Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti, miksi jotkut lykkäävät tai hylkäävät lastenhankinnan kokonaan, koska "nuorena pitää matkustaa"?
18.09.2019 |
1. Matkustaahan voi myös lasten kanssa. Välttämättä kovin pienen vauvan kanssa se ei ole kovin suotavaa, mutta kun lapset ovat vähänkään isompia, niin matkustaminen jo onnistuu
2. Matkustella ehtii aivan hyvin myöhemminkin, vaikka sitten kun lapset ovat jo omillaan. Et sinä menetä yhtään mitään, vaikka et nuorena matkustelisi. Miksi koko maailma pitäisi nähdä nuorena? Hyvänen aika, eihän sille matkustelulle ole mitään yläikärajaa. Voit periaatteessa matkustella niin kauan, kuin terveyttä ja elinvuosia riittää, vaikka vielä kasikymppisenäkin. Sen sijaan lastenteolle on biologiset rajoitteet, jotka tulevat ihmisestä vähän vaihdellen tietyssä iässä vastaan. Sitäpaitsi lapset antavat elämään niin paljon, että korvaavat kyllä aika helvetin monta tekemätöntä kaukomatkaa.
3. Eihän kaikki edes tykkää matkustaa, ainakaan tiheään. Tai välttämättä kauaskaan. Ihmisillä kun on erilaisia kiinnostuksen kohteita elämässään.
Hyvänen aika, asiat tärkeysjärjestykseen, ihmiset hyvät! Tietty jos ei sitten lainkaan halua lapsia, niin se on eri juttu. Mutta jos lastenhankinta on suunnitelmissa jossain vaiheessa elämässään, niin kyllä olisi hyvä tiedostaa, ettei se lasten syntyminen ole suinkaan mikään itsestäänselvyys ja elämässä voi sattua ja tapahtua aina kaikenlaista, jolloin lastenhankinta voi olla huomattavasti haastavampaa tai jopa mahdotonta.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Minusta lasten kanssa voi matkustaa. Musta arki ei muutenkaan ole pelkkää työleiri, ei kotona eikä siellä matkalla. Lapset on helppoa matkaseuraa. Niiden seurasta nauttii muutenkin. Ihan sitä samaa teen lasten kanssa kuin yksinkin matkustaessa. Ulkomailla voi ravintolassakin istua vielä illalla lapset mukana. Suurimmat biletykset ei tietenkään ole mahdollisia mutta enpä niitä kotonakaan enää paljoa harrasta. Ennen lapsia tuli kierrettyä maita neljässä maanosassa ja lasten kanssa käyty maissa kolmella maanosalla. Yksinkin tai kaveriseurassa tulee myös matkalle lähdettyä jos haluaa matkalle ilman perhettä.
Niin, että lasten kanssa on kiva matkustaa kunhan tajuaa, että siitä matkasta jätetään kaikki hauska ja rentouttava pois ja kökitään periaatteessa vieraissa olosuhteissa samaan tapaan kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Minusta lasten kanssa voi matkustaa. Musta arki ei muutenkaan ole pelkkää työleiri, ei kotona eikä siellä matkalla. Lapset on helppoa matkaseuraa. Niiden seurasta nauttii muutenkin. Ihan sitä samaa teen lasten kanssa kuin yksinkin matkustaessa. Ulkomailla voi ravintolassakin istua vielä illalla lapset mukana. Suurimmat biletykset ei tietenkään ole mahdollisia mutta enpä niitä kotonakaan enää paljoa harrasta. Ennen lapsia tuli kierrettyä maita neljässä maanosassa ja lasten kanssa käyty maissa kolmella maanosalla. Yksinkin tai kaveriseurassa tulee myös matkalle lähdettyä jos haluaa matkalle ilman perhettä.
Kaikkien lapset eivät todellakaan ole helppoa matkaseuraa. Eikä kaikilla ole mitään mahdollisuutta jättää omia lapsia viikoiksi tai edes viikonlopuksi muiden hoitoon ja lähteä yksin matkalle, niin halutessaan.
Jos ilman lapsia mietit vain omia kulujasi ja omia vapaapäiviä, niin lasten kanssa myös heidän kulunsa ja koulunsa on otettava huomioon ja soviteltava ne yhteen.
