Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa ole se selfiesomepaine minkä takia pitää yrittää näyttää että kaikki on täydellistä. Ei ne ole miehet jotka somessa muokkaa kuviaan ja asettelee kukkasia maljakkoon skumppabrunssin kanssa. Pois somesta ja töissä tekee hyvin, ei raada itseään piippuun, vähempi riittää ja jos ei riitä niin keksii muuta. Miehet tekemään osansa kodinhoidon ja lasten suhteen. Ja naiset pois ns. naisvaltaisilta raskailta huonosti palkatuilta aloilta, miehiä lisää sinne. Ehkä kun nämä toteutuis niin ois jo paremmin.

Taitaa kuitenkin olla niin, että nuo selfiesomejutut on hyvin pienen osan naisia elämää, varsinkaan työelämässä olevista aikuisista naisista. SIksi en usko että ne on merkittävä syy työelämässä koettuihin paineisiin. Itse en tunne omassa tuttavapiirissä ketään joka esittelisi elämäntapaansa, kotiaan tms. instassa tai muussa somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Onko koskaan tullut mieleen, että kenties olitkin huono isä ja sietämättömän huolimaton, mutta omaan egoosi keskittyvässä mieskuplassasi et tietenkään tätä havaitse vaan olet mielestäsi Vuoden Isä ja kaikki muut vain niuhoja. Se olisi se tyypillinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin joskus miespuolisen tuttavani kanssa yhtä aikaa lähihoitajiksi. Teimme keikkatöitä eräässä yksityisessä hoitokodissa ja tälle miestuttavalleni tehtiin parempi työsoppari kuin minulle (parempi palkka). Hain itse lopulta kunnalle sairaalaan töihin, mutta sain vain keikkaa ja pätkää pätkän perään. Tämä tuttavani keksi myös hakea sairaalaan ja hän pääsi heti lääkintävahtimestariksi päivätyöhön. Minulle sanottiin rekryssä, että lähihoitajia ei tarvita. Kummasti se mies pääsi yllättäen hyvään vakituiseen pestiin sinne.

Tismalleen sama kokemus ja samalta alalta. Mieshoitajat ovat haluttuja. Pomon silmissä parhaita ja saavat henkilökohtaiset lisät, viis siitä että työnjälki on vähän sinnepäin. Lunkisti mennään ja juoksevat asiat jää hoitamatta. Onnistuvat puhumaan itselleen juurikin päivätyöt tai paremmat loma-ajankohdat ”jottei se nyt vaan lähde täältä pois”. Se naishoitsu sitten tekee ne paskavuorot uupuen enemmän ja enemmän, vain huomatakseen että palkka on huonompi, tänäkään vuonna ei lomat osunut lasten kanssa yhtäaikaa. Anteeksi nyt vaan te hyvät mieshoitajat, mutta tämä oma kokemukseni 15v ajalta.

Ja kyllä lapsiperheessä oletetaan äidin hoitavan. Tässä nyt kolmatta vuotta yritän saada kouluun viestin perille että mulle (äidille) ei kannata kipeästä lapsesta soitella kun en pysty vastaamaan puhelimeen töissä ja lapsen isän työ on luonteeltaan sellaista ettei äkillinen poistuminen työpisteeltä haittaa mitään. Ei mene perille.

Kun äitinä haet lasta päivähoidosta, on valituksen aihe milloin liian pienet sukat, tai muuten vain osataan löytää lapsen päivästä se nega. ”Kiukutteli nukkumaan mennessä”, ”ei saanut itse puettua kuriksia” jne. Isä hakee niin hienosti on päivä mennyt! On teillä kiltti lapsi! Tuli testattua tämä esikoisen kanssa niin monta kertaa. Lopetin hakemisen jossain vaiheessa kokonaan, sai isä hoitaa sen.

Kun katson lapsen koulun vanhempainillan sukupuolijakaumaa niin 80% ne on äitejä. Jos koulussa on myyjäiset niin kuka leipoo ja kauppaa keksejä? Aivan.

Kun edelleen ihan tutkitusti perheenäiti hoitaa ensin palkkatyöt, pienemmällä palkalla tottakai ja siihen päälle lasten asiat kotitöineen miehen palautuessa vapaa-ajallaan niin onko se uupuminen nyt ihme. En puhu omasta puolestani kun mieslasta en puolisoksi olisi kelpuuttanut.

