Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työstä maksettavan palkan tulee määräytyä tuottavuuden mukaan
15.09.2019 |
Postilaisilla juurikin jakopiirien paljouden ja uusien tilausten mukaan
Kuljettajille matkustajien ja matkan pituuden arvokkuuden mukaan
Ravintoloissa myytyjen annosten ja hinnan mukaan
Hoitoalalla hoidon halpuuden mukaan julkisella puolella
Tämä malli on houkutin tekemään enemmän työtä sopivalla tehokkuudella
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan idiootti ajatus .Taidat olla pimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Jaa. Tarkoitatko siis, että esim.yksityiset vanhushoivapalvelut, jotka ovat olleet viime vuosina vahvasti julkisuudessa, ovat ratkaisu?
Että vanhukset jätetään hoitamatta, kun ei palkata riittävää määrää henkilökuntaa? Voittoa on kyllä tullut erityisen mukavasti siten, meidän maksamistamme verovaroista. Tämäkö on mielestäsi tehokasta? HAluatko tosiaan, että maksamiasi veroja käytetään tällä tavoin?
Valtionhallinnosta on parhaista päivistä vähennetty henkilöstöä 60 %. Säästöä sillä ei ole saatu, koska palvelut ostetaan nyt "yksityisiltä". Kustannukset ovat vain kasvaneet ja meillä kaikilla tulisi olla tiedossa,kuinka pahasti nuo ostopalvelut valtionhallinossa ovat epäonnistuneet.
Samoin kuntien palveluksessa olevaa henkilöstöä on vähennetty viimeiset viisi vuotta. Siitä huolimatta,vaikka valtionhallinnon lakisääteisiä tehtäviä on runsain mitoin siirretty kunnille.
Seurauksena on siis myös lakisääteisten palvelujen alasajo heikkotasoisemmiksi. Kuntien verotulot ovat romahtaneet, mm. siksi, että sellaisten henkilöiden määrä, joiden tulot koostuvat joko pääosin tai kokonaan pääomatuloista, on kasvanut. Pääomatulot on vapautettu kunnallisveron maksamisesta - nämä ihmiset siis perheineen käyttävät kuntien palveluja päivähoidosta alkaen meidän muiden maksamina.
Kuntien valtionosuuksia on toistuvasti leikattu. Silti sinäkin saat edelleen julkiset palvelut.
Missä kohtaa se väittämäsi julkisen sektorin tehottomus ilmenee?
Kuka kertoisi minulle, mitä eroa on julkisella ja sellaisella "yksityisellä" yrityksellä, jonka tulot tulevat kaikki verovaroista? Sama tulonlähde, toinen tekee voittoa henkilösä kustannuksella, toinen noudattaa lakia ja työehtosopimuksia.
Tehottomuus ilmenee esim. juuri kuvailemallasi tavalla. Julkinen sektori on pullollaan ns. isännätöntä rahaa, joten ei ole ihme, että sen tehokkuus on huono. Nähtiinhän julkisen sektorin kyvyt esim. Länsi-Metrossa: merkittävät viivästykset ja budjetti ylittyi roimasta. Tulos: verorahaa paloi taas oikein urakalla. Yksityinen olisi vienyt hankkeen läpi paljon tehokkaammin.
Ei ihan nyt mennyt maaliin:
Siellähän oli nimenomaan yksityiset yritykset tekemässä LänsiMetroa:)
Niiden heikkotasoisesta toiminnasta johtuen viivästymiset syntyivät ja kustannukset kasvoivat.
Jospa onkin niin, että nämä yksityiset yritykset katsovat voivansa tarkoituksella kupata julkista sektoria loputtomiin?
Julkinen sektori oli johdossa länsimetrossa ja valitsi kaikki alihankkijat. Juuri tämä kyvytön projektinjohto mahdollisti sen, että alihankkijat "katsoivat voivansa kupata julkista sektoria". Tämähän on koko jutun pointti.
Etkä itse huomaamitään kummallista ajatusmallissasi?
Niinpä niin.
Propaganda on löytänyt sinussa oivan kasvualustan. Niin käy ihmisille, jotka uskovat vain yhtä "totuutta".
