Perinteinen nainen ei käy töissä - mutta löytyykö perinteisiä miehiä heitä elättämään?

Onhan niitä. Omassa tuttavapiirissäkin useampia.

Nainen on kotona ja vastaa kodista ja lapsista ja mies tuo rahan.

Hyvän ja sanantyyppisen miehen kanssa se toimii ja jo etukäteen sovitaan pelisäännöistä, jos tulee ero tai toinen kuolee, samoin naisen eläketurva.

Lisää perheen, erityisesti lasten hyvinvointia ja vapaa-aikaa.

Tuhoon tuomittu ulisivien ja pihien miesten kanssa.

Tuskin Suomesta, mutta muualla Euroopsssa kyllä, jopa Ruotsissa. Siellä vain harvoin naiset ovat koko päivätöissä, vaan tekevät osa-aikatyötå tai ovat kotona. Ja sitä vielä arvostetaan ja kunnioitetaan.

Et tee oikeasti väitöskirjaa, koska et sanoisi siinä tapauksessa, että oot työtön.

Vierailija kirjoitti:

Et tee oikeasti väitöskirjaa, koska et sanoisi siinä tapauksessa, että oot työtön.

Tää oli siis vastaus ekan sivun kommenttiin, mutta en ilmeisesti osannut lainata viestiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.

Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.

Ja höpsis, kyllä sietää! Jos sinulle kelpais ainoastaan se,et rakas olisi orjan asemassa, niin ei se tarkoita et kaikki miehet edellyttäis samaa...

Orjan asemassa? Mitä orjuutta se on, jos täyden ylläpidon vastineeksi toinen tekee kotityöt, koska hänellä on päivät aikaa? Moni nainen tekee tuota, mutta hoitaa lisäksi lapset ja maksaa puolet tai osan perheen kuluista. Naisen tekemänä tuota miehet ei edes arvosta, mutta jos mies tekee osan tuosta ilman oman osuutensa maksamista, se onkin orjuutta? Nyt vähän valoja päälle.

No luepa tuo tekstisi. Jos et tunnista alentuvaa sävyä siinä (mikä toki oikeasti oli tarkoituskin, kunhan esität nyt typerää), ni ei voi mitään. Tosiasiassa haluat vaan lietsoa miesvihaasi.

Olen kotona tällä hetkellä, lapsia koululaisesta vauvaan, eikä mun mies kohtele minua tuolla tavoin :D Jos alkais asettamaan mulle tuollaista vaatimuslistaa, ni se olis potkut persauksille. Kyllä kuule aika moni kotiäiti saa näinä aikoina käydä ihan ulkonakin, aatella!

Minähän toivoin kotona viihtyvää miestä, mutta sanoin, että ei minua tarvitse kotona odottaa kunhan tekee ruuan valmiiksi. Mikä tuossa on alentuvaa tai liian vaativaa? Jos minä itse pystyin hoitamaan kodin ja lapset, niin en ymmärrä, miksei miehiltä se onnistu.

Tehdäänpä näin: kopioi aloituksesi ja laita se uutena aloituksena palstalle kun jokunen viikko on vierähtänyt... vaihda sukupuolet päittäin.

"Ruuan jälkeen pääsen sohvalle elpymään, jonne vaimokin tulisi korjattuaan jäljet"

"Vaimon pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista vaimoa en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna..." jne.

Miltä kuulostaisi? Miten luulet muiden reagoivan? Miten itse reagoisit, jos vävysi sanoisi noin tyttärestäsi/tyttärellesi?

Vierailija kirjoitti:

Et tee oikeasti väitöskirjaa, koska et sanoisi siinä tapauksessa, että oot työtön.

Mikä ihmeen kommentti tämä oli? Nyt oli kyse siitä, että kenellä on elatusvastuu perheessä. Miksei tuo voisi pitää paikkansa? Tunnen useamman työttömän statuksella olleen väittelijän (siis ennen ja jälkeen tutkintoa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.

Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.

Ja höpsis, kyllä sietää! Jos sinulle kelpais ainoastaan se,et rakas olisi orjan asemassa, niin ei se tarkoita et kaikki miehet edellyttäis samaa...

