Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Työelämä on oikeasti muuttunut. Julkinen sektori säästää. Meiltä vähennettiin 2 sihteeriä ja työt jaettiin muille. Nyt kukaan ei enää ehdi tehdä kunnolla mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Se handicappi vaan pahenee kun tulee ikää.

Työkaveri lähti opiskelemaan rakennusmestariksi kun heistä väitetään niin kovasti olevan pulaa. Ajatteli saavansa turvatumman työn ja pääsevänsä pätkätyökierteestä. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sähköpuolen insinööri.

Ainakaan vielä ei näytä hänen työlleen olevan hirveästi tarvetta. Ei ole päässyt tekemään edes ilmaisia harjoitteluita. Yhdelle rakennustyömaalle pääsi pariksi viikoksi siivoojaksi. Sen lähemmäs rakennusmestarin työtä ei ole päässyt.

Miksi naiset tekvät enemmän? Olen ollut 30 vuotta naimisissa enkä ole tehnyt koskaan enempää. Lapsia olen toki hoitanut enemmän, mutta silloin mies on tehnyt kotitöitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.

Että tämmöinen tällä kertaa.

Minä opiskelin hyvin palkatulle "miesten alalle". Arvaatkos onko riittänyt hyvin palkattuja töitä? Eipä ole, ei.

Opinnoissaan huonosti menestyneet miehet kyllä porskuttavat. Menestyivät huonosti kun eivät ymmärtäneet edes perusasioita kunnolla. Mutta työpaikossa onkin tärkeintä että on oikeat vehkeet jalkovälissä. Osaaminen ei ole yhtä tärkeää.

Ainoat alallani menestyneet naiset ovat hyvin maskuliinisia. Eivätkä hekään osaamiseensa nähden mitenkään hyvin ole menestyneet. Miehet menevät edelle heikommalla osaamisella.

Ei se opiskelu hirveästi auta kun kikkeli puuttuu.

Tässä oli mutua ja sitten se fakta? Miksi ne pätevät naiset eivät perusta omia firmoja kos heitä kerran on niin paljon ja ovat niin hyviä? Jokin ei täsmää.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Töissä kohtaan äärimmilleen mitoitetun lapsiryhmän, monta tuen tarpeista, repaleisen arjen vaihtuvine tai puuttuvine, epäpätevine sijaisineen sekä tietenkin kikyn - pidempiä päiviä vähemmällä korvauksella.

Minulla on siis vähemmän aikaa ja rahaa huolehtia omista lapsistani, joiden etäisä on feidannut arjesta täysin jättäen sekä hoidon että elatuksen minulle (ei toimita tulotietojaan jotta sopimuksen saisi edes voimaan, jotta voisin hakea minimitukea kelalta). Samaan aikaan huolehdin myös vanhemmistani, jotka eivät enää omillaan selviä.

Kyllä, on rankkaa ja harteillani on liikaa kannettavaa.

Tässä yksi uupunut. En usko että noilla tilastoilla on kyse kympin tytöistä, joita kuitenkin on hyvin marginaalinen määrä. Ihan kasin tyttö minäkin. Hoidan hommani hyvin ja tunnollisesti, mutta täydellisyyteen en pyri.

Uuvuin yksinkertaisesti surkean johtamisen vuoksi ja siksi että kaikkea oli liikaa. Liikaa työtä, liian vähän työntekijöitä, liian kiire ja olimme aina myöhässä tilauksissa. Miehet kyykyttivät naistyöntekijöitä patriarkaalinen johtaja etulinjassa, vaikka kyllä joku herkempi mieskin uupui pitkälle sairauslomalle. Kiky pahensi tilannetta ja riitautti yhteisöä entisestään. Joku aiemmin mainitsi ettei naisilla ollut pääsyä parempiin hommiin, sillä hyvävelisysteemi takasi ne miehille. Näin myös täällä.

Yksi päivä menin lääkärille kun oudot fyysiset oireet ei hellittäneet. Hän ymmärsi että ei ollut kyse sairaudesta vaan loppuunpalamisesta. Pitkä saikku ja psykologille. Muistan, miten istuin lääkärin jälkeen puiston penkillä keskellä päivää tunnin, sillä en jaksanut lähteä edes kotiin. mietin siinä, että viimein voin levätä.

