Lue keskustelun säännöt.
Työstä maksettavan palkan tulee määräytyä tuottavuuden mukaan
15.09.2019 |
Postilaisilla juurikin jakopiirien paljouden ja uusien tilausten mukaan
Kuljettajille matkustajien ja matkan pituuden arvokkuuden mukaan
Ravintoloissa myytyjen annosten ja hinnan mukaan
Hoitoalalla hoidon halpuuden mukaan julkisella puolella
Tämä malli on houkutin tekemään enemmän työtä sopivalla tehokkuudella
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuatko tästäkään käsitteestä yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Ihan yksinkertaista:
1. Tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan kuin tähänkin asti
2. Myönnetään se tosiasia, että kaikille töille ei pystytä määrittelemään tuottavuutta
3. Kulutus ja tarpeethan tottakai voidaan määritellä ja ennakoida, sehän ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Kehottaisin sinua vielä miettimään sitä esimerkkiäni osakkeista ja merkkilaukusta. Vaikka ne ostettaisiin samalla hinnalla, niiden tuottavuudesta emme voi vetää mitään johtopäätöksiä. Et vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä ero on tuottavuudella, palkalla, kululla ja tuotolla.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että "tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan niin kuin tähänkin asti"?
Eli mielestäsi joillekin töille voidaan määritellä tuottavuus? Hyvä tämä on jo edistystä. Osaisitko antaa esimerkkejä tälläisistä töistä?
Kulutustahtoa ja tarpeita kyllä riittää, mutta kuinka määritellään se kenen tarpeet ja kulutustahdot täytetään kun huomioidaan se, että resurssit eivät ole rajattomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Auto on pakollisempi ostos kuin taideteos ja autonostajan tyydyttävä markkinoiden hintatasoon mukisematta. Taideteos ei ole pakollinen ja jos hinta ei miellytä ostajaa, se on helppo jättää kokonaan ostamatta. Siksi taiteessa on ostajan markkinat.
Entäpä mikä määrittää kansainvälisissä huutokaupoissa myytävien taideteosten hinnan, koska nehän ovat pilvissä. Tottakai taiteilijan tunnettuus vaikuttaa hintaan, mutta onko taideteoksen arvo ns. objektiivinen? Olisikohan taidemaailmassakin korruptiota paisuttelemassa hintaa?
Varmasti on. Siellä on pienet piirit ylläpitämässä niitä arvoja. Vähän sama kuin muumimukeissa. Tavallisia kuppeja, joilla ei ole kuin muutaman euron käyttöarvo, jos kukaan ei keräisi muumimukeja.
Meidän alaan ei liity mitään tuottavuutta, joten vaikea arvioida palkka sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Saahan sitä haluta, mutta miksi sitten taidehuutokauppoja on vähän väliä, mutta autoja harvemmin huutokaupataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Auto on pakollisempi ostos kuin taideteos ja autonostajan tyydyttävä markkinoiden hintatasoon mukisematta. Taideteos ei ole pakollinen ja jos hinta ei miellytä ostajaa, se on helppo jättää kokonaan ostamatta. Siksi taiteessa on ostajan markkinat.
Entäpä mikä määrittää kansainvälisissä huutokaupoissa myytävien taideteosten hinnan, koska nehän ovat pilvissä. Tottakai taiteilijan tunnettuus vaikuttaa hintaan, mutta onko taideteoksen arvo ns. objektiivinen? Olisikohan taidemaailmassakin korruptiota paisuttelemassa hintaa?
Taide on monesti sijoitus, auto ei sitä ole juuri koskaan. Monesti kaikki abstrakti sijoitustoiminta on myös rahanpesua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Ihan yksinkertaista:
1. Tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan kuin tähänkin asti
2. Myönnetään se tosiasia, että kaikille töille ei pystytä määrittelemään tuottavuutta
3. Kulutus ja tarpeethan tottakai voidaan määritellä ja ennakoida, sehän ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Kehottaisin sinua vielä miettimään sitä esimerkkiäni osakkeista ja merkkilaukusta. Vaikka ne ostettaisiin samalla hinnalla, niiden tuottavuudesta emme voi vetää mitään johtopäätöksiä. Et vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä ero on tuottavuudella, palkalla, kululla ja tuotolla.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että "tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan niin kuin tähänkin asti"?