Tylyä on myös että uupunut joko jää sairaslomalle tai irtisanoutuu. Liitosta ei saa mitään, vaikka sopisi työnantajan kanssa osa-aikaisuudesta väliaikaisesti. Silloin tulot tippuu niin rankasti, että on oltava sairaslomalla tai jäätävä kokonaan pois töistä. Miksi ei ole näissä ennaltaehkäisyä, ketä se palvelee että työuupunut menettää työnsä, saa 3 kk karenssin ja sitten vasta tukia ja luopuu työkavereista, urasta, toimeentulosta? Toipuminen voisi olla parempaa kun olisi rahallinen tuki ja töitä jaksamisen mukaan tietyn aikaa edes. Aivan kuin haluttaisiin kannustaa ihmisiä ottamaan loparit tai olemaan jatkuvasti töistä pois. Joustoa voisi olla enemmän osatyökykyisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Onko koskaan tullut mieleen, että kenties olitkin huono isä ja sietämättömän huolimaton, mutta omaan egoosi keskittyvässä mieskuplassasi et tietenkään tätä havaitse vaan olet mielestäsi Vuoden Isä ja kaikki muut vain niuhoja. Se olisi se tyypillinen tarina.

En ollut, enkä edelleenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on lähtökohtaisesti pätevä ja uskottava ihan mihin vain pelkän sukupuolensa vuoksi. Kun vain kävelee paikalle munineen niin saa automaattisesti tilaa ja arvostusta, palkkaa ja ylennyksiä. Naisena saa tehdä triplatyön tullakseen edes huomatuksi ja silti ei saa kuin pätkää pätkän perään ja se munakas työkaveri vetää samalla naisen näytöt omiin nimiinsä. Tarvitaan asennemuutosta ja naisen työn ja taidon arvostamista sen sijaan, että keksitään kaikenlaisia kympin tyttö-selityksiä oikeuttamaan se, että naisia on nyt vain hauska arvostella ihan kaikesta mitä he tekevät ja jättävät tekemättä.

Ja sitten tietenkin työ+perhe-elämä on oma lukunsa. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa se on, itse saan juuri ja juuri yhdistettyä työt ja opinnot ja lapset ovat varmasti moninkertainen vaiva esseisiin ja tentteihin verrattuna. Ja kaikki kaatuu yleensä naisen niskaan. Äitejä vihaavat, kyttäävät ja mollaavat kaikki omasta miehestä työnantajiin ja viranomaisiin. Työelämä ja taloudellisen turvan rakentaminen vaatisi jonkinlaista uudistusta, joka keventäisi naisen taakkaa. Itse en usko esim perhevapaauudistusten riittävän. Lisäksi tarvittaisiin esim automaattinen eläkerahasto synnyttäneille naisille, jonne lasten isä maksaa osuuden ja mahdolliseti yhteiskunta osuuden äitiysloman ja kotihoidon ajan. Myös osa-aika töiden normalisointi olisi paikallaan.

Äitiyttä ja lapsiperhe-elämää pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sen sijaan, että ajetaan yhä ahtaammalle ja on jokaisen sylkykuppina.

Osaatko selittää, miksi naiset sitten ovat enemmistönä yliopistoissa ja nuoret miehet syrjäytyvät naisia helpommin? Olen siis ite muun muassa uupumuksesta ja masennuksesta kärsivä nainen, mutta tiedostan, ettei tän päivän miehilläkään helppoa ole. Heitä on ehkä enemmän huipulla mutta heitä on myös enemmän todella pohjalla, kuten asunnottomina.

Ennen yhteiskunta oli satojen vuosien aikana rakennettu niin, ettei naisilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä järjestettyihin naimisiin ties minkä peräkammarinpojan kanssa kun itsellä ei ollut mitään asiaa työelämään. Kun asiat muuttuivat ja naisille tuli valintoja, he ryhtyivät kilpailemaan miesten kanssa samoista resursseista. Miehet eivät pysyneet kehityksen mukana koska heidät edelleen kasvatetaan uskomaan että ei tarvitse olla ahkera, kärsivä tai tunnollinen, vaan kaiken pitää olla aina hauskaa. Kuinkahan moni näistä syrjäytyneistä pojistakin on syrjäytynyt vain koska haluaa pelata kotona tietokonepelejä ja/tai polttaa pilveä? Samaan aikaan kun vanhemmat syyllistävät tytärtä kasin arvosanoista ja patistavat työskentelemään enemmän ja käyttäytymään kuuliaisemmin, saa perheen poika löhöillä tekemässä mukavia juttuja ja mennä sinne minne virta vie vaikka koulutodistus olisi kutosta ja seiskaa sekä ammattinäkymät lähinnä "emmätiiä".

Ja miesten omalle machoilukulttuurille naiset eivät voi minkään, se on teidän ongelmanne.

