Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suurin syyllinen siihen työuupumukseen löytyy yleensä sieltä peilistä. Kaikella kunnioituksella en tarkoita syyllistää, mutta ihmisen oma mieli tahtoo rakentaa sellaiset tavoitteet joista on mahdoton suoriutua. Ne kun yhdistää reaalimaailman raadollisiin tapahtumiin on itsesyyllistämiseen sortuvan helppo murskaantua kasaantuvien paineiden alla.

Ihmisen on opittava sanomaan itselleen EI. Sinun ei tarvitse suoriutua x määrästä tehtäviä 110 prosentin täydellisyysprosentilla. Jotkut asiat voi siirtää ja joidenkin edessä on vaan sanottava ei käy. Useimmiten työssään uupuu sellaiset ihmiset jotka eivät osaa/pysty ajattelemaan elämää yhden työpaikan jälkeen. Eli siitä työpaikasta tulee elämää suurempi kuormittaja.

Itse ymmärsin saatuani ensimmäisen kerran potkut yt-rumpassa että potkut tai irtisanoutuminen ei kaada maailmaa ja että on lakattava olemasta itselleen se kaikkein armottomin ruoskija. Maailmaan mahtuu ääliöitä, idiootteja ja muita mulkkuja mutta itselleen ei kannata olla aina mulkku, muutoin todellakin uupuu.

Mies

Itse ainakin ajattelen toisin, koska jokainen ei voi vaikuttaa siihen mikä rasittaa ja mikä ei. Toiset ovat herkempiä ja sille ei tavallaan voi mitään ja uskon, että kaikilla ihmisillä on jokin raja minkä ylitettyään ihminen ei enää jaksa. Uskon, ettei ihmisellä ole aina vaihtoehtoa se, että ei ota mistään itseensä, koska joillekin vaan tulee liikaa vastaonkäymisiä ja senkin vuoksi on luonnollista, että uupuu. Minullekin on moni sanonut, että ei kannata pahoittaa mieltään jostain asiasta yms, mutta ihmiset ovat erilaisia ja itse en aina pysty suhtautumaan hyvin esim toisen huonoon käytökseen itseäni kohtaan. En silti tarkoita, että todellakaan "kohtelisin itseäni huonosti", mutta tähän elämään vaikuttaa niin moni asia ja en vaan voi päättää niin, että nyt en anna minkään vaikuttaa.

Joskus se raja vaan menee yli ja sen vuoksi oikeasti en pidä siitä jos jotkut ovat sellaisia, jotka syyllistävät niitä "herkempiä" ihmisiä sillä jokainen on yksilö ja vaikka ei laittaisikaan itselleen niin paljon vaatimuksia niin tämä maailma kyllä laittaa ja yhteiskunta ja monien on pakko joustaa työssään ja tehdä samalla itsellään huonoja valintoja, että saa esim pitää työnsä ja on rahaa. Monilla on myös perhe  tai velkaa yms ja sen vuoksi irtisanomisilla vaikutusta monen elämään ja senkään takia ei aina voi olla huoleton ja miettiä vaan omaa elämäänsä.

Kirjoitat myös, että täytyy sanoa vastaan ja kieltäytyä esim liiasta työmäärästä. Tämäkään ei silti aina ole mahdollista. Meidänkin työpaikalla lähes kaikki ovat sanoneet, että liikaa töitä ja ylityöt siihen päällä. Silti tämä ei auta mitään ja yksi sai nuori potkut sen takia, ettei ollut suostunut ylitöihin ja muutenkin valitti liikaa vuoroistaan. Sitten me vanhemmat yritämme todella jaksaa ja yksi uupui täysin myöhemmin. En minä silti häntä syyllistä siitä, että jäi sairauslomalle, koska itsekin olen ihan loppu. Meillä harrastetaan vielä sitä, että on yksi vapaa pitkän työpätkän jälkeen. Se ei kyllä riitä ja silti siihen on pakko suostua ja valitus ei ole auttanut mitään.