Tietysti hetken päästä tilanne oli taas sama, ja ymmärsin etten tule koskaan toipumaan siinä työyhteisössä. Toipuminen otti lopulta muutaman vuoden, mutta luulen että en tule ehkä koskaan palaamaan ennalleen. Epäilen kuormituskykyni laskeneen pysyvästi.

Kysymykseen miksi, vastaan heikko esimiestyöskentely ja huono ilmapiiri. Näin totesi myös psykologi. Toki äitiys rinnalla kuormitti paljon lisää, mutta lopulta lapset kuitenkin myös antavat niin paljon että ilman heitä olisin ehkä ollut tuossa pisteessä jo aiemmin.

Uskon, että tämä on melko tavallinen tarina uupumuksesta. Ei siihen tarvita täydellisyyden tavoittelua. Terveystalo ei ehkä halua yrityksille työterveyttä tarjoavana tahona kertoa, että työelämä on muuttunut monissa paikoissa kestämättömäksi, ja työpaikan huono henki ja kiusaaminen tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Johan asiakasyritykset kaikkoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Töissä kohtaan äärimmilleen mitoitetun lapsiryhmän, monta tuen tarpeista, repaleisen arjen vaihtuvine tai puuttuvine, epäpätevine sijaisineen sekä tietenkin kikyn - pidempiä päiviä vähemmällä korvauksella.

Minulla on siis vähemmän aikaa ja rahaa huolehtia omista lapsistani, joiden etäisä on feidannut arjesta täysin jättäen sekä hoidon että elatuksen minulle (ei toimita tulotietojaan jotta sopimuksen saisi edes voimaan, jotta voisin hakea minimitukea kelalta). Samaan aikaan huolehdin myös vanhemmistani, jotka eivät enää omillaan selviä.

Kyllä, on rankkaa ja harteillani on liikaa kannettavaa.

Niin, olisiko kannattanut toimia toisin?

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uupunut. En usko että noilla tilastoilla on kyse kympin tytöistä, joita kuitenkin on hyvin marginaalinen määrä. Ihan kasin tyttö minäkin. Hoidan hommani hyvin ja tunnollisesti, mutta täydellisyyteen en pyri.

Uuvuin yksinkertaisesti surkean johtamisen vuoksi ja siksi että kaikkea oli liikaa. Liikaa työtä, liian vähän työntekijöitä, liian kiire ja olimme aina myöhässä tilauksissa. Miehet kyykyttivät naistyöntekijöitä patriarkaalinen johtaja etulinjassa, vaikka kyllä joku herkempi mieskin uupui pitkälle sairauslomalle. Kiky pahensi tilannetta ja riitautti yhteisöä entisestään. Joku aiemmin mainitsi ettei naisilla ollut pääsyä parempiin hommiin, sillä hyvävelisysteemi takasi ne miehille. Näin myös täällä.

Yksi päivä menin lääkärille kun oudot fyysiset oireet ei hellittäneet. Hän ymmärsi että ei ollut kyse sairaudesta vaan loppuunpalamisesta. Pitkä saikku ja psykologille. Muistan, miten istuin lääkärin jälkeen puiston penkillä keskellä päivää tunnin, sillä en jaksanut lähteä edes kotiin. mietin siinä, että viimein voin levätä.

Tietysti hetken päästä tilanne oli taas sama, ja ymmärsin etten tule koskaan toipumaan siinä työyhteisössä. Toipuminen otti lopulta muutaman vuoden, mutta luulen että en tule ehkä koskaan palaamaan ennalleen. Epäilen kuormituskykyni laskeneen pysyvästi.

Kysymykseen miksi, vastaan heikko esimiestyöskentely ja huono ilmapiiri. Näin totesi myös psykologi. Toki äitiys rinnalla kuormitti paljon lisää, mutta lopulta lapset kuitenkin myös antavat niin paljon että ilman heitä olisin ehkä ollut tuossa pisteessä jo aiemmin.

