät he estä elämää.

Pienet lapset eivät kuulu ravintoloihin , muihin julkisiin paikkoihin eikä etenkään julkisiin kulkuvälineisiin.

Miksi ihmeessä eivät kuuluisi? Eivät ne aikuisetkaan noihin paikkoihin kuulu sen enempää kuin lapset :D ihmisiä yhtä kaikki

Aikuiset ihmiset yleensä osaavat olla metelöimäytä ja häiritsemättä muita maksavia asiakkaita. Lapsilta ei sitä edes voi odottaa ja parempi han niiden on olla kotonaan kuin roikutettavana ihmisten kiusana.

Kyllähän aikuisella ihmisellä on joku neurologinen häiriö, mihin voisi hankkia lääkityksenkin, jos oikeasti kokee lasten läsnäolon kiusana.

Onhan se jo lastakin ajatellen parempi, että niitä ei roikoteta ihmispaikoissa. Kyllä ne ennättää myöhemminkin oppia. Näin vähän sitä ihmiset ajattelee lastensa parasta. Häiriötä aiheuttavilla lapsilla ei ole kaikki kunnossa ja vanhemmat vaan mussuttaa miten on oikeus raahata ne kakarat joka paikkaan mukanaan.

Jos ei halua lapsia niin onko sen tilalle pakko valita matkusteleminen? Onko se niin vaikeaa käsittää ettei vaan halua lapsia eikä niiden tilalle tarvitse olla yhtään mitään erikoisia harrastuksia muuta kuin ihan tavallista elämää, arkea. Olen saanut lapsettomana aikani kulumaan ilman kalliita harrastuksia ja extreme harrastuksia. Matkustelu on väsyttävää ja stressaavaa niin ettei lomia viitsinyt pilata. Jos on raskas työ niin ei jaksa, ei varsinkaan enään kun alkaa olla yli puolet elämästä jo elettyä. Täytyyhän siihen matkusteluun rahaakin olla aika paljon, lapsiperheellisillä isot tulot ja mitä katselee tuttava perheitä niin lapsiperheelliset matkustelevat enemmän kuin lapsettomat sinkut. Ja perheellisillä pitää olla joka lomat suunniteltu jotain reisuja jonnekkin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Kuten totesin, ekologia-keskustelu on oma aiheensa. Minä nautin siitä, että pääsen näkemään kohteet, joista olen haaveillut lapsesta saakka, Jos se tekee minusta sinun mielestäsi yksinkertaisen, niin sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi enkä koe sen heilauttavan omaa elämääni millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

MInäpä r*jäytän jonkun vannoutuneen seikkailijamatkailijan mielen kertomalla, että itse todellakin nautin enemmän lasten kanssa uimisesta, jopa vesipuistoista, kuin kolmen tunnin aterioista ja autiomaassa teltassa nukkumisesta. Lasten ilon jakaminen on juuri lasten kanssa matkailun paras juttu. Rakastan myös huvipuistoja lasten kanssa, vaikka yksin minua ei saisi sinne millään.

Et sinä kenenkään päätä räjäytä. Tuohan on ihana asia että nautit lastesi seurasta ja heidän kanssaan matkustelusta - best of both worlds! Toivon kaikki jotka ovat lapsia halunneet ovat kanssasi samaa mieltä siitä että lasten ilon jakaminen on ihanaa.

Mutta sitten on meitäkin jolle se teltassa nukkuminen aavikolla kameliratsastuksen jälkeen on miellyttävämpi vaihtoehto. Ei olisi mitään mieltä raahata sinua sinne telttaan tai minua lasten kanssa vesipuistoon, emme kumpikaan nauttisi. Keskitytään siis omiin juttuihimme :)

Vierailija kirjoitti:

Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi? 

