Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on todella yksinkertainen. Naisten uupumus vähenee heti kun miehet alkavat tekemään osansa kotitöistä ja lastenhoidosta sekä olemaan aktiivisemmin vanhempainvapaalla. Kun lisääntymisikäinen mies on yhtä suuri riski työnantajalle kuin nuori nainen niin naisten ei tarvitse enää todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään.

JA ONHAN SE SELLAINEN HOMMA AKAT ETTÄ, MIEHET _EIVÄT_ ALA TEKEMÄÄN _TEIDÄN_ TÖITÄNNE. Piste !

Sapuskat, kersat, siivous = Ne ON teidän vastuualuettanne.

Ja onhan se sellainenkin totuus, että huutavaa idioottia ei kukaan halua kotiaan saastutamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis luetteko te itse ollenkaan omia kirjoituksianne? Täällä väitetään, että miehet vaan runkkaa työpaikalla, myöhästelee, vetää ala-arvoiset tutkintopaperit ja silti menee paremmin kuin naisilla sukupuolensa takia. Ja sitten tämä pseudotietohöpötys, että pojilta/miehiltä vaadittaisiin paljon vähemmän yhteiskunnassa kuin tytöiltä/naisilta. Täällähän meno on kuin ulinalaudalla,mikä ei anna teistä hyvää kuvaa.

Totuus sattuu?

Ehkä totuus naisten huonosta itsetunnosta ( mikä on suomalaisilla erittäin tunnettu asia) ja kuinka tämä manifestoituu vihana muita ihmisiä kohtaan. Ootte todella pelottavia ja vähän jopa käy sääliksi teitä, jos noin paljon tuskaa ja vihaa joutuu kantamaan sisällään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi julkisella puolella ei lähdetä viemään eteenpäin 6h n työpäiväjärjestystä?

6 tunnin työpäivää ehdotettiin muutama viikko sitten.

Siitä nousi hirveä poru, kuinka ei pienemmällä palkalla elä.

Oikeasti 6 tunnin työpäivä lisäisi ihmisten hyvinvointia vaikka palkat tippuisivat.

Mutta sehän ei tässä maassa tule kuuloonkaan että suomalaisten hyvinvointi paranisi.

Suomalainen virkamies ja poliitikko on iloinen vain silloin kun suomalaisilla on kurjaa.

Lannistettuja ihmisiä on helpompi hallita. Osaavat paremmat alamaistaidot.

Täältä on hyvä taas lukea ihmisten arvuuttelua, syy on tämä ja tuo tai tämä. Monista kommenteista näkee, kuinka kommentin kirjoittaja on tippunut täysin kärryiltä nuorten naisten elämästä.

Voin näin nuorena naisena todeta, että syitä taustalla on lukuisia. Tämä on usean asian kimppu, ei yksin minkään syy (esim. somen, joka täällä nousee useammassa kommentissa pääsyynä esiin).

Yhtenä isona tekijänä on kuitenkin yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Tarkkailkaapa miten vaikka media kirjoittaa. Nuoret lukevat uutisia, monet jo hyvinkin nuoresta. Omaksutaan (valitettavasti itsekin) ympäristöstä ajatusmalleja, jotka ovat kuormittavia.

Ei helpota töissä, etenkin jos olet kiltti ja vaikea sanoa ei. Työkuormaa kasataan aina vain lisää ja lisää. "Nuorenahan sitä jaksaa painaa, levätään sitten haudassa."