Tytöille istutetaan jo lapsena ajatus siitä että "olet juuri niin hyvä kuin suorituksesi". Ja tätä oravanpyörä pyörittävät äidit.

Voin nimetä suoralta seisomalta ainakin 5 äitiä lähipiiristä no jotka kehuvat säännöllisesti tyttärensä koulutodistusta (mitkä kieltämättä ovat hyviä, numerot liitettäviä). Tyttäriltä odotetaan paljon, hyvää koulumenestystä ja tunnollisuutta sekä tietysti kunnollista ja vastuullista käytöstä.

Tässä ei olisi mitään väärää jos samat odotukset kohdistuisivat myös poikiin. Poikien annetaan olla lapsia, leikkiä ja riehua, koulumenestys saa olla jotain sinne päin, luotetaan siihen että kyllä ne pärjää. Poikien kohdalla hyvät ominaisuudet osataan nimetä muualta kuin ulkoisesti mitattavissa olevista näytöistä mitä voi myös esittää muille.

En ole nähnyt isien kohdalla vastaavaa pätemistä kuin äitien.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on todella yksinkertainen. Naisten uupumus vähenee heti kun miehet alkavat tekemään osansa kotitöistä ja lastenhoidosta sekä olemaan aktiivisemmin vanhempainvapaalla. Kun lisääntymisikäinen mies on yhtä suuri riski työnantajalle kuin nuori nainen niin naisten ei tarvitse enää todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään.

JA ONHAN SE SELLAINEN HOMMA AKAT ETTÄ, MIEHET _EIVÄT_ ALA TEKEMÄÄN _TEIDÄN_ TÖITÄNNE. Piste !

Sapuskat, kersat, siivous = Ne ON teidän vastuualuettanne.

Vierailija kirjoitti:

Tytöille istutetaan jo lapsena ajatus siitä että "olet juuri niin hyvä kuin suorituksesi". Ja tätä oravanpyörä pyörittävät äidit.

Voin nimetä suoralta seisomalta ainakin 5 äitiä lähipiiristä no jotka kehuvat säännöllisesti tyttärensä koulutodistusta (mitkä kieltämättä ovat hyviä, numerot liitettäviä). Tyttäriltä odotetaan paljon, hyvää koulumenestystä ja tunnollisuutta sekä tietysti kunnollista ja vastuullista käytöstä.

Tässä ei olisi mitään väärää jos samat odotukset kohdistuisivat myös poikiin. Poikien annetaan olla lapsia, leikkiä ja riehua, koulumenestys saa olla jotain sinne päin, luotetaan siihen että kyllä ne pärjää. Poikien kohdalla hyvät ominaisuudet osataan nimetä muualta kuin ulkoisesti mitattavissa olevista näytöistä mitä voi myös esittää muille.

En ole nähnyt isien kohdalla vastaavaa pätemistä kuin äitien.

Enkä tavoittele tällä mitään poikien haukkumista (itsekin poikien äiti) vaan mielestäni tyttöjen pitäisi antaa myös olla lapsia, joilla on oikeus leikkiä ja riehua ja tehdä virheitä elämässään.

Mistä johtuu, että on miesten keskeisiä hyvä veli -verkostoja ja naisilla vastaavia hyvä sisar -verkostoja taas ei? En tiedä vastausta tähän. Pohdiskelen ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa ole se selfiesomepaine minkä takia pitää yrittää näyttää että kaikki on täydellistä. Ei ne ole miehet jotka somessa muokkaa kuviaan ja asettelee kukkasia maljakkoon skumppabrunssin kanssa. Pois somesta ja töissä tekee hyvin, ei raada itseään piippuun, vähempi riittää ja jos ei riitä niin keksii muuta. Miehet tekemään osansa kodinhoidon ja lasten suhteen. Ja naiset pois ns. naisvaltaisilta raskailta huonosti palkatuilta aloilta, miehiä lisää sinne. Ehkä kun nämä toteutuis niin ois jo paremmin.

Miksi niitä naisia ei näy raskailla miehisillä aloilla jos kerran ne ovat niin helppoja. Raksallakin vain murto-osa naisia? Monella työmaalla ei yhtäkäään. Taannoin oli nainen sähkärinä, mutta ei uskaltanut mennä korkealle.

