Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”
16.09.2019 |
HS tutustui 3,6 miljoonaa suomalaista kattavaan terveystilastoon ennen julkistamista. Myös Kelassa on havaittu, että mielenterveyssyistä johtuvat poissaolot kasvat nyt kovaa vauhtia.
Suomalaiset jäävät yhä useammin sairauslomalle mielenterveyden ongelmien vuoksi. Erityisesti mielen pahoinvointi on lisääntynyt nuorilla naisilla, selviää Suomen suurimman terveyspalveluyritys Terveystalon tilastoista.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006058596.html
Kommentit (214)
Mitäs, jos menisitte amikseen opiskelemaan jonkin resurssejanne vastaavan ammatin, jottette itse, tai läheisenne kärsisi niin kovin?
Taitaa olla niin, ettei amiskundit ja amiksen käyneet miehet oirehdi noin pahasti. Senkun porskuttaavat vaan.
Tämä näin mutuna, kuten ketjuun muutenkin sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.
Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.
Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.
Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen.
Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.
No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.
Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.
Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?
Aina, siis AINA jos mies valittaa että akka pingottaa ja nalkuttaa turhasta kodinhoidon suhteen on kyseessä on jotain seuraavankaltaista täyttä uusavuttomuutta: mies on pakannut lapselle viikon reissua varten vain yhdet sukat ja yövaatteita ei ollenkaan, mies on pessyt 40 asteen pyykit 60 asteessa ja valko- ja kirjopyykin sekaisin, mies syöttää lapselle pelkästään pakasteranskalaisia ja nakkeja, mies imuroi muutaman nurkan olohuoneesta ja muu asunto on koskematon, mies pukee talvipakkasille lapselle kesätakin ja lenkkarit, mies unohtaa hakea lapsen harrastuksesta ja niin edelleen. Ja sitten ollaan verisesti loukkaantuneita kun vaimolle mikään ei kelpaa. Miehen mielestä "mikään ei kelpaa" kun itse hoitaa homman kuin lapsi eikä suostu ottamaan minkäänlaista kohtuullista kritiikkiä vastaan.
Useimmat neljänkympin pyykit voi aivan hyvin pestä kuudessakymmenessä, ja usein vielä kannattaakin. Miksi kulutuksen kasvattamiseksi tehtyjä ohjeita täytyy noudattaa kirjaimellisen orjallisesti?
"Useimmat". Mikäs siinä, jos ei haittaa että joka koneellisesta pari vaatetta menee huonoksi.
Olen tuo isä, enkä ole tuota edellistä kirjoittanut, mutta minun tilanteessani se on nainen joka tuhoaa vaatteita. Minua tietenkin tästä syytettiin, kuten sinäkin jo oletuksena teit. Ostin lapsille omat vaatteet, ja äidillään vaatteet kutistuvat edelleen. Taitaa olla uusi mies kuvioissa?
No näyttäähän se mieskin tämän viestin perusteella stressaantuvan naisten töistä.
Miten?
Suomessa työelämä ja sen kulttuuri on nykyään liian vaikeaa, raskasta, vaativaa ja kilpailtua. Kukaan ei jaksa, paitsi onnekkaat. Naiset uupuu ja miehet ei hoida osuuttaan tai nollaavat vkl kaljoilla. Ja sinnitellään vaan. Harvassa työpaikassa on mukava yhteishenki tai ettei tarvitse tehdä verenpaine koholla.
Ohi aiheen, voiko sukupuolenvaihtajien kokemus selittyä sillä että heitä nimenomaan sen vuoksi on kohdeltu ikävämmin? Onhan ihmiset syrjiviä. Ja minä naisena olen huomannut että jotkut naiset ei väistä, vaikka itse väistän niin silti kävelevät päin. He eivät ehkä idiootteja väistä, mutta minä väistän ;)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos menisitte amikseen opiskelemaan jonkin resurssejanne vastaavan ammatin, jottette itse, tai läheisenne kärsisi niin kovin?
Taitaa olla niin, ettei amiskundit ja amiksen käyneet miehet oirehdi noin pahasti. Senkun porskuttaavat vaan.
Tämä näin mutuna, kuten ketjuun muutenkin sopii.