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Mielenterveysongelmat ovat uusi normaali. Työelämä on muuttunut, eivätkä ihmiset kestä siihen liittyvää painetta. Perheet ovat yhä rikkonaisempia, ja yhä useampi aikuinen on avuton oireidensa kanssa. Pakko jäädä saikulle, kun pää ei kestä. Vanhemmatkin ihmettelevät, että mikä meni pieleen, kun lapsi ei pärjää töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Aina, siis AINA jos mies valittaa että akka pingottaa ja nalkuttaa turhasta kodinhoidon suhteen on kyseessä on jotain seuraavankaltaista täyttä uusavuttomuutta: mies on pakannut lapselle viikon reissua varten vain yhdet sukat ja yövaatteita ei ollenkaan, mies on pessyt 40 asteen pyykit 60 asteessa ja valko- ja kirjopyykin sekaisin, mies syöttää lapselle pelkästään pakasteranskalaisia ja nakkeja, mies imuroi muutaman nurkan olohuoneesta ja muu asunto on koskematon, mies pukee talvipakkasille lapselle kesätakin ja lenkkarit, mies unohtaa hakea lapsen harrastuksesta ja niin edelleen. Ja sitten ollaan verisesti loukkaantuneita kun vaimolle mikään ei kelpaa. Miehen mielestä "mikään ei kelpaa" kun itse hoitaa homman kuin lapsi eikä suostu ottamaan minkäänlaista kohtuullista kritiikkiä vastaan.

Useimmat neljänkympin pyykit voi aivan hyvin pestä kuudessakymmenessä, ja usein vielä kannattaakin. Miksi kulutuksen kasvattamiseksi tehtyjä ohjeita täytyy noudattaa kirjaimellisen orjallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyä on myös että uupunut joko jää sairaslomalle tai irtisanoutuu. Liitosta ei saa mitään, vaikka sopisi työnantajan kanssa osa-aikaisuudesta väliaikaisesti. Silloin tulot tippuu niin rankasti, että on oltava sairaslomalla tai jäätävä kokonaan pois töistä. Miksi ei ole näissä ennaltaehkäisyä, ketä se palvelee että työuupunut menettää työnsä, saa 3 kk karenssin ja sitten vasta tukia ja luopuu työkavereista, urasta, toimeentulosta? Toipuminen voisi olla parempaa kun olisi rahallinen tuki ja töitä jaksamisen mukaan tietyn aikaa edes. Aivan kuin haluttaisiin kannustaa ihmisiä ottamaan loparit tai olemaan jatkuvasti töistä pois. Joustoa voisi olla enemmän osatyökykyisiä kohtaan.

Pyh, tylyä olisi jos sairaslomalta ei saisi palkkaa. Ei yhteiskunnan tehtävä ole taata kaikille työllisen elintasoa. Jokaisella on myös velvollisuus pitää itsestään huolta, se tuppaa monilla unohtumaan.

Toki on, mutta työtön saa tukia ja myös liitosta ansiosidonnaista, vaikka itse ottaa huvikseen loparit niin karenssin jälkeen. Saman voisi olettaa koskevan ihmistä jolla terveys on heikompi esim. puolen vuoden ajan. Ettei kannustettaisi vaikeassa tilanteessa olevaa jäämään työttömäksi että saa edes karenssin jälkeen jotain. Esim. 2 pv viikossa töitä tekemällä ei tule kukaan toimeen ilman tukia.

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Testosteroni lisää itsevarmuutta, minkä vuoksi miehet todennäköisesti oireilevat vähemmän mielenterveydellisesti tai ainakaan eivät saikuta yhtä helpolla kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Laiska-Jaakko kirjoitti:

Minä vähän epäilen, että samat avut, jotka tekevät hyvän opiskelijan, eivät tee hyvää työntekijää. Useimmissa paikoissa on tehtävää enemmän kuin kukaan pystyy tekemään. Silloin pitää priorisoida ja pistää mutkat suoriksi. Se taas on kympin suorittajatytöillä vaikeaa ja sitten uuvutaan.

Hyvän opiskelijankin täytyy priorisoida reilusti.

Tämä. Onko joku jossain todistanut, että uupujat olisivat niitä kympin tyttöjä? Itse olen huomannut, että töissä koulutustaso kyllä ennustaa hyvin myös priorisointitaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin joskus miespuolisen tuttavani kanssa yhtä aikaa lähihoitajiksi. Teimme keikkatöitä eräässä yksityisessä hoitokodissa ja tälle miestuttavalleni tehtiin parempi työsoppari kuin minulle (parempi palkka). Hain itse lopulta kunnalle sairaalaan töihin, mutta sain vain keikkaa ja pätkää pätkän perään. Tämä tuttavani keksi myös hakea sairaalaan ja hän pääsi heti lääkintävahtimestariksi päivätyöhön. Minulle sanottiin rekryssä, että lähihoitajia ei tarvita. Kummasti se mies pääsi yllättäen hyvään vakituiseen pestiin sinne.