Minun on silti pidettävä tämä työpaikka, koska olin työtön aiemmin ja samalla olen senverran vanha ihminen, ettei työtä muutenkaan enää helppo löytää. Jollekin nuorelle en toivoisi tällaista työtä monien vuosien ajan. Näiden asioiden vuoksi ihminen ei voi vastustaa ja oikeasti on siinä tilanteessa, että pitää tehdä niitä töitä, kun niitä edes on. Jokainen varmaan haluaisi tehdä elämällään eri juttuja ja on haaveita, mutta ne eivät aina toteudu ja uskon monella olevan aika vähän vaikutusmahdollisuuksia työnsä suhteen. Jollakin tietysti on ja muutenkin hyvä työpaikka. Sitten on paljon huonompia joissa oikeasti monen on kurja olla töissä. En minäkään kävisi enää tuolla, mutta tavallaan pakko. Uskon, että moni tekee töitä ihan sen takia, että täytyy. Eivät ne lottovoittajatkaan yleensä jatka työtään ainakaan missään huonosti palkatussa työssä. Moni varmaan valitsisi samoin jos olisi eri tilanne. En minäkään silti halua syyttää ketään ja uskon, että todella moni asia vaikuttaa. Minulle työ ei silti mitenkään ole mikään elämää suurempi asia ja todellakin käyn siellä nyt ihan pakosta. Uskon, että monilla sama tilanne. Tietenkin tähän voi nyt sanoa, että miksi valitsit "huonon" työn tai työpaikan jne.

Sama kuulkaas koskee meitä yli 40-vuotiaita uranaisia. Liikaa vastuuta, liikaa töitä siksi kun osataan kaikkea mahdollista kun kokemusta riittää, ja painostetaan kohoamaan johtoportaassa ylöspäin. Joudutaan tehdä tuplasti töitä miehiin verrattuna, jotta osoitetaan että olemme varmasti päteviä samalla tasolla. Miehet ylenevät enemmän hyväveliverkoston kautta ja työntävät vastuut ja hommat muille eli naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä patriarkaatissa on hyviäkin puolia.

Kaikista asioista löytyy hyvääkin. Ensin tulisi vain määritellä mitä tuolla patriarkaatilla tarkoitetaan, sillä määritelmiä on monia ja harva edes osaa tuota määritellä, usein tuota käytetään vain leimakirveenä. Olen tässäkin ketjussa kysynyt mitä tuolla tarkoitetaan, mutta vastausta ei koskaan ole kuulunut.

Minä heitin sen ensimmäisen kommentin patriarkaatista kaiken taustalla. Se oli vitsi. Patriarkaattia, siis miehiä syyttelevät tietyt "piirit" epäonnistumisistaan.  Wikipediassahan tuo patriarkaatti on määritelty. Tuskin kelpaa "piirille" (sana, joka saattaa kommentin, tai ketjun poiston).

Itse en ole törmännyt patriarkaattiin missään.

Mutta palataan taas miesten syyttelyyn omista epäonnistumisista.

No nopa vaikeaa. Ei patriarkaati tässä yhteydessä tarkoita mitään sen kummempaa, kuin että miehet ovat yliedustetuina asemissa joissa käytetään valtaa ja tuota valtaa he käyttävät mm. suosimalla muita miehiä. Vai haluatko monimutkaisemman selityksen? Minulla on sellainen hassu tunne, että se saattaisi olla sinun kapasiteetillesi liikaa. 

Keskusteletko usein muiden ihmisten kanssa näin ylimieliseen ja alentuvaan sävyyn? -ohis-

Ei kai kukaan täysjärkinen noiden joka asiaa vähättelevien ja niistä vänkäävien jankkaajasetien kanssa jaksa käydä mitään normaalia keskustelua. -toinen ohis

Vierailija kirjoitti:

Täältä on hyvä taas lukea ihmisten arvuuttelua, syy on tämä ja tuo tai tämä. Monista kommenteista näkee, kuinka kommentin kirjoittaja on tippunut täysin kärryiltä nuorten naisten elämästä.

Voin näin nuorena naisena todeta, että syitä taustalla on lukuisia. Tämä on usean asian kimppu, ei yksin minkään syy (esim. somen, joka täällä nousee useammassa kommentissa pääsyynä esiin).

Yhtenä isona tekijänä on kuitenkin yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Tarkkailkaapa miten vaikka media kirjoittaa. Nuoret lukevat uutisia, monet jo hyvinkin nuoresta. Omaksutaan (valitettavasti itsekin) ympäristöstä ajatusmalleja, jotka ovat kuormittavia.

Ei helpota töissä, etenkin jos olet kiltti ja vaikea sanoa ei. Työkuormaa kasataan aina vain lisää ja lisää. "Nuorenahan sitä jaksaa painaa, levätään sitten haudassa."