Orjan asemassa? Mitä orjuutta se on, jos täyden ylläpidon vastineeksi toinen tekee kotityöt, koska hänellä on päivät aikaa? Moni nainen tekee tuota, mutta hoitaa lisäksi lapset ja maksaa puolet tai osan perheen kuluista. Naisen tekemänä tuota miehet ei edes arvosta, mutta jos mies tekee osan tuosta ilman oman osuutensa maksamista, se onkin orjuutta? Nyt vähän valoja päälle.

No luepa tuo tekstisi. Jos et tunnista alentuvaa sävyä siinä (mikä toki oikeasti oli tarkoituskin, kunhan esität nyt typerää), ni ei voi mitään. Tosiasiassa haluat vaan lietsoa miesvihaasi.

Olen kotona tällä hetkellä, lapsia koululaisesta vauvaan, eikä mun mies kohtele minua tuolla tavoin :D Jos alkais asettamaan mulle tuollaista vaatimuslistaa, ni se olis potkut persauksille. Kyllä kuule aika moni kotiäiti saa näinä aikoina käydä ihan ulkonakin, aatella!

Minähän toivoin kotona viihtyvää miestä, mutta sanoin, että ei minua tarvitse kotona odottaa kunhan tekee ruuan valmiiksi. Mikä tuossa on alentuvaa tai liian vaativaa? Jos minä itse pystyin hoitamaan kodin ja lapset, niin en ymmärrä, miksei miehiltä se onnistu.

Tehdäänpä näin: kopioi aloituksesi ja laita se uutena aloituksena palstalle kun jokunen viikko on vierähtänyt... vaihda sukupuolet päittäin.

"Ruuan jälkeen pääsen sohvalle elpymään, jonne vaimokin tulisi korjattuaan jäljet"

"Vaimon pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista vaimoa en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna..." jne.

Miltä kuulostaisi? Miten luulet muiden reagoivan? Miten itse reagoisit, jos vävysi sanoisi noin tyttärestäsi/tyttärellesi?

Kun minä olin kotona, niin mies pääsi syötyään sohvalle. Miksi minä haluaisin puolison, joka maksattaa minulla kaiken, ei tee kotona mitään eikä edes viihdy kotona? Ennemmin minä silloin olisin yksin kuin tuollaisessa parisuhteessa, sillä tuollaisessa parisuhteessa olisin yksin.

Jos oma tytär sanoisi, että hän haluaa olla kotona ilman tuloja ja mies saa maksaa kaiken, niin kyllä minä ihmettelisin, kuka haluaa puolisokseen naisen, joka käyttäytyy kuin kuriton teini lapsuudenkodissa. En sietäisi tuollaista käytöstä lapseltanikaan.

Se on eri juttu, jos tytär olisi kouluttautunut ja haluaisi käydä töissä, mutta mies vaatisi häntä jäämään kotirouvaksi. Sellaista miestä en tyttärelle halua.

Mulle kelpaisi tuollainen järjestely, mutta pitäisin huolta siitä, että todella tulisin toimeen eron sattuessa. Ei minua työelämä erityisesti kiinnosta. Miksi haluaisin viettää kahdeksan tuntia (tai enemmän) jossain työpaikassa? Voin saada merkitystä elämääni vaikka vapaaehtoistyöstä tai harrastuksista, ja sosiaaliset suhteenikin löydän mielelläni jostain työn ulkopuolelta. Valitettavasti nykyiselle miehelleni ei tämä järjestely käy (ja ymmärrän kyllä ihan hyvin miksi), mutta onhan se kiva haaveilla.

Tapasin kerran erään miehen ja sanoin hänelle, että haluaisin olla kotirouvana. Hän antoi ymmärtää, että hänen kanssaan se olisi mahdollista. Luulen, että tarjous johtui siitä, että olen häntä huomattavasti nuorempi ja paremman näköinen. En kuitenkaan tarttunut tarjoukseen, vaikka houkutteleva se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.

Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.

En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.

Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.

Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.

Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.

Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.

Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.

Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.

Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.

Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.

Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.

Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.

Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?

Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?

Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.

Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?

Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.

Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?

Miksi pitää saivarrella?

Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu, mutta ei tarvitse saivarrella ( VOL 2).

Mitä? Yritin saada vastausta siihen mitä Eroa on sillä että a) on vapaa tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, kunhan ottaa perheensä mielipiteet huomioon ja menee koko perheen etu edellä ja b) on vapaa tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, kunhan ottaa perheensä mielipiteet huomioon ja menee koko perheen etu edellä.