Eli mielestäsi joillekin töille voidaan määritellä tuottavuus? Hyvä tämä on jo edistystä. Osaisitko antaa esimerkkejä tälläisistä töistä?
Kulutustahtoa ja tarpeita kyllä riittää, mutta kuinka määritellään se kenen tarpeet ja kulutustahdot täytetään kun huomioidaan se, että resurssit eivät ole rajattomia?
Tarkoitin käsitetason määrittelyä, en töiden tuottavuuden määrittelyä. Ymmärsin, että yritit jotenkin todistaa, että käsitettä tuottavuus ei voi olla olemassakaan, ellei sitä tässä asiassa voida mitata. Kyllä se käsitteenä on olemassa, mutta sitä ei nyt vain tässä yhteydessä voida käyttää.
Ja tuolla jo aikoja sitten sanoinkin, että joillekin yksinkertaisimmille töille tottakai voidaan määritellä tuottavuus. Esimerkiksi puhelinmyyjän ja mansikanmyyjän työlle, jossa voidaan määrittää tuotokselle hinta. Tuotos on lehtien myyty määrä tai poimittujen mansikoiden määrä, joille on olemassa markkinahinta. Mutta esimerkiksi opettajan tai poliisin työssä ei ole mitään vastaavaa mitattavaa määrää. Ei voida laskea, että kun Jaakko oppii lukemaan, sen rahallinen arvo on x euroa tai kun poliisi taltuttaa Kaken ja Penan tappelun, sen arvo on y euroa. Ja edelleen muista, näitä arvoja ei lasketa palkasta, vaan se pitäisi laskea siitä näkökulmasta, kuka sen hyödyn saa käyttöönsä työnteon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Saahan sitä haluta, mutta miksi sitten taidehuutokauppoja on vähän väliä, mutta autoja harvemmin huutokaupataan?
Siksi, että taiteilijalla tai taideteoksen omistajalla ei ole käsitystä sen markkina-arvosta, jolloin huutokauppa on hyvä mekanismi löytää se ostaja, joka arvostaa työtä eniten (eli on valmis maksamaan siitä eniten)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Ei ei ei! Etkö nyt vieläkään ymmärrä, mikä ero on kululla ja tuottavuudella?
Ja miten sinä kuvittelet, että tämä sinun ajatusmallisi sitten toimisi, jos tuottavuus on sama kuin palkka, mutta palkka määräytyy tuottavuuden mukaan. Molemmat siis määrittelevät vuorotellen toisiaan eikä kumpikaan määräydy oikeastaan mistään. Jos ajatellaan, että omena on samanhintainen kuin appelsiini ja tulen nillittämään, että kyllä vain appelsiinien hinnan pitäisi määräytyä omenoiden mukaan, etkö huomaa, mikä tässä menee pieleen?
Sinä olet ilmeisesti yrittänyt opiskella mikrotaloustiedettä, mutta olet ymmärtänyt sieltä vain palan sieltä ja toisen täältä. Vaikka on olemassa kaava rajatuottavuuden laskemiseen, sitä ei voida käyttää, ellei tiedetä sen tuotoksen arvoa ja SE EI OLE SAMA KUIN PALKKA. Palkka on kustannus ja panoksen hinta, ei tuotos eikä tuottavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Ihan yksinkertaista:
1. Tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan kuin tähänkin asti
2. Myönnetään se tosiasia, että kaikille töille ei pystytä määrittelemään tuottavuutta
3. Kulutus ja tarpeethan tottakai voidaan määritellä ja ennakoida, sehän ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Kehottaisin sinua vielä miettimään sitä esimerkkiäni osakkeista ja merkkilaukusta. Vaikka ne ostettaisiin samalla hinnalla, niiden tuottavuudesta emme voi vetää mitään johtopäätöksiä. Et vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä ero on tuottavuudella, palkalla, kululla ja tuotolla.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että "tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan niin kuin tähänkin asti"?
Eli mielestäsi joillekin töille voidaan määritellä tuottavuus? Hyvä tämä on jo edistystä. Osaisitko antaa esimerkkejä tälläisistä töistä?
Kulutustahtoa ja tarpeita kyllä riittää, mutta kuinka määritellään se kenen tarpeet ja kulutustahdot täytetään kun huomioidaan se, että resurssit eivät ole rajattomia?