Meillä on yksi lapsi. Olemme reissanneet n. pari kertaa vuodessa. Osin etelänlomia, joilla ollaan kierrelty autolla paikkoja, oltu rannalla, syöty hyvin. Mutta on lapsen kanssa tehty kaukomatkojakin. Kävimme vauva-aikaan mm. New Yorkissa, jossa on hyvät kulkuyhteydet ja vaunujen kanssa pääsee hyvin. Lapsen kanssa on käyty muissakin suurkaupungeissa, Lontoossa, Istanbulissa, Roomassa jne. Kiertelimme museoita, nähtävyyksiä jne. Oma kiva lajinsa on myös kierrellä Euroopan huvipuistoja lapsen kanssa. Jonkun Legolandin tai vastaavan kylkeen onnistuu kivasti lähialuematkailu alueella. Ihan mukavia reissuja, joista on nauttinut koko perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Tuo on jännittävää sillä itselläni kokemus on päinvastainen. Mitä enemmän matkustin ja useammassa maassa asuin, sitä enemmän eroja opin huomaamaan - vaikka pohjimmiltaanhan ihmiset tietysti ovat suht samanlaisia. Mutta minusta on äärimmäisen kiehtovaa kokea oivalluksia vaikka siitä miten suomalainen huumorintaju poikkeaa japanilaisesta tai miten joissain kielissä ei ole ilmaisuja asioille joita pidämme itsestäänselvinä - ja vastaavasti ilmaisuja joita ei meidän kielellemme pysty kääntämään. Siis ihan kaikki aamutoimista koko tapaan jäsentää ja nähdä itsensä maailmassa voi erota valtavasti eri kulttuureissa, ja se on ihmeellistä ja ihanaa ja elämä on surullisen lyhyt näiden asioiden tutkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Kuten totesin, ekologia-keskustelu on oma aiheensa. Minä nautin siitä, että pääsen näkemään kohteet, joista olen haaveillut lapsesta saakka, Jos se tekee minusta sinun mielestäsi yksinkertaisen, niin sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi enkä koe sen heilauttavan omaa elämääni millään tavalla.

Taidat olla niin vanha, että ei nykyihmisten tulevaisuus kiinnosta pätkän vertaa. Pitää vaan päästä miljardin muun turistin kanssa näkemään koko maailma ihan itse. Kyllä se siellä on! Hyvä että kävit tarkistamassa.

Minä olen nähnyt kaikki kohteet telkkarista niin miksi mennä sinne paikanpäälle. Säästän vähäiset rahani ennemmin siihen ettei tarvitse töitä tehdä loppuun asti. Kun ei tule mikään iso eläke olemaan niin saa eläkkeellä ostaa palveluja. Saa asua pidempään omakotitalossa. Jää rahaa lääkkeisiin ja hoitoihin niin ettei tarvitse valittaa ettei rahat riitä. Mitä järkeä on sauhuta pitkin maailmaa silloin kun on rahaa ja sitten kun rahat pienenevät niin valittaa ettei ole varaa ostaa palveluja. Monet laittavat kaikki rahansa menemään ja elävät leveästi ja sitten eläkkeellä yllättyvät kun eläke ei olekkaan hääppöinen ja sairauskulut alkavat viemään siitä ison siivun, asumis ja elämiskulut nousevat koko ajan. Ei kannata elää kuin viimeistäpäivää silloin kun on rahaa vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Tuo on jännittävää sillä itselläni kokemus on päinvastainen. Mitä enemmän matkustin ja useammassa maassa asuin, sitä enemmän eroja opin huomaamaan - vaikka pohjimmiltaanhan ihmiset tietysti ovat suht samanlaisia. Mutta minusta on äärimmäisen kiehtovaa kokea oivalluksia vaikka siitä miten suomalainen huumorintaju poikkeaa japanilaisesta tai miten joissain kielissä ei ole ilmaisuja asioille joita pidämme itsestäänselvinä - ja vastaavasti ilmaisuja joita ei meidän kielellemme pysty kääntämään. Siis ihan kaikki aamutoimista koko tapaan jäsentää ja nähdä itsensä maailmassa voi erota valtavasti eri kulttuureissa, ja se on ihmeellistä ja ihanaa ja elämä on surullisen lyhyt näiden asioiden tutkimiseen.