Kaikki muut on jo tajunneet aikaa sitten, mutta yksi vain jankkaa vastaan selvää asiaa.

Kuten tuossa jo todettiin, niin perheen asioista ja rahoista päättäminen ei liity siihen onko vaimo kotirouva vai ei. Kotirouvien perheet ovat varmasti paljon perhekeskeisempiä siten, ettei itselläni kyllä tulisi mieleenkään matkustaa johonkin ilman miestäni. Omilla tai miehen rahoilla riippumatta haluan matkustaa miehen kanssa kahdestaan tai perheenä. Taistelu rahoista ja siitä, minkä verran kukakin saa vapautta tai rahaa on merkki huonosta parisuhteesta oli sitten kyseessä kotirouva tai työssäkäyvä nainen.

Minä puolestaan en ymmärrä, miksi minun pitäisi joko jättää näkemättä jokin kiinnostava kohde tai pakottaa/painostaa mieheni lähtemään sinne kanssani sen sijaan, että kävisin siellä yksin.

Taistelu-viittausta en ymmärrä, kun meillä ei taistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.

Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.

Ja höpsis, kyllä sietää! Jos sinulle kelpais ainoastaan se,et rakas olisi orjan asemassa, niin ei se tarkoita et kaikki miehet edellyttäis samaa...

Orjan asemassa? Mitä orjuutta se on, jos täyden ylläpidon vastineeksi toinen tekee kotityöt, koska hänellä on päivät aikaa? Moni nainen tekee tuota, mutta hoitaa lisäksi lapset ja maksaa puolet tai osan perheen kuluista. Naisen tekemänä tuota miehet ei edes arvosta, mutta jos mies tekee osan tuosta ilman oman osuutensa maksamista, se onkin orjuutta? Nyt vähän valoja päälle.

No luepa tuo tekstisi. Jos et tunnista alentuvaa sävyä siinä (mikä toki oikeasti oli tarkoituskin, kunhan esität nyt typerää), ni ei voi mitään. Tosiasiassa haluat vaan lietsoa miesvihaasi.

Olen kotona tällä hetkellä, lapsia koululaisesta vauvaan, eikä mun mies kohtele minua tuolla tavoin :D Jos alkais asettamaan mulle tuollaista vaatimuslistaa, ni se olis potkut persauksille. Kyllä kuule aika moni kotiäiti saa näinä aikoina käydä ihan ulkonakin, aatella!

Minähän toivoin kotona viihtyvää miestä, mutta sanoin, että ei minua tarvitse kotona odottaa kunhan tekee ruuan valmiiksi. Mikä tuossa on alentuvaa tai liian vaativaa? Jos minä itse pystyin hoitamaan kodin ja lapset, niin en ymmärrä, miksei miehiltä se onnistu.

Tehdäänpä näin: kopioi aloituksesi ja laita se uutena aloituksena palstalle kun jokunen viikko on vierähtänyt... vaihda sukupuolet päittäin.

"Ruuan jälkeen pääsen sohvalle elpymään, jonne vaimokin tulisi korjattuaan jäljet"

"Vaimon pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista vaimoa en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna..." jne.

Miltä kuulostaisi? Miten luulet muiden reagoivan? Miten itse reagoisit, jos vävysi sanoisi noin tyttärestäsi/tyttärellesi?

Kun minä olin kotona, niin mies pääsi syötyään sohvalle. Miksi minä haluaisin puolison, joka maksattaa minulla kaiken, ei tee kotona mitään eikä edes viihdy kotona? Ennemmin minä silloin olisin yksin kuin tuollaisessa parisuhteessa, sillä tuollaisessa parisuhteessa olisin yksin.

Jos oma tytär sanoisi, että hän haluaa olla kotona ilman tuloja ja mies saa maksaa kaiken, niin kyllä minä ihmettelisin, kuka haluaa puolisokseen naisen, joka käyttäytyy kuin kuriton teini lapsuudenkodissa. En sietäisi tuollaista käytöstä lapseltanikaan.

Se on eri juttu, jos tytär olisi kouluttautunut ja haluaisi käydä töissä, mutta mies vaatisi häntä jäämään kotirouvaksi. Sellaista miestä en tyttärelle halua.