Uskon, että tämä on melko tavallinen tarina uupumuksesta. Ei siihen tarvita täydellisyyden tavoittelua. Terveystalo ei ehkä halua yrityksille työterveyttä tarjoavana tahona kertoa, että työelämä on muuttunut monissa paikoissa kestämättömäksi, ja työpaikan huono henki ja kiusaaminen tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Johan asiakasyritykset kaikkoaisi.

Mitä tarkoitat patriarkaatilla?

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uupunut. En usko että noilla tilastoilla on kyse kympin tytöistä, joita kuitenkin on hyvin marginaalinen määrä. Ihan kasin tyttö minäkin. Hoidan hommani hyvin ja tunnollisesti, mutta täydellisyyteen en pyri.

Uuvuin yksinkertaisesti surkean johtamisen vuoksi ja siksi että kaikkea oli liikaa. Liikaa työtä, liian vähän työntekijöitä, liian kiire ja olimme aina myöhässä tilauksissa. Miehet kyykyttivät naistyöntekijöitä patriarkaalinen johtaja etulinjassa, vaikka kyllä joku herkempi mieskin uupui pitkälle sairauslomalle. Kiky pahensi tilannetta ja riitautti yhteisöä entisestään. Joku aiemmin mainitsi ettei naisilla ollut pääsyä parempiin hommiin, sillä hyvävelisysteemi takasi ne miehille. Näin myös täällä.

Yksi päivä menin lääkärille kun oudot fyysiset oireet ei hellittäneet. Hän ymmärsi että ei ollut kyse sairaudesta vaan loppuunpalamisesta. Pitkä saikku ja psykologille. Muistan, miten istuin lääkärin jälkeen puiston penkillä keskellä päivää tunnin, sillä en jaksanut lähteä edes kotiin. mietin siinä, että viimein voin levätä.

Tietysti hetken päästä tilanne oli taas sama, ja ymmärsin etten tule koskaan toipumaan siinä työyhteisössä. Toipuminen otti lopulta muutaman vuoden, mutta luulen että en tule ehkä koskaan palaamaan ennalleen. Epäilen kuormituskykyni laskeneen pysyvästi.

Kysymykseen miksi, vastaan heikko esimiestyöskentely ja huono ilmapiiri. Näin totesi myös psykologi. Toki äitiys rinnalla kuormitti paljon lisää, mutta lopulta lapset kuitenkin myös antavat niin paljon että ilman heitä olisin ehkä ollut tuossa pisteessä jo aiemmin.

Uskon, että tämä on melko tavallinen tarina uupumuksesta. Ei siihen tarvita täydellisyyden tavoittelua. Terveystalo ei ehkä halua yrityksille työterveyttä tarjoavana tahona kertoa, että työelämä on muuttunut monissa paikoissa kestämättömäksi, ja työpaikan huono henki ja kiusaaminen tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Johan asiakasyritykset kaikkoaisi.

Surullista kuultavaa. Millaisessa paikassa olit töissä? Oletko päässyt jaloillesi niin, että olet löytänyt uutta mielekästä työtä?

Kyllä se suurin syyllinen siihen työuupumukseen löytyy yleensä sieltä peilistä. Kaikella kunnioituksella en tarkoita syyllistää, mutta ihmisen oma mieli tahtoo rakentaa sellaiset tavoitteet joista on mahdoton suoriutua. Ne kun yhdistää reaalimaailman raadollisiin tapahtumiin on itsesyyllistämiseen sortuvan helppo murskaantua kasaantuvien paineiden alla.

Ihmisen on opittava sanomaan itselleen EI. Sinun ei tarvitse suoriutua x määrästä tehtäviä 110 prosentin täydellisyysprosentilla. Jotkut asiat voi siirtää ja joidenkin edessä on vaan sanottava ei käy. Useimmiten työssään uupuu sellaiset ihmiset jotka eivät osaa/pysty ajattelemaan elämää yhden työpaikan jälkeen. Eli siitä työpaikasta tulee elämää suurempi kuormittaja.

Itse ymmärsin saatuani ensimmäisen kerran potkut yt-rumpassa että potkut tai irtisanoutuminen ei kaada maailmaa ja että on lakattava olemasta itselleen se kaikkein armottomin ruoskija. Maailmaan mahtuu ääliöitä, idiootteja ja muita mulkkuja mutta itselleen ei kannata olla aina mulkku, muutoin todellakin uupuu.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Se handicappi vaan pahenee kun tulee ikää.

