Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astioiden kolistelu on todennäköisesti vain ajattelemattomuutta. Mies ei osaa huomioida muita. Asiasta kannattaa sanoa, mutta ei pidä ajatella, että kolistelulla olisi syvempiä merkityksiä.
Mun mies ei myöskään tajua välttää aamuista kolistelua, jos joku on nukkumassa. Samoin jos illalla on telkkari päällä ja lapset ovat nukkumassa, niin hän ei tajua, että terkkaria voi hiljentää, jos siitä ei sano hänelle. Huvittavinta on se, että hänen mielestään minä olen itsekäs enkä huomioi muita, vaikka omasta mielestäni asia on päinvastoin. Nämä on näitä parisuhdekysymyksiä :)
Oma mieheni ole koskaan ollut kovin huomaavainen. Juurikin saattaa pitää TV:tä kovalla äänellä kun lapset nukkuu, tai katsella esim kovaan ääneen YouTube-videoita koneeltaan kun lapset vaikkapa yrittävät syödä. Yllättäen häiriintyvät tästä ja keskeyttävät syömisen. Pystyn sietämään asian, jos se kohdistuu itseeni. Ei esim missään vaiheessa ole kysynyt kun istuin tuntikausia imettämässä, kun vauva pienempi että tarvittaisisinko esim syötävää tai juotavaa. Myöskään raskaana ja erittäin pahoinvoivana, en muista että olisi huomioinut mitenkään. Oletti että yhtä lailla käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan ja toki käyn vaativissa töissä myös.
Kyllä mies asioita tekee - pyydettäessä. Mutta esim itse hänen asemassaan ilman muuta automaattisesti auttaisin enemmän ja huomioisin. Olemme erilaisia. Ehkä tämä on myös aika tyypillinen ero miesten ja naisten välillä. Tiedän että kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta tiedän myös että monet ovat.
MUTTA kun huolimattomuus ja välinpitämättömyys kohdistuu suoraan lasten turvallisuuteen tai hyvinvointiin, niin sitä en vaan kestä. Olen aivan hajalla. Välillä tuntuu, että elämä miehen kanssa on ihan painajaista. Hän ei ole kuin yksi lapsista, vaan vielä pahempi (esimerkki portin jättäminen auki). Esikoinen on pahoillaan jos tekee jotain väärin ja yrittää parantaa tapansa ja yleensä vielä oppii tekemään asian oikein. Mies ei ole pahoillaan, eikä opi mitään. Tiskien laittamisesta aamulla olen sanonut lukuisat kerrat. Silti kolistelee niitä TÄYSIÄ, ei edes yritä laittaa hiljaa. Tässäkin tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”, vaikka en muista että olisin edes valittanut tästä asiasta nyt kun olen kotona, kun minulla oikeasti aikaa kyllä laittaa ne.
Jotenkin tuntuu että kaikki asiat on tosi vaikeita. Mistään ei saisi sanoa, kun sitten alkaa mykkäkoulu ja vihoittelu, eikä tehdä enää sitäkään vähää mitä ollaan aiemmin tehty. T. Ap
Te vaikutatte molemmat passiivis-aggressiivisilta ja siinä on luultavastikin teidän välisen kommunikaation suurin ongelma. Mies tekee asioita, jotka pahoittaa sinun mielesi, koska hän tietää, että närkästyt ja purkaa tällä tavalla itse sisällään olevaa vihaa, joka ei muuten pääsisi ulos. Riitelettekö ja oletteko rakentavasti eri mieltä eri asioista? Konfliktitilanteessa omien tunteiden ilmaisu on tärkeää ja viha ja suuttumus on myös ok. Mykkäkoulut ym. osoittavat, että vaikeat tunteet eivät pääse ulos / henkilö ei osaa itse ilmaista suuttumustaan rakentavasti.
Kun kaksi passiivis-aggressiivista ihmistä kohtaa konfliktin, alkaa tanssi, joka loppuu vain, jos käytöstä ei ruoki ja perkaa tilanteen. Esim. jos mies on myöhässä aina sovituista tapaamisista (passiivis-aggressiivista) ja sinä suutut siitä, saa mies purettua aggressionsa sinun kauttasi. Tilanteen tunnistaminen ja oman toiminnan muuttaminen on avain tässä. Eli ei reaktiota (sinun pitää olla myös käsitellyt tämä asia mielessäsi) ja myöhemmin jälkipyykki, jossa keskustelette asiasta.
Eli teidän on alettava puhumaan. Seuraavanlaiset kommentit eivät ole toimivia tai rakentavia: "Tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”"
Kun kohtaat passiivis-aggressiivista käytöstä, niin voit vaikka kysyä tilanteen laannuttua kysyä, että huomasitko, mitä juuri teit / että kyseinen käytös on passiivis-aggressiivista. Myös sen muistuttaminen on tärkeää, että vihaa ja suuttumusta ei tarvitse padota sisään. Voit tästä vaikka aloittaa miehen kanssa keskustelun, jonka tarkoituksena on herätellä ajatusta siitä, että olette molemmat toistenne tukena ja jos joku ärsyttää, voi nämä tunteet myös ilmaista. Teillä kummallakin on tässä varmasti työmaata. Parisuhteessa passiivis-aggressiivisuus kun usein on vihan kanavoimista toisen kautta, niin tälle pitää saada stoppi, sillä se ei ole tervettä. Mykkäkoululle pätee samat ratkaisut. Muistuta miehellesi, että hän voi kyllä seurassasi ilmaista pahaa oloaan vapaasti ja sitten kerrot, miltä mykkäkoulu sinulle tuntuu. Lopputuloksena tajuatte molemmat, että suoraan kommunikointi tekee teidän suhteellenne hyvää.
Miettikää myös lapsianne. Passiivis-ahgressiiviset kotiolot eivät ole otollisin kasvualusta kenellekään - puhumattakaan lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastauksia....🙄. No, mitäpä muuta voisi odottaa, kun ei ole vastaajilla itsellä sitä työpaikkaa, ei naista, ja möllötetään nettifoorumilla heti aamusta.....