Sulle tekisi hyvää opetella lukemaan. Kulttuuriantrologia ja filologiat ovat hyvin mielenkiintoisia ja niistä löytyy paljon tutkimuksia, joita voi ymmärtää ihan tavallinenkin ihminen jos keskittyy hetken. Usein tutkijat ovat löytäneet paljon enemmän ja syvällisempiä kulttuurieroja ja ilmaisujen rikkautta kuin mihin sinä ikinä pystyt. Itse puhun ja kirjoitan sujuvasti vain kahta kieltä ja näistäkin löytyy melkein päivittäin jotain uutta ja mielenkiintoista, ihan kotoa lähtemättä.

Vierailija kirjoitti:

Koska negatiivisesti vääristyneet mielikuvat vanhemmuudesta ja perhe-elämästä.

Kyllä tämä palstakin vahvistaa kielteisiä mielikuvia:

Monelle normaalia että äiti vastaa yksin lapsista, ja isä on korkeintaan avustaja. Erossa lapset aina äidille, hullua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Tuo on jännittävää sillä itselläni kokemus on päinvastainen. Mitä enemmän matkustin ja useammassa maassa asuin, sitä enemmän eroja opin huomaamaan - vaikka pohjimmiltaanhan ihmiset tietysti ovat suht samanlaisia. Mutta minusta on äärimmäisen kiehtovaa kokea oivalluksia vaikka siitä miten suomalainen huumorintaju poikkeaa japanilaisesta tai miten joissain kielissä ei ole ilmaisuja asioille joita pidämme itsestäänselvinä - ja vastaavasti ilmaisuja joita ei meidän kielellemme pysty kääntämään. Siis ihan kaikki aamutoimista koko tapaan jäsentää ja nähdä itsensä maailmassa voi erota valtavasti eri kulttuureissa, ja se on ihmeellistä ja ihanaa ja elämä on surullisen lyhyt näiden asioiden tutkimiseen.

Sulle tekisi hyvää opetella lukemaan. Kulttuuriantrologia ja filologiat ovat hyvin mielenkiintoisia ja niistä löytyy paljon tutkimuksia, joita voi ymmärtää ihan tavallinenkin ihminen jos keskittyy hetken. Usein tutkijat ovat löytäneet paljon enemmän ja syvällisempiä kulttuurieroja ja ilmaisujen rikkautta kuin mihin sinä ikinä pystyt. Itse puhun ja kirjoitan sujuvasti vain kahta kieltä ja näistäkin löytyy melkein päivittäin jotain uutta ja mielenkiintoista, ihan kotoa lähtemättä.

Valmistuin pääaineenani sosiaaliantropologia. Kiinnostuin antropologiasta juuri siksi, että olen lapsesta saakka halunnut nähdä mahdollisimman paljon maailmaa. Ennen YTM-opintojani opiskelin englantilaista filologiaa.

t. Eri kirjoittaja, se joka tänä vuonna käy ainakin seitsemässä maassa

Ihmeellinen asenne tämä että koska on itse lähtenyt lisääntymään heti kun kynnelle kykenee, niin muidenkin pitäisi. Jaettu kurjuus, paras kurjuus?

Itse tein ihan tietoisen valinnan tehdä lapset sitten kun olen saanut vähän nauttia "aikuisuudesta", opiskella itselleni hyvän ammatin ja turvata itselleni hyvän taloudellisen aseman. Koin että näin pystyn olemaan lapsillenikin parempi äiti. Saavat kasvaa stressittömässä ympäristössä jossa heille on aikaa. 