Työkaveri lähti opiskelemaan rakennusmestariksi kun heistä väitetään niin kovasti olevan pulaa. Ajatteli saavansa turvatumman työn ja pääsevänsä pätkätyökierteestä. Aiemmalta koulutukseltaan hän on sähköpuolen insinööri.

Ainakaan vielä ei näytä hänen työlleen olevan hirveästi tarvetta. Ei ole päässyt tekemään edes ilmaisia harjoitteluita. Yhdelle rakennustyömaalle pääsi pariksi viikoksi siivoojaksi. Sen lähemmäs rakennusmestarin työtä ei ole päässyt.

Mielenkiintoista, että EK:n edustaja vasta viime viikolla kertoi että rakennusalalla on huutava pula työntekijöistä joita on voitava tuoda ulkomailta. Totta on, että perinteiselle miehiselle aloille ”tytöt” eivät monessa paikkaa ole edelleenkään tervetulleita vaikka heitä olisi vapaana pilvin pimein. Jos sisään sattuu pääsemään, voi olla melko varma että henkinen sortaminen alkaa. Katson kuitenkin tulevaan positiivisesti. Eduskuntavaaleissa nuoret naiset jyräsivät vanhempien miesten edelle. Työelämässä tulee tapahtumaan muutos.

Olet melko varma? Toivottavasti saamme naisia esim rakennusalalle jos kerran ovat niin hyviä. Toivottavasti naiset perustaisivat omia yrityksiä miesvaltaisille aloille, miksi näitä ei ole? Lisäksi nämä nuoret naiset ovat etunenässä ilmastonmuutoksella ratsastajia, eikä siinä mitään, mutta heidän keinonsa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat huonoja ja tehottomia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uupunut. En usko että noilla tilastoilla on kyse kympin tytöistä, joita kuitenkin on hyvin marginaalinen määrä. Ihan kasin tyttö minäkin. Hoidan hommani hyvin ja tunnollisesti, mutta täydellisyyteen en pyri.

Uuvuin yksinkertaisesti surkean johtamisen vuoksi ja siksi että kaikkea oli liikaa. Liikaa työtä, liian vähän työntekijöitä, liian kiire ja olimme aina myöhässä tilauksissa. Miehet kyykyttivät naistyöntekijöitä patriarkaalinen johtaja etulinjassa, vaikka kyllä joku herkempi mieskin uupui pitkälle sairauslomalle. Kiky pahensi tilannetta ja riitautti yhteisöä entisestään. Joku aiemmin mainitsi ettei naisilla ollut pääsyä parempiin hommiin, sillä hyvävelisysteemi takasi ne miehille. Näin myös täällä.

Yksi päivä menin lääkärille kun oudot fyysiset oireet ei hellittäneet. Hän ymmärsi että ei ollut kyse sairaudesta vaan loppuunpalamisesta. Pitkä saikku ja psykologille. Muistan, miten istuin lääkärin jälkeen puiston penkillä keskellä päivää tunnin, sillä en jaksanut lähteä edes kotiin. mietin siinä, että viimein voin levätä.

Tietysti hetken päästä tilanne oli taas sama, ja ymmärsin etten tule koskaan toipumaan siinä työyhteisössä. Toipuminen otti lopulta muutaman vuoden, mutta luulen että en tule ehkä koskaan palaamaan ennalleen. Epäilen kuormituskykyni laskeneen pysyvästi.

Kysymykseen miksi, vastaan heikko esimiestyöskentely ja huono ilmapiiri. Näin totesi myös psykologi. Toki äitiys rinnalla kuormitti paljon lisää, mutta lopulta lapset kuitenkin myös antavat niin paljon että ilman heitä olisin ehkä ollut tuossa pisteessä jo aiemmin.