Niinpä. Jos nämä naisvihaansa joka ketjussa oksentavat l*ssukat jotain saavat aikaiseksi, niin sen ettei minulle ainakaan tuota mitään vaikeuksia uskoa näitä miessikajuttuja. Muutenkin netissä saa ihan mielenkiintoisen kuvan siitä, mitä suuri osa suomalaisista tiettyjen ikäpolvien miehistä ajattelee: täällä kun voi rauhassa huudella naisvihaansa ilman että piparin saanti tosielämässä - missä siis valehteleminen ja mielistely kannattaa - vaarannu. Kaiken kaikkiaan olen muuttunut todella nirsoksi miesten suhteen, mielummin yksin kuin huonossa seurassa! Kaiken voi tehdä ilman miestäkin, joten ellei mies ole todellakin elämänlaatua parantava tekijä ei sellaista kannata vaivoikseen ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle, keskustele miehen kanssa rauhallisesti. Niin että ymmärtää vaarantavansa oman lapsensa. Jos ei ymmärrä ja homma jatkuu niin tee peti miehelle alakertaan.
Ei ap teemiehelle petiä, p*rkele!
Tehköön itse, toiseen osoitteeseen.
Mä uskon vahvasti ap:n miehen olevan sitä mieltä että "jos häiritsee niin lähde itse muualle". Ap pääsee helpommalla tekemällä miehelle pedin miehelle alakertaan. Antaa miehen olla rauhassa ja on provosoimatta tätä. Mies sitten voi rauhassa siellä olla passiivis-aggressiivinen ja rauhoittua. Joko sen verran että osaa muuttaa käytöstään tai tajuta itse että homma ei toimi ja kertoa ap:lle, jotta voivat yhdessä keksiä ratkaisun. Oli se sitten enemmän seksiä, parisuhdeaikaa, reissu kavereiden kanssa, ero.
Ei, ei, ei.
Hiljainen hyväksyminen voi aiheuttaa tilanteen pahenemisen. Ja koska kyse on lapsen turvallisuudesta, niin todellakin tulisi hiljaisuuden sijaan pistää stoppi käytökselle.
Meilläkin oli vaikeaa vauva-aikana, miehelle nousi pintaan jotain omia lapsuustraumoja ja välillä tuntui ihan inhoavan minua.
Vaan lapselleen ei olisi ikinä tehnyt/halunnut mitään pahaa, (eikä kyllä siis minullekaan, vaikkakin äyski ja uhkasi erolla).
Yhden kerran vauva meinasi pudota sohvalta, kun oli isänsä kanssa kaksin olkkarissa. Mies vatvoi tuota päässään pitkään, että miten saattoi olla niin huolimaton. Ei tosiaankaan ollut mikään pikkujuttu miehelle, eikä uutta vastaava tilannetta enää tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle, keskustele miehen kanssa rauhallisesti. Niin että ymmärtää vaarantavansa oman lapsensa. Jos ei ymmärrä ja homma jatkuu niin tee peti miehelle alakertaan.
Ei ap teemiehelle petiä, p*rkele!
Tehköön itse, toiseen osoitteeseen.
Mä uskon vahvasti ap:n miehen olevan sitä mieltä että "jos häiritsee niin lähde itse muualle". Ap pääsee helpommalla tekemällä miehelle pedin miehelle alakertaan. Antaa miehen olla rauhassa ja on provosoimatta tätä. Mies sitten voi rauhassa siellä olla passiivis-aggressiivinen ja rauhoittua. Joko sen verran että osaa muuttaa käytöstään tai tajuta itse että homma ei toimi ja kertoa ap:lle, jotta voivat yhdessä keksiä ratkaisun. Oli se sitten enemmän seksiä, parisuhdeaikaa, reissu kavereiden kanssa, ero.
”Voisitko sä kulta olla vaarantamatta lapsemme henkeä, jos lähdet kavereiden kanssa reissuun. Pesääkin saat.” 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle, keskustele miehen kanssa rauhallisesti. Niin että ymmärtää vaarantavansa oman lapsensa. Jos ei ymmärrä ja homma jatkuu niin tee peti miehelle alakertaan.
Ei ap teemiehelle petiä, p*rkele!
Tehköön itse, toiseen osoitteeseen.
Mä uskon vahvasti ap:n miehen olevan sitä mieltä että "jos häiritsee niin lähde itse muualle". Ap pääsee helpommalla tekemällä miehelle pedin miehelle alakertaan. Antaa miehen olla rauhassa ja on provosoimatta tätä. Mies sitten voi rauhassa siellä olla passiivis-aggressiivinen ja rauhoittua. Joko sen verran että osaa muuttaa käytöstään tai tajuta itse että homma ei toimi ja kertoa ap:lle, jotta voivat yhdessä keksiä ratkaisun. Oli se sitten enemmän seksiä, parisuhdeaikaa, reissu kavereiden kanssa, ero.
Olen samaa mieltä, että hyvä lyhyen tähtäimen ratkaisu on, että mies nukkuu alakerrassa. Miehen pitäisi kuitenkin päätyä sinne sitä kautta että ap heittää hänet ulos makuuhuoneesta ja mies petaa itse itselleen sängyn sohvalle.
Juma*uta että pistää vihaksi, että joku KEHTAA häiritä vauvaa öisin hoitavan äidin unta täysin turhaan (ymmärtäisin jos mies itse voisi nukkua herätettyään ap:n, mutta tuo mitä mies tekee nyt on anteeksiantamattoman törkeää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on aina vaikea uskoa, että joku läheinen tekee pahaa tahallaan.
Vielä vaikeampaa on uskoa, että isä tarkoittaa pahaa tahallaan omalle lapselleen. Huomattavasti helpompaa on uskoa, että kirjoitus on provo. Jokainen voi tahollaan pohtia, mikä ajaa ihmiset kirjoittamaan tällaisia satuja, ja miksi ne menevät meille lukijoille niin helposti läpi.