Tarkoitin käsitetason määrittelyä, en töiden tuottavuuden määrittelyä. Ymmärsin, että yritit jotenkin todistaa, että käsitettä tuottavuus ei voi olla olemassakaan, ellei sitä tässä asiassa voida mitata. Kyllä se käsitteenä on olemassa, mutta sitä ei nyt vain tässä yhteydessä voida käyttää.
Ja tuolla jo aikoja sitten sanoinkin, että joillekin yksinkertaisimmille töille tottakai voidaan määritellä tuottavuus. Esimerkiksi puhelinmyyjän ja mansikanmyyjän työlle, jossa voidaan määrittää tuotokselle hinta. Tuotos on lehtien myyty määrä tai poimittujen mansikoiden määrä, joille on olemassa markkinahinta. Mutta esimerkiksi opettajan tai poliisin työssä ei ole mitään vastaavaa mitattavaa määrää. Ei voida laskea, että kun Jaakko oppii lukemaan, sen rahallinen arvo on x euroa tai kun poliisi taltuttaa Kaken ja Penan tappelun, sen arvo on y euroa. Ja edelleen muista, näitä arvoja ei lasketa palkasta, vaan se pitäisi laskea siitä näkökulmasta, kuka sen hyödyn saa käyttöönsä työnteon jälkeen.
Ei lasketa oletetun hyödynsaajan näkökulmasta, vaan maksajan näkökulmasta. Jos kunta maksaa opettajan palkan, niin ei tämä mitenkään takaa sitä, että Jaakko oppii lukemaan. Eikä sitä, että muussa tapauksessa Jaakko ei voisi oppia lukemaan. Jos kunta arvostaa opetusta ja pitää sitä tuottavana panostuksena, niin se laittaa sinne lisää määrärahoja. Lopputuloksena on, että myös opettajan ja poliisin tuottavuus vastaa lähtökohtaisesti heidän palkkaansa (jos korruptiota yms. häiriöitä ei esiinny).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
"Tämä asia on mahdollista mitata"? Kuinka uuno voi olla, että luulee tulipalojen tulevan jostain tehtaan liukuhihnalta! Ja vielä mukavat vihjailut siitä, että tuhoisat tulipalot ovat oikeasti palomiesten perseilyä ja poliisit eivät laiskuuttaan puutu näkemäänsä väkivaltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Logiikkasi mättää pahasti. Jos suomalainen kokoonpanija valmistaa puhelimen tai kiinalainen kokoonpanija valmistaa puhelimen, niin tuottavuus on aivan sama, mutta kiinalainen saa siitä huonomman korvauksen. Vai laskivatko puhelimien hinnat olennaisesti, kun Nokia lopetti kokoonpanon Suomessa?
Miten tuottavuus laskettaisiin eri aloilla.
Esimerkikisi kulttuurityössä, poliisissa, lääkäreillä, ,
palkkalaskenassa, kirjanpidossa jne. jne.?
Oi kerrohan, sinä viisauden huippu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Ei ei ei! Etkö nyt vieläkään ymmärrä, mikä ero on kululla ja tuottavuudella?
Ja miten sinä kuvittelet, että tämä sinun ajatusmallisi sitten toimisi, jos tuottavuus on sama kuin palkka, mutta palkka määräytyy tuottavuuden mukaan. Molemmat siis määrittelevät vuorotellen toisiaan eikä kumpikaan määräydy oikeastaan mistään. Jos ajatellaan, että omena on samanhintainen kuin appelsiini ja tulen nillittämään, että kyllä vain appelsiinien hinnan pitäisi määräytyä omenoiden mukaan, etkö huomaa, mikä tässä menee pieleen?
Sinä olet ilmeisesti yrittänyt opiskella mikrotaloustiedettä, mutta olet ymmärtänyt sieltä vain palan sieltä ja toisen täältä. Vaikka on olemassa kaava rajatuottavuuden laskemiseen, sitä ei voida käyttää, ellei tiedetä sen tuotoksen arvoa ja SE EI OLE SAMA KUIN PALKKA. Palkka on kustannus ja panoksen hinta, ei tuotos eikä tuottavuus.
