Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Jos miehet ovat useimmin tyytyväisiä olotilaansa, johtuu se patriarkaatin miehille suomasta curlingista. Lakaistaan pois esteitä miesten menestymisen, tai palkitsemisen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa työelämä ja sen kulttuuri on nykyään liian vaikeaa, raskasta, vaativaa ja kilpailtua. Kukaan ei jaksa, paitsi onnekkaat. Naiset uupuu ja miehet ei hoida osuuttaan tai nollaavat vkl kaljoilla. Ja sinnitellään vaan. Harvassa työpaikassa on mukava yhteishenki tai ettei tarvitse tehdä verenpaine koholla.

Ohi aiheen, voiko sukupuolenvaihtajien kokemus selittyä sillä että heitä nimenomaan sen vuoksi on kohdeltu ikävämmin? Onhan ihmiset syrjiviä. Ja minä naisena olen huomannut että jotkut naiset ei väistä, vaikka itse väistän niin silti kävelevät päin. He eivät ehkä idiootteja väistä, mutta minä väistän ;)

Ei tuntemattomasta miehestä/naisesta näe ensisilmäyksellä, että ovat joskus olleet toisen sukupuolen kehossa. Otsassa ei lue, että "olen korjannut sukupuoleni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Tämä oli kyllä silkkaa sontaa. Näitä kokemuksia on raportoitu laajasti, mutta kaikki onkin vain subjektiivisen, vääristyneen mielen tuottamaa harhaa, joka aina jostain syystä vain menee juuri näin päin? Tai että miehenä se sama ihminen vain oli pätevämpi ja hauskempi? Aiheesta tehdyt tutkimuksetkin lienevät vain mielensisäisen tilan harhoja?

Ulostit kyllä päivän mansplainauksen.

Näitä oikeita tutkimuksia voi linkittää tänne. Ylen jutussa oli kyse yhden henkilön kokemusmaailmasta, jolle annettiin yllättävän paljon arvoa, johtuen varmaan osittain näyttelijä-statuksesta. Äläkä käytä tuollaista ideologisesti värittynyttä kieltä tai minäkin alan puhumaan marxilaisittain.

Ehkä viitsin linkitellä sitten, kun sinä olet ensin linkittänyt nuo "psykologiassa todetut faktasi". Naisten ja transsukupuolisten (lukuisat ja samanlaisina toistuvat) kokemukset ovat subjektiivista vääristyneisyyttä, mutta kun sinä sanot jotakin niin se on fakta?

Sen kun puhut marxilaisittain jos se sinua huvittaa.

https://www.verywellmind.com/what-is-selective-attention-2795022

Tuossa perusjuttuja valikoivasta huomiosta, ole hyvä. Liittyy kehityspsykaan ja samalta sivulta voit lukea enemmän kohnitiivisesta mielen toiminnasta. Myös Piaget ja Vygotsky on kovia sanoja tässä. Sinun vuorosi?

Pitäisiköhän naisia buustata vielä enemmän heidän sukupuolensa perusteella? Mediakin voisi vielä enemmän korostaa naiseutta, kehonpositiivisuutta. Läs.ki nainenkin on muodokas, mutta mies on vaan läs.ki. Naisten tapa uskoa kaikkeen on erikoinen, on horoskooppia, hopeavesiä, rokottamattomuutta, ilmastoahdistusta, tunteitakin pidetään universaaleina totuuksina. Sitten vielä keskinäinen kilpailu. Ei ihme että polla pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Tämä! Useimmille naisille subjektiivinen minäkokemus on sama kuin tieto, minkä pitäisi olla edes jollain tasolla objektiivista. :-) mutta kun minä henkilökohtaisesti koen tämän näin niin tietenkin kaikki muutkin ja se on fakta.

Tämä on myös syy noille mt-häiriöille. Koetaan että ansaitaan enemmän, mutta tätä ei pystytä mitenkään perustelemaan, muuta kuin "mustatuntuu" argumentein. Muutenkin oman huonon käytöksen oikeuttaminen temperamentillä, hormoneilla, tunteilla on naurettavaa, mutta tavattoman yleistä.

Ai nyt naiseus on itsessään joku mielenhäiriö? Kylläpä nyt puskee sitä miesselitystä. Et malta olla hiljaa ja olla suoltamatta harhaista roskaa asioista, joista et tiedä yhtään mitään, ethän?

Ketjussa esitetyt ongelmathan tässä vain tulet todistaneeksi.

On se kummaa kun naisilla on rankkaa vaikka ukot siivoaa ja tekee ruuat.