Joo ei oltu nuori ikinä!! Te valitat ihan liikaa joka asia on vaa vali vali ja masennus on teijän huijaus ja et pääsee eläkettä saa! Mun puolesta saat eläkettä ei mua kiinosta ja tajuun kun oon äiti mut se valitus!!!!! Nosta jalka ylös ja nouse ylos je mee kauppaan ja hoida sun asiat et ei oo me joka hoitaa ne aina!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu vahvistaa entisestään sitä, että tähtään tyttäreni 8 oppilaaksi ja olemaan siihen tyytyväinen. Muistutan jatkuvasti, että huiput palaavat loppuun nopeammin ja luovat itselleen turhia paineita. Näin minullekkin opetettiin, riittää, että pääsee seuraavalle tasolle, eikä se vaadi koulussa huippuarvosanoja.

Miten sinä tähtäät tytärtäsi mihinkään? Ihan kummallinen ajatus. Vanhemmat antavat tuen lapsille, mutta lapset itse sitten kasvavat omassa yksilöllisessä tahdissaan ja ovat niin hyviä koulussa kuin ovat. Jokaisella omat vahvuutensa. Ja ne vahvuudet voi olla jotain ihan muutakin kuin kouluaineet.

Hyvä kommentti. Juuri tämä osaksi saa naiset palamaan loppuun, että heille on pienestä pitäen opetettu, että he ovat jotain muovailuvahaa, josta jokainen saa luvan kanssa taivuttaa mitä haluaa. Eli jos äiti haluaa tytöstä kympin oppilaan, niin sehän tytöstä tehdään, ja jos kasin, niin tehdään sitten sellainen. Pojista ollaan ehkä huolissaan ja ohjataan, mutta ei yritetäkään muovata tasan jonkun mallin mukaan. Pojat oppivat käyttämään omaa järkeään sen suhteen, mitä haluavat ja millainen suoritus riittää, tytöt odottavat tähtitarroja ohjaajalta maailman tappiin ja katkeroituvat, kun niitä ei tipukaan. En oikein ymmärrä, miksi tämä menee usein näin.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuulkaas koskee meitä yli 40-vuotiaita uranaisia. Liikaa vastuuta, liikaa töitä siksi kun osataan kaikkea mahdollista kun kokemusta riittää, ja painostetaan kohoamaan johtoportaassa ylöspäin. Joudutaan tehdä tuplasti töitä miehiin verrattuna, jotta osoitetaan että olemme varmasti päteviä samalla tasolla. Miehet ylenevät enemmän hyväveliverkoston kautta ja työntävät vastuut ja hommat muille eli naisille.

Downshiftaile. Tuskin potkujakaan saat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Mikä mahtaa olla ala?

Monilla aloilla naisia nostetaan lasihississä väkisin. Naisille rajattuja rekrytointitapahtumia, eksklusiivisia future female leaders -ohjelmia, mediarummutusta, hallituskiintiöitä, julkilausuttua diversiteetin tavoittelua aloilla, joissa naisia on häviävän pieni osa (eli naiset ovat etusijalla rekryissä)...

Minulla on oma yritys, joten olen näistä peleistä kokonaan ulkona, eivätkö ne siten minuun henkilökohtaisesti vaikuta. Siitä huolimatta on selvää, että nyt on nuorten naisten eteneminen helpompaa kuin kenenkään koskaan. Katsokaa vaikka hallitusta...

Olen eri henkilö mutta kommentoin sivusta. Olen kuullut monelta amikseen opiskelemaan menneeltä tytöltä että esim auto- ja rakennuspuolella heitä syrjittiin avoimesti. Tämä johtuu varmasti typerästä keskenkasvuisesta opiskelijajoukosta, mutta mikäli lahjakasta tyttöä ei ikinä oteta mukaan ryhmätöihin, ei kutsuta luokkajuhliin tai edes puhutella käytävällä, on selvä ettei kovin monen nuoren kantti tämmöistä yhteisöä kestä. Tilanne ei varmasti ole sama kaikissa kouluissa, mutta valitettavan monella miehekkäällä alalla kohdellaan naisia ala-arvoisesti jo opinnoista lähtien. Raksoilla tilanne on kuulemma valitettavasti välillä myös yhtä mahdoton, luultavasti eroja löytyy kuitenkin kaupunkien kesken.

Itse olen nainen it-alalla ja koen että itselläni on asiat melko hyvin. Joissain työpaikoissa on kyllä ollut ihmeellinen äijämeininki jossa naista tytötellään ja vähätellään, mutta useimmissa paikoissa miehet ovat vain iloisia siitä että kollegana on myös naisia. It-alalle ei hakemallakaan vain jostain syystä löydy naisia, ja valitettavasti uskon että syynä on monen naisen huono itsetunto ja puutteellinen kiinnostus matemaattisia ja teknisiä asioita kohtaan.

