Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kaikista hirveintä, kun jotkut vanhemmat sanoo 20-vuotiaalle lapselleen, ettei kannata vielä perustaa perhettä, koska ensin pitää olla opinnot, uraa tehtynä, nautittuna ja elettynä. Tai sitten sitä, että kariutuu se suhde kumminkin. Mikä asenne tuollainen on? Siis olettaen, että se 20v on vastuullinen ikäisekseen ja oikeasti haluaa perheen. Ennen 20v äiti oli aivan normaali, valtavirtaa.

Ensin pitää olla nuori, opiskella ja bilettää. Sitten kun 25-27-vuotiaana valmistuu, pitää perustaa ura. Sitten kolmekymppisenä pitää nautiskella uran tuotoksista, matkustella ja löytää mies, nautiskella vähän vielä. Kohta onkin sitten ikää 40 eikä miestä vieläkään.

Itse sain lapsen nippanappa 20-vuotiaana ja tutuilta että tuntemattomilta tuli kauheat kauhistelut. Että kyllä te eroatte, kun pikkulapsiarkeen pääsette. Että nyt jää ura saamatta ja nuoruus elämättä. Mitä järkeä on ajatella noin, että kaikki kumminkin menee pieleen? Samalla sitten olisi tekemättä lasta ollenkaan, kun voi tulla vaikka keskenmeno tai muita vaikeuksia... No, lapsi on nyt 12v eikä erottu. Lapsi oli erittäin toivottu, suoritin opinnot loppuun ja saimme toisenkin lapsen opintojen aikana. Uraan olen päässyt hyvin kiinni kun lapset olivat jo vähän isompia valmistuttuani. Ja vaikka olinkin nuori, kasvoin äitiyteen. Niin kuin ne kaikki muutkin nuoret äidit. Ei mikään muu valmista äitiyteen kuin se äitiys itse - siihen kasvaa tekemällä, ei äidintaito kehity iän myötä niin, että hups vaan nelikymppinen on automaattisesti mainion mahtava äiti. Kyllä senkin ikäisellä voi olla paljon ns. kehittymättömiä pisteitä, itsekkyyttäkin, liian hienoja odotuksia.

Aina voi sattua. Mutta jos idea on fiksu, kannattaa kokeilla. Kaiken oppii tekemällä ja toisaalta, äitiys on ihan luonnollista. Vastoinkäymiset kuuluu elämään, eikä vanhempi ikä suojaa niiltä yhtään sen paremmin - ihan samanlainen järkytys esimerkiksi vaikea vauva-aika tai sairastuminen voi olla 35v äidille kuin se oli minullekin.

”Ja vaikka olinkin nuori, kasvoin äitiyteen. Niin kuin ne kaikki muutkin nuoret äidit.”

Jaa no en minä ainakaan ole vieläkään kasvanut, ja lapsi jo koululainen.

Miksi kuvittelet, että kaikki nuoret äidit kasvavat äitiyteen?

Minä huomasin jotain selkeää äidiksi kasvamista sen jälkeen kun täytin 25v (lapsi oli jo eskarilainen), mutta edelleen on henkisesti hankalaa enkä koe vieläkään ”kasvaneeni äidiksi”.

Joillekin ja jollekin ihmistyypille varmasti sopii lisääntyä nuorena, mutta joillekin ei ja se kannattaa ottaa huomioon myös oman lapsen kohdalla, eli ei automaattisesti kannustaa lisääntymään 20-vuotiaana, vaikka se SINUSTA hyvä ikä onkin ja oli SINULLE sopiva.

Itseäni ärsyttää tuo oletus, että kaikki naiset vaan jotenkin mystisesti kasvaa äitiyteen.

No ei kasva, en minäkään kasvanut, olin ja olen edelleen epäkypsä, itsestä huolehtiminenkin niin ja näin ja aikuisena oleminen ylipäätään hankalahkoa ja tasainen lapsiarki puuduttaa, haluan seikkailla enemmän.