Jos hankit lapset 20- vuotiaana, niin harvoin sinulla on sellaiset tulot, ettei sillä olisi merkitystä kuinka paljon voit käyttää rahaa matkoihin. Valikoit matkasi jo mihin teillä on varas ja milloin voitte lähteä etteivät jää koulusta jälkeen liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme pienituloisia. Lapsettomina pääsemme matkoille ahkerasti säästämällä parin vuoden välein, riippuen toki vähän kohteesta ja kestosta.
Jos teemme lapsia, ei ole varaa matkustaa. Ei myöskään olisi varaa syödä ulkona eikä harrastaa sitäkään vähää kuin nyt.
Mutta kyllähän se muksu varmaan kaiken kivan elämässä korvaisi?
Lapseton pystyy myös helpommin ottamaan äkkilähdön ja matkustamaan vaatimattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
Pienten lasten kanssa matkustaminen on yhtä tuskaa. Niitä pitää kokoajan vahtia ja palvella. Ne kitisevät, marisevat ja tappelevat jatkuvasti. Edes syödä ei saa rauhassa. Koitappa siinä nauttia lomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Tämän tietää myös jokainen, joka on osunut samalle lennolle lapsiperheiden kanssa. Pahimmat tapaukset ulvovat jo lentokentällä ja sama huuto jatkuu koko lennon ajan. Ihmettelen kyllä miksi nämä äitykät raahaa ne jälkeläisensä pilaamaan muidenkin matkustamisen.
On se vaan hyvä etten tykkää matkustaa. Olen nuorempana reissannut paljonkin mutta aina se tuntui yhtä älyttömältä. Nyttemmin olen saanut jo puolison vakuutettua ettei voisi vähempää kiinnostaa joku matkailu. En edes yritä ymmärtää, mikä siinä joitakin ihmisiä niin viehättää. Mutta kukin tavallaan. Minulle luontaisempi valinta oli ja on edelleenkin äitiys ja lisäksi on jo tullut huomattua ettei kotia parempaa paikkaa maailmassa ole. Olen saanut äitinä elämältä huomattavasti enemmän onnen ja harmonian tunnetta kuin olisin koskaan saanut lapsettomana. Puoliso sen sijaan tykkää silloin tällöin edelleen matkustaa, n.kerran vuoteen käy yksinään tai jonkun kaverinsa kanssa reissussa ja sen hänelle suon ilomielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
Säälin kyllä lapsiasi sekä niitä ihmisparkoja, jotka joutuu teidän kanssa tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
No kyllä mekin matkustamme lasten kanssa mutta ei sitä voi edes verrata siihen mitä matkustelu oli ennen lasten hankkimista koska lomat menevät pitkälti lasten ehdoilla. Joskus loma-aikoihin meillä on ollut sukulaistyttö mukana lastenhoitajana jotta ollaan saatu omaakin aikaa välillä, mutta sekin maksaa (kulut+palkka).
En voi edes hyvällä tahdolla tai rakkaudesta lapsiini sanoa, että nauttisin näissä lasten nähtävyyksissä (huvipuistot, vesipuistot ym. ) ravaamisesta. Tai että se olisi millään tasolla rentouttavaa. Se saatanallinen kirkuminen noissa nostaa verenpainetta. Lapsilla toki on hirveän kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
Niin tokihan matkaa lähimpään ostariin voi myös matkustamiseksi sanoa. Itse kyllä teen senkin mieluummin ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan hyvä etten tykkää matkustaa. Olen nuorempana reissannut paljonkin mutta aina se tuntui yhtä älyttömältä. Nyttemmin olen saanut jo puolison vakuutettua ettei voisi vähempää kiinnostaa joku matkailu. En edes yritä ymmärtää, mikä siinä joitakin ihmisiä niin viehättää. Mutta kukin tavallaan. Minulle luontaisempi valinta oli ja on edelleenkin äitiys ja lisäksi on jo tullut huomattua ettei kotia parempaa paikkaa maailmassa ole. Olen saanut äitinä elämältä huomattavasti enemmän onnen ja harmonian tunnetta kuin olisin koskaan saanut lapsettomana. Puoliso sen sijaan tykkää silloin tällöin edelleen matkustaa, n.kerran vuoteen käy yksinään tai jonkun kaverinsa kanssa reissussa ja sen hänelle suon ilomielin.