On tietysti mahdollista, että portti on joskus jäänyt huolimattomuuden takia auki. Toistuvaa tai tahallista aukijättöä ei voi mitenkään uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä vahinko? Unohtaako mies sulkea portin ja olla herättämättä perhettä?
Kuvittele, että miehen pomo tai kaveri olisi teillä yökylässä ja sanoisi, että haluaa portin pysyvän kiinni eikä häntä saa herättää aamulla metelillä eikä illalla telkkarin katsomisella. Huutaisiko televisio pomon / kaverin mentyä nukkumaan? Avaisiko mies pomon / kaverin huoneen oven ja alkaisi paiskoa astioita aamuisin, vaikka vieras haluaisi nukkua kello kahdeksaan? Jäisikö portti auki?
Jos vastaus on näihin ei, mies terrorisoi perhettään ihan tahallaan, koska katsoo olevansa heitä ylempänä ja heitä tärkeämpi (ei alainen kuten pomolle eikä tasa-arvoinen kuten kaverin kanssa).
Oikeasti, repesin ajatukselle, että pomo tulisi yökylään ja pyytäisi saada nukkua aamulla rauhassa + että ovi pidettäisiin kiinni.
Ja aamuvarhain menisi ensitöikseen avaamaan oven, telkkarista äänet kovalle ja keittiöön paiskimaan kattiloita helvetinmoisella metelillä.
Tämä ajatus tosin saanee miettimään, että miksi tuo käytös olisi perhettä kohtaan yhtään sen enempää ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aina vaikea uskoa, että joku läheinen tekee pahaa tahallaan.
Vielä vaikeampaa on uskoa, että isä tarkoittaa pahaa tahallaan omalle lapselleen. Huomattavasti helpompaa on uskoa, että kirjoitus on provo. Jokainen voi tahollaan pohtia, mikä ajaa ihmiset kirjoittamaan tällaisia satuja, ja miksi ne menevät meille lukijoille niin helposti läpi.
On tietysti mahdollista, että portti on joskus jäänyt huolimattomuuden takia auki. Toistuvaa tai tahallista aukijättöä ei voi mitenkään uskoa.
Olet tainnut elää aika suojattua elämää, jos jo tällaiset tarinat ovat sinusta ehdottomasti vain provoja?
Linkissä on lisätietoa, mutta tässä yksi poiminta.
https://speakoutloud.net/intimate-partner-abuse/gender-roles
"Men’s masculinity and status are threatened when men are unemployed or if their female partner earns more than he does. Of course this is not the case for all men, however, it is the case for many men who coercively control their female partners.
Recent research shows that when men become dependent on their wives’ income, rather than take up the slack and do the housework and child care roles, the tendency is for the man to do less housework than he may have done previously. *)"
*) Meisenbach RJ. The female breadwinner: Phenomenological experience and gendered identity in work/family spaces. Sex Roles: A Journal of Research. 2010;62:2-19.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomauttaisin, että kyse ei välttämättä siis mistään valtataistelusta tai siitä, että ei oikeasti välittäisi. Kyse voi olla ihan vain huono toimintakeino omien vaikeiden tunteiden ilmaisemiseen. Erityisen painavan jutun tästä tekee tietenkin se, että pahimmillaan kärsijäksi joutuu vauva.
Seuraavan kerran, kun mies jättää portin auki, älä sano siitä hänelle vaan sulje portti itse niin, että mies näkee tämän. Hetken päästä kysy, että huomasiko, mitä tällä kertaa tehtiin eri tavalla? Jos mies ei tajua, niin selitä ja kerro siitä, että olet sitä mieltä, että tämä tilanne on yksi esimerkki siitä, miten et ruoki miehen passiivis-aggressiivista käytöstä. Eli ette lähde toinen toisenne kanssa samaan tanssiin kerta toisensa jälkeen. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, etteikö portin sulkeminen olisi tärkeää. Tarkoituksena on vain tehdä tilanteesta sellainen, että ette kumpikaan toteuta ikävää käytöstä. Mieskin lopulta heräisi sitten siihen, että se portti tosiaan kannattaa laittaa kiinni ja että hän voi ilmaista vaikeita tunteitaan jollain rakentavalla tavalla sen sijaan, että ärsuttää sinua ja ajaa muut vaaralliseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaisin, että kyse ei välttämättä siis mistään valtataistelusta tai siitä, että ei oikeasti välittäisi. Kyse voi olla ihan vain huono toimintakeino omien vaikeiden tunteiden ilmaisemiseen. Erityisen painavan jutun tästä tekee tietenkin se, että pahimmillaan kärsijäksi joutuu vauva.
Seuraavan kerran, kun mies jättää portin auki, älä sano siitä hänelle vaan sulje portti itse niin, että mies näkee tämän. Hetken päästä kysy, että huomasiko, mitä tällä kertaa tehtiin eri tavalla? Jos mies ei tajua, niin selitä ja kerro siitä, että olet sitä mieltä, että tämä tilanne on yksi esimerkki siitä, miten et ruoki miehen passiivis-aggressiivista käytöstä. Eli ette lähde toinen toisenne kanssa samaan tanssiin kerta toisensa jälkeen. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, etteikö portin sulkeminen olisi tärkeää. Tarkoituksena on vain tehdä tilanteesta sellainen, että ette kumpikaan toteuta ikävää käytöstä. Mieskin lopulta heräisi sitten siihen, että se portti tosiaan kannattaa laittaa kiinni ja että hän voi ilmaista vaikeita tunteitaan jollain rakentavalla tavalla sen sijaan, että ärsuttää sinua ja ajaa muut vaaralliseen tilanteeseen.
Mies on aikuinen ihminen, joten jos näkisin jättävän portin auki, niin kyllä kysyisin vaan suoraan, että miksi jätät sen auki.
