Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehen käytöksestä? Olen ihan loppu.
16.09.2019 |
Meillä vauva joka osaa kontata, ja asumme kaksikerroksisessa asunnossa, jossa yläkerrassa makuuhuoneet. Mies ei osaa laittaa portaiden porttia kiinni kun lähtee. Minun pitää vahtia sitä milloin hänen menee alakertaan juosta hänen perässään ja varmistaa että portti on mennyt kiinni. Vanhempi lapsi osaa laittaa portin aina huolellisesti kiinni, mutta mies ei. Viimeksi eilen oli tilanne kun vauva oli vähällä tippua portaat alas, kun mies lähti jättäen portin aivan auki.
Mies lähtee aamulla töihin, ja olen lukuisia kertoja pyytänyt häntä laittamaan vanhemman lapsen ja meidän makuuhuoneen oven kiinni, ettei herättäisi kolisteluun, ja muutenkin että ei esim tiskejä laittaisi aamulla, koska ehdin ne hyvin laittaa kun herään. Tämän olen sanonut useamman kerran. Vauva nukkuu huonosti kaikenkaikkiaan, mutta aamulla tykkää nukkua pitkään klo8 asti tai jopa pidempään. Taas tänäaamuna mies jätti meidän makkarin ja lastenhuoneen oven auki, ja alkoi kolistelemaan keittiössä kovaan ääneen (laittoi ilmeisesti tiskejä, vaikka en ymmärrä miten niitä oli laittamatta, kun laitoin ne illalla), sillä seurauksella että kaikki heräsivät, vaikka muuten olisivat voineet nukkua tunnin pidempään.
Kun miehelle sanoin esim portista eilen, niin enemmänkin hän tiuskaisi minulle siitä kun hänelle huolestuneeseen sävyyn sanoin asiasta, en edes vihaisesti. Ei mitään anteeksipyyntöä tai kauhistelua tms, miten nyt vaikka itse olisin reagoinut asiaan. Sama tänäaamuna suuttui minulle, kun sanoin hänelle kolistelusta, joskin olin kyllä jo vihainen, kun nyt lapset todennäköisesti väsyneitä ja koululaisia päivän, kun eivät saaneet nukkua tarpeeksi.
Mielipiteitä? Neuvoja? Muita kellä samanlaisia riitoja kotona?
Kommentit (377)
Mun eksä oli kateellinen siitä että sain arkena nukkua häntä tunnin-kaksi pidempään. Hän siis ihan tiuski joskus asiasta, ei silti kuitenkaan viitsinyt mennä esim. ajoissa nukkumaan. Myöskin kolisteli ja elämöi aamuisin vaikka tiesi että olen herkkäuninen. Naurettavaa olla lähimmäiselleen kateellinen tuollaisesta. Tota porttiasiaa en kyllä ymmärrä, luulisi isälläkin olevan jonkinlaista suojeluvaistoa lastaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka olette sitä mieltä että mies unohtaa portin auki vain vahingossa (ja että miestä pitäisi nyt vain paapoa), niin miten selitätte tämän? Jos kyseessä olisi jokin täysin erillinen asia joka pitäisi vaikka käydä erikseen tekemässä huoneessa jossa ei muutoin aamutoimillaan käy, niin sen nyt melkein voisi lukea hajamielisyydeksi. Mutta käsitin että mies aamulla itse kulkee portista ja avaa sen. Kuinka sen voisi vain unohtaa laittaa takaisin kiinni. Jollei sitten kärsi jo muistisairaudesta. Mies kuitenkin nähtävästi muistaa sulkea perässään ulko-oven, autonoven ja muutkin?
Täti kirjoitti:
En nyt jaksa lukea kaikkia noita kommentteja mutta lyhyesti:
miehesi on lapsellinen ja ajattelematon eikä ole tottunut ottamaan muita huomioon.
Näille asioille aikuisten kanssa harvemmin voi mitään. Ole iloinen siitä jos vanhempi lapsi kuitenkin osaa ajatella vauvan turvallisuutta ja muistaa aina sulkea portin. Hän on oppinut pienestä pitäen huomioimaan myös muita. Aikuisia on vaan niin paljon vaikeampi muuttaa.