Minustakin lasten kanssa on helpointa olla kotona. Ilmeisesti joistakin on kivaa ja rentouttavaa raahata ne muksut kiljumaan muiden ihmisten kiusaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on vain yksi lapsi eikä yhden lapsen kanssa matkustaminen tuntunut kohtuuttoman raskaalta, vaikka toki se ensimmäisinä vuosina oli lapsen vuoksi työläämpää kuin jo vähän isomman lapsen kanssa matkustaminen. Työleiristä se kuitenkin oli kaukana, koska eihän matkalla tarvitse siivota tai laittaa ruokaa.
Matkustimme lapsen kanssa, koska tykkäsimme matkustaa. Vaikka lapsi otettiinkin matkoilla huomioon, niin emme me silti lapsen ehdoilla matkustaneet, vaan ihan itse valittuihin paikkoihin, ei minnekään rantalomille löhöämään. Lapsen mukanaolo toi noihin matkoihin vähän uutta näkökulmaa, kun lapsi kiinnitti huomiota eri asioihin kuin me aikuiset, joilta monet pienet yksityiskohdat jäävät huomaamatta.
Lapsen kasvaessa ne matkatkin muuttuivat rennommiksi sen puolesta että lapsi ei tarvinnut enää apua lentokoneen vessassa käymiseen tai syömiseen ja mitä näitä on. Ja onhan oma lapsi lähtökohtaisesti ihan mahtavaa seuraakin. Teinin kanssa voi matkustaa jo kahdestaan, jos toinen vanhemmista ei jaksa tai halua lähteä reissuun, kun on tullut matkusteltua jo paljon.
Itsellä oli nuorena aikuisena kova tarve matkustaa, koska meillä ei perheen kanssa ollut siihen varaa. Meidän teini puolestaan oli 18-vuotiaaksi ehtinyt käydä jo 20 maassa. Vaikka hän matkustamisesta tykkääkin, niin hänellä ei ole enää samanlaista painetta kuin itselläni oli silloin nuorena, kun kaikki oli vielä kokematta. Jos itse haluan lähteä reissuun eikä mies pääse, niin saan teinistä itselleni ihan parasta (ja myös kokenutta) matkaseuraa. Voin itse ottaa reissussa rennommin kun teini valkkaa sopivat nähtävyydet ja navigoi meidät perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Minusta lasten kanssa voi matkustaa. Musta arki ei muutenkaan ole pelkkää työleiri, ei kotona eikä siellä matkalla. Lapset on helppoa matkaseuraa. Niiden seurasta nauttii muutenkin. Ihan sitä samaa teen lasten kanssa kuin yksinkin matkustaessa. Ulkomailla voi ravintolassakin istua vielä illalla lapset mukana. Suurimmat biletykset ei tietenkään ole mahdollisia mutta enpä niitä kotonakaan enää paljoa harrasta. Ennen lapsia tuli kierrettyä maita neljässä maanosassa ja lasten kanssa käyty maissa kolmella maanosalla. Yksinkin tai kaveriseurassa tulee myös matkalle lähdettyä jos haluaa matkalle ilman perhettä.
Niin, että lasten kanssa on kiva matkustaa kunhan tajuaa, että siitä matkasta jätetään kaikki hauska ja rentouttava pois ja kökitään periaatteessa vieraissa olosuhteissa samaan tapaan kuin kotona.
Mitä sinä sitten matkoillasi teet, mitä et voi tehdä lasten kanssa? Matkoilla lasten kanssa teen paljon asioita, joita en kotona tee. Toki lasten ikä vaikuttaa siihen mitä matkoilla voi tehdä, mutta suorastaan äärettömän negatiivinen asenne sinulla! Se kuitenkin sallittakoon, meitä on moneen. Minä pidän lasten kanssa matkustelusta ja sinä et. Turha siitä on tämän enempää vääntää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, eipä minun rahani riitä siihen, että matkustaisin lasten kanssa siinä tasolla kuin haluan. Tulee kalliiksi ottaa viiden tähden hotelleista monta huonetta. Saatika roudata koko porukka jonnekin Malediiveille. Ei tällä palkalla.
Kyllä lasten saamisen jälkeen 16 vuotta matkustettiin eri tavalla. Vasta sitten, kun heidät pystyi jättää kotiin, oli taas Matkustaminen mahdollista.