Pitää jättää iltajumppia vähemmälle ja löysentää pipoa,että jaksaa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet ovat useimmin tyytyväisiä olotilaansa, johtuu se patriarkaatin miehille suomasta curlingista. Lakaistaan pois esteitä miesten menestymisen, tai palkitsemisen tieltä.

Mitä tarkoitat patriarkaatilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Psykologiassa tutkittu fakta, että ihminen kiinnittää huomionsa asioihin, mitkä hän kokee tukevan omaa kokemusmaailmaansa. Esimerkiksi naisella on kokemus yhteiskunnasta miehiä suosivana-> hän vaihtaa sukupuolensa-> hän alkaa näkemään näitä " miesten etuuksia" ympärillään. Vaikka todellisuudessa voi olla, että hän miehenä uskalsi enemmän laukoa vitsejä julkisesti, jolloin niille myös naurettiin enemmän. Tai kyse voi olla sattumasta ( oikeanlainen yleisö jne). Myös tuo uskominen on aika subjektiivinen kokemus, mihin liittyy omat mielensisäiset tilat ja uskomukset.

Tämä! Useimmille naisille subjektiivinen minäkokemus on sama kuin tieto, minkä pitäisi olla edes jollain tasolla objektiivista. :-) mutta kun minä henkilökohtaisesti koen tämän näin niin tietenkin kaikki muutkin ja se on fakta.

Tämä on myös syy noille mt-häiriöille. Koetaan että ansaitaan enemmän, mutta tätä ei pystytä mitenkään perustelemaan, muuta kuin "mustatuntuu" argumentein. Muutenkin oman huonon käytöksen oikeuttaminen temperamentillä, hormoneilla, tunteilla on naurettavaa, mutta tavattoman yleistä.

Ai nyt naiseus on itsessään joku mielenhäiriö? Kylläpä nyt puskee sitä miesselitystä. Et malta olla hiljaa ja olla suoltamatta harhaista roskaa asioista, joista et tiedä yhtään mitään, ethän?

Ketjussa esitetyt ongelmathan tässä vain tulet todistaneeksi.

Missä noin on sanottu? Aaa, sinä sanoit tuon, en minä.

Oppinu elämänarvella,että onnettomampia ovat ihmiset joilla paljon velkaa= liikaa töitä.

Paljon onnellisempi ihminen jolle riittää ruoka ja katto päälle.

Jos haluat päteä ja stressata siitä syystä että haluat musta-valkea-harmaa laatikkotalon niin se on ihan oma syysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.

Kaikki eivät pääse muualle. Itselläkin opiskelemaan pääsy todella vaikeaa yleensäkin. Sen vuoksi en aina syyllistäisi ihmistä valinnoistaan. Omat vanhempani ovat todellakin raskaissa "amistöissä" olleet koko ikänsä ja ovat aina toivoneet minulle parempaa, mutta eivät he silti minua sinne kouluun voi saada, vaikka toivoisivat kuinka. Jos minun "järkeni" ei sinne riitä ja todistus niin olen itsekin siellä amisalalla tai muulla "huonolla" sitten. Kun sinne hyville aloille on moni muukin pyrkimässä ja ei aina ole helppoa päästä. Amisalat monesti todella raskaita ja itse on todellakaan tunne montaa, joka viihtyisi työssään. Onhan sielläkin sitten niitä mukavempiakin aloja, mutta nämä eivät taas välttämättä työllistä. Itsekin meinasin lähteä puutarha-alalle, mutta sitten ajattelen kuinka vähän työpaikkoja siellä on ja pieni palkka. Lisäksi paljon ulkomaalaisia töissä. En tiedä oliko todellakaan mikään hyvä valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.

Kaikki eivät pääse muualle. Itselläkin opiskelemaan pääsy todella vaikeaa yleensäkin. Sen vuoksi en aina syyllistäisi ihmistä valinnoistaan. Omat vanhempani ovat todellakin raskaissa "amistöissä" olleet koko ikänsä ja ovat aina toivoneet minulle parempaa, mutta eivät he silti minua sinne kouluun voi saada, vaikka toivoisivat kuinka. Jos minun "järkeni" ei sinne riitä ja todistus niin olen itsekin siellä amisalalla tai muulla "huonolla" sitten. Kun sinne hyville aloille on moni muukin pyrkimässä ja ei aina ole helppoa päästä. Amisalat monesti todella raskaita ja itse on todellakaan tunne montaa, joka viihtyisi työssään. Onhan sielläkin sitten niitä mukavempiakin aloja, mutta nämä eivät taas välttämättä työllistä. Itsekin meinasin lähteä puutarha-alalle, mutta sitten ajattelen kuinka vähän työpaikkoja siellä on ja pieni palkka. Lisäksi paljon ulkomaalaisia töissä. En tiedä oliko todellakaan mikään hyvä valinta. 