Monissa suomalaisissa perheissä tämä ongelma näkyy erityisesti sellaisten miesten kohdalla jotka eivät ole itse lapsena olleet päiväkodissa vaan aina vain kotona äidin hössättävänä. Helposti lopputulos on että miehet eivät ole tottuneet huomioimaan muita kun asiat kotona tapahtuvat kuin itsestään - eivätkä millään taivu siihen ajatukseen että heidän pitää aikuisena alkaa niistä huolehtia.
. APlle antaisin käytännön vinkiksi että palkkaa joko kotiapulainen auttamaan vauvan kanssa aamuisin koska selvästikään miehestä ei tällaiseksi apumieheksi ole - tai jos rahat ei riitä siihen niin laita itse kaikki aamuksi valmiiksi niin että miehen tarvitsee vain painaa kahvinkeittimen nappia.
Miehen muuttumisesta on turha haaveilla. Hyväksyt hänet tuollaisena ja laita lapsiporttiin joku kuminauha että menee aina itsestään kiinni jos pelkäät vauvan puolesta.
Voi miesparkaa... Kaikkea ne tädit sitten aina yrittää ymmärtää... Kahvi vielä valmiiksi reppanalle... Tässä ei ole todellakaan kyse lapsellisuudesta, vaan tahallisesta halusta aiheuttaa jotain pahaa ja niin järkyttävää, että uhrina saattaa olla oma lapsi!?
Meillä on miehen kanssa erilaiset työajat. Hän menee kahdeksaksi, minä kymmeneksi töihin. Hän nousee kuudelta, ja alkaa 1,5 tuntia kestävän kolistelun joka päättyy oven pamautukseen. Hän ei vie koiria aamulenkille eikä lapsia tarhaan. Minä nousen viimeistään kahdeksalta, vien koirat lenkille ja sen jälkeen teen aamupalan pienimmille ja vien heidät tarhaan. Töistä mies pääsee ensimmäisenä, mutta ei hae lapsia tarhasta eikä käy kaupassa eikä ulkoiluta koiria. Minä teen sen kaiken kun pääsen töistä teinien avustuksella. Ruokaa ei mies myöskään tee. Mies tienaa hyvin, ja katsoo, että se on hänen panoksensa tähän perheeseen. Itse tienaan surkeasti.
Olen tulkinnut sen niin, että vihaa elämäänsä ja meitä. Joka toinen viikko olen laittamassa avioeropapereita sisään.
Vierailija kirjoitti:
Noh, mun mies on ollut useita kertoja hankala seuraaviassa:
-jättää saunan päälle, vaikkei kukaan enää sauno
-jättää pitkävartiset kynttilät palamaan yöksi vahtimatta 100v vanhan hirsiseinän viereen, siis 30 sentin päähän seinästä
-jättää silitysraudan päälle kodinhoitohuoneeseen
-antaa 1,5 v taaperon kävellä saunanlauteilla yksin, vaikka jos horjahtaa, kaatuu suoraan kiukaaseen
Yllämainituissa ekassa kolmessa tapauksessa muu perhe nukkumassa yläkerrassa. Hmmm.... tullut väkisinkin mieleen, että onko hänellä yritys hankkiutua eroon perheestään tulipalon avulla ja kääriä itse useiden satojen tuhansien korvaukset palaneesta talosta...... = rikas poikamies.
Miten pystyt elämään tällaisessa tilanteessa tällaisen miehen kanssa?
Eikö sua pelota lastesi puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa erilaiset työajat. Hän menee kahdeksaksi, minä kymmeneksi töihin. Hän nousee kuudelta, ja alkaa 1,5 tuntia kestävän kolistelun joka päättyy oven pamautukseen. Hän ei vie koiria aamulenkille eikä lapsia tarhaan. Minä nousen viimeistään kahdeksalta, vien koirat lenkille ja sen jälkeen teen aamupalan pienimmille ja vien heidät tarhaan. Töistä mies pääsee ensimmäisenä, mutta ei hae lapsia tarhasta eikä käy kaupassa eikä ulkoiluta koiria. Minä teen sen kaiken kun pääsen töistä teinien avustuksella. Ruokaa ei mies myöskään tee. Mies tienaa hyvin, ja katsoo, että se on hänen panoksensa tähän perheeseen. Itse tienaan surkeasti.