Älä jaksa. Kyllä sä tiedät itsekin, että tuo oli erittäin alentuvaa bullshittiä tuo sun soperrus. Jos alensit itsesi ennen muinoin joksikin palvelijaksi etkä pitänyt puoliasi ja arvokkuuttasi, niin sekö oikeuttaisi sua kohtelemaan sun poteentiaalista tulevaa "elättiä" samalla tavalla? Kuka edes haluais elää tuollaisessa parisuhteen irvikuvassa? Saisitko jotain perverssiä nautintoa tuollaisesta? Kuten sanoin, en katselis hetkeäkään omalta mieheltä tuollaista ajatusmaailmaa, jolla sinä herkuttelet..

Ehkä sun olis kannattanut silloin puuttua asiaan kun se sun mies hyppäs sohvalle ja jäit siivoamaan, ni et olis nyt noin täynnä vihaa ja katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.

Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.

En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.

Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.

Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.

Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.

Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.

Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.

Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.

Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.

Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.

Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.

Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.

Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?

Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?

Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.

Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?

Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.

Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?

Miksi pitää saivarrella?

Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu, mutta ei tarvitse saivarrella ( VOL 2).

Mitä? Yritin saada vastausta siihen mitä Eroa on sillä että a) on vapaa tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, kunhan ottaa perheensä mielipiteet huomioon ja menee koko perheen etu edellä ja b) on vapaa tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, kunhan ottaa perheensä mielipiteet huomioon ja menee koko perheen etu edellä.

Kaikki muut on jo tajunneet aikaa sitten, mutta yksi vain jankkaa vastaan selvää asiaa.

Kuten tuossa jo todettiin, niin perheen asioista ja rahoista päättäminen ei liity siihen onko vaimo kotirouva vai ei. Kotirouvien perheet ovat varmasti paljon perhekeskeisempiä siten, ettei itselläni kyllä tulisi mieleenkään matkustaa johonkin ilman miestäni. Omilla tai miehen rahoilla riippumatta haluan matkustaa miehen kanssa kahdestaan tai perheenä. Taistelu rahoista ja siitä, minkä verran kukakin saa vapautta tai rahaa on merkki huonosta parisuhteesta oli sitten kyseessä kotirouva tai työssäkäyvä nainen.

Minä puolestaan en ymmärrä, miksi minun pitäisi joko jättää näkemättä jokin kiinnostava kohde tai pakottaa/painostaa mieheni lähtemään sinne kanssani sen sijaan, että kävisin siellä yksin.

Taistelu-viittausta en ymmärrä, kun meillä ei taistella.

Ei kukaan ole niin sanonutkaan, mutta sinä et voi ymmärtää ettei kaikkien miehet käytä rahaa vallan välineenä ja määrää mitä vaimot saavat perheen rahoilla tehdä!

Minun ihana mies haluaisi elättää minut täysin mutta tällä hetkellä on parempi että teen (osa-aika) töitä. Pidän työstäni mutta voisin jäädä myös täysipäiseksi kotirouvaksi. Olemme viisikymppisiä ja lapset jo aikuisia. Ja, en ole tossun alla, enkä mieheni palvelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.

Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.

Ja höpsis, kyllä sietää! Jos sinulle kelpais ainoastaan se,et rakas olisi orjan asemassa, niin ei se tarkoita et kaikki miehet edellyttäis samaa...

Orjan asemassa? Mitä orjuutta se on, jos täyden ylläpidon vastineeksi toinen tekee kotityöt, koska hänellä on päivät aikaa? Moni nainen tekee tuota, mutta hoitaa lisäksi lapset ja maksaa puolet tai osan perheen kuluista. Naisen tekemänä tuota miehet ei edes arvosta, mutta jos mies tekee osan tuosta ilman oman osuutensa maksamista, se onkin orjuutta? Nyt vähän valoja päälle.

No luepa tuo tekstisi. Jos et tunnista alentuvaa sävyä siinä (mikä toki oikeasti oli tarkoituskin, kunhan esität nyt typerää), ni ei voi mitään. Tosiasiassa haluat vaan lietsoa miesvihaasi.