Tällä kokemuksella tietää onneksi neuvoa muita kriittisempään sävyyn, jos joku multa neuvoja kyselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni ja hänen puolisonsa (29- ja 31-v) matkustavat niin paljon kuin aika ja raha sallii. Lapsia eivät aio hankkia. Tuen täysin sydämin heidän toivettaan ja suunnitelmaansa. Olen iloinen, että itse aikoinani halusin ja sain lapsen ja että sain hänet sen verran nuorena, että jo alle nelikymppisenä pystyin tekemään hänen kanssaan omatoimimatkoja eri puolille Eurooppaa (ja kun hän oli pieni niin ei ollut internetiä jonka kautta helposti ostella lentoja, juna- ja bussimatkoja ja majoituksia eli vaikka en enää lähtisi valmismatkoille niin silloin ne olivat hyvä vaihtoehto). Vaikka matkailu ei ole ekologisesti paras mahdollinen harrastus niin ymmärrän täysin nuorten aikuisten halun nähdä maailmaa. Itsekin teen vuosittain monta matkaa, tänä vuonna tulee käytyä ainakin seitsemässä eri maassa, enkä olisi siitä halukas enää luopumaan. Edes niistä ekologisista syistä, mikä kuitenkin on ihan eri keskustelun aihe.

Miten yksinkertainen pitää ihmisen olla, että pitää jatkuvasti matkustaa? Onko ihan pakko käydä itse katsomassa miten kuivaa Serengetissä on (juu, johtuupi ilmastonmuutoksesta - mikä taas johtuu hiilidioksidipäästöistä - terkut teille lentomatkailijat!) ja miten monta senttiä merenpinnan pitää vielä Malediiveilla nousta, jotta atollit uppoaa pinnan alle.

Itse asuin nuorena muutaman vuoden ulkomailla, eikä sen jälkeen ole tarvinnut nähdä maailmaa, kun on tajunnut, että ihmiset on joka puolella samanlaisia, kulissit ja tavat vähän vaihtelee. Näitäkin yleensä on joku muu jo kerinnyt kuvata paljon paremmin kuin itse ikinä pystyisin, ja netistä ne löytää.

Tuo on jännittävää sillä itselläni kokemus on päinvastainen. Mitä enemmän matkustin ja useammassa maassa asuin, sitä enemmän eroja opin huomaamaan - vaikka pohjimmiltaanhan ihmiset tietysti ovat suht samanlaisia. Mutta minusta on äärimmäisen kiehtovaa kokea oivalluksia vaikka siitä miten suomalainen huumorintaju poikkeaa japanilaisesta tai miten joissain kielissä ei ole ilmaisuja asioille joita pidämme itsestäänselvinä - ja vastaavasti ilmaisuja joita ei meidän kielellemme pysty kääntämään. Siis ihan kaikki aamutoimista koko tapaan jäsentää ja nähdä itsensä maailmassa voi erota valtavasti eri kulttuureissa, ja se on ihmeellistä ja ihanaa ja elämä on surullisen lyhyt näiden asioiden tutkimiseen.

Sulle tekisi hyvää opetella lukemaan. Kulttuuriantrologia ja filologiat ovat hyvin mielenkiintoisia ja niistä löytyy paljon tutkimuksia, joita voi ymmärtää ihan tavallinenkin ihminen jos keskittyy hetken. Usein tutkijat ovat löytäneet paljon enemmän ja syvällisempiä kulttuurieroja ja ilmaisujen rikkautta kuin mihin sinä ikinä pystyt. Itse puhun ja kirjoitan sujuvasti vain kahta kieltä ja näistäkin löytyy melkein päivittäin jotain uutta ja mielenkiintoista, ihan kotoa lähtemättä.

Olet ihan oikeassa , ja jonkin verran luenkin tuon tyyppisiä tutkimuksia. Onhan myös kirjallisuus ihan huikea tapa päästä "matkustamaan" kotisohvalta käsin ja sukeltaa toisen - vaikka sitten kuvitteellisen - henkilön pään sisään.

Silti, tuo paperilta/näytöltä lukeminen ihmisistä, tavoista, ajatusmaailmoista yms ei mielestäni voi korvata oikeaa kohtaamista ja vuorovaikutusta elävän ihmisen kanssa. Se on eri tavalla antoisaa. Ihmisten kohtaamisen lisäksi matkustaessa myös muut aistit saavat stimulaatiota jota ei pysty tekstin kautta välittämään - hajut, maut, tuuli kasvoilla, äänimaailma, värit jne luovat niin voimakkaita kokemuksia että siihen tutkimusten lukeminen ei yllä, vaikka antoisaa onkin. Nämä ovat tietysti makueroja, voihan olla että jotain toista vaikkapa Intian haju- ja äänimaailma lähinnä ahdistaisi, eikä kaikilla muutenkaan ole suurta tarvetta tuon kaltaisiin kokemuksiin. Itse sen sijaan olen koukussa.

Miten helvetissä kaikilla on ollut varaa matkustella parikymppisenä ympäri maapalloa?

Kyllä, olen vähän kateellinen.

N29

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä kaikilla on ollut varaa matkustella parikymppisenä ympäri maapalloa?

Kyllä, olen vähän kateellinen.

N29

Nostin lukiossa kaikki opintolainat mitä sain, matkusteluun. Lukion jälkeen välivuosi töissä tehtaalla -> rahaa matkusteluun. Lisäksi olin aupairina useamman kuukauden, perhe maksoi kaiken asumisen ja perustarpeet + palkkaa jonka käytin sitten aupair pestin jälkeen matkusteluun. Kokeilin myös workawayta hetken.

Yliopistossa menin vaihtoon ja nostin taas opintolainaa matkusteluun. Kävin satunnaisesti töissäkin.

Useampi tuttu on myös lähtenyt töihin esim Australiaan viikunafarmille tai kahvilaan. Workawayn kautta löytyy muunlaistakin työtä ympäri maapallon. Bussit ja junat on aika edullisia monissa maissa ja liftaaminen täysin ilmaista. Hostelleissa voi kokata omat ruoat, esim kananmunat on edullisia missä vaan ja terveellisiä. Sohvasurffaus on ilmainen majoitusvaihtoehto jne. Kyllä hätä keinot keksii ja rahaa nyt on suht helppo Suomessa säästää jos ei ole lapsia tms velvotteita.

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä kaikilla on ollut varaa matkustella parikymppisenä ympäri maapalloa?

Kyllä, olen vähän kateellinen.

N29

Se on oikeasti aika helppoa, jos tarpeeksi haluaa.

Mä en oo ottanu lainaa eikä vanhemmat oo kustantanut mun matkoja ja sain vielä nuorena lapsenkin eli pitänyt elättää itsensä lisäksi myös toinen ihminen, mutta olen silti päässyt ihan ookoosti matkustamaan.

En tietenkään yhtälailla tai yhtä päämäärättömästi haahuillen kuin lapsettomat, mutta kuitenkin.

Rahaa minä sekä muut tuttavani ovat hankkineet pitkälti tällä reseptillä; asuu yhteisössä/kimppakämpässä eli säästää asumiskuluissa ihan huomattavastikin, syö satokausipohjaisesti eikä mitään ylimääräistä, ei rieku baareissa ja ajele taksilla, ei shoppaile turhia ja sit tekee (opintojen lisäksi) hulluna duunia ja ottaa esim. välivuoden opinnoista josta puolet vuodesta painaa jossain varastolla ja säästää, ja sit lopuksi puoleksi vuodeksi lähtee kiertämään maailmaa ja etsii halvimmat liput, kohdemaissa nukkuu hostelleissa ja tutustuu ihmisiin joiden kautta saa taas uusia edullisia vinkkejä, solmii halvempia diilejä esim. lauttamaksuihin, pääsee paikallisten kyydissä johonkin siisteihin paikkoihin joissa ei ole turisteja jne.

Ja rahaa menee tosi vähän. Mä tutustun aina paikallisiin ja saan sillä tavalla usein asioita ja kokemuksia halvemmalla kuin ne, jotka ostaa suoraan palveluntarjoajalta.

Kyllä nuorikin ihminen saa helposti rahaa säästöön, jos vain on joku tulonlähde.

Tiedän jopa työttömyyskorvauksilla matkustelleita, eli sen tulonlähteen ei tarvitse olla edes runsas.

Sain lapsen 21-vuotiaana. Lapsen ollessa kuukauden vanha matkustimme kuukaudeksi kotimaahani, ja senkin jälkeen olemme tehneet 2-4 matkaa (Suomen ulkopuolelle) vuodessa.

Kyseinen lapsi on nyt 8v ja hänen syntymänsä ei vaikuttanut matkustelukäytökseemme millään lailla, mutta toista emme kyllä aio hankkia, osasyynä se että kolme lentolippua maksaa vähemmän kuin neljä.

Jos olisin nuori tänäpäivänä niin en lapsia tekisi. Keskittyisin uraani, matkusteluun ja pääoman keräämiseen.

Nämä valinnat tekisin sen takia koska tajuaisin että tulevaisuudessa en eläkkeelle pääsisi, vaan itse olisin täysin vastuussa että joskus 60~70 v. olis niin paljon kasassa jotta voisin kotiin jäädä. Enkä voisi laskea että saisin myöskään mitään jättiperintöä vanhemmiltani, todennäköisesti heidän rahansa menevät tulevaisuudessa hoitomaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä kaikilla on ollut varaa matkustella parikymppisenä ympäri maapalloa?

Kyllä, olen vähän kateellinen.

N29

Miksi ei olisi? Aloitin kesätyöt 13-vuotiaana. Vanhemmat maksoi asunnon ja ruuan niin kaikki töistä saadut rahat jäi säästöön. Aloititko itse työt vasta 25-vuotiaana?

Itse kävin jo lapsena harrastuksen kautta ulkomailla minkä vanhemmat maksoivat. Sitten kun meni itse kesä- ja viikonloppu töihin niin maksoin itse omat matkani. Kun ryanair tuli Suomeen oli paljon halpoja matkoja tarjolla. Lisäksi reissasin bussilla itä-Euroopassa mikä oli sekin edullista. Kotimaassa liftattiin festareille ja teltan pystyi laittamaan leirintäalueen ulkopuolelle niin jäi enemmän rahaa siidereihin ja ruokaan.

Sama porukka haukkuu nyt lapsiperheitä ja autoilijoita, vaikka itse ovat tuhonneet maailmaa moninkeraisesti ulkomaanmatkoillaan! ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä kaikilla on ollut varaa matkustella parikymppisenä ympäri maapalloa?

Kyllä, olen vähän kateellinen.

N29

Miksi ei olisi? Aloitin kesätyöt 13-vuotiaana. Vanhemmat maksoi asunnon ja ruuan niin kaikki töistä saadut rahat jäi säästöön. Aloititko itse työt vasta 25-vuotiaana?

Itse kävin jo lapsena harrastuksen kautta ulkomailla minkä vanhemmat maksoivat. Sitten kun meni itse kesä- ja viikonloppu töihin niin maksoin itse omat matkani. Kun ryanair tuli Suomeen oli paljon halpoja matkoja tarjolla. Lisäksi reissasin bussilla itä-Euroopassa mikä oli sekin edullista. Kotimaassa liftattiin festareille ja teltan pystyi laittamaan leirintäalueen ulkopuolelle niin jäi enemmän rahaa siidereihin ja ruokaan.

Mulla oli köyhät vanhemmat, jotka ottivat kesätyörahat omiin laskuihinsa ja ruokaan. En voinut käyttää niistä yhtään itseeni. Sain lukiosta valmistumisen kunniaksi sukulaisilta rahaa 45 euroa ja se oli aivan järkyttävän iso summa minulle! Olo oli kuin kroisoksella.

Pääsin matkailemaan vasta lähemmäs kolmikymppisenä. Nykyisin tee edullisia pikkumatkoja ystävien luo ulkomaille, kun lennot ovat halpoja. 

Joo, lapsia ei ole eikä tule. Matkusteleminen on minulle paljon mielekkäämpää ja lapsuudesta asti mukana kulkenut haave.

Vielä en pääse toteuttamaan suurimpia matkahaaveita taloudellisista syistä, mutta on hyvä olla jotain suunnitelmia tulevaisuuteenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin nuori tänäpäivänä niin en lapsia tekisi. Keskittyisin uraani, matkusteluun ja pääoman keräämiseen.

Nämä valinnat tekisin sen takia koska tajuaisin että tulevaisuudessa en eläkkeelle pääsisi, vaan itse olisin täysin vastuussa että joskus 60~70 v. olis niin paljon kasassa jotta voisin kotiin jäädä. Enkä voisi laskea että saisin myöskään mitään jättiperintöä vanhemmiltani, todennäköisesti heidän rahansa menevät tulevaisuudessa hoitomaksuihin.

Reps. Olet parikymppinen, lapseton ulinainen.

Minä olen nuori ja lapseton ja reppureissannut jonkin verran. En ota itse kysymykseen kantaa, mutta olen tavannut paljon ihmisiä, joille matkustaminen on käytännöllisesti katsoen elämäntapa ja monilla heistä on lapsia. Tietysti lapsi on tällaisillekin ihmisille iso muutos ja muuttaa jonkin verran asioita, mutta kyllä ihmisen on ihan mahdollista matkustaa pientenkin lasten kanssa muutenkin kuin all-inclusive-hotelleissa. Mene minne tahansa hippileirille tai festareille niin löydät kyllä lapsia, vaikkei ole edes vesivessaa. Viimeksi viime kesänä tapasin tuollaisilla festareilla monia perheitä imeväisikäisten kanssa. Monet heistä jatkoivat reissaamista festareiden jälkeen. Tosin tuo nyt oli sinänsä eräänlainen "all-inclusive" sillä kaikki ateriat kuuluivat hintaan, lisäksi päihteetön eli tavallaan aika lapsiystävällinen kohde. Mutta monille mammoille leirielämä vaihtelevine sääilmiöineen, paarmoineen ja punkkeineen ilman juoksevaa vettä ottaisi silti varmasti koville - enkä ihmettele, sillä on se aikuisellekin välillä raskasta. Toisaalta myös ihanaa ja rentouttavaa olla luonnossa ja saada vielä ateriat valmiina eteen.

Tällä toisen käden kokemuksella tuntuu hassulta tämä ajatus siitä, että vaihtoehdot lasten kanssa on joko all-inclusive tai ei ollenkaan. Jotenkin ne siellä Mongolian jurtissakin kaikesta päätellen lapsia kasvattaa. Myös monet kaverit on tehneet lapsuudessaan perheen kanssa pitkiä roadtrippejä pitkin Eurooppaa. Ja olen interrailatessa nähnyt myös lapsiperheitä raidematkalla.

Lomalla haluan rentoutua enkä kuunnella elävän palosireenin huutoa tai haistella sonnan käryä. En ikinä matkustaisi ihmislapsen kanssa, eihän se mikään loma sitten ole.

Ei tulisi kuuloonkaan että lasten kanssa tai eläkkeellä voisi matkustella kuten tein 20-30 vuotiaana.

Viinaa ja naisia niin paljon että laskut meni jo ekan reissun jälkeen sekaisin.

1-6kk   matkoja parikymmentä ainakin, + viikonloppujuttuja päälle. 

Rahaa paloi varmasti parin kämpän verran ainakin, (oulun kaksiot) .

it-alalla meni hyvin silloin, ja pysty painaan duunia pätkän ja lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Itse jätän lapset hankkimatta koska en halua heitä maailmaan mitä olemme luomassa.

Tällä tarkoitan islamistista suomea.

Ei tälläistä Suomea olla luomassa. Höpö höpö. Tunnetko muuten yhtään kyseisen uskonnon edustajaa? Itse tunnen, ja fiksuja ovat. Tavallisia ihmisiä.

Mistä tietää varmimmin, että joku salaa katuu lasten hankkimista ja/tai kokee olevansa perhe-elämänsä vanki? Siitä, että se valittaa lapsettomista tai siitä, ettei joku ole tehnyt lapsia hänen makuunsa tarpeeksi nuorena.

Jos on tarvetta valittaa muiden mieltymyksistä ja päätöksistä, se kertoo vain siitä ettei uskalla sanoa ääneen mitä oikeasti on mieltä niistä ihan omista valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kaikista hirveintä, kun jotkut vanhemmat sanoo 20-vuotiaalle lapselleen, ettei kannata vielä perustaa perhettä, koska ensin pitää olla opinnot, uraa tehtynä, nautittuna ja elettynä.

Kouluttauduin aikanaan ravintola-alalle, ja olen tehnyt pitkään töitä erityisesti näissä talvisesongin matkailukeskuksissa sekä ruotsinlaivalla. Niissä jos missä pääsee näkemään näitä parikymppisinä lapset laittaneita, nyt neli-viisikymppisiä naisia, joista moni jo aulaan päästessään, siis ihan kirjaimellisesti, ruuvaa sormusta sormesta taskun tai laukun piiloon ja siirtyy kiskomaan vatsanlitistyssukkiksia ja "bilevaatteita" niskaan. Se on aika surullista katseltavaa. Miehillä samaa esiintyy siinä, että ostetaan se moottoripyörä ja aletaan länkyttää kaksimielisiä iskurepliikkivitsejä naisille jotka voisivat olla iän puolesta heidän tyttäriään. Sitä se teettää, kun pitää keski-ikäisenä lähteä metsästämään sitä nuoruutta tai mielikuvaa nuoruudesta, jota ei koskaan ehtinyt elää.

Joo, ennen parikymppiset äidit oli ihan normisettiä. Niinkuin sekin, että naisten keski-ikä pyöri siinä viidenkympin hujakoilla ihan Suomessakin ja kuusikymppinen oli jo ihan ikäloppu. Onneksi ei eletä enää niitä aikoja, vaan on ehkäisy ja oma valinta ja eläkejärjestelmäkin vielä, ei tarvi tehdä lapsia vain siksi että olisi joku vanhuudenturva.

Kun esimerkiksi saa seurata naapurien taistelua kurittomien, 24/7 huutavien lapsiensa kanssa, niin mieluusti pakkaan kamat ja lennän minne haluan milloin vaan. Nautin elämästä enkä koskaan haluaisi päätyä elämään elämää, jossa huudan päivittäin lapselleni "vittu, nyt se turpa kiinni". Onneksi mieheni jakaa tämän ajatusmaailman kanssani. Elämä on ihanaa kun tekee oikeita ratkaisuja itsensä ja hyvinvointinsa kannalta eikä elä niinkuin muut odottavat.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää varmimmin, että joku salaa katuu lasten hankkimista ja/tai kokee olevansa perhe-elämänsä vanki? Siitä, että se valittaa lapsettomista tai siitä, ettei joku ole tehnyt lapsia hänen makuunsa tarpeeksi nuorena.

Jos on tarvetta valittaa muiden mieltymyksistä ja päätöksistä, se kertoo vain siitä ettei uskalla sanoa ääneen mitä oikeasti on mieltä niistä ihan omista valinnoistaan.

Pätee siis myös lapsettomiin, jotka suureen ääneen paasaavat paskanhajun haistelusta ja palosireeneistä? Todistelevat itselleen, että päätös on ollut oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on kaikista hirveintä, kun jotkut vanhemmat sanoo 20-vuotiaalle lapselleen, ettei kannata vielä perustaa perhettä, koska ensin pitää olla opinnot, uraa tehtynä, nautittuna ja elettynä.

Kouluttauduin aikanaan ravintola-alalle, ja olen tehnyt pitkään töitä erityisesti näissä talvisesongin matkailukeskuksissa sekä ruotsinlaivalla. Niissä jos missä pääsee näkemään näitä parikymppisinä lapset laittaneita, nyt neli-viisikymppisiä naisia, joista moni jo aulaan päästessään, siis ihan kirjaimellisesti, ruuvaa sormusta sormesta taskun tai laukun piiloon ja siirtyy kiskomaan vatsanlitistyssukkiksia ja "bilevaatteita" niskaan. Se on aika surullista katseltavaa. Miehillä samaa esiintyy siinä, että ostetaan se moottoripyörä ja aletaan länkyttää kaksimielisiä iskurepliikkivitsejä naisille jotka voisivat olla iän puolesta heidän tyttäriään. Sitä se teettää, kun pitää keski-ikäisenä lähteä metsästämään sitä nuoruutta tai mielikuvaa nuoruudesta, jota ei koskaan ehtinyt elää.

Joo, ennen parikymppiset äidit oli ihan normisettiä. Niinkuin sekin, että naisten keski-ikä pyöri siinä viidenkympin hujakoilla ihan Suomessakin ja kuusikymppinen oli jo ihan ikäloppu. Onneksi ei eletä enää niitä aikoja, vaan on ehkäisy ja oma valinta ja eläkejärjestelmäkin vielä, ei tarvi tehdä lapsia vain siksi että olisi joku vanhuudenturva.

Muuten en ota kantaa mutta nuoret naisethan tunnetusti käyttäytyvät matkailukeskuksissa ja ruotsinlaivoilla sivistyneesti ja selvin päin...