Tismalleen sama kokemus ja samalta alalta. Mieshoitajat ovat haluttuja. Pomon silmissä parhaita ja saavat henkilökohtaiset lisät, viis siitä että työnjälki on vähän sinnepäin. Lunkisti mennään ja juoksevat asiat jää hoitamatta. Onnistuvat puhumaan itselleen juurikin päivätyöt tai paremmat loma-ajankohdat ”jottei se nyt vaan lähde täältä pois”. Se naishoitsu sitten tekee ne paskavuorot uupuen enemmän ja enemmän, vain huomatakseen että palkka on huonompi, tänäkään vuonna ei lomat osunut lasten kanssa yhtäaikaa. Anteeksi nyt vaan te hyvät mieshoitajat, mutta tämä oma kokemukseni 15v ajalta.

Ja kyllä lapsiperheessä oletetaan äidin hoitavan. Tässä nyt kolmatta vuotta yritän saada kouluun viestin perille että mulle (äidille) ei kannata kipeästä lapsesta soitella kun en pysty vastaamaan puhelimeen töissä ja lapsen isän työ on luonteeltaan sellaista ettei äkillinen poistuminen työpisteeltä haittaa mitään. Ei mene perille.

Kun äitinä haet lasta päivähoidosta, on valituksen aihe milloin liian pienet sukat, tai muuten vain osataan löytää lapsen päivästä se nega. ”Kiukutteli nukkumaan mennessä”, ”ei saanut itse puettua kuriksia” jne. Isä hakee niin hienosti on päivä mennyt! On teillä kiltti lapsi! Tuli testattua tämä esikoisen kanssa niin monta kertaa. Lopetin hakemisen jossain vaiheessa kokonaan, sai isä hoitaa sen.

Kun katson lapsen koulun vanhempainillan sukupuolijakaumaa niin 80% ne on äitejä. Jos koulussa on myyjäiset niin kuka leipoo ja kauppaa keksejä? Aivan.

Kun edelleen ihan tutkitusti perheenäiti hoitaa ensin palkkatyöt, pienemmällä palkalla tottakai ja siihen päälle lasten asiat kotitöineen miehen palautuessa vapaa-ajallaan niin onko se uupuminen nyt ihme. En puhu omasta puolestani kun mieslasta en puolisoksi olisi kelpuuttanut.

Edelleen samasta työstä saa saman palkan. Miehet tekevät enemmän töitä. Yksityisellä puolella palkka on neuvoteltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Aina, siis AINA jos mies valittaa että akka pingottaa ja nalkuttaa turhasta kodinhoidon suhteen on kyseessä on jotain seuraavankaltaista täyttä uusavuttomuutta: mies on pakannut lapselle viikon reissua varten vain yhdet sukat ja yövaatteita ei ollenkaan, mies on pessyt 40 asteen pyykit 60 asteessa ja valko- ja kirjopyykin sekaisin, mies syöttää lapselle pelkästään pakasteranskalaisia ja nakkeja, mies imuroi muutaman nurkan olohuoneesta ja muu asunto on koskematon, mies pukee talvipakkasille lapselle kesätakin ja lenkkarit, mies unohtaa hakea lapsen harrastuksesta ja niin edelleen. Ja sitten ollaan verisesti loukkaantuneita kun vaimolle mikään ei kelpaa. Miehen mielestä "mikään ei kelpaa" kun itse hoitaa homman kuin lapsi eikä suostu ottamaan minkäänlaista kohtuullista kritiikkiä vastaan.

Useimmat neljänkympin pyykit voi aivan hyvin pestä kuudessakymmenessä, ja usein vielä kannattaakin. Miksi kulutuksen kasvattamiseksi tehtyjä ohjeita täytyy noudattaa kirjaimellisen orjallisesti?