Jos palkka ei ole sama kuin tuottavuus, niin silloin on käsillä epätasapainotila. Miksi työnantaja maksaisi enemmän palkkaa panokselle kuin mitä sen käyttäminen tuottaa? Ja miksi panos (eli työntekijä) suostuisi matalampaan korvaukseen kuin se hyöty minkä hän tuottaa? Jos tuotoksen arvo on jotenkin mahdotonta määrittää, niin silloin palkan suuruus on paras mahdollinen approksimaatio siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Ihan yksinkertaista:
1. Tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan kuin tähänkin asti
2. Myönnetään se tosiasia, että kaikille töille ei pystytä määrittelemään tuottavuutta
3. Kulutus ja tarpeethan tottakai voidaan määritellä ja ennakoida, sehän ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Kehottaisin sinua vielä miettimään sitä esimerkkiäni osakkeista ja merkkilaukusta. Vaikka ne ostettaisiin samalla hinnalla, niiden tuottavuudesta emme voi vetää mitään johtopäätöksiä. Et vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä ero on tuottavuudella, palkalla, kululla ja tuotolla.
Mitä ihmettä tarkoittaa, että "tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan niin kuin tähänkin asti"?
Eli mielestäsi joillekin töille voidaan määritellä tuottavuus? Hyvä tämä on jo edistystä. Osaisitko antaa esimerkkejä tälläisistä töistä?
Kulutustahtoa ja tarpeita kyllä riittää, mutta kuinka määritellään se kenen tarpeet ja kulutustahdot täytetään kun huomioidaan se, että resurssit eivät ole rajattomia?
Tarkoitin käsitetason määrittelyä, en töiden tuottavuuden määrittelyä. Ymmärsin, että yritit jotenkin todistaa, että käsitettä tuottavuus ei voi olla olemassakaan, ellei sitä tässä asiassa voida mitata. Kyllä se käsitteenä on olemassa, mutta sitä ei nyt vain tässä yhteydessä voida käyttää.
Ja tuolla jo aikoja sitten sanoinkin, että joillekin yksinkertaisimmille töille tottakai voidaan määritellä tuottavuus. Esimerkiksi puhelinmyyjän ja mansikanmyyjän työlle, jossa voidaan määrittää tuotokselle hinta. Tuotos on lehtien myyty määrä tai poimittujen mansikoiden määrä, joille on olemassa markkinahinta. Mutta esimerkiksi opettajan tai poliisin työssä ei ole mitään vastaavaa mitattavaa määrää. Ei voida laskea, että kun Jaakko oppii lukemaan, sen rahallinen arvo on x euroa tai kun poliisi taltuttaa Kaken ja Penan tappelun, sen arvo on y euroa. Ja edelleen muista, näitä arvoja ei lasketa palkasta, vaan se pitäisi laskea siitä näkökulmasta, kuka sen hyödyn saa käyttöönsä työnteon jälkeen.
Ei lasketa oletetun hyödynsaajan näkökulmasta, vaan maksajan näkökulmasta. Jos kunta maksaa opettajan palkan, niin ei tämä mitenkään takaa sitä, että Jaakko oppii lukemaan. Eikä sitä, että muussa tapauksessa Jaakko ei voisi oppia lukemaan. Jos kunta arvostaa opetusta ja pitää sitä tuottavana panostuksena, niin se laittaa sinne lisää määrärahoja. Lopputuloksena on, että myös opettajan ja poliisin tuottavuus vastaa lähtökohtaisesti heidän palkkaansa (jos korruptiota yms. häiriöitä ei esiinny).
Jos sinusta palkka on sama kuin tuottavuus, mitä tarkoitat ketjun otsikolla. Oli se palkka mikä tahansa, sehän on mielestäsi joka tapauksessa aina sama kuin työn tuottavuus, joten maailmanhan on mielestäsi nyt jo täydellinen? Vaikka henkilö nukkuisi työvuorot läpeensä, hänen tuottavuutensa on kuitenkin aina vakio, jos vain palkka juoksee. Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Logiikkasi mättää pahasti. Jos suomalainen kokoonpanija valmistaa puhelimen tai kiinalainen kokoonpanija valmistaa puhelimen, niin tuottavuus on aivan sama, mutta kiinalainen saa siitä huonomman korvauksen. Vai laskivatko puhelimien hinnat olennaisesti, kun Nokia lopetti kokoonpanon Suomessa?