Toki miehilläkin on raskaita duuneja ei sillä. Mutta moni ns. miesten alan homma on myös kevyempää kuin luulisi, miehillä ei usein ole samanlaista painetta myöskään johtuen kiukuttelevista, hulluista veemäisistä lapsista, potilaista jne. Fyysisesti monet hommat raskaampia mutta ei kaikki ole niin rankkoja. Naisten kannattaisikin suunnata miesaloille ehdottomasti, miehiä taas lisää naisaloille, ehkä sitten naistenkin duunia arvostettaisiin kun miehet näkis mitä se on. Voisi myös kysyä että miksi miehiä ei näy hoitoalalla jos se on niin helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Tylyä on myös että uupunut joko jää sairaslomalle tai irtisanoutuu. Liitosta ei saa mitään, vaikka sopisi työnantajan kanssa osa-aikaisuudesta väliaikaisesti. Silloin tulot tippuu niin rankasti, että on oltava sairaslomalla tai jäätävä kokonaan pois töistä. Miksi ei ole näissä ennaltaehkäisyä, ketä se palvelee että työuupunut menettää työnsä, saa 3 kk karenssin ja sitten vasta tukia ja luopuu työkavereista, urasta, toimeentulosta? Toipuminen voisi olla parempaa kun olisi rahallinen tuki ja töitä jaksamisen mukaan tietyn aikaa edes. Aivan kuin haluttaisiin kannustaa ihmisiä ottamaan loparit tai olemaan jatkuvasti töistä pois. Joustoa voisi olla enemmän osatyökykyisiä kohtaan.

Pyh, tylyä olisi jos sairaslomalta ei saisi palkkaa. Ei yhteiskunnan tehtävä ole taata kaikille työllisen elintasoa. Jokaisella on myös velvollisuus pitää itsestään huolta, se tuppaa monilla unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Aina, siis AINA jos mies valittaa että akka pingottaa ja nalkuttaa turhasta kodinhoidon suhteen on kyseessä on jotain seuraavankaltaista täyttä uusavuttomuutta: mies on pakannut lapselle viikon reissua varten vain yhdet sukat ja yövaatteita ei ollenkaan, mies on pessyt 40 asteen pyykit 60 asteessa ja valko- ja kirjopyykin sekaisin, mies syöttää lapselle pelkästään pakasteranskalaisia ja nakkeja, mies imuroi muutaman nurkan olohuoneesta ja muu asunto on koskematon, mies pukee talvipakkasille lapselle kesätakin ja lenkkarit, mies unohtaa hakea lapsen harrastuksesta ja niin edelleen. Ja sitten ollaan verisesti loukkaantuneita kun vaimolle mikään ei kelpaa. Miehen mielestä "mikään ei kelpaa" kun itse hoitaa homman kuin lapsi eikä suostu ottamaan minkäänlaista kohtuullista kritiikkiä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on todella yksinkertainen. Naisten uupumus vähenee heti kun miehet alkavat tekemään osansa kotitöistä ja lastenhoidosta sekä olemaan aktiivisemmin vanhempainvapaalla. Kun lisääntymisikäinen mies on yhtä suuri riski työnantajalle kuin nuori nainen niin naisten ei tarvitse enää todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään.

JA ONHAN SE SELLAINEN HOMMA AKAT ETTÄ, MIEHET _EIVÄT_ ALA TEKEMÄÄN _TEIDÄN_ TÖITÄNNE. Piste !

Sapuskat, kersat, siivous = Ne ON teidän vastuualuettanne.

😁 Miksi yksikään nainen alkaisi ilmaiseksi palvelijaksi miehelle? Mitä sellaisella "miehellä" kukaan tekee mikä ei omaa osuuttaan hoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa ole se selfiesomepaine minkä takia pitää yrittää näyttää että kaikki on täydellistä. Ei ne ole miehet jotka somessa muokkaa kuviaan ja asettelee kukkasia maljakkoon skumppabrunssin kanssa. Pois somesta ja töissä tekee hyvin, ei raada itseään piippuun, vähempi riittää ja jos ei riitä niin keksii muuta. Miehet tekemään osansa kodinhoidon ja lasten suhteen. Ja naiset pois ns. naisvaltaisilta raskailta huonosti palkatuilta aloilta, miehiä lisää sinne. Ehkä kun nämä toteutuis niin ois jo paremmin.

Miksi niitä naisia ei näy raskailla miehisillä aloilla jos kerran ne ovat niin helppoja. Raksallakin vain murto-osa naisia? Monella työmaalla ei yhtäkäään. Taannoin oli nainen sähkärinä, mutta ei uskaltanut mennä korkealle.

Toki miehilläkin on raskaita duuneja ei sillä. Mutta moni ns. miesten alan homma on myös kevyempää kuin luulisi, miehillä ei usein ole samanlaista painetta myöskään johtuen kiukuttelevista, hulluista veemäisistä lapsista, potilaista jne. Fyysisesti monet hommat raskaampia mutta ei kaikki ole niin rankkoja. Naisten kannattaisikin suunnata miesaloille ehdottomasti, miehiä taas lisää naisaloille, ehkä sitten naistenkin duunia arvostettaisiin kun miehet näkis mitä se on. Voisi myös kysyä että miksi miehiä ei näy hoitoalalla jos se on niin helppoa?