Olen tulkinnut sen niin, että vihaa elämäänsä ja meitä. Joka toinen viikko olen laittamassa avioeropapereita sisään.
Mikset vaan pistä niitä eropapereita? Siksi, kun tienaat surkeasti etkä pärjää omillasi? Minä en katselisi rahan takia tuollaista...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa erilaiset työajat. Hän menee kahdeksaksi, minä kymmeneksi töihin. Hän nousee kuudelta, ja alkaa 1,5 tuntia kestävän kolistelun joka päättyy oven pamautukseen. Hän ei vie koiria aamulenkille eikä lapsia tarhaan. Minä nousen viimeistään kahdeksalta, vien koirat lenkille ja sen jälkeen teen aamupalan pienimmille ja vien heidät tarhaan. Töistä mies pääsee ensimmäisenä, mutta ei hae lapsia tarhasta eikä käy kaupassa eikä ulkoiluta koiria. Minä teen sen kaiken kun pääsen töistä teinien avustuksella. Ruokaa ei mies myöskään tee. Mies tienaa hyvin, ja katsoo, että se on hänen panoksensa tähän perheeseen. Itse tienaan surkeasti.
Olen tulkinnut sen niin, että vihaa elämäänsä ja meitä. Joka toinen viikko olen laittamassa avioeropapereita sisään.
Kuulostaa kamalalta. Miksi et laittaisi niitä papereita sisään heti tänään? Ei tuo ole ihmisen elämää enää.
Mutta miten saat vietyä koirat aamulla kun teillä on pienet lapset ja mies pois? Miten saat ne pienet raahattua aikaisin sinne lenkille mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miehen kanssa yhdessä joku ratkaisu, jolla portti pysyy kiinni eikä unohdu auki. Aiemmin ehdotettu jousisysteemi tai vastaava voisi olla hyvä.
Onko muuten vaaraa, että vauva jossain vaiheessa pääsee kiipeämään portin yli?
Vauva kiipeää jo pinnasangyn KAITEEN YLI
Miksi nukutat lasta vielä pinnasängyssä, jos hän kiipeää jo pinnasängyn kaiteen yli?
En tiedä, miten matala pinnasänkynne on, mutta normaalikorkuisesta pinnasängystä putoaminen
niskoilleen on lapselle vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassikkotarina. Mies käy töissä ja elättää perheen, nainen möllöttää kotona ja hakee vikoja miehestä nettifoorumilla.
Olemme aina maksaneet kaikesta puoliksi. Oikeastaan olen itse maksanut enemmän, koska minulla parempi palkka, ja mies muun muassa opiskellut vastikään. Joten ei päde tämä oletus ollenkaan. T. Ap
Et sinä näiltä pierukalsari/rasvaletti/katkera yh -mammoilta tukea saa. Jo alussa meni pieleen, kun selvisi, että on töissä käyvä MIES. Joten sinussahan se vika on. Se olet sinä, joka ärsytät ihanan mussukkamiehen toimimaan noin. Pihtaat, olet lihonut tai vastaavia miehelle inhottavia asioita.
Tsemppii, en keksinyt mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä. Mä vetoaisin lapsen turvallisuuteen, kuten olet varmaan koko ajan tehnyt. Pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa erilaiset työajat. Hän menee kahdeksaksi, minä kymmeneksi töihin. Hän nousee kuudelta, ja alkaa 1,5 tuntia kestävän kolistelun joka päättyy oven pamautukseen. Hän ei vie koiria aamulenkille eikä lapsia tarhaan. Minä nousen viimeistään kahdeksalta, vien koirat lenkille ja sen jälkeen teen aamupalan pienimmille ja vien heidät tarhaan. Töistä mies pääsee ensimmäisenä, mutta ei hae lapsia tarhasta eikä käy kaupassa eikä ulkoiluta koiria. Minä teen sen kaiken kun pääsen töistä teinien avustuksella. Ruokaa ei mies myöskään tee. Mies tienaa hyvin, ja katsoo, että se on hänen panoksensa tähän perheeseen. Itse tienaan surkeasti.