Tuollaisen kotiterapeutin leikkiminen luulisi vain aiheuttavan lisää ärsytystä. Oikealle terapeutille sen sijaan, että vaimon pitäisi alkaa kaiken muun ohella vielä itseopiskella kyökkiterapeutiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle, keskustele miehen kanssa rauhallisesti. Niin että ymmärtää vaarantavansa oman lapsensa. Jos ei ymmärrä ja homma jatkuu niin tee peti miehelle alakertaan.
Ei ap teemiehelle petiä, p*rkele!
Tehköön itse, toiseen osoitteeseen.
Mä uskon vahvasti ap:n miehen olevan sitä mieltä että "jos häiritsee niin lähde itse muualle". Ap pääsee helpommalla tekemällä miehelle pedin miehelle alakertaan. Antaa miehen olla rauhassa ja on provosoimatta tätä. Mies sitten voi rauhassa siellä olla passiivis-aggressiivinen ja rauhoittua. Joko sen verran että osaa muuttaa käytöstään tai tajuta itse että homma ei toimi ja kertoa ap:lle, jotta voivat yhdessä keksiä ratkaisun. Oli se sitten enemmän seksiä, parisuhdeaikaa, reissu kavereiden kanssa, ero.
Mistä näitä ainaisia miesten ymmärtäjiä ja paapojia tulee? Mitäpä, jos se äiti käyttäytyisi yhtä välinpitämättömästi ja VAARALLISESTI omaa lastaan kohtaan, niin tuleeko nämä samat ihmiset lässyttämään, kun miehen nyt pitää tehdä naiselle peti eri huoneeseen ja antaa enemmän munaa ja päästää tyttöporukalla reissuun?
Portin auki jättäminen ei varmaan ole suoranaisesti tahallista. Mutta koska se on toistunut niin usein, niin ei se varsinainen vahinkokaan ole. Taustalla on miehen tiedostamaton toive siitä, että vauvaa ja taaperoa ei olisi. Mies on mustasukkainen ja katkera koska lapset tarvitsevat niin paljon äidin huomiota ja aikaa, että vaimolla ei riitäkään miehelleen niin paljon huomiota ja aikaa kuin ennen lapsia. Ja lisäksi mies kokee koko pikkulapsiarjen raskaana ja epämielekkäänä. Näiden vuoksi hänelle kertyy kytemään vihaa ja tiedostamaton toive siitä, että lapsia ei olisikaan (koska silloin kaikki olisi kuin ennen). Tuollaiset tiedostamattomat toiveet saa aikaan "unohduksia" kuten portin auki jättämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaisin, että kyse ei välttämättä siis mistään valtataistelusta tai siitä, että ei oikeasti välittäisi. Kyse voi olla ihan vain huono toimintakeino omien vaikeiden tunteiden ilmaisemiseen. Erityisen painavan jutun tästä tekee tietenkin se, että pahimmillaan kärsijäksi joutuu vauva.
Seuraavan kerran, kun mies jättää portin auki, älä sano siitä hänelle vaan sulje portti itse niin, että mies näkee tämän. Hetken päästä kysy, että huomasiko, mitä tällä kertaa tehtiin eri tavalla? Jos mies ei tajua, niin selitä ja kerro siitä, että olet sitä mieltä, että tämä tilanne on yksi esimerkki siitä, miten et ruoki miehen passiivis-aggressiivista käytöstä. Eli ette lähde toinen toisenne kanssa samaan tanssiin kerta toisensa jälkeen. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, etteikö portin sulkeminen olisi tärkeää. Tarkoituksena on vain tehdä tilanteesta sellainen, että ette kumpikaan toteuta ikävää käytöstä. Mieskin lopulta heräisi sitten siihen, että se portti tosiaan kannattaa laittaa kiinni ja että hän voi ilmaista vaikeita tunteitaan jollain rakentavalla tavalla sen sijaan, että ärsuttää sinua ja ajaa muut vaaralliseen tilanteeseen.
Tuo ei toimi. Mies tietää ihan hyvin, mitä tekee.
Minulla on sellaiseen taipuvainen mies ja häiden jälkeen tilanne alkoi paheta, pikkihiljaa alkaen pienestä. Kun hän oli ollut passiivis-aggressiivinen pari kuukautta, otin asian puheeksi ja siitä seurasi raivostuminen. Kun en jättänyt asiaa vaan pidin tiukasti kiinni siitä, minkä koin oikeaksi, hän kävi käsiksi. Lopulta jouduin heittämään hänet ulos kotoa ja sanoin pohtivani vakavasti eroa. Silloin mies muuttui normaaliksi jälleen. Tässä on vielä vuosien jälkeenkin edelleen sellaista jatkuvaa pientä, että mies ei tee osuuttaan kotitöistä.
Kyllä se siis ikävä kyllä on juuri sitä, minkä sanan mainitsit, eli valtapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astioiden kolistelu on todennäköisesti vain ajattelemattomuutta. Mies ei osaa huomioida muita. Asiasta kannattaa sanoa, mutta ei pidä ajatella, että kolistelulla olisi syvempiä merkityksiä.
Mun mies ei myöskään tajua välttää aamuista kolistelua, jos joku on nukkumassa. Samoin jos illalla on telkkari päällä ja lapset ovat nukkumassa, niin hän ei tajua, että terkkaria voi hiljentää, jos siitä ei sano hänelle. Huvittavinta on se, että hänen mielestään minä olen itsekäs enkä huomioi muita, vaikka omasta mielestäni asia on päinvastoin. Nämä on näitä parisuhdekysymyksiä :)
Oma mieheni ole koskaan ollut kovin huomaavainen. Juurikin saattaa pitää TV:tä kovalla äänellä kun lapset nukkuu, tai katsella esim kovaan ääneen YouTube-videoita koneeltaan kun lapset vaikkapa yrittävät syödä. Yllättäen häiriintyvät tästä ja keskeyttävät syömisen. Pystyn sietämään asian, jos se kohdistuu itseeni. Ei esim missään vaiheessa ole kysynyt kun istuin tuntikausia imettämässä, kun vauva pienempi että tarvittaisisinko esim syötävää tai juotavaa. Myöskään raskaana ja erittäin pahoinvoivana, en muista että olisi huomioinut mitenkään. Oletti että yhtä lailla käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan ja toki käyn vaativissa töissä myös.