Tämä saattaa tosin johtua siitä, että itse kasvoin nuoren äidin lapsena ja muistan sen kuinka mutsilta jäivät opiskelut kesken, joutui raatamaan kahdessa duunissa ja silti rahat olivat aina loppu ja jääkaapissa vain valo. Kyllä se äidin stressi ja pelko selviämisestä meihinkin heijastui, vaikka hän hyvä ja rakastava äiti olikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInäpä r*jäytän jonkun vannoutuneen seikkailijamatkailijan mielen kertomalla, että itse todellakin nautin enemmän lasten kanssa uimisesta, jopa vesipuistoista, kuin kolmen tunnin aterioista ja autiomaassa teltassa nukkumisesta. Lasten ilon jakaminen on juuri lasten kanssa matkailun paras juttu. Rakastan myös huvipuistoja lasten kanssa, vaikka yksin minua ei saisi sinne millään.

Et sinä kenenkään päätä räjäytä. Tuohan on ihana asia että nautit lastesi seurasta ja heidän kanssaan matkustelusta - best of both worlds! Toivon kaikki jotka ovat lapsia halunneet ovat kanssasi samaa mieltä siitä että lasten ilon jakaminen on ihanaa.

Mutta sitten on meitäkin jolle se teltassa nukkuminen aavikolla kameliratsastuksen jälkeen on miellyttävämpi vaihtoehto. Ei olisi mitään mieltä raahata sinua sinne telttaan tai minua lasten kanssa vesipuistoon, emme kumpikaan nauttisi. Keskitytään siis omiin juttuihimme :)

Täysin samaa mieltä. En tajua miksi jotkut väittävät, että se kameliratsastus olisi jotenkin parempi tapa matkustaa (vaikka voi sitä lastenkin kanssa harrastaa jos haluaa). Ja lasten kanssahan nimenomaan maailma avartuu ja oppii näkemään asiat uusista näkökulmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Tuo on jännittävää sillä itselläni kokemus on päinvastainen. Mitä enemmän matkustin ja useammassa maassa asuin, sitä enemmän eroja opin huomaamaan - vaikka pohjimmiltaanhan ihmiset tietysti ovat suht samanlaisia. Mutta minusta on äärimmäisen kiehtovaa kokea oivalluksia vaikka siitä miten suomalainen huumorintaju poikkeaa japanilaisesta tai miten joissain kielissä ei ole ilmaisuja asioille joita pidämme itsestäänselvinä - ja vastaavasti ilmaisuja joita ei meidän kielellemme pysty kääntämään. Siis ihan kaikki aamutoimista koko tapaan jäsentää ja nähdä itsensä maailmassa voi erota valtavasti eri kulttuureissa, ja se on ihmeellistä ja ihanaa ja elämä on surullisen lyhyt näiden asioiden tutkimiseen.

Sulle tekisi hyvää opetella lukemaan. Kulttuuriantrologia ja filologiat ovat hyvin mielenkiintoisia ja niistä löytyy paljon tutkimuksia, joita voi ymmärtää ihan tavallinenkin ihminen jos keskittyy hetken. Usein tutkijat ovat löytäneet paljon enemmän ja syvällisempiä kulttuurieroja ja ilmaisujen rikkautta kuin mihin sinä ikinä pystyt. Itse puhun ja kirjoitan sujuvasti vain kahta kieltä ja näistäkin löytyy melkein päivittäin jotain uutta ja mielenkiintoista, ihan kotoa lähtemättä.

Valmistuin pääaineenani sosiaaliantropologia. Kiinnostuin antropologiasta juuri siksi, että olen lapsesta saakka halunnut nähdä mahdollisimman paljon maailmaa. Ennen YTM-opintojani opiskelin englantilaista filologiaa.

t. Eri kirjoittaja, se joka tänä vuonna käy ainakin seitsemässä maassa

MInulla on samaa taustaa, eikä kiinnosta yhtään tärvellä yhteistä maapalloamme omien pinnallisten kiinnostuksenaiheideni takia. Varsinkin kun alan tietämystä on valtavasti saatavilla ilman että minä sullon oman massani muiden laumasielujen kanssa samoihin nähtävyyksiin, ravintoloihin ja kulttuureihin, joiden jäsen en kuitenkaan koskaan tule olemaan.