Olen tulkinnut sen niin, että vihaa elämäänsä ja meitä. Joka toinen viikko olen laittamassa avioeropapereita sisään.
Ei kotitoiden jakautumista voi mitata sen mukaan, kumpi tienaa enemman. Ne mitataan siten, kuinka paljon aikaa kummallakin on kaytettavissa kotona toitten jalkeen. Eli jos sulla ja sun miehella on yhta paljon (tai vahan..) "kotiaikaa", kodin askareet tulisi jakaa puoliksi, muuten jarjestely on kohtuuton.
Meidan huushollissa nyt yksi tyoton ja yksi kokoaikatyolainen, tyoton tekee kaikki kotihommat ja tyolainen "vaan" kay toissa. Katsotaan uusiksi kun molemmilla on duunia, ei rahallisen panoksen mukaan vaan kotituntien mukaan. Jos tyottoman uusi tyo vie 12 tuntia paivassa, niin toki se 8-tuntinen tekee enemman kotihommia viikolla, palkkatasosta riippumatta. (Koska talla on enemman aikaa tehda ne hommat.)
Eiko taman pitaisi menna itsestaanselvasti juuri nain? o_0
Ja jos enemman tienaavalle ei oma osa kotiaskareista maistu, niin ulkoistakoon ne jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo miehen terveys?
Exä oli suhteen viimeisinä aikoina vähän samanlainen. Oli hän aina ollut joissain asioissa piittaamaton, esim. viikonloppuaamuisin ei voinut, useista pyynnöistä huolimatta, noustessaan sulkea makuuhuoneen ovea, vaan sain kuunnella kaikki keittiössä kolistelut ja vedenkeittimen puhinan (sitten kun olin jo ihan hereillä, mies palasi sänkyyn ja nukahti uudestaan). Loppuaikoina tuo outo sanaton piittaamattomuus levisi moniin asioihin ja paheni. No hänellä oli vakava työstressi, sittemmin sairastui masennukseen ja ahdistukseen, joka kehittyi myöhemmin psykoosiksi. Mies ei ollut oikeastaan kiukkuinen, pelkästään aivan omissa maailmoissaan.
Kun täällä nyt ilmeisesti kaikki stressiin/mielenterveysongelmiin viittaaminen tulkitaan miehen puolusteluksi... Ei, se ei ole puolustus, vaan mahdollinen ISO asia. Ei mikään tekosyy jonka voisi jättää sikseen ("sillä nyt vaan on vaikeaa") vaan asia jonka pitäisi johtaa isoon, raskaaseen ja pitkään selvitystyöhön. En ole lääkäri enkä ole AP:n miestä nähnyt, mutta mielenterveys- ja muistihäiriöt aiheuttavat myös vastaavaa käytöstä. Ihminen voi olla v:mäinen, sairas, tai v:mäinen ja sairas. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Toki ero voi joskus olla ainoa ratkaisu jokaisessa näistä kolmesta tilanteesta - ei sairaus ihmistä muuta aivan päinvastaiseksi, vaan vanhat piirteet korostuvat ja kärjistyvät.
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Tästä kommentista tuli jotenkin tosi raskas ja ahdistava olo enkä melkein jaksaisi kirjoittaa vastausta. Tuo kommentti on jotenkin niin täynnä kliseitä ja puppua, että on pakko kommentoida vaikka ahdistaa.
Ensinnäkin. Itse en koskaan saanut nukkua päiväunia vaikka meillä oli vain yksi lapsi. Hän ei nukkunut koskaan päiväunia kuin liikkuvissa vaunuissa, joten ei kertaakaan vauva-aikana eikä taapero-aikana meillä ollut tilannetta, että olisin päässyt itse päiväunille. Jouduin nimittäin olemaan aina ulkona työntämässä niitä rattaita tai vaunuja enkä sentään osaa seisten nukkua.