No miksi miehet sitten hakeutuvat eri aloille?

Kuulostaapa oudolta, koska kenenkään elämä ei ole yhtä ratkiriemukasta ja huoletonta kuin nuoren länsimaisen naisen. Parisuhdemarkkinatkin ovat kuin karkkikauppa, josta voi valita parhaat päältä maisteltaviksi ja heittää sitten takaisin kasvamaan.

Musta pahinta ei ollut edes se, kun tein kolmea työtä samanaikaisesti ja opiskelin, sekä sinkkuna tietenkin hoidin itseni, kotini ja lemmikkini siinä samalla. Eniten mielenterveys alkoi napsumaan, kun olin samassa yrityksessä töissä kolme vuotta, ja tämän kolmen vuoden aikana minulla ehti olla neljä esimiestä ja neljä toimipisteen vaihtoa, joissa jokaisessa tuntini pudotettiin puoleen siitä, mitä ne olivat (taloudellinen epävarmuus) ja jouduin ensin tekemään kaikkeni, jotta kelpaisin (epätäydellisyys; parissa kohtaa luulin ihan aidosti, että uusi esimies, joka on minut "vaivoikseen saanut" vihaa minua). Yhdellä esimiehellä muut työntekijät olivat omia kavereita, joten arvata saattaa kuka joutui jatkuvan henkisen kampituksen kohteeksi.

Viimeinen niitti oli viimeinen toimipisteen vaihto, kun ymmärsin, että mitään etenemismahdollisuuksia ei ole eikä tule, vaan tämä maton alta vetäminen olisi jatkunut maailman tappiin saakka jos en lähde menemään. Olin myös aiemmin sopinut matkaa varten pari palkatonta vapaata (täysin tuntieni puitteissa) edeltävän esimieheni kanssa, ja kun ilmoitin näistä uudessa toimipaikassa sain luvattomasta poissaolosta kirjallisen varoituksen ennakkoon? Entinen esimies oli ollut autuaan tietämätön koko asiasta, kun yllättäen olikin aiemmin ylittänyt valtuutensa luvatessaan vapaat minulle? Että semmoista.

Tuli kiire pois tuosta työpaikkakiusaamispuljusta, ja otin vastaan ensimmäisen työn mitä tarjottiin. Nyt kun alan olla jaloillani tuon aiemman ajanjakson jälkeen, on aika jälleen etsiä omia kiinnostuksenkohteita ja koulutusta vastaavaa työtä... Eli lapsihaaveet sikseen, koska niitä nyt ei vie ehdi tai voi tilanteen pakosta hankkia. Kello käy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.

Kaikki eivät pääse muualle. Itselläkin opiskelemaan pääsy todella vaikeaa yleensäkin. Sen vuoksi en aina syyllistäisi ihmistä valinnoistaan. Omat vanhempani ovat todellakin raskaissa "amistöissä" olleet koko ikänsä ja ovat aina toivoneet minulle parempaa, mutta eivät he silti minua sinne kouluun voi saada, vaikka toivoisivat kuinka. Jos minun "järkeni" ei sinne riitä ja todistus niin olen itsekin siellä amisalalla tai muulla "huonolla" sitten. Kun sinne hyville aloille on moni muukin pyrkimässä ja ei aina ole helppoa päästä. Amisalat monesti todella raskaita ja itse on todellakaan tunne montaa, joka viihtyisi työssään. Onhan sielläkin sitten niitä mukavempiakin aloja, mutta nämä eivät taas välttämättä työllistä. Itsekin meinasin lähteä puutarha-alalle, mutta sitten ajattelen kuinka vähän työpaikkoja siellä on ja pieni palkka. Lisäksi paljon ulkomaalaisia töissä. En tiedä oliko todellakaan mikään hyvä valinta. 

Puutarha-alan lähtöpaikka on jotain 7,38. Kannattaa vielä harkita.

Vierailija kirjoitti:

Testosteroni lisää itsevarmuutta, minkä vuoksi miehet todennäköisesti oireilevat vähemmän mielenterveydellisesti tai ainakaan eivät saikuta yhtä helpolla kuin naiset.