Amiskundit syrjäytyy kun naiset lähtee opiskelemaan pidemmälle ja miehet haluaa elää tyytyväisenä syrjäkylällä, sitten kun niille sattuu huonot työkaverit / pomot tai loppuu työt niin ei haluta lähteä muualle. Suomessa pitäis kyllä pikkukaupungit herättää eloon eikä mennä päinvastoin kuin Ruotsissa, asuntojen arvot tippuu ja ihmiset vailla töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö valittajien käydä sukupuolenvaihdoksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.
Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.
Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi.
Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.
Tämä! Useimmille naisille subjektiivinen minäkokemus on sama kuin tieto, minkä pitäisi olla edes jollain tasolla objektiivista. :-) mutta kun minä henkilökohtaisesti koen tämän näin niin tietenkin kaikki muutkin ja se on fakta.
Tämä on myös syy noille mt-häiriöille. Koetaan että ansaitaan enemmän, mutta tätä ei pystytä mitenkään perustelemaan, muuta kuin "mustatuntuu" argumentein. Muutenkin oman huonon käytöksen oikeuttaminen temperamentillä, hormoneilla, tunteilla on naurettavaa, mutta tavattoman yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos menisitte amikseen opiskelemaan jonkin resurssejanne vastaavan ammatin, jottette itse, tai läheisenne kärsisi niin kovin?
Taitaa olla niin, ettei amiskundit ja amiksen käyneet miehet oirehdi noin pahasti. Senkun porskuttaavat vaan.
Tämä näin mutuna, kuten ketjuun muutenkin sopii.
Amiskundit syrjäytyy kun naiset lähtee opiskelemaan pidemmälle ja miehet haluaa elää tyytyväisenä syrjäkylällä, sitten kun niille sattuu huonot työkaverit / pomot tai loppuu työt niin ei haluta lähteä muualle. Suomessa pitäis kyllä pikkukaupungit herättää eloon eikä mennä päinvastoin kuin Ruotsissa, asuntojen arvot tippuu ja ihmiset vailla töitä.
No, jos haluavat syrjäytyä tyytyväisinä syrjäkylillä, niin omapahan on asiansa.
Harvemmin valittelevat pönttöään kuitenkaan. Pitäiskö heille olla vielä kateellinen=
Eiku peelun puute niitä ahistaa kuitenkin. Tämähän on se naisten tarjoama surkuttelun aihe.
Peelunpuute, vaikka itse en ole töllipenoja koskaan tavannut, niin sehän se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.
No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.
Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.
Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?
Onko koskaan tullut mieleen, että kenties olitkin huono isä ja sietämättömän huolimaton, mutta omaan egoosi keskittyvässä mieskuplassasi et tietenkään tätä havaitse vaan olet mielestäsi Vuoden Isä ja kaikki muut vain niuhoja. Se olisi se tyypillinen tarina.
Tämä on pastalla tabu. Mies ei voi hoitaa lapsia ja kotia paremmin kuin nainen. Jos joku näin erehtyy sanomaan, niin seuraa tämänkaltainen lynkkaus. Jos taas sukupuolet on toisinpäin, niin asia on täysin eri. Kosk te ymmärrätte että äitiys ei automaattisesti tarkoita mitäään, äiti on tavallinen pulliainen, meis voi ihan hyvin hoitaa lapset ja kodin naista paremmin. Toistan vielä: äiti on ihan tavallinen pulliainen, siinä missä isäkin.
Ja tässähän se miehen ego taas nähdään. Toisia aluarvioidaan, ei hoideta sitä lasta ja kotia kunnolla, ei kuunnella neuvoja ja paranneta suoritusta ja sitten vielä uhriudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.
Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.
Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi.
Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.
Joskus oli juttu lehdessä miten Saksassa oli samassa asiantuntija työssä mies ja nainen. Kerran sitten nainen lähetti miehen s-postista asiakkaalle työviestin ja hämmästyi miten helposti työasiat hoitui kun asiakas luuli olevansa tekemisissä miehen kanssa. He päättivät kuukauden ajan käyttää toistensa sähköposteja ja myös esimies oli tästä tietoinen. Mies hämmästyi miten paljon työ vaikeutui kun asiakas luuli olevansa naisen kanssa tekemisissä. Naisen nimissä toimiessa tämä mies joutui koko ajan perustelemaan, vakuuttelemaan ja vääntämään asiakkaan kanssa joka pikku yksityiskohdasta ja tähän meni huomattavasti työaikaa. Naisen työ taas tehostui koska asiakkaat eivät koko ajan haastaneet hänen osaamistaan vaan uskoivat kertasanomisella. Esimies taas yllättyi miten paljon työsaavutukseen vaikutti se kumpaa sukupuolta olevan asiantuntijan kanssa asiakkaat kuvittelivat olevansa tekemisissä.