Jouduin joka yö heräämään useita kertoja syöttöjen takia ja sitten pudonneiden tuttien tai huonosti olevien peittojen tai painajaisten tms tms takia lapsen takia. Jos sitten nukuin aamulla kahdeksaan enkä noussut jo seitsemältä kun mies töihin niin #€%&/IUOIPÅÔIOUIYTRYETWERYRUIOPÅO^P>#€%&/(/%&%€W#Q€ jos mies siitä oli minulle katkera ja kateellinen! Se aamu-uni oli edes pieni pelastus siihen, että olin siihen mennessä saanut nukkua tunnin tai parin tunnin pätkissä yhteensä vasta viisi tuntia!
Kotitöitä tein niin paljon kun vain vauvalta ja sittemmin taaperolta ehdin ja pystyin. Esim. imurointi ei päivällä onnistunut, koska lapsi pelkäsi imuria. Jos mies siitä katkeroitui niin voi stana #&%€&(O/)P(/(O&I%&U€%YERUTIY sentään!
Että pisti vihaksi ja ahdisti tuo kommenttisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Mitä helvettiä oikein selität? Äiti kärsinyt raskauspahoinvoinnit, synnytyskivut ynnä muut ja nyt vielä imetyksen ja yöheräilyt YKSIN. Ja sitten pitäisi vielä miehen mieliksi nousta aikaisin ylös ihan vaan näyttääkseen että jaksaa miellyttää jota kuta kellon ympäri. Sairasta pokkana selittää tuollaista.
Vaikutat niin ärsyttävältä ja kieroonkasvaneelta tyypiltä, että onnittelen todella vaimoasi että pääsi sinusta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Ap kertoi, että hoitaa yösyötöt itse kokonaan. Juuri siksi olisi tärkeää, että yöllä heräilevä mutta aamulla hiukan pidempään nukkuva vauva -ja varmasti äitikin- saisi nukkua aamulla sen tunnin pidempään klo 8:aan asti.
Sinun olisi kannattanut lukea aloitus ennen kuin kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Tämä oli harvinaisen vajaa kommentti. 🤦♀️
Kertoo pskasta luonteesta. On kateellinen sinulle koska ajattelee että vedät lonkkaa kotona ja hän joutuu käymään töissä. Kostaa ja kiusaa sinua lapsellisilla konsteilla. Ei parane, voin kertoa.
Meillä mies vois tehdä ja tekeekin kuvailemiasi asioita, mutta tiedän ettei tee tahallaan. On vain erilainen kuin minä. Joskus sanon vihaisena, että laittaisi makkarin ja keittiön oven kiinni etten herää ja joskus nousen laittamaan ne itse kiinni ja jatkan unia.
Laita iso lappu porttiin ja oviin jos se auttaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta osa yrittää nyt ratkaista vähän väärää asiaa. Ei se ap:n mies halua omaa lastaan tappaa. Toki hän lapsensa vaarantaa tuolla käytöksellä, mutta se ei ole se perimmäinen syy, eikä se auta, että miehelle sanotaan asia noin. Koska vaikka mies alkaisikin laittamaan portin kiinni, hän ryhtyisi sitten tekemään jotain muuta (tai jättämään tekemättä), mikä vaarantaa lapset ja/tai tuottaa hankaluutta ap:lle. Mies luottaa siihen, että ap laittaa portin kiinni. Mies haluaa että ap juoksee hänen jälkeensä sulkemaan portin. Hän haluaa juoksuttaa ap:tä, pitää ap:n varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä koko ajan. Eli ongelma on se, että mies joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa että ap:llä on hankalaa lasten kanssa. Mies haluaa että ap:lle tulee selväksi että ap ei voi luottaa mieheen, mitä tulee perheen hyvinvointiin. Mies haluaa ulkoistaa itse itsensä.
Ainoa ratkaisu asiaan on nostaa kissa pöydälle. Ap kertoi että pari kertaa kuussa tulee pinna täyteen, ja hän räjähtää miehelle, jolloin mies lupaa parantaa käytöstä, mutta mikään ei muutu. Yksi neuvo ap:lle: älä suutu. Ei hyödytä mitään. Ole kylmän rauhallinen. Kysy suoraan, haluaako mies eroon perheestään. Kysy mikä miestä nyppii, tiedostaako tämä itse, mitä käytöksensä antaa ymmärtää. Tee selväksi että nykyinen käytösmalli johtaa eroon, koska et voi olla vastuussa aikuisen ihmisen käytöksestä, kuten esim. portin auki jättämisestä. Ole myös valmis toteuttamaan ero. Mieti käytännön järjestelyt valmiiksi.