Olen kotona tällä hetkellä, lapsia koululaisesta vauvaan, eikä mun mies kohtele minua tuolla tavoin :D Jos alkais asettamaan mulle tuollaista vaatimuslistaa, ni se olis potkut persauksille. Kyllä kuule aika moni kotiäiti saa näinä aikoina käydä ihan ulkonakin, aatella!

Minähän toivoin kotona viihtyvää miestä, mutta sanoin, että ei minua tarvitse kotona odottaa kunhan tekee ruuan valmiiksi. Mikä tuossa on alentuvaa tai liian vaativaa? Jos minä itse pystyin hoitamaan kodin ja lapset, niin en ymmärrä, miksei miehiltä se onnistu.

Tehdäänpä näin: kopioi aloituksesi ja laita se uutena aloituksena palstalle kun jokunen viikko on vierähtänyt... vaihda sukupuolet päittäin.

"Ruuan jälkeen pääsen sohvalle elpymään, jonne vaimokin tulisi korjattuaan jäljet"

"Vaimon pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista vaimoa en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna..." jne.

Miltä kuulostaisi? Miten luulet muiden reagoivan? Miten itse reagoisit, jos vävysi sanoisi noin tyttärestäsi/tyttärellesi?

Kun minä olin kotona, niin mies pääsi syötyään sohvalle. Miksi minä haluaisin puolison, joka maksattaa minulla kaiken, ei tee kotona mitään eikä edes viihdy kotona? Ennemmin minä silloin olisin yksin kuin tuollaisessa parisuhteessa, sillä tuollaisessa parisuhteessa olisin yksin.

Jos oma tytär sanoisi, että hän haluaa olla kotona ilman tuloja ja mies saa maksaa kaiken, niin kyllä minä ihmettelisin, kuka haluaa puolisokseen naisen, joka käyttäytyy kuin kuriton teini lapsuudenkodissa. En sietäisi tuollaista käytöstä lapseltanikaan.

Se on eri juttu, jos tytär olisi kouluttautunut ja haluaisi käydä töissä, mutta mies vaatisi häntä jäämään kotirouvaksi. Sellaista miestä en tyttärelle halua.

Älä jaksa. Kyllä sä tiedät itsekin, että tuo oli erittäin alentuvaa bullshittiä tuo sun soperrus. Jos alensit itsesi ennen muinoin joksikin palvelijaksi etkä pitänyt puoliasi ja arvokkuuttasi, niin sekö oikeuttaisi sua kohtelemaan sun poteentiaalista tulevaa "elättiä" samalla tavalla? Kuka edes haluais elää tuollaisessa parisuhteen irvikuvassa? Saisitko jotain perverssiä nautintoa tuollaisesta? Kuten sanoin, en katselis hetkeäkään omalta mieheltä tuollaista ajatusmaailmaa, jolla sinä herkuttelet..

Ehkä sun olis kannattanut silloin puuttua asiaan kun se sun mies hyppäs sohvalle ja jäit siivoamaan, ni et olis nyt noin täynnä vihaa ja katkeruutta.

Ihan sama, mitä mieltä olet. Kyllä minulle kelpaisi puolisoksi perinteinen kodinhengetär, joka huolehtii arjesta ja kodista minun käydessä töissä. Sovittaisiin yhdessä budjetti ja sen mukaan mentäisiin. Puolisolla olisi käytössään omaa rahaa, jonka voisi käyttää miten lystää. Toki pitäisin huolen puolison eläketurvasta. Juopottelevaa ja kylillä luuhaavaa laiskaa miestä en katselisi.

Mieheni elättää minua. Meillä on lapsia ja omakotitalo. Kasvatan lähestulkoon yksin lapset ja todellakin hoidan kodin ja ruoat yksin. Ei minulla ole harrastuksia ja kalliita menoja. Kovin olen vaatimaton. Minusta näin on hyvä. Koulujakaan en ole paljoa käynnyt. Siksi pahoittelen kirjoitus virheitä. Ja meillä on tasavertainen parisuhde.

Voisin hyvinkin elättää rakastamani naisen. Tuskin sitä kovin leveästi elettäisiin, mutta varmaan pärjättäisiin lastenkin kanssa. Mutta... en haluaisi laittaa toista ihmistä armoilleni, siinä suhteen tasavertaisuus kärsii ihan taatusti. Itse tienattu raha tuo vapauden myös käyttää sitä haluamallaan tavalla. M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perinne on sinänsä aika jännittävä käsite. Sillä on kautta aikojen oikeutettu ja perusteltu ihan mitä tahansa ja uusia perinteitä keksitään ihan tuosta vaan.