"Useimmat". Mikäs siinä, jos ei haittaa että joka koneellisesta pari vaatetta menee huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että on miesten keskeisiä hyvä veli -verkostoja ja naisilla vastaavia hyvä sisar -verkostoja taas ei? En tiedä vastausta tähän. Pohdiskelen ääneen.

MMikä on suurin "tasa-arvoa" kannattava järjestö johon ei miehiä ei edes päästetä? Mitä muutakaan tuo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Aina, siis AINA jos mies valittaa että akka pingottaa ja nalkuttaa turhasta kodinhoidon suhteen on kyseessä on jotain seuraavankaltaista täyttä uusavuttomuutta: mies on pakannut lapselle viikon reissua varten vain yhdet sukat ja yövaatteita ei ollenkaan, mies on pessyt 40 asteen pyykit 60 asteessa ja valko- ja kirjopyykin sekaisin, mies syöttää lapselle pelkästään pakasteranskalaisia ja nakkeja, mies imuroi muutaman nurkan olohuoneesta ja muu asunto on koskematon, mies pukee talvipakkasille lapselle kesätakin ja lenkkarit, mies unohtaa hakea lapsen harrastuksesta ja niin edelleen. Ja sitten ollaan verisesti loukkaantuneita kun vaimolle mikään ei kelpaa. Miehen mielestä "mikään ei kelpaa" kun itse hoitaa homman kuin lapsi eikä suostu ottamaan minkäänlaista kohtuullista kritiikkiä vastaan.

Useimmat neljänkympin pyykit voi aivan hyvin pestä kuudessakymmenessä, ja usein vielä kannattaakin. Miksi kulutuksen kasvattamiseksi tehtyjä ohjeita täytyy noudattaa kirjaimellisen orjallisesti?

"Useimmat". Mikäs siinä, jos ei haittaa että joka koneellisesta pari vaatetta menee huonoksi.

Olen tuo isä, enkä ole tuota edellistä kirjoittanut, mutta minun tilanteessani se on nainen joka tuhoaa vaatteita. Minua tietenkin tästä syytettiin, kuten sinäkin jo oletuksena teit. Ostin lapsille omat vaatteet, ja äidillään vaatteet kutistuvat edelleen. Taitaa olla uusi mies kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Tämä! Useimmille naisille subjektiivinen minäkokemus on sama kuin tieto, minkä pitäisi olla edes jollain tasolla objektiivista. :-) mutta kun minä henkilökohtaisesti koen tämän näin niin tietenkin kaikki muutkin ja se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Kummasti vain tämäkin on käännetty miesten syyksi. Ei yllätä. Minä voin ottaa vaikka kaikki syytökset niskaani, eikä hetkauta. Naisten tapa syytellä muita omista ongelmistaan on kerrassaan huvittavaa. Onneksi ihan kaikki eivät tähän sorru, mutta liian monet kuitenkin. Ei sinällään kyllä edes kiinnosta moiset uhrien mielipiteet, kun ne järkevät naiset pärjäävät mainiosti. Kaivatte omaa kuoppaanne vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Tämä oli kyllä silkkaa sontaa. Näitä kokemuksia on raportoitu laajasti, mutta kaikki onkin vain subjektiivisen, vääristyneen mielen tuottamaa harhaa, joka aina jostain syystä vain menee juuri näin päin? Tai että miehenä se sama ihminen vain oli pätevämpi ja hauskempi? Aiheesta tehdyt tutkimuksetkin lienevät vain mielensisäisen tilan harhoja?

Ulostit kyllä päivän mansplainauksen.

Näitä oikeita tutkimuksia voi linkittää tänne. Ylen jutussa oli kyse yhden henkilön kokemusmaailmasta, jolle annettiin yllättävän paljon arvoa, johtuen varmaan osittain näyttelijä-statuksesta. Äläkä käytä tuollaista ideologisesti värittynyttä kieltä tai minäkin alan puhumaan marxilaisittain.