Ja suoraan sanottuna stressitasosi laskee huomattavasti, jos pääset miehestä eroon. Ihannetilanne tietysti olisi, että mies avautuisi siitä, mikä häntä vaivaa ja olisi valmis työstämään tuntemuksiaan ja käytöstään. Mutta jos hän ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin, niin en kyllä näe tuossa paljon muita mahdollisuuksia kuin ero. Ihan jo lasten turvallisuuden ja ap:n oman hyvinvoinnin takia.
Minunkin mielestä juuri tästä on kyse. Mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa. Ja siksi tarkoituksella hankaloittaa. Mutta se, että miksi mies haluaa, että vaimolla on hankalaa lasten kanssa niin hmm..
Väittäisin että se on kostamista. Mies on vihainen ja katkera jostain.
Voi olla katkera ihan vaikka siitä, että vaimo saa nukkua pitkään ja olla kotona lasten kanssa. Itse joutuu käymään pitkää päivää töissä ja heräilemään myös öisin vauvan syöttöjen tahdissa. Ap voi kotona ollessaan nukkua pitempään tai ottaa vaikka päikkärit, miehellä ei tätä mahdollisuutta ole. Tunnistan tästä ap:n tilanteesta paljon samaa kuin päättyneessä avioliitossani. Lasten äiti oli lasten kanssa kotona eikä kovin kummoisesti kotitöitä viitsinyt tehdä. Myös ex-vaimoni vahti noita lapsiportteja hysteerisesti. Itse ne toki suljin lähes aina, kaikille kuitenkin joskus sattuu unohduksia varsinkin hektisessä lapsiperhearjessa.
Jälkikäteen ajateltuna meillä taisi olla myös samankaltaista kommunkointiongelmaa ja passiivis-agressiivista käytöstä, erityisesti vaimon puolelta. Hän jossain vaiheessa lopetti asioiden selvittämisen puhumalla, koska kuulemma jäi aina alakynteen omasta mielestään kun asioita käsiteltiin. Näin kertoi sitten lopulta kun erottiin.
Ap:lle ehdotan ratkaisuksi, että alatte heräämään samaan aikaan ylös, näin mies ei koe tilannetta epäoikeudenmukaisena eikä epäile sinun nukkuvan puoleenpäivään ja loikoilevan koko päivää sängyssä kun lapsi on portin takana ryömimässä. Käytte läpi rauhallisesti keskustellen mitä vauvalle tai pienelle lapselle voi käydä jos tippuu rappuset alas, puhelimet jätätte siksi aikaa toiseen huoneeseen. Kirjaatte mitä kotitöitä olette tehneet viikon aikana, jotta mies näkee sinun ahkeroivan kotona ja jos et ahkeroi niin sinulla on ryhdistäytymisen paikka.
Voi p*rse sinun kanssasi. Kahden pienen lapsen äiti ei kyllä nuku päikkäreitä, se on ihan harhakuvitelmaa, että eri ikäiset lapset nukkuisivat samaan aikaan. Ja tuo "pitkää päivää töissä" - 8 tunnin työpäivä on ihan tavallinen, sellaista tekee moni pienten lasten äitikin. Tuo lapsiportin auki jättäminen on vaarallista piittaamattomuutta, myös sinun osalta. Ei ihme, että vaimosi kyllästyi sinuun.
Mikäli ap heräilee öisin lasten takia, niin hänellä on täysi oikeus nukkua siihen asti, kun lapset heräävät. Hänen miehensä on vain ilkeä, sitä ei voi perustella millään. Miehen pitää parantaa tapansa, muuten tuo johtaa vain eroon. Se lienee tosin miehen tavoitteena.
VOI V!TTU IHMISET ETTEKÖ VOI OLLA ASIALLISEMPIA JA EMPAATTISEMPIA!
Ap, en jaksa lukea onko joku jo ehdottanut perheneuvolaa tms. Ei jaksa kahlata jos tuolla olisi joku asiallinen viesti välissä.