Osasyynä on kulttuuri ja se miten erilailla kasvatamme ja tuemme lapsia. Poikalasten legot ovat tekniikkalegoja joihin saa yhdistää moottoreita yms mutta tytöille myydään jotain söpöilylegoja joissa koiria, taloja ja nätti puutarha. Ala-asteella edelleen toistetaan typeriä mantroja siitä kuinka matematiikka on pojille helppoa, jolloin monet tytöt eivät edes viitsi yrittää. Tietokonepelejä markkinoidaan pääosin pojille ja miehille: pelaisin itsekin enemmän ellei joka saamarin peliin olisi pakko tunkea verta ja suolenpätkiä (ampuminen vielä menee, mutta kaikki monsterit ja veri on liikaa itselle...).

Minkä ikäsenä saa olla epätäydellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli ylellä sukupuoltaan vaihtaneen haastattelu. Kertoi, että ihmisten käyttäytyminen muuttui, kun hän olikin mies.

Hänelle annettiin tilaa, uskottiin paremmin sanomisiin, ei keskeytetty, hänen vitsejään pidettiin hauskoina.

Niin se suhtautuminen muuttuu, kun sukupuoli muuttuu naisesta mieheksi. 

Myös miehestä naiseksi sukupuoltaan korjanneita on haastateltu aiemmin.

He huomasivat samat muutokset, mutta toisinpäin. Heitä ei enää kuunneltu eikä pidetty uskottavina kun olivat naisia. Saivat kokea myös sen, että heitä päin kävellään jos he eivät väistä.

Tämä antaisi viitteitä siihen suuntaan että naishormonit (tai mieshormonien puute) saa aikaan näitä harhakäsityksiä. Testosteroni toki antaa kummasti itseluottamusta, jolloin ei koko ajan mieti mitä muut minusta ajattelevat, olenko nyt uskottava?

Miesselitystä. Kun sinua ja pätevyyttäsi koko ajan haastetaan sukupuolesi perusteella niin kyllä nämä uskottavuuspaineet tulee kokoajan ulkoapäin . Eikä tällä ole hormonien kanssa mitään tekemistä. Tosin sinulla voi hormonit pakottaa pätemään asioissa joista sinulla ei ole kokemusta.

Kuka haastaa koko ajan sinua sukupuolesi takia? Kuka nämä paineet luovat? Eivät miehet ainakaan. Ei kukaan mies vaadi naista olemaan täydellinen paitsi ehkä ulkonäöllisesti, mutta se ei ole puheenaineena.

Työelämä. Naiseus on alallani handicappi ja joutuu koko ajan todistamaan, että tästä huolimatta on pätevä ja pystyvä.

Mikä mahtaa olla ala?

Monilla aloilla naisia nostetaan lasihississä väkisin. Naisille rajattuja rekrytointitapahtumia, eksklusiivisia future female leaders -ohjelmia, mediarummutusta, hallituskiintiöitä, julkilausuttua diversiteetin tavoittelua aloilla, joissa naisia on häviävän pieni osa (eli naiset ovat etusijalla rekryissä)...

Minulla on oma yritys, joten olen näistä peleistä kokonaan ulkona, eivätkö ne siten minuun henkilökohtaisesti vaikuta. Siitä huolimatta on selvää, että nyt on nuorten naisten eteneminen helpompaa kuin kenenkään koskaan. Katsokaa vaikka hallitusta...

Olen eri henkilö mutta kommentoin sivusta. Olen kuullut monelta amikseen opiskelemaan menneeltä tytöltä että esim auto- ja rakennuspuolella heitä syrjittiin avoimesti. Tämä johtuu varmasti typerästä keskenkasvuisesta opiskelijajoukosta, mutta mikäli lahjakasta tyttöä ei ikinä oteta mukaan ryhmätöihin, ei kutsuta luokkajuhliin tai edes puhutella käytävällä, on selvä ettei kovin monen nuoren kantti tämmöistä yhteisöä kestä. Tilanne ei varmasti ole sama kaikissa kouluissa, mutta valitettavan monella miehekkäällä alalla kohdellaan naisia ala-arvoisesti jo opinnoista lähtien. Raksoilla tilanne on kuulemma valitettavasti välillä myös yhtä mahdoton, luultavasti eroja löytyy kuitenkin kaupunkien kesken.

Itse olen nainen it-alalla ja koen että itselläni on asiat melko hyvin. Joissain työpaikoissa on kyllä ollut ihmeellinen äijämeininki jossa naista tytötellään ja vähätellään, mutta useimmissa paikoissa miehet ovat vain iloisia siitä että kollegana on myös naisia. It-alalle ei hakemallakaan vain jostain syystä löydy naisia, ja valitettavasti uskon että syynä on monen naisen huono itsetunto ja puutteellinen kiinnostus matemaattisia ja teknisiä asioita kohtaan.