En kyllä huomaa. Voisitko valaista?
Länsimetron johdossa olivat poliitikot ja muutama virkamies. Tuloksena saatiin heikko tuotos suhteessa käytettyihin panoksiin. Vai oletko sitä mieltä, että länsimetro oli hyvin onnistunut hanke?
Mitenköhän sinä sitten ajattelit, että julkiset palvelut yksityistetään, jos julkinen sektori ole tilaajan ja päättäjän roolissa? Meinaatko, että eduskunta, kunnallispolitiikka ja verotus siirtyisivät jollekin pörssiyhtiölle?
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Jaa. Tarkoitatko siis, että esim.yksityiset vanhushoivapalvelut, jotka ovat olleet viime vuosina vahvasti julkisuudessa, ovat ratkaisu?
Että vanhukset jätetään hoitamatta, kun ei palkata riittävää määrää henkilökuntaa? Voittoa on kyllä tullut erityisen mukavasti siten, meidän maksamistamme verovaroista. Tämäkö on mielestäsi tehokasta? HAluatko tosiaan, että maksamiasi veroja käytetään tällä tavoin?
Valtionhallinnosta on parhaista päivistä vähennetty henkilöstöä 60 %. Säästöä sillä ei ole saatu, koska palvelut ostetaan nyt "yksityisiltä". Kustannukset ovat vain kasvaneet ja meillä kaikilla tulisi olla tiedossa,kuinka pahasti nuo ostopalvelut valtionhallinossa ovat epäonnistuneet.
Samoin kuntien palveluksessa olevaa henkilöstöä on vähennetty viimeiset viisi vuotta. Siitä huolimatta,vaikka valtionhallinnon lakisääteisiä tehtäviä on runsain mitoin siirretty kunnille.
Seurauksena on siis myös lakisääteisten palvelujen alasajo heikkotasoisemmiksi. Kuntien verotulot ovat romahtaneet, mm. siksi, että sellaisten henkilöiden määrä, joiden tulot koostuvat joko pääosin tai kokonaan pääomatuloista, on kasvanut. Pääomatulot on vapautettu kunnallisveron maksamisesta - nämä ihmiset siis perheineen käyttävät kuntien palveluja päivähoidosta alkaen meidän muiden maksamina.
Kuntien valtionosuuksia on toistuvasti leikattu. Silti sinäkin saat edelleen julkiset palvelut.
Missä kohtaa se väittämäsi julkisen sektorin tehottomus ilmenee?
Kuka kertoisi minulle, mitä eroa on julkisella ja sellaisella "yksityisellä" yrityksellä, jonka tulot tulevat kaikki verovaroista? Sama tulonlähde, toinen tekee voittoa henkilösä kustannuksella, toinen noudattaa lakia ja työehtosopimuksia.
Tehottomuus ilmenee esim. juuri kuvailemallasi tavalla. Julkinen sektori on pullollaan ns. isännätöntä rahaa, joten ei ole ihme, että sen tehokkuus on huono. Nähtiinhän julkisen sektorin kyvyt esim. Länsi-Metrossa: merkittävät viivästykset ja budjetti ylittyi roimasta. Tulos: verorahaa paloi taas oikein urakalla. Yksityinen olisi vienyt hankkeen läpi paljon tehokkaammin.
Ei ihan nyt mennyt maaliin:
Siellähän oli nimenomaan yksityiset yritykset tekemässä LänsiMetroa:)
Niiden heikkotasoisesta toiminnasta johtuen viivästymiset syntyivät ja kustannukset kasvoivat.
Jospa onkin niin, että nämä yksityiset yritykset katsovat voivansa tarkoituksella kupata julkista sektoria loputtomiin?
Julkinen sektori oli johdossa länsimetrossa ja valitsi kaikki alihankkijat. Juuri tämä kyvytön projektinjohto mahdollisti sen, että alihankkijat "katsoivat voivansa kupata julkista sektoria". Tämähän on koko jutun pointti.
Metrohankkeen tekijöiden kritiikki kohdistui ennen kaikkