Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?
18.09.2019 |
1. Matkustaahan voi myös lasten kanssa. Välttämättä kovin pienen vauvan kanssa se ei ole kovin suotavaa, mutta kun lapset ovat vähänkään isompia, niin matkustaminen jo onnistuu
2. Matkustella ehtii aivan hyvin myöhemminkin, vaikka sitten kun lapset ovat jo omillaan. Et sinä menetä yhtään mitään, vaikka et nuorena matkustelisi. Miksi koko maailma pitäisi nähdä nuorena? Hyvänen aika, eihän sille matkustelulle ole mitään yläikärajaa. Voit periaatteessa matkustella niin kauan, kuin terveyttä ja elinvuosia riittää, vaikka vielä kasikymppisenäkin. Sen sijaan lastenteolle on biologiset rajoitteet, jotka tulevat ihmisestä vähän vaihdellen tietyssä iässä vastaan. Sitäpaitsi lapset antavat elämään niin paljon, että korvaavat kyllä aika helvetin monta tekemätöntä kaukomatkaa.
3. Eihän kaikki edes tykkää matkustaa, ainakaan tiheään. Tai välttämättä kauaskaan. Ihmisillä kun on erilaisia kiinnostuksen kohteita elämässään.
Hyvänen aika, asiat tärkeysjärjestykseen, ihmiset hyvät! Tietty jos ei sitten lainkaan halua lapsia, niin se on eri juttu. Mutta jos lastenhankinta on suunnitelmissa jossain vaiheessa elämässään, niin kyllä olisi hyvä tiedostaa, ettei se lasten syntyminen ole suinkaan mikään itsestäänselvyys ja elämässä voi sattua ja tapahtua aina kaikenlaista, jolloin lastenhankinta voi olla huomattavasti haastavampaa tai jopa mahdotonta.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan hyvä etten tykkää matkustaa. Olen nuorempana reissannut paljonkin mutta aina se tuntui yhtä älyttömältä. Nyttemmin olen saanut jo puolison vakuutettua ettei voisi vähempää kiinnostaa joku matkailu. En edes yritä ymmärtää, mikä siinä joitakin ihmisiä niin viehättää. Mutta kukin tavallaan. Minulle luontaisempi valinta oli ja on edelleenkin äitiys ja lisäksi on jo tullut huomattua ettei kotia parempaa paikkaa maailmassa ole. Olen saanut äitinä elämältä huomattavasti enemmän onnen ja harmonian tunnetta kuin olisin koskaan saanut lapsettomana. Puoliso sen sijaan tykkää silloin tällöin edelleen matkustaa, n.kerran vuoteen käy yksinään tai jonkun kaverinsa kanssa reissussa ja sen hänelle suon ilomielin.
Minustakin lasten kanssa on helpointa olla kotona. Ilmeisesti joistakin on kivaa ja rentouttavaa raahata ne muksut kiljumaan muiden ihmisten kiusaksi.
Pointti ei ollut tuo vaan että on oikeasti ihanampi olla kotona kuin maailmalla ja valitsisin lapsettomanakin mieluummin kodin kuin matkan. Toki oli hyvä kokeilla matkustamista aikoinaan, sain tietää mitä se on. En piittaa moisesta mutta menköön ken tykkää.
Myös lapsiperheillä on oikeus matkustaa jos rahkeita riittää. Voi kyynel, jos se joitakuita häiritsee. Osaan kuvitella nämä "häiriintyneet" murjottamassa, että nyt on kyllä koko loma ihan rutussa 😄 On olemassa semmottia vastamelukuulokkeita, vinkvink 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa matkustaminen on moninverroin kalliimpaa kuin yhden ihmisen lentolippu, ruokailut, jne.
Se on myös hankalampaa: pitää raahata mukana lasten vaatteita, tavaroita, jne. Itse tykkään matkustaa mahdollisimman kevyesti eli pelkillä käsimatkatavaroilla.
Matkakohteet pitäisi valita jatkossa kriteerillä "lapsiystävällinen". Minua ei kiinnosta lapsiperheiden all inclusive -hotellit ja yhdessä paikassa pönöttäminen.
Loma-ajat pitäisi valita aina lasten lomien mukaan. Itse pyrin aina välttämään matkustelua silloin kun on nämä yleiset loma-ajat (syysloma, joululoma, hiihtoloma, pääsiäinen, jne). Yksin matkatessa voi matkustaa muinakin kuin sesonkiaikoina, jolloin on kalliit hinnat ja ruuhkaa kohteissa.
Tykkään spontaaniudesta reissussa. Lasten kanssa pitäisi miettiä säännöllisiä ruoka-aikoja, nukkuma-aikoja, ohjelmaa ja suunnitelma kaikenlaista.
Ei ole mikään itsestäänselvyys, että myöhemmin vanhemmalla iällä matkustelu olisi mahdollista. Elämä voi päättyä yllättäen, voi vammautua, sairastua tai tulla muita rajoitteita tai velvotteita, jotka estää matkustelun. Merenpintakin nousee ja moni saari ja rantakaupunki ei välttämättä ole enää olemassa sitten kun lapset on vanhempia tai pääsee eläkkeelle.
Tämä ketju kuvastaa hyvin sitä, miten Suomessa kulttuuri on sellainen, että niitä lapsia ei siihen tavalliseen arkeen osata ottaa mukaan. Kaikki pitää olla eriteltynä, aikuisten jutut ja lasten jutut. Lapsille on paljon kaikkea tarjolla, mutta luonnollisuus siinä, että he kulkevat mukana ravintoloissa, matkoilla ja siellä missä aikuisetkin puuttuu täysin. Monessa muussa maassa lapset ovat osa sitä normiarkea, heidät otetaan huomioon mutta eivät he estä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)
Suurin osa ketkä edelleen pienten lasten kanssa matkustaa ottavat mukaansa ilmaisen lapsenvahdin eli jomman kumman äidin. Siinä sitten kehuskellaan kuinka ei lapsen kanssa tarvinnut tehdä kompromisseja aivan kuten se olisi omasta erinomaisuudesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kuvastaa hyvin sitä, miten Suomessa kulttuuri on sellainen, että niitä lapsia ei siihen tavalliseen arkeen osata ottaa mukaan. Kaikki pitää olla eriteltynä, aikuisten jutut ja lasten jutut. Lapsille on paljon kaikkea tarjolla, mutta luonnollisuus siinä, että he kulkevat mukana ravintoloissa, matkoilla ja siellä missä aikuisetkin puuttuu täysin. Monessa muussa maassa lapset ovat osa sitä normiarkea, heidät otetaan huomioon mutta eivät he estä elämää.
Pienet lapset eivät kuulu ravintoloihin , muihin julkisiin paikkoihin eikä etenkään julkisiin kulkuvälineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)
On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia.
Kyllähän tuo nuorena lisääntyminen osoittaa surkeaa puutetta elämänhallinnassa. Seuraus on valitettavasti peruuttamaton. Narkkarit ja alkoholistit voivat raitistua ja parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)
Eli tosiaan teidän matkustaminen on yhtä tyhjän kanssa. Mutta saahan siitä kärsimyksestä kivan some-päivityksen, että kylläpä kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan hyvä etten tykkää matkustaa. Olen nuorempana reissannut paljonkin mutta aina se tuntui yhtä älyttömältä. Nyttemmin olen saanut jo puolison vakuutettua ettei voisi vähempää kiinnostaa joku matkailu. En edes yritä ymmärtää, mikä siinä joitakin ihmisiä niin viehättää. Mutta kukin tavallaan. Minulle luontaisempi valinta oli ja on edelleenkin äitiys ja lisäksi on jo tullut huomattua ettei kotia parempaa paikkaa maailmassa ole. Olen saanut äitinä elämältä huomattavasti enemmän onnen ja harmonian tunnetta kuin olisin koskaan saanut lapsettomana. Puoliso sen sijaan tykkää silloin tällöin edelleen matkustaa, n.kerran vuoteen käy yksinään tai jonkun kaverinsa kanssa reissussa ja sen hänelle suon ilomielin.
Minustakin lasten kanssa on helpointa olla kotona. Ilmeisesti joistakin on kivaa ja rentouttavaa raahata ne muksut kiljumaan muiden ihmisten kiusaksi.
Pointti ei ollut tuo vaan että on oikeasti ihanampi olla kotona kuin maailmalla ja valitsisin lapsettomanakin mieluummin kodin kuin matkan. Toki oli hyvä kokeilla matkustamista aikoinaan, sain tietää mitä se on. En piittaa moisesta mutta menköön ken tykkää.
Myös lapsiperheillä on oikeus matkustaa jos rahkeita riittää. Voi kyynel, jos se joitakuita häiritsee. Osaan kuvitella nämä "häiriintyneet" murjottamassa, että nyt on kyllä koko loma ihan rutussa 😄 On olemassa semmottia vastamelukuulokkeita, vinkvink 😘
Tottakai lasten kanssa on ihanampi olla kotona kuin raahata niitä ympäriinsä rääkymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)
Eli tosiaan teidän matkustaminen on yhtä tyhjän kanssa. Mutta saahan siitä kärsimyksestä kivan some-päivityksen, että kylläpä kannatti.
Sinustako lomailu on yhtä tyhjän kanssa jos ei ole joka päivälle kellotettu aikataulu minne mennään ja mitä tehdään? En päivittele somea. Enkä kyllä ymmärrä miksi sinua niin kiukuttaa kun me tykätään lasten kanssa lomailemaan lähteä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kuvastaa hyvin sitä, miten Suomessa kulttuuri on sellainen, että niitä lapsia ei siihen tavalliseen arkeen osata ottaa mukaan. Kaikki pitää olla eriteltynä, aikuisten jutut ja lasten jutut. Lapsille on paljon kaikkea tarjolla, mutta luonnollisuus siinä, että he kulkevat mukana ravintoloissa, matkoilla ja siellä missä aikuisetkin puuttuu täysin. Monessa muussa maassa lapset ovat osa sitä normiarkea, heidät otetaan huomioon mutta eivät he estä elämää.
Pienet lapset eivät kuulu ravintoloihin , muihin julkisiin paikkoihin eikä etenkään julkisiin kulkuvälineisiin.
Miksi ihmeessä eivät kuuluisi? Eivät ne aikuisetkaan noihin paikkoihin kuulu sen enempää kuin lapset :D ihmisiä yhtä kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)
Eli tosiaan teidän matkustaminen on yhtä tyhjän kanssa. Mutta saahan siitä kärsimyksestä kivan some-päivityksen, että kylläpä kannatti.
Sinustako lomailu on yhtä tyhjän kanssa jos ei ole joka päivälle kellotettu aikataulu minne mennään ja mitä tehdään? En päivittele somea. Enkä kyllä ymmärrä miksi sinua niin kiukuttaa kun me tykätään lasten kanssa lomailemaan lähteä :D
Kerro nyt vielä että mitä te sitten teette niillä matkoillanne? Täällä on kyselty että mitä se matkailu pienten lasten kanssa on mitä hehkutetaan, muuta kuin altaalla istumista siis. Mitä siellä ulkomailla tehdään jos ei käydä ollenkaan edes nähtävyyksiä katselemassa? Missä maissa te matkustelette?
Aika vähäiseksi olisi omat kokemukset jääneet jos olisi pitänyt lapset raahata mukana parikymppisenä. En ikinä veisi lasta Afrikkaan safarille, malarialääkitys jo itsessään pienellä lapsella riski, saatikka keltakuumerokotus. Ei pientä lasta voi ottaa Patagoniaan vaellukselle tai liveaboardille valtamerelle. Toki Rodos ja all inclusive onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)
On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia.
Kyllähän tuo nuorena lisääntyminen osoittaa surkeaa puutetta elämänhallinnassa. Seuraus on valitettavasti peruuttamaton. Narkkarit ja alkoholistit voivat raitistua ja parantua.
Tarpeettoman ilkeä vastaus. Joillekin tekisi hyvää hankkia elämä ja tulla vasta sitten kommentoimaan. Muitakin "hyviä" esimerkkejä tässä ketjussa löytyy. Mutta provohan tämä oli alunperinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)
On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia.
Kiva, että olet onnellinen - ja kurja,a että olet tavannut noin tuomitsevia asenteita (itse en tiedä ketään velaa tai lapsellistakaan, joka haukkuisi nuoria äitejä).
Toivoisin, että kaikki lapsia saaneet muistaisivat, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat yhtä onnellisia nimenomaan lapsettomina. On meitä, joilla lapsi laskisi onnellisuutta ja muuttaisi elämää sellaseen suuntaan, jonne ei halua mennä. Siksi meidän on paljon parempi olla lapsettomia, koska ei ole oikein sitä lastakaan kohtaan että hän syntyy väkisin tänne kärsimään.
Matkailu on sivistymättömien junttien hommaa. Varsinkin ns. extreme-matkailu jossain taka-Intian peräkylässä, jossa turistit oikeasti tuhoavat paikalliset kulttuurit. Ehkä Kanarialla vielä uskaltaisi käydäkin, koska siellä turismi ei enää pilaa mitään, paitsi ilmaston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
No me ei hirveämmin ravata nähtävyyksissä, ainakaan millään lailla ei etukäteen suunnitella vaan jos paikan päällä tulee idea mitä tehdään tai missä käydään niin sitten mennään. Mutta meitä on erilaisia ja me tykätään lasten kanssa lomailla :)
Eli tosiaan teidän matkustaminen on yhtä tyhjän kanssa. Mutta saahan siitä kärsimyksestä kivan some-päivityksen, että kylläpä kannatti.
Kaikki matkustaminen nykyaikana on yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kuvastaa hyvin sitä, miten Suomessa kulttuuri on sellainen, että niitä lapsia ei siihen tavalliseen arkeen osata ottaa mukaan. Kaikki pitää olla eriteltynä, aikuisten jutut ja lasten jutut. Lapsille on paljon kaikkea tarjolla, mutta luonnollisuus siinä, että he kulkevat mukana ravintoloissa, matkoilla ja siellä missä aikuisetkin puuttuu täysin. Monessa muussa maassa lapset ovat osa sitä normiarkea, heidät otetaan huomioon mutta eivät he estä elämää.
Pienet lapset eivät kuulu ravintoloihin , muihin julkisiin paikkoihin eikä etenkään julkisiin kulkuvälineisiin.
Miksi ihmeessä eivät kuuluisi? Eivät ne aikuisetkaan noihin paikkoihin kuulu sen enempää kuin lapset :D ihmisiä yhtä kaikki
Aikuiset ihmiset yleensä osaavat olla metelöimäytä ja häiritsemättä muita maksavia asiakkaita. Lapsilta ei sitä edes voi odottaa ja parempi han niiden on olla kotonaan kuin roikutettavana ihmisten kiusana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)
On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia.
Kyllähän tuo nuorena lisääntyminen osoittaa surkeaa puutetta elämänhallinnassa. Seuraus on valitettavasti peruuttamaton. Narkkarit ja alkoholistit voivat raitistua ja parantua.
Tarpeettoman ilkeä vastaus. Joillekin tekisi hyvää hankkia elämä ja tulla vasta sitten kommentoimaan. Muitakin "hyviä" esimerkkejä tässä ketjussa löytyy. Mutta provohan tämä oli alunperinkin.
Nimenomaan koska kokemusta ja elämä löytyy, tietää miten asiat menee. Tuokin kirjoittaja on oikein potentiaalinen Lidlin kassa kymmenen vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Minusta lasten kanssa voi matkustaa. Musta arki ei muutenkaan ole pelkkää työleiri, ei kotona eikä siellä matkalla. Lapset on helppoa matkaseuraa. Niiden seurasta nauttii muutenkin. Ihan sitä samaa teen lasten kanssa kuin yksinkin matkustaessa. Ulkomailla voi ravintolassakin istua vielä illalla lapset mukana. Suurimmat biletykset ei tietenkään ole mahdollisia mutta enpä niitä kotonakaan enää paljoa harrasta. Ennen lapsia tuli kierrettyä maita neljässä maanosassa ja lasten kanssa käyty maissa kolmella maanosalla. Yksinkin tai kaveriseurassa tulee myös matkalle lähdettyä jos haluaa matkalle ilman perhettä.
Niin, että lasten kanssa on kiva matkustaa kunhan tajuaa, että siitä matkasta jätetään kaikki hauska ja rentouttava pois ja kökitään periaatteessa vieraissa olosuhteissa samaan tapaan kuin kotona.
Mitä sinä sitten matkoillasi teet, mitä et voi tehdä lasten kanssa? Matkoilla lasten kanssa teen paljon asioita, joita en kotona tee. Toki lasten ikä vaikuttaa siihen mitä matkoilla voi tehdä, mutta suorastaan äärettömän negatiivinen asenne sinulla! Se kuitenkin sallittakoon, meitä on moneen. Minä pidän lasten kanssa matkustelusta ja sinä et. Turha siitä on tämän enempää vääntää :)
Ohiksena huutelen mutta kyllähän lapsen kanssa matkustelu on täysin erilaista. Lapsen pitää saada ruoka tiettynä aikana, nukkua päiväunet jne.
Sinä aikana kun lapsi nukkuu päiväunet ja syö lapseton matkaaja on käynyt jo uudessa museossa. Kulttuurista kuten teatterista on turha haaveilla lapsen kanssa. Pitkistä illallisista fine dine ravintoloissa.
Toki jos olet näitä lomailijoita jotka hengaa lähinnä hotellin uima altaalla all inclusive hotellissa ei lapset varmasti haittaa. Mutta ne matkustajat jotka haluavat kokea sitä kulttuuria ja vaikka vaeltaa pitkiä matkoja onnistuvat helpommin ilman lapsia.
Lapsi muuttaa elämää paljon, naivia väittää toisin.
1. Joo on totta että lasten kanssa voi mennä Kanariansaarille, Eurooppaan kaupunkilomalle tai pakettimatkalle Hawaijille. Nuo vain eivät ole sellaisia matkoja joita itse haluan tehdä. Omat reissut on enemmän tyyliä trans Siperian junamatka ja yöpymistä jurtissa Mongoliassa paimentolaiskylässä. On tullut liftattua Kambodzassa rinkka selässä ja nukuttua aavikolla Marokossa. En ihan uskaltaisi lasta sovittaa tuohon.
Suurin juttu minulle matkustuksessa on juurikin uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen. Se että voi löytää itsensä nuotion äärestä teellä paikallisten kanssa tähtitaivaan alta yhdeltä yöllä ja ymmärtää erilaisesta kulttuurista tulevaa ihmistä, jakaa jonkin hienon kokemuksen puolivahingossa.
2. Niin ehtii. Mutta et sinäkään ajattele että "lapset ehtii tehdä aivan hyvin myöhemmin, matkustelen nyt". Koska sinulle ne lapset ovat ykkösprioriteetti elämässä, on ihan luonnollista asettaa ne etusijalle. Minulle lapset ovat ihan kiva plussa joka saa joskus tulla jos on tullakseen. Mutta jos niin käy etten lapsia saakaan niin ei sekään maailmaa kaada, elämä on hyvää ja täyttä näinkin.
3. Ei varmasti tykkääkään eikä tarvitse tykätä. Kungfutsekin aikoinaan sanoi että sellaiset ihmiset ovat kaikkein onnellisempia jotka kuulevat kuinka naapurikylässä kiekuu kukko aamuisin, mutta eivät silti edes uteliaisuuttaan ikinä poistu omasta kylästään koska ovat niin tyytyväisiä elämäänsä siellä.