Uskon, että tämä on melko tavallinen tarina uupumuksesta. Ei siihen tarvita täydellisyyden tavoittelua. Terveystalo ei ehkä halua yrityksille työterveyttä tarjoavana tahona kertoa, että työelämä on muuttunut monissa paikoissa kestämättömäksi, ja työpaikan huono henki ja kiusaaminen tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Johan asiakasyritykset kaikkoaisi.

Melko tavallinen tarina on kyseessä. Syytellään muita.

Uupuu, uupuu.

Kaikki pitäis saada, vaikkei sitten jaksaiskaan.

Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä, että tähtään tyttäreni 8 oppilaaksi ja olemaan siihen tyytyväinen. Muistutan jatkuvasti, että huiput palaavat loppuun nopeammin ja luovat itselleen turhia paineita. Näin minullekkin opetettiin, riittää, että pääsee seuraavalle tasolle, eikä se vaadi koulussa huippuarvosanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi uupunut. En usko että noilla tilastoilla on kyse kympin tytöistä, joita kuitenkin on hyvin marginaalinen määrä. Ihan kasin tyttö minäkin. Hoidan hommani hyvin ja tunnollisesti, mutta täydellisyyteen en pyri.

Uuvuin yksinkertaisesti surkean johtamisen vuoksi ja siksi että kaikkea oli liikaa. Liikaa työtä, liian vähän työntekijöitä, liian kiire ja olimme aina myöhässä tilauksissa. Miehet kyykyttivät naistyöntekijöitä patriarkaalinen johtaja etulinjassa, vaikka kyllä joku herkempi mieskin uupui pitkälle sairauslomalle. Kiky pahensi tilannetta ja riitautti yhteisöä entisestään. Joku aiemmin mainitsi ettei naisilla ollut pääsyä parempiin hommiin, sillä hyvävelisysteemi takasi ne miehille. Näin myös täällä.

Yksi päivä menin lääkärille kun oudot fyysiset oireet ei hellittäneet. Hän ymmärsi että ei ollut kyse sairaudesta vaan loppuunpalamisesta. Pitkä saikku ja psykologille. Muistan, miten istuin lääkärin jälkeen puiston penkillä keskellä päivää tunnin, sillä en jaksanut lähteä edes kotiin. mietin siinä, että viimein voin levätä.

Tietysti hetken päästä tilanne oli taas sama, ja ymmärsin etten tule koskaan toipumaan siinä työyhteisössä. Toipuminen otti lopulta muutaman vuoden, mutta luulen että en tule ehkä koskaan palaamaan ennalleen. Epäilen kuormituskykyni laskeneen pysyvästi.

Kysymykseen miksi, vastaan heikko esimiestyöskentely ja huono ilmapiiri. Näin totesi myös psykologi. Toki äitiys rinnalla kuormitti paljon lisää, mutta lopulta lapset kuitenkin myös antavat niin paljon että ilman heitä olisin ehkä ollut tuossa pisteessä jo aiemmin.

Uskon, että tämä on melko tavallinen tarina uupumuksesta. Ei siihen tarvita täydellisyyden tavoittelua. Terveystalo ei ehkä halua yrityksille työterveyttä tarjoavana tahona kertoa, että työelämä on muuttunut monissa paikoissa kestämättömäksi, ja työpaikan huono henki ja kiusaaminen tulevat yhteiskunnalle tavattoman kalliiksi. Johan asiakasyritykset kaikkoaisi.

Surullista kuultavaa. Millaisessa paikassa olit töissä? Oletko päässyt jaloillesi niin, että olet löytänyt uutta mielekästä työtä?

Pääsin jaloilleni ja uuteen työpaikkaan, jossa on hyvä ilmapiiri ja mukava tehdä töitä. Jäljet on silti jääneet.

Moni ehdottaa uutta työpaikkaa ratkaisuksi ongelmaan. Se onkin usein ainoa todellinen ratkaisu. Siinä uupumuksen ytimessä on kovin vaikea lähteä etsimään työpaikkaa. Työpaikkoja on vähän, kilpailu on kovaa, eikä sillä kohtaa pysty antamaan parastaan haastatteluissa.