Miehiä ei ole hoitoalalla niin paljoa, koska harvoja kiinnostaa hoitoala. Minä vaihdoin naisvaltaisesta työpaikasta ilmapiirin takia pois. Ei tuota juoruilua ja selkäänpuukotusta jaksa katsella, vaikka minua tämä ei koskenutkaan. Tietyistä asioista kannattaa pysyä poissa.

Siis luetteko te itse ollenkaan omia kirjoituksianne? Täällä väitetään, että miehet vaan runkkaa työpaikalla, myöhästelee, vetää ala-arvoiset tutkintopaperit ja silti menee paremmin kuin naisilla sukupuolensa takia. Ja sitten tämä pseudotietohöpötys, että pojilta/miehiltä vaadittaisiin paljon vähemmän yhteiskunnassa kuin tytöiltä/naisilta. Täällähän meno on kuin ulinalaudalla,mikä ei anna teistä hyvää kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on naisille rankkaa.

Ensin olet synnytysiässä ja hirveä riski työnantajalle. Ei sua kukaan palkkaa. Ja jos palkkaa, niin sitten pitää vetää täysillä ja vähän ylikin, että onnistuisi antamaan itsestään hyvän kuvan.

Ylennykset menee sitten kuitenkin miehille.

Sitten kun lopulta saa niitä lapsia, niin alkaa kunnon kyykyttäminen.

Joillakin katoaa työ äitiysloman aikana. Toimenkuva on lakkautettu ja tehtävät siirretty jollekin muulle.

Jos työt kuitenkin jatkuvat, niin lasten sairasteluita tai päiväkodin asettamia aikarajoja ei katsota hyvällä.

Olet paha ja huono työntekijä, joka lisää muiden työkuormaa.

Ja sitten kun lapset ovat isoja, olet vaan yksinkertaisesti liian vanha ja tyhmä. Ammattitaidoton tollukka, vaikka näytöt olisivat kuinka kovia hyvänsä.

Kiitos kirjoituksestasi.

Onneksi ei tarvinnut pidemälle lukea.

Eikä myöskään mitään lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on todella yksinkertainen. Naisten uupumus vähenee heti kun miehet alkavat tekemään osansa kotitöistä ja lastenhoidosta sekä olemaan aktiivisemmin vanhempainvapaalla. Kun lisääntymisikäinen mies on yhtä suuri riski työnantajalle kuin nuori nainen niin naisten ei tarvitse enää todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään.

JA ONHAN SE SELLAINEN HOMMA AKAT ETTÄ, MIEHET _EIVÄT_ ALA TEKEMÄÄN _TEIDÄN_ TÖITÄNNE. Piste !

Sapuskat, kersat, siivous = Ne ON teidän vastuualuettanne.

Tällaisella asenteella ei kannata sitten miettiä, että miksi naista ei löydy..

Vierailija kirjoitti:

Siis luetteko te itse ollenkaan omia kirjoituksianne? Täällä väitetään, että miehet vaan runkkaa työpaikalla, myöhästelee, vetää ala-arvoiset tutkintopaperit ja silti menee paremmin kuin naisilla sukupuolensa takia. Ja sitten tämä pseudotietohöpötys, että pojilta/miehiltä vaadittaisiin paljon vähemmän yhteiskunnassa kuin tytöiltä/naisilta. Täällähän meno on kuin ulinalaudalla,mikä ei anna teistä hyvää kuvaa.

Totuus sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Onko koskaan tullut mieleen, että kenties olitkin huono isä ja sietämättömän huolimaton, mutta omaan egoosi keskittyvässä mieskuplassasi et tietenkään tätä havaitse vaan olet mielestäsi Vuoden Isä ja kaikki muut vain niuhoja. Se olisi se tyypillinen tarina.

Tämä on pastalla tabu. Mies ei voi hoitaa lapsia ja kotia paremmin kuin nainen. Jos joku näin erehtyy sanomaan, niin seuraa tämänkaltainen lynkkaus. Jos taas sukupuolet on toisinpäin, niin asia on täysin eri. Kosk te ymmärrätte että äitiys ei automaattisesti tarkoita mitäään, äiti on tavallinen pulliainen, meis voi ihan hyvin hoitaa lapset ja kodin naista paremmin. Toistan vielä: äiti on ihan tavallinen pulliainen, siinä missä isäkin.