Näin käy aina kotona kun ripustan pyykkejä. Miehenä en osaa jotain maagista järjestystä. Myös asuntoa ei saa miehenä vuokrattua niin helpolla kuin naisena. Lapsen kanssa lääkärissä lääkäri puhuu vain naiselle. Hain puutarhaan kesäkukkia ja myyjä kysyi että minkälaisista kukista se nainen pitää. Kaikista hienoin esimerkki on tämä palsta kun mies sanoo että on hyvä lapsen kanssa, mutta äidillä on ongelmia näissä asioissa. Monet naiset ovat yllättyneet, kuinka helppoa armeijan käynti on, koska he voivat vaikka matkustella sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.
No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.
Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.
Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?
Onko koskaan tullut mieleen, että kenties olitkin huono isä ja sietämättömän huolimaton, mutta omaan egoosi keskittyvässä mieskuplassasi et tietenkään tätä havaitse vaan olet mielestäsi Vuoden Isä ja kaikki muut vain niuhoja. Se olisi se tyypillinen tarina.
Tämä on pastalla tabu. Mies ei voi hoitaa lapsia ja kotia paremmin kuin nainen. Jos joku näin erehtyy sanomaan, niin seuraa tämänkaltainen lynkkaus. Jos taas sukupuolet on toisinpäin, niin asia on täysin eri. Kosk te ymmärrätte että äitiys ei automaattisesti tarkoita mitäään, äiti on tavallinen pulliainen, meis voi ihan hyvin hoitaa lapset ja kodin naista paremmin. Toistan vielä: äiti on ihan tavallinen pulliainen, siinä missä isäkin.
Ja tässähän se miehen ego taas nähdään. Toisia aluarvioidaan, ei hoideta sitä lasta ja kotia kunnolla, ei kuunnella neuvoja ja paranneta suoritusta ja sitten vielä uhriudutaan.
miten nähdään, missä aliarvioidaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatellaanpa nuoren helsinkiläisnaisen elämää.
On oltava maisterin tutkinto, pitää olla hoikka ja fitness, täytyy syödä terveellisesti, saada haluttu mies, menestyä työelämässä, matkustella hienoissa paikoissa, tuntea kalliita viinejä, asua Ullanlinnassa... puuh, alkaa hengästyttää, kun mietinkään asiaa.
Itse käyn perusduunissa, pelailen Pleikkaria himassa, naureskelen dippainssin tutkinnolleni, näen samanlaisia keskiluokkaisia kavereitani ja vietän aikaa avovaimoni kanssa. Olen tyytyväinen ja huoleton, ja jos sekin johtuu peniksestä, niin olen kiitollinen genitaaleilleni.
Vierailija kirjoitti:
Täältä on hyvä taas lukea ihmisten arvuuttelua, syy on tämä ja tuo tai tämä. Monista kommenteista näkee, kuinka kommentin kirjoittaja on tippunut täysin kärryiltä nuorten naisten elämästä.
Voin näin nuorena naisena todeta, että syitä taustalla on lukuisia. Tämä on usean asian kimppu, ei yksin minkään syy (esim. somen, joka täällä nousee useammassa kommentissa pääsyynä esiin).
Yhtenä isona tekijänä on kuitenkin yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Tarkkailkaapa miten vaikka media kirjoittaa. Nuoret lukevat uutisia, monet jo hyvinkin nuoresta. Omaksutaan (valitettavasti itsekin) ympäristöstä ajatusmalleja, jotka ovat kuormittavia.
Ei helpota töissä, etenkin jos olet kiltti ja vaikea sanoa ei. Työkuormaa kasataan aina vain lisää ja lisää. "Nuorenahan sitä jaksaa painaa, levätään sitten haudassa."