Naiset hakevat ongelmiinsa hoitoa ja miehet ei. Tästä syystä miehet kuolevat nuorempana kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Millä tavalla sinun pitää jatkuvasti näyttää pätevyytesi? Onko sinulla kunnon todisteitä tälle väitteelle? Niin oikeita, ei mitään luuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tosin niin on Suomikin ja täällä tehdään aika paljon itsem*rhia myös. Olen tuntenut monta sellaista, jotka eivät enää jaksaneet. Yksi mies "lähti", kun opinnot eivät sujuneet niin hyvin ja tuli muita ongelmia. Toinen mies sanoin. Sitten eräs tyttö heti lukion päättymisen jälkeen. Itsellä myös välillä synkkiä ajatuksia, mutta yritän aina mennä päivä kerrallaan. Joku kirjoitta siitä, että on silti päässyt elämässään eteenpäin, vaikka huomommat paperit lukiosta ja että ne "kympin tytöt" itse vaativat itseltään liikaa. Tämä varmaan totta, mutta itse olen taas paljon kärsinyt aika huonoista arvosanoistani ja opiskelemaan pääsy ollut vaikeaa ja nyt vielä haku-uudistus tuo lisää tätä "paperien tuijottelua" ja niinpä sellaisten kuten minun jolla jotkin aineet hyviä ja toiset huomompia on vaikeaa enää päästä opiskelemaan. Tämä on oikeasti yksi stressaavimmista asioista elämässä tällä hetkellä. Tuntuu etten pääse edes alkuun. Tosin sitten kun yhden askeleen pääsee eteenpäin eli vimein sinne yliopistoon ( jos ikinä pääsen) tulee varmaan uudet haasteet ja pitäisi lopuksi vielä työelämään päästä. Uskon, että monet jäävät jotenkin matkan varrelle ja eivät enää edes jaksa. Työttömyyttä olen paljon myös todistanut lähipiirissä ja äitinikin oli pitkään työtön. Tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tehneet pätkätöitä todella pitkään ja paljastavat kuinka "vanhana" vasta ovat saaneet sen vakituisen paikan. Itse olen myös todella huolissani elämästäni muutenkin.

Paljon tietenkin oma asenne vaikuttaa, mutta uskon etteivät kaikki todellakaan vaadi liikoja vaan haluaisivat vaan sen "hyvän" ja vakaan elämän, ettei tarvisi aina miettiä ja stressata työstä tai rahatilanteesta yms. Omassa tilanteessa on ollut pakko olla reilu itseäni kohtaan ja antaa välillä vähän periksi, mutta samalla tunnen pienen pistin siitä etten ole jaksanut, pystynyt tai onnistunut elämässäni niin hyvin kuin muut ja olen auttamatta jäljessä. Ei se silti tarkoita, että olisin huono tai tyhmä ihminen, mutta kyllä se tietyn leiman antaa, että olen yhteiskunnan silmissä heikompi ja usein jo muut ihmiset antavat helposti sen määritelmän. Jotkut eivät ymmärrä sitä, että kaikilla ei vaan mene jotkut jutut ihan nappiin ja helposti saa arvosteluja. Sinänsä uskon, että naiset saattavat olla kriittisempiä itseään kohtaan sekä juuri se työekämän tasa-arvo ei toteudu ja naisvaltaisilla aloilla usein huono palkkaus ja muutenkin raskas työ. Lisäksi tähän vielä se perhe-elämä mukaan luettuna. Itse olen siis myös nainen. 

Miksi sitten hakeudutaan niille huonosti palkatuille aloille? Eihän tuossa ole järkeä, ensin kouluttautua ja sitten valittaa. Minä olen matalapalkatti mies, enkä koe että olisin yhtään muita huonompi. Pidän työstäni ja olen tyytyväinen elämääni. Työelämän tasa-arvo toteutuu vallan hyvin, samasta työstä saa samn palkan. Työehtosopimuksista voit lukea. Miehet tekevät enemmän töitä. Miehet ovat yliedustettuina vaarallisissa töissä ja näistä pitäisi maksaa vielä enemmän jos tilastoja tarkastellaan.

Että tämmöinen tällä kertaa.

Minä opiskelin hyvin palkatulle "miesten alalle". Arvaatkos onko riittänyt hyvin palkattuja töitä? Eipä ole, ei.

Opinnoissaan huonosti menestyneet miehet kyllä porskuttavat. Menestyivät huonosti kun eivät ymmärtäneet edes perusasioita kunnolla. Mutta työpaikossa onkin tärkeintä että on oikeat vehkeet jalkovälissä. Osaaminen ei ole yhtä tärkeää.

Ainoat alallani menestyneet naiset ovat hyvin maskuliinisia. Eivätkä hekään osaamiseensa nähden mitenkään hyvin ole menestyneet. Miehet menevät edelle heikommalla osaamisella.

Ei se opiskelu hirveästi auta kun kikkeli puuttuu.