Kyllä mies asioita tekee - pyydettäessä. Mutta esim itse hänen asemassaan ilman muuta automaattisesti auttaisin enemmän ja huomioisin. Olemme erilaisia. Ehkä tämä on myös aika tyypillinen ero miesten ja naisten välillä. Tiedän että kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta tiedän myös että monet ovat.
MUTTA kun huolimattomuus ja välinpitämättömyys kohdistuu suoraan lasten turvallisuuteen tai hyvinvointiin, niin sitä en vaan kestä. Olen aivan hajalla. Välillä tuntuu, että elämä miehen kanssa on ihan painajaista. Hän ei ole kuin yksi lapsista, vaan vielä pahempi (esimerkki portin jättäminen auki). Esikoinen on pahoillaan jos tekee jotain väärin ja yrittää parantaa tapansa ja yleensä vielä oppii tekemään asian oikein. Mies ei ole pahoillaan, eikä opi mitään. Tiskien laittamisesta aamulla olen sanonut lukuisat kerrat. Silti kolistelee niitä TÄYSIÄ, ei edes yritä laittaa hiljaa. Tässäkin tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”, vaikka en muista että olisin edes valittanut tästä asiasta nyt kun olen kotona, kun minulla oikeasti aikaa kyllä laittaa ne.
Jotenkin tuntuu että kaikki asiat on tosi vaikeita. Mistään ei saisi sanoa, kun sitten alkaa mykkäkoulu ja vihoittelu, eikä tehdä enää sitäkään vähää mitä ollaan aiemmin tehty. T. Ap
Te vaikutatte molemmat passiivis-aggressiivisilta ja siinä on luultavastikin teidän välisen kommunikaation suurin ongelma. Mies tekee asioita, jotka pahoittaa sinun mielesi, koska hän tietää, että närkästyt ja purkaa tällä tavalla itse sisällään olevaa vihaa, joka ei muuten pääsisi ulos. Riitelettekö ja oletteko rakentavasti eri mieltä eri asioista? Konfliktitilanteessa omien tunteiden ilmaisu on tärkeää ja viha ja suuttumus on myös ok. Mykkäkoulut ym. osoittavat, että vaikeat tunteet eivät pääse ulos / henkilö ei osaa itse ilmaista suuttumustaan rakentavasti.
Kun kaksi passiivis-aggressiivista ihmistä kohtaa konfliktin, alkaa tanssi, joka loppuu vain, jos käytöstä ei ruoki ja perkaa tilanteen. Esim. jos mies on myöhässä aina sovituista tapaamisista (passiivis-aggressiivista) ja sinä suutut siitä, saa mies purettua aggressionsa sinun kauttasi. Tilanteen tunnistaminen ja oman toiminnan muuttaminen on avain tässä. Eli ei reaktiota (sinun pitää olla myös käsitellyt tämä asia mielessäsi) ja myöhemmin jälkipyykki, jossa keskustelette asiasta.
Eli teidän on alettava puhumaan. Seuraavanlaiset kommentit eivät ole toimivia tai rakentavia: "Tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”"
Kun kohtaat passiivis-aggressiivista käytöstä, niin voit vaikka kysyä tilanteen laannuttua kysyä, että huomasitko, mitä juuri teit / että kyseinen käytös on passiivis-aggressiivista. Myös sen muistuttaminen on tärkeää, että vihaa ja suuttumusta ei tarvitse padota sisään. Voit tästä vaikka aloittaa miehen kanssa keskustelun, jonka tarkoituksena on herätellä ajatusta siitä, että olette molemmat toistenne tukena ja jos joku ärsyttää, voi nämä tunteet myös ilmaista. Teillä kummallakin on tässä varmasti työmaata. Parisuhteessa passiivis-aggressiivisuus kun usein on vihan kanavoimista toisen kautta, niin tälle pitää saada stoppi, sillä se ei ole tervettä. Mykkäkoululle pätee samat ratkaisut. Muistuta miehellesi, että hän voi kyllä seurassasi ilmaista pahaa oloaan vapaasti ja sitten kerrot, miltä mykkäkoulu sinulle tuntuu. Lopputuloksena tajuatte molemmat, että suoraan kommunikointi tekee teidän suhteellenne hyvää.
Miettikää myös lapsianne. Passiivis-ahgressiiviset kotiolot eivät ole otollisin kasvualusta kenellekään - puhumattakaan lapsista.
Kyllä olet oikeassa. Kommunikaatiossa on pahoja ongelmia. Mutta kuten sanoin, itse en harrasta mykkäkoulua tai tee tahalteen asioita mieheni vahingoittamiseksi tai varsinkaan lasten! Mielestäni en toimi passiivis-agressiivisesti. Meillä ei ole mitään päiviä kestäviä mykkäkouluja, koska itse käyttäydyn riitojen jälkeen täysin normaalisti. En ole ollenkaan pitkävihainen luonteeltani.
Sen sijaan olen aivan hukassa, että miten minun pitäisi toimia miehen kanssa. Jos en sano yhtään mistään, niin räjähdän. Lisäksi kokemuksesta tiedän että tilanteet eivät muutu muuta kuin korkeintaan pahemmiksi. Pakkohan tuollaisesta on sanoa!