En suostu ottamaan täysin syytä niskoilleni uupumuksesta. Työ ja asiakkaat olivat mukavia. Osaan priorisoida eikä suurikaan määrä työtä uuvuta siten kuin huono ilmapiiri ja jatkuva ihmisten jalkoihin polkeminen. En ollut ainoa joka tämän koki, en ollut ainoa joka joutui saikulle tai irtisanoutui, enkä ainut joka koki että työhönsä kouluttamattomat pomot olivat erittäin heikkoja esimiestyössä. Esimerkiksi ihmiselle huutaminen oli arkipäivää.

Kun tuon on kerran käynyt läpi, ei tule tapahtumaan toiste.

Vaadi mielummin tytöltäsi asennetta, ettei ole piika kotona. Esimerkki lähtee sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä, että tähtään tyttäreni 8 oppilaaksi ja olemaan siihen tyytyväinen. Muistutan jatkuvasti, että huiput palaavat loppuun nopeammin ja luovat itselleen turhia paineita. Näin minullekkin opetettiin, riittää, että pääsee seuraavalle tasolle, eikä se vaadi koulussa huippuarvosanoja.

Tätä oppia ei taida monikaan palstaäiti kuitenkaan viedä eteenpäin. Täällä pääkaupunkiseutulaisäidit ovat itse burn outin partaalla metatöistään joissa suuri stressi juuri lasten koulunkäynti, miten saada tarpeeksi hyviä numeroita jo paruskoulusta lähtien ettei se yliopistopaikka kilpaillulla alalla Helsingin korkeakouluissa jää haaveeksi. Ja kaikki muu paitsi tuo olisi pettymys. Monesti olen noita ketjuja lukiessa miettinyt juuri sitä lastia mikä lasten kannettavaksi laitetaan. Joskus kysynytkin, että entä jos lapsi haluaa jotain muuta kuin mitä äiti hänelle haluaa, nuo kysymykset on aina ohitettu. Sen oman uupumisensa siirtää helposti lapsilleen.

Ei ole tarpeeksi aikaa? Lopeta somen seuraaminen, niin johan löytyy lisää aikaa!

Ahdistaa muihin vertailu? Lopeta somen seuraaminen, niin eipä täydy vertailla muihin!

Ei ole rahaa? Lopeta turha kulutus, niin johan löytyy rahaa!

Kotityöt vie aikaa? Jos on rahaa, osta kotipalveluita. Tee elämästäsi vähän helpompi. Kaikkea ei täydy tehdä niin viimeisen päälle. Riittää että siivous on sinne päin. Kotisi ei täydy näyttää siltä kuin se olisi sisustuslehdestä (kenenkään koti ei näytä). Kunhan torakat ei juokse nurkissa, kotisi on riittävän siisti.

Työelämässä olen pärjännyt parikymmentä vuotta yksinkertaisella periaatteella: työn teen sen verran hyvin, että en menetä työpaikkaani. Sen enempää en vaadi itseltäni. 

Enkä ole menettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vaadi mielummin tytöltäsi asennetta, ettei ole piika kotona. Esimerkki lähtee sinusta.

Kaiken muun ohella yritän myös pyrkiä tähän. Että olisin esimerkkinä tytölle, ettei hänen enää tarvitsisi uupua. Mutta vaihtoehtona on saastainen koti tai ikuiset riidat kotitöistä jne. Miksi naisten pitää hoitaa kaiken lisäksi tämä tasa-arvokin ja miesten ei tarvii kuin odottaa että se tapahtuu. Kyllä sen esimerkin pitäisi lähteä myös miehestä, molemmista vanhemmista.

Ja sitten jo vastaus siihen, mitä väitetään seuraavaksi: Kyllä mulle kelpaa miehen tekemät kotityöt ja ruoat. En ole turhan tarkka nipottaja. Antaisin sen tehdä ja hoitaa. Mutta koskaan ei ole siivottu, ei ruokia laitettu, ei mitään, kun tulen töistä.

Ajattelisin, että työssä uupuminen on yhdistelmä ulkoisia paineita ja omaan persoonaan liittyviä tekijöitä. Siksi kaikki eivät uuvu huonoissakaan työyhteisöissä ja kiireessä, mutta jotkut voivat uupua melkein missä tahansa. Koko syytä ei kuitenkaan voi laittaa ihmisen persoonalle, tietenkään.