Täällä vaan taas itseään täynnä olevat velat huutelee, eipä yllätä 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia on nämä ihmiset joiden mielestä lasten kanssa voi matkustaa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä iloa nämä ihmiset kokee siitä hankalampiin olosuhteisiin siirretystä työleiristä, mitä lasten kanssa matkustaminen on ja mitä he näillä matkoilla tekee? Miten he kokee nämä matkat nautinnollisina ja sen arvoisina että sitä voi kutsua esim. rentoutumiseksi tai ylipäätään minkään arvoiseksi ajan vietoksi?
Meillä on 4v. ja 3kk ikäinen vauva, enkä koe lasten kanssa olemista työleiriksi. Esikoisen kanssa on äärettömän mukava matkustaa ja lomailla ja tämä vauva on puolta rauhallisempi joten lomailu sujuu varmasti erittäin mukavasti :)
Aivan. On matkustamista ja "matkustamista". Tässä kyseessä on " matkustaminen"
Mitä tuolla tarkoitata? Kyllä me ihan matkustetaan :D
Näin aivan varmasti. Jokainen joka on lasten kanssa liikkunut pitemmälle kuin 50 km kotoa tietää tämän lasten kanssa "matkustamisen".
Niin ja mielestäni se on oikein mukavaa. Ei kaikilla lasten kanssa matkustaminen ole stressaavaa. Tehdään joka vuosi ainakin kaksi ulkomaan matkaa.
Säälin kyllä lapsiasi sekä niitä ihmisparkoja, jotka joutuu teidän kanssa tekemisiin.
Miksi säälit?
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan taas itseään täynnä olevat velat huutelee, eipä yllätä 😁
Niin niin, kun ei tee lapsia niin pakko olla itseään täynnä. Pitäisköhän mamman nyt keskittyä vaikka niihin lapsiinsa palstailun sijaan 😁
Eipä olisi ollut silloin 20-vuotiaana varaa matkustaa lasten kanssa. Matkustin alle 100e lennoilla ja halvimmilla mahdollisilla hostelleilla.
Nyt 34-vuotiaana (mies on 44) meillä on varaa matkustaa minne vaan ja käyttää esim. Lastenhoito palveluita, viiden tähden all inclusive hotelleja, maksaa mummolle matka meidän mukaan.
Miksi kaikkien pitäisi tehdä lapsia nuorina kun sen lapsen voi tehdä hyvin vasta sitten kun on työelämää takana ja varallisuutta hankittuna.
Ja muutenkin lasten hankinta on henkilökohtainen valinta. Jos tekee mieli matkustella enemmän kuin lisääntyä niin sitä päätöstä täytyy kunnioittaa.
Sain itse vuosi sitten 19-vuotiaana lapsen. Olen kihloissa lapsen isän kanssa ja seurusteltiin vuosia ennen lapsen saamista. Jonkin verran olen saanut kauhisteluja siitä, miten elämä menee nyt pilalle kun en voi matkustaa ja bilettää. Todellisuudessa olen ollut onnellisimmillani vauvaa hoitaessani. Matkustin perheen kanssa teininä ja kävin opintomatkalla lukiossa, mutta koko reissun ajan halusin vain takaisin kotiin. Näin kerran painajaista, jossa anoppi osti mulle yllätyslahjaksi interrail-liput Aasian :D Bilettämisestä en kiinnostunut, koska olen absolutisti ja introvertti. Jatko-opintosuunnitelmat on kuitenkin selvät ja tiedän mitä aion tehdä, kun lapsi on sen ikäinen, että voi laittaa hoitoon. Todennäköisesti olen työelämässä kiinni samaan aikaan kuin muutkin ikäiseni, koska moni on pitää useammankin välivuoden, kun opiskelupaikkaa ei saa ensimmäisellä yrittämällä. Kaikki siis hyvin :)
On kurjaa että nuoret vanhemmat, varsinkin äidit, laitetaan heti samaan arvoon kuin alkoholistit, narkkarit ja muut pultsarit. Olen ihan tavallinen, kunnollinen ihminen, joka on vain halunnut perustaa perheen ensin ja keskittyä työelämään sitten, kun lapset ovat isompia. Tympeää joutua kivitetyksi sen takia.
Olemme pienituloisia. Lapsettomina pääsemme matkoille ahkerasti säästämällä parin vuoden välein, riippuen toki vähän kohteesta ja kestosta.
Jos teemme lapsia, ei ole varaa matkustaa. Ei myöskään olisi varaa syödä ulkona eikä harrastaa sitäkään vähää kuin nyt.
Mutta kyllähän se muksu varmaan kaiken kivan elämässä korvaisi?