Nuoren naisen elämähän on varmaankin kaikista helpointa. Miten ihmeessä se voi olla kuormittavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi enemmistönä naiset uupuvat töissä? Kun miehet eivät tee kotitöitä niin kuin naiset haluavat? Miks sinkkumiehet eivät uuvu siinä määrin mitä naiset? Kumpi sukupuoli useimmin valittaa? Kumpi sukupuoli lietsoo useimmin huonoa työilmapiiriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.
Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.
Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi.
Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.
Tämä oli kyllä silkkaa sontaa. Näitä kokemuksia on raportoitu laajasti, mutta kaikki onkin vain subjektiivisen, vääristyneen mielen tuottamaa harhaa, joka aina jostain syystä vain menee juuri näin päin? Tai että miehenä se sama ihminen vain oli pätevämpi ja hauskempi? Aiheesta tehdyt tutkimuksetkin lienevät vain mielensisäisen tilan harhoja?
Ulostit kyllä päivän mansplainauksen.
Näitä oikeita tutkimuksia voi linkittää tänne. Ylen jutussa oli kyse yhden henkilön kokemusmaailmasta, jolle annettiin yllättävän paljon arvoa, johtuen varmaan osittain näyttelijä-statuksesta. Äläkä käytä tuollaista ideologisesti värittynyttä kieltä tai minäkin alan puhumaan marxilaisittain.
Ehkä viitsin linkitellä sitten, kun sinä olet ensin linkittänyt nuo "psykologiassa todetut faktasi". Naisten ja transsukupuolisten (lukuisat ja samanlaisina toistuvat) kokemukset ovat subjektiivista vääristyneisyyttä, mutta kun sinä sanot jotakin niin se on fakta?
Sen kun puhut marxilaisittain jos se sinua huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaanpa nuoren helsinkiläisnaisen elämää.
On oltava maisterin tutkinto, pitää olla hoikka ja fitness, täytyy syödä terveellisesti, saada haluttu mies, menestyä työelämässä, matkustella hienoissa paikoissa, tuntea kalliita viinejä, asua Ullanlinnassa... puuh, alkaa hengästyttää, kun mietinkään asiaa.Itse käyn perusduunissa, pelailen Pleikkaria himassa, naureskelen dippainssin tutkinnolleni, näen samanlaisia keskiluokkaisia kavereitani ja vietän aikaa avovaimoni kanssa. Olen tyytyväinen ja huoleton, ja jos sekin johtuu peniksestä, niin olen kiitollinen genitaaleilleni.
Tämäpä. 😀 mutta kuka niitä paineita käskee ottamaan, epäile että ei ainakaan miehet. Itselläni on aikalailla samanlaista elämää kuin sulla, löytyy korkeakoulutus myös, mutta tyttöystävää/vaimoa en ole ikinä kyennyt saamaan. Onneks tunnen monia samankaltaisia miessinkkuja eli kaljalla ja pleikkarilla on melko helppo mennä.
On se miesten elämä onneksi sitten niin helvetin helppoa.
Nainen on aina ja ikuisesti uhri.
Monet naiset eivät todellisuudessa tiedä edes mitä he itse haluavat. Katsotaan lehdestä miltä koti pitää näyttää, mielipiteet luetaan blogeista ja loput apinoidaan kavereilta. Tuloksena on harrastamattomia tylsiä ihmisiä. Lopulta ei osata kuin kilpailla äitiydessä, kulisseissa, ja miehissäkin. Nainen tutkitusti näkee miehen viehättävämpänä jos joku toinen nainen on tästä miehestä viehättynyt. Rahasta en jaksa vääntää, niin päivänselvä asia että se vaikuttaa ja paljon. Sitten vielä kaiken kukkaraksi olematon kyky sietää kritiikkiä niin soppa on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.
Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.
Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.
Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen.
Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.
Eikös se ollutkaan tuottavuus mistä pitää maksaa? Jännä, että ne maalitolpat aina siirtyy.
Olen kohdannut työssäni väkivaltaa, useammin kuin kerran. Ei ole miesten ala, niin en tarvitse enempää massia siitä hyvästä?
Ehkä miehet kuolee työpaikoilleen saman välinpitämärtömyyden ja huolimattomuuden vuoksi, jonka voimin jättävät laosensakin hoitamatta ja pesevät pyykit pilalle väärillä pesuohjelmilla? Ja tämähän on 100%sti miesten oma vika.
Alue: Aihe vapaa
No näyttäähän se mieskin tämän viestin perusteella stressaantuvan naisten töistä.