Mutta eilenkään en suuttunut, tunsin enemmän järkytystä, mutta en siltikään ollut mitenkään ylidramaattinen. Oli ilta, olin väsynyt, enkä jaksanut tehdä asiasta kuitenkaan sen suurempaa numeroa, vaikka miehen suhtautuminen oli mielestäni kummallinen ja tilanne ahdisti minua. Mietin myös, että säikähtikö itsekin, mutta ei halunnut näyttää sitä? Tapana on aina vähätellä kaikkia töppäilyjään sillä seurauksella että itselleni tulee olo, että suurentelen asioita, olen neuroottinen, hössötän jne jne. Mies ikäänkuin kääntää asian niin, että minussa on se vika, jos tulee riitaa aiheesta. Ja riitaa yleensä tulee jos yritän saada miestä jotenkin reagoimaan.
Esim sanon: Olit jättänyt portin auki, kun lähdit. Vauva meinasi pudota.
Mies: Ai se jäi auki (katsoo esim puhelintaan tai konettaan, ei edes vaivaudu nostamaan katsettaan).
Minä: Niin siis vauva oli jo menossa portaisiin, oli aivan vähällä pudota ja säikähdin tosi pahasti.
Mies ei vastaa mitään.
Minä: Kuulitko ollenkaan mitä sanoin?!
Mies: Joojoo!!
Ja sitten alkaa murjotus.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on tollasia valitettavasti.
No, ei todellakaan ole! Täällä av-palstalla niitä näkyy olevan, mutta harvoin irl tulee mitään noin välinpitämätöntä vastaan. Aivan käsittämätöntä touhua, jos vaan tuo ap:n ja lukuisten muiden ketjujen jutut ovat totta...
Mistäpä tuotakaan oikeasti tiedät? Ei sitä muiden perhe-elämän sisälle näe, ja harva nainen "kehtaisi" kertoa että oma mies on oikeasti ihan hirveä mieslapsi ja k*sipää. Kyllä siinä itse tuntee sen verran häpeää siitä, miten on tuollaiseen tilanteeseen suostunut, tuollaisen miehen ottanut ja pitänyt ja tehnyt lapsiakin sen kanssa, ja myötähäpeää myös toisen puolesta, että ei näitä välttämättä halua kovin monelle tutulle ihmiselle kertoa.
Kannattaa myös pitää mielessä, että netissä ei tarvitse ylläpitää niitä kulisseja mitkä pitävät elämää yllä reaalimaailmassa, ja täällä voi rauhassa puhua ilman mitään filtteriä. Luulenpa tosiaan, että oikeasti shokeeraava määrä miehiä ajattelee tismalleen niinkuin nämä palstal*ssukat mutta eivät sano näitä aatoksiaan ääneen niin kauan kun paikalla on naisia, koska se saattaisi vaarantaa sen oman mukavan elämän missä naiselta saa seksiä ja kotityöpalveluksia ja itse voi näppärästi "unohtaa" asioiden hoitamisen.
Mitä valtaa mies saa siitä että lapsi tippuu portaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astioiden kolistelu on todennäköisesti vain ajattelemattomuutta. Mies ei osaa huomioida muita. Asiasta kannattaa sanoa, mutta ei pidä ajatella, että kolistelulla olisi syvempiä merkityksiä.
Mun mies ei myöskään tajua välttää aamuista kolistelua, jos joku on nukkumassa. Samoin jos illalla on telkkari päällä ja lapset ovat nukkumassa, niin hän ei tajua, että terkkaria voi hiljentää, jos siitä ei sano hänelle. Huvittavinta on se, että hänen mielestään minä olen itsekäs enkä huomioi muita, vaikka omasta mielestäni asia on päinvastoin. Nämä on näitä parisuhdekysymyksiä :)
Oma mieheni ole koskaan ollut kovin huomaavainen. Juurikin saattaa pitää TV:tä kovalla äänellä kun lapset nukkuu, tai katsella esim kovaan ääneen YouTube-videoita koneeltaan kun lapset vaikkapa yrittävät syödä. Yllättäen häiriintyvät tästä ja keskeyttävät syömisen. Pystyn sietämään asian, jos se kohdistuu itseeni. Ei esim missään vaiheessa ole kysynyt kun istuin tuntikausia imettämässä, kun vauva pienempi että tarvittaisisinko esim syötävää tai juotavaa. Myöskään raskaana ja erittäin pahoinvoivana, en muista että olisi huomioinut mitenkään. Oletti että yhtä lailla käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan ja toki käyn vaativissa töissä myös.
Kyllä mies asioita tekee - pyydettäessä. Mutta esim itse hänen asemassaan ilman muuta automaattisesti auttaisin enemmän ja huomioisin. Olemme erilaisia. Ehkä tämä on myös aika tyypillinen ero miesten ja naisten välillä. Tiedän että kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta tiedän myös että monet ovat.
MUTTA kun huolimattomuus ja välinpitämättömyys kohdistuu suoraan lasten turvallisuuteen tai hyvinvointiin, niin sitä en vaan kestä. Olen aivan hajalla. Välillä tuntuu, että elämä miehen kanssa on ihan painajaista. Hän ei ole kuin yksi lapsista, vaan vielä pahempi (esimerkki portin jättäminen auki). Esikoinen on pahoillaan jos tekee jotain väärin ja yrittää parantaa tapansa ja yleensä vielä oppii tekemään asian oikein. Mies ei ole pahoillaan, eikä opi mitään. Tiskien laittamisesta aamulla olen sanonut lukuisat kerrat. Silti kolistelee niitä TÄYSIÄ, ei edes yritä laittaa hiljaa. Tässäkin tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”, vaikka en muista että olisin edes valittanut tästä asiasta nyt kun olen kotona, kun minulla oikeasti aikaa kyllä laittaa ne.