On ollut menneisyydessä aika, jolloin vaimo oli kotirouvana ja teki ruoat ja siivosi, aviomies oli "breadwinner" eli toi leivän pöytään. Jotkut haaveilevat sellaisesta tänä päivänäkin, mutta ilman sitä, että miehen täytyisi tuoda leipä pöytään. Jäljelle jää pelkkä roolileikki, jossa kumpikin tuo leivän pöytään, mutta kotona on päällä teatteri, jossa toinen makaa sohvalla ja toinen palvelee.

Suomessa on 1970-luvulle asti suurin osa perheistä elänyt maataloudesta. Luuletko ettå mies teki kaiken maatilalla? Puolisot ovat molemmat raataneet rinta rinnan sillä erotuksella että nainen on joutunut rääkkäämään siinä samalla itseään raskauksilla ja synnytyksillä.

Mutta tuo loppu on niin totta. Mies laiskamato naisen riesa sohvalla mädäntymåssä kun minä olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Voisin hyvinkin elättää rakastamani naisen. Tuskin sitä kovin leveästi elettäisiin, mutta varmaan pärjättäisiin lastenkin kanssa. Mutta... en haluaisi laittaa toista ihmistä armoilleni, siinä suhteen tasavertaisuus kärsii ihan taatusti. Itse tienattu raha tuo vapauden myös käyttää sitä haluamallaan tavalla. M

Kuinka niin? Ihan konkreettisesti. Jos on esim yhteinen tili jota molemmat pystyvät tasavertaisesti käyttämään?

Vierailija kirjoitti:

Itse 28v naisena olen lähinnä nykyään törmännyt ajatusmalliin, jossa moni ikäiseni tai vähän vanhempi mies kyllä haluaisi itselleen perinteisen naisellisen naisen joka hoitaa kodin, lapset ja ulkonäköään, mutta samalla sille sitten toitotetaan että "minun lompakollahan et sitten loisi, nykyään on tasa-arvo." Eli nainen joutuu tekemään kaiken kotona, hoitamaan lapset, passaamaan miestä ja käymään samalla täyspäiväisesti töissä jotta saisi maksettua oman elämänsä, ja mies voi tulla yhtä pitkästä työpäivästä kotiin valmiiseen pöytään katsomaan tietysti hoikkana ja kauniina pysynyttä vaimoa ilman että lapsetkaan kiljuu jaloissa. En ihan ymmärrä, miten tästä 20-35-vuotiaiden miesten sukupolvesta on tullut niin piloille hemmoteltua ja itsekästä.

Ja yksinkertaisia ja tyhmiä. Eihän noissa heidän vaatimuksissaan ole mitään logiikkaa vaikka mitä nyt miehiltä noilta aikuislapsilta voisi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.

Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.

Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ... 

Harmi että Suomessa moni mies ei pidä tuota juuri minään. Esim jos vaimo hoitaa kotona pieniä lapsia samalla, niin hän vain ”makaa kotona”.

Veikkaan et miehet vähättelee tuota huomattavasti vähemmän kuin naiset.

Todellakin, onhan se kiva tulla siistiin kotiin aterialle ja vaimo odottaa. Samoin lapset tulevat koulusta äidin luo ja saavat kertoa kuulumiset tuoreeltaan. Sen sijaan että on kaksi väsynyttä vanhempaa epäsiistissä kodissa riitelemässä kotitöistä.

Niin mutta kun nainen on kotona niin perhettä odottaa turhautunut kyllästynyt elåmään pettynyt nainen.

Kotirouva Keski-Euroopasta: Olen korkeakoulutettu ja ollut kotona noin 10 vuotta. Ratkaisu on käytännön sanelema: perheverotus, korkeat lastenhoitokulut, ei turvaverkkoja (nämä tekijät erona Suomeen). Puolison työpäivät matkoineen noin 12h+työmatkat. Perhe on yksikkö, jossa toinen hoitaa ansaitsemisen ja toinen muut asiat. Elää voi monella tavalla.