Yllätys yllätys, kokoonpano lopetettiin juuri tästä syystä Suomessa ja siirrettiin kokonaan ulkomaille. Suomassa tuottavuus (tuotos/panos) oli yksinkertaisesti liian huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Missä sanoin, että yleiskustannukset ovat ainoa syy? Tuohan oli vain yksi esimerkki. Insinööri kirjoitti kommentissaan, että tämä kustannuksien kohdistaminen ei edes noin selkeällä alalla ole ihan yksiselitteistä, ja pointti oli, että monella alalla se on täysin mahdotonta.
Kysyin monta sivua sitten, miten sinä määrittelet rahallisen arvon opettajan, poliisin tai uutistoimittajan työpanokselle, etkä vastannut vielä mitään. Ja edelleen muista, että tuottavuus ei ole sama kuin kulu (eli palkka). Jos työn tuotos on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahassa tai muutenkaan määrällisesti mitata, esim koulutus, terveys, turvallisuus, tieto, sivistys, sitä tuottavuuttakaan ei vain voi laskea.
Poliisin, opettajan ja uutistoimittajan tuottavuuden määrittely ei ole mikään ongelma. Niiden tuottavuus on sama kuin niiden palkka. Jos opettajan tuottavuus olisi korkeampi kuin tämän palkka, niin hän pyytäisi ja saisi palkankorotuksen. Pisteessä jossa palkkaa ei enää koroteta löytyy työn tuottavuus. Työnantaja on valmis maksamaan sen mitä työntekijä tuottaa, mutta ei enempää. Tällä mekanismilla palkka paljastaa työn tuottavuuden. Jos palkka on korkeampi kuin palkka, niin silloin palkkaa alennetaan tai jos tämä ei sovi, niin työntekijä irtisanotaan.
Ei ei ei! Etkö nyt vieläkään ymmärrä, mikä ero on kululla ja tuottavuudella?
Ja miten sinä kuvittelet, että tämä sinun ajatusmallisi sitten toimisi, jos tuottavuus on sama kuin palkka, mutta palkka määräytyy tuottavuuden mukaan. Molemmat siis määrittelevät vuorotellen toisiaan eikä kumpikaan määräydy oikeastaan mistään. Jos ajatellaan, että omena on samanhintainen kuin appelsiini ja tulen nillittämään, että kyllä vain appelsiinien hinnan pitäisi määräytyä omenoiden mukaan, etkö huomaa, mikä tässä menee pieleen?
Sinä olet ilmeisesti yrittänyt opiskella mikrotaloustiedettä, mutta olet ymmärtänyt sieltä vain palan sieltä ja toisen täältä. Vaikka on olemassa kaava rajatuottavuuden laskemiseen, sitä ei voida käyttää, ellei tiedetä sen tuotoksen arvoa ja SE EI OLE SAMA KUIN PALKKA. Palkka on kustannus ja panoksen hinta, ei tuotos eikä tuottavuus.
Jos palkka ei ole sama kuin tuottavuus, niin silloin on käsillä epätasapainotila. Miksi työnantaja maksaisi enemmän palkkaa panokselle kuin mitä sen käyttäminen tuottaa? Ja miksi panos (eli työntekijä) suostuisi matalampaan korvaukseen kuin se hyöty minkä hän tuottaa? Jos tuotoksen arvo on jotenkin mahdotonta määrittää, niin silloin palkan suuruus on paras mahdollinen approksimaatio siitä.
Ei ole. Palkkahan voi olla ihan mitä tahansa, vaikka tuotos on mitä tahansa. Nämä eivät mitenkään automaattisesti kulje käsi kädessä, vaikka sehän tietysti olisi ihannetilanne. Mieti nyt vaikka sitä postin pääjohtajaa, oletko vakuuttunut, että hänen tuotoksensa on täsmälleen se, mikä hänen palkkansakin? Ja miten on mahdollista, että useimmilla duunareilla se tuottavuus on eurolleen sama kuin tes:in minimi?
Entäpä mikä määrittää kansainvälisissä huutokaupoissa myytävien taideteosten hinnan, koska nehän ovat pilvissä. Tottakai taiteilijan tunnettuus vaikuttaa hintaan, mutta onko taideteoksen arvo ns. objektiivinen? Olisikohan taidemaailmassakin korruptiota paisuttelemassa hintaa?