Jotenkin tuntuu että kaikki asiat on tosi vaikeita. Mistään ei saisi sanoa, kun sitten alkaa mykkäkoulu ja vihoittelu, eikä tehdä enää sitäkään vähää mitä ollaan aiemmin tehty. T. Ap
Te vaikutatte molemmat passiivis-aggressiivisilta ja siinä on luultavastikin teidän välisen kommunikaation suurin ongelma. Mies tekee asioita, jotka pahoittaa sinun mielesi, koska hän tietää, että närkästyt ja purkaa tällä tavalla itse sisällään olevaa vihaa, joka ei muuten pääsisi ulos. Riitelettekö ja oletteko rakentavasti eri mieltä eri asioista? Konfliktitilanteessa omien tunteiden ilmaisu on tärkeää ja viha ja suuttumus on myös ok. Mykkäkoulut ym. osoittavat, että vaikeat tunteet eivät pääse ulos / henkilö ei osaa itse ilmaista suuttumustaan rakentavasti.
Kun kaksi passiivis-aggressiivista ihmistä kohtaa konfliktin, alkaa tanssi, joka loppuu vain, jos käytöstä ei ruoki ja perkaa tilanteen. Esim. jos mies on myöhässä aina sovituista tapaamisista (passiivis-aggressiivista) ja sinä suutut siitä, saa mies purettua aggressionsa sinun kauttasi. Tilanteen tunnistaminen ja oman toiminnan muuttaminen on avain tässä. Eli ei reaktiota (sinun pitää olla myös käsitellyt tämä asia mielessäsi) ja myöhemmin jälkipyykki, jossa keskustelette asiasta.
Eli teidän on alettava puhumaan. Seuraavanlaiset kommentit eivät ole toimivia tai rakentavia: "Tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”"
Kun kohtaat passiivis-aggressiivista käytöstä, niin voit vaikka kysyä tilanteen laannuttua kysyä, että huomasitko, mitä juuri teit / että kyseinen käytös on passiivis-aggressiivista. Myös sen muistuttaminen on tärkeää, että vihaa ja suuttumusta ei tarvitse padota sisään. Voit tästä vaikka aloittaa miehen kanssa keskustelun, jonka tarkoituksena on herätellä ajatusta siitä, että olette molemmat toistenne tukena ja jos joku ärsyttää, voi nämä tunteet myös ilmaista. Teillä kummallakin on tässä varmasti työmaata. Parisuhteessa passiivis-aggressiivisuus kun usein on vihan kanavoimista toisen kautta, niin tälle pitää saada stoppi, sillä se ei ole tervettä. Mykkäkoululle pätee samat ratkaisut. Muistuta miehellesi, että hän voi kyllä seurassasi ilmaista pahaa oloaan vapaasti ja sitten kerrot, miltä mykkäkoulu sinulle tuntuu. Lopputuloksena tajuatte molemmat, että suoraan kommunikointi tekee teidän suhteellenne hyvää.
Miettikää myös lapsianne. Passiivis-ahgressiiviset kotiolot eivät ole otollisin kasvualusta kenellekään - puhumattakaan lapsista.
Kyllä olet oikeassa. Kommunikaatiossa on pahoja ongelmia. Mutta kuten sanoin, itse en harrasta mykkäkoulua tai tee tahalteen asioita mieheni vahingoittamiseksi tai varsinkaan lasten! Mielestäni en toimi passiivis-agressiivisesti. Meillä ei ole mitään päiviä kestäviä mykkäkouluja, koska itse käyttäydyn riitojen jälkeen täysin normaalisti. En ole ollenkaan pitkävihainen luonteeltani.
Sen sijaan olen aivan hukassa, että miten minun pitäisi toimia miehen kanssa. Jos en sano yhtään mistään, niin räjähdän. Lisäksi kokemuksesta tiedän että tilanteet eivät muutu muuta kuin korkeintaan pahemmiksi. Pakkohan tuollaisesta on sanoa!
Mutta eilenkään en suuttunut, tunsin enemmän järkytystä, mutta en siltikään ollut mitenkään ylidramaattinen. Oli ilta, olin väsynyt, enkä jaksanut tehdä asiasta kuitenkaan sen suurempaa numeroa, vaikka miehen suhtautuminen oli mielestäni kummallinen ja tilanne ahdisti minua. Mietin myös, että säikähtikö itsekin, mutta ei halunnut näyttää sitä? Tapana on aina vähätellä kaikkia töppäilyjään sillä seurauksella että itselleni tulee olo, että suurentelen asioita, olen neuroottinen, hössötän jne jne. Mies ikäänkuin kääntää asian niin, että minussa on se vika, jos tulee riitaa aiheesta. Ja riitaa yleensä tulee jos yritän saada miestä jotenkin reagoimaan.
Esim sanon: Olit jättänyt portin auki, kun lähdit. Vauva meinasi pudota.
Mies: Ai se jäi auki (katsoo esim puhelintaan tai konettaan, ei edes vaivaudu nostamaan katsettaan).
Minä: Niin siis vauva oli jo menossa portaisiin, oli aivan vähällä pudota ja säikähdin tosi pahasti.
Mies ei vastaa mitään.
Minä: Kuulitko ollenkaan mitä sanoin?!
Mies: Joojoo!!
Ja sitten alkaa murjotus.
T. Ap
Sanokoon tämä "tanssi-psykologi" nyt mitä tahansa, niin itse kehottaisin istumaan alas, tiukasti sanoen että nyt on vakavan keskustelun aika.
Että portin aukijättäminen aiheuttaa lapselle niin vakavan vaaratilanteen, että jos se on miehelle noin yhdentekevää, niin teidän on lasten kanssa muutettava pois. Koska lapset eivöt voi asua paikassa, jossa heidän turvallisuutensa asetetaan vaaraan ja tästä sanoessa kommentti on luokkaa "joo joo älä mäkätä!", toiminnan jatkuessa yhä uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astioiden kolistelu on todennäköisesti vain ajattelemattomuutta. Mies ei osaa huomioida muita. Asiasta kannattaa sanoa, mutta ei pidä ajatella, että kolistelulla olisi syvempiä merkityksiä.