Osasyynä on kulttuuri ja se miten erilailla kasvatamme ja tuemme lapsia. Poikalasten legot ovat tekniikkalegoja joihin saa yhdistää moottoreita yms mutta tytöille myydään jotain söpöilylegoja joissa koiria, taloja ja nätti puutarha. Ala-asteella edelleen toistetaan typeriä mantroja siitä kuinka matematiikka on pojille helppoa, jolloin monet tytöt eivät edes viitsi yrittää. Tietokonepelejä markkinoidaan pääosin pojille ja miehille: pelaisin itsekin enemmän ellei joka saamarin peliin olisi pakko tunkea verta ja suolenpätkiä (ampuminen vielä menee, mutta kaikki monsterit ja veri on liikaa itselle...).

Amiksissa miesten aloilla tyttöjä syrjivät paitsi toiset opiskelijat, usein myös opettajat, jotka järjestään ovat jotain vanhempia äijiä ilman ajantasaista pedagogista osaamista. Siitä on jo jonkin aikaa, mutta Ylelläkin oli kyselytutkimuksen pohjalta tehty juttu, kuinka amiksissa tytöt kohtaavat jopa seksuaalista häirintää jopa opettajien taholta. Sama meininki jatkuisi lähes satavarmasti sinne autokorjaamoon tai raksalle, joten ei ihme jos ei hirveästi houkuta. 

Tuo koodaamisjuttu on kyllä jännä, mutta väittäisin, että monia naisia ei kiinnosta ala, joka profiloituu kylmänä tai epäeettisenä. Siksi tekniikan alat ei useinkaan vetoa, koska niitä markkinoidaan vain hyvinä ansaintamahdollisuuksina, kun taas tytöt yleensä miettivät miten he toisivat hyvää tähän maailmaan. Jos koodaamista alettaisiin markkinoimaan maailman ja ihmisten auttamisella tytötkin lähtisivät helpommin mukaan. Toisin kuin miehet ja pojat, naiset ja tytöt ovat yleensä todella epäitsekkäitä motiiveiltaan. 

Inhimillisyys on unohtunut

Vierailija kirjoitti:

Tuo koodaamisjuttu on kyllä jännä, mutta väittäisin, että monia naisia ei kiinnosta ala, joka profiloituu kylmänä tai epäeettisenä. Siksi tekniikan alat ei useinkaan vetoa, koska niitä markkinoidaan vain hyvinä ansaintamahdollisuuksina, kun taas tytöt yleensä miettivät miten he toisivat hyvää tähän maailmaan. Jos koodaamista alettaisiin markkinoimaan maailman ja ihmisten auttamisella tytötkin lähtisivät helpommin mukaan. Toisin kuin miehet ja pojat, naiset ja tytöt ovat yleensä todella epäitsekkäitä motiiveiltaan. 

Mitä epäeettistä on koodaamisessa?! Hyvänen aika, turha sitten tulla selittämään pienistä palkoista jos vartavasten haluaa olla tienaamatta ja sensijaan tehdä vain kivoja hyväntekeväisyysjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin työpaikalla lähes kaikki ovat sanoneet, että liikaa töitä ja ylityöt siihen päällä. Silti tämä ei auta mitään ja yksi sai nuori potkut sen takia, ettei ollut suostunut ylitöihin ja muutenkin valitti liikaa vuoroistaan. Sitten me vanhemmat yritämme todella jaksaa ja yksi uupui täysin myöhemmin. En minä silti häntä syyllistä siitä, että jäi sairauslomalle, koska itsekin olen ihan loppu.

Tekemällä marttyyrinä hulluna töitä asetatte sen mallin miten muidenkin pitäisi tehdä. Kun tulee nuori joka näkee homman sairauden ja sanoo sen jopa ääneen, asetuitteko tukemaan häntä? Ette tietenkään, koska kaikkien täytyy kärsiä yhtä lailla.  Olet itse se ongelma, tunnustat sitä tai et.

On se rankkaa 😂😂

Lellilelli kirjoitti:

On se rankkaa 😂😂

näin on. Pitäis laitaa maatilalle vuodeksi hommiin, niin saattais se konttorissa istuminen sen jälkeen maistua ihan eri tavalla. On niin hyvät ajat, että kansasta on tullut heikkoa. Luovuttaminen tuntuu olevan suosittua. Kaikki kun heittäytyis kotiin nyyhkimään, niin kusessa oltais.