Mun mies ei myöskään tajua välttää aamuista kolistelua, jos joku on nukkumassa. Samoin jos illalla on telkkari päällä ja lapset ovat nukkumassa, niin hän ei tajua, että terkkaria voi hiljentää, jos siitä ei sano hänelle. Huvittavinta on se, että hänen mielestään minä olen itsekäs enkä huomioi muita, vaikka omasta mielestäni asia on päinvastoin. Nämä on näitä parisuhdekysymyksiä :)
Oma mieheni ole koskaan ollut kovin huomaavainen. Juurikin saattaa pitää TV:tä kovalla äänellä kun lapset nukkuu, tai katsella esim kovaan ääneen YouTube-videoita koneeltaan kun lapset vaikkapa yrittävät syödä. Yllättäen häiriintyvät tästä ja keskeyttävät syömisen. Pystyn sietämään asian, jos se kohdistuu itseeni. Ei esim missään vaiheessa ole kysynyt kun istuin tuntikausia imettämässä, kun vauva pienempi että tarvittaisisinko esim syötävää tai juotavaa. Myöskään raskaana ja erittäin pahoinvoivana, en muista että olisi huomioinut mitenkään. Oletti että yhtä lailla käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan ja toki käyn vaativissa töissä myös.
Kyllä mies asioita tekee - pyydettäessä. Mutta esim itse hänen asemassaan ilman muuta automaattisesti auttaisin enemmän ja huomioisin. Olemme erilaisia. Ehkä tämä on myös aika tyypillinen ero miesten ja naisten välillä. Tiedän että kaikki miehet eivät ole sellaisia, mutta tiedän myös että monet ovat.
MUTTA kun huolimattomuus ja välinpitämättömyys kohdistuu suoraan lasten turvallisuuteen tai hyvinvointiin, niin sitä en vaan kestä. Olen aivan hajalla. Välillä tuntuu, että elämä miehen kanssa on ihan painajaista. Hän ei ole kuin yksi lapsista, vaan vielä pahempi (esimerkki portin jättäminen auki). Esikoinen on pahoillaan jos tekee jotain väärin ja yrittää parantaa tapansa ja yleensä vielä oppii tekemään asian oikein. Mies ei ole pahoillaan, eikä opi mitään. Tiskien laittamisesta aamulla olen sanonut lukuisat kerrat. Silti kolistelee niitä TÄYSIÄ, ei edes yritä laittaa hiljaa. Tässäkin tilanteessa olisi voinut esim todeta että ”hyvä on, älä sitten valita että en laita tiskejä”, vaikka en muista että olisin edes valittanut tästä asiasta nyt kun olen kotona, kun minulla oikeasti aikaa kyllä laittaa ne.
Jotenkin tuntuu että kaikki asiat on tosi vaikeita. Mistään ei saisi sanoa, kun sitten alkaa mykkäkoulu ja vihoittelu, eikä tehdä enää sitäkään vähää mitä ollaan aiemmin tehty. T. Ap
Te vaikutatte molemmat passiivis-aggressiivisilta ja siinä on luultavastikin teidän välisen kommunikaation suurin ongelma. Mies tekee asioita, jotka pahoittaa sinun mielesi, koska hän tietää, että närkästyt ja .
Kyllä olet oikeassa. Kommunikaatiossa on pahoja ongelmia. Mutta kuten sanoin, itse en harrasta mykkäkoulua tai tee tahalteen asioita mieheni vahingoittamiseksi tai varsinkaan lasten! Mielestäni en toimi passiivis-agressiivisesti. Meillä ei ole mitään päiviä kestäviä mykkäkouluja, koska itse käyttäydyn riitojen jälkeen täysin normaalisti. En ole ollenkaan pitkävihainen luonteeltani.
Sen sijaan olen aivan hukassa, että miten minun pitäisi toimia miehen kanssa. Jos en sano yhtään mistään, niin räjähdän. Lisäksi kokemuksesta tiedän että tilanteet eivät muutu muuta kuin korkeintaan pahemmiksi. Pakkohan tuollaisesta on sanoa!
Mutta eilenkään en suuttunut, tunsin enemmän järkytystä, mutta en siltikään ollut mitenkään ylidramaattinen. Oli ilta, olin väsynyt, enkä jaksanut tehdä asiasta kuitenkaan sen suurempaa numeroa, vaikka miehen suhtautuminen oli mielestäni kummallinen ja tilanne ahdisti minua. Mietin myös, että säikähtikö itsekin, mutta ei halunnut näyttää sitä? Tapana on aina vähätellä kaikkia töppäilyjään sillä seurauksella että itselleni tulee olo, että suurentelen asioita, olen neuroottinen, hössötän jne jne. Mies ikäänkuin kääntää asian niin, että minussa on se vika, jos tulee riitaa aiheesta. Ja riitaa yleensä tulee jos yritän saada miestä jotenkin reagoimaan.
Esim sanon: Olit jättänyt portin auki, kun lähdit. Vauva meinasi pudota.
Mies: Ai se jäi auki (katsoo esim puhelintaan tai konettaan, ei edes vaivaudu nostamaan katsettaan).
Minä: Niin siis vauva oli jo menossa portaisiin, oli aivan vähällä pudota ja säikähdin tosi pahasti.
Mies ei vastaa mitään.
Minä: Kuulitko ollenkaan mitä sanoin?!
Mies: Joojoo!!
Ja sitten alkaa murjotus.
T. Ap
Ap tilanne selkiytyy yhä ja on entistä ilmeisempää, että miehesi tekee sen tahallaan.
Tilaa netistä se kirja Why does he do that. Uskon sinun tunnistavan siitä monta kohtaa. Se voi olla myös jossain kirjastossa. Sen kirjoittajalla on myös nettisivut, joita kannattaa vilkaista. https://lundybancroft.com/blog/
"Jos en saa tarpeeksi seksiä, niin tapan tai halvaannutan lapseni." Tai: "Jos en saa tarpeeksi seksiä, niin herätän koko perheen kesken unien joka aamu." Molemmista tuloksena lisää seksiä... NOT. Kumpikohan noista on pahempi turn-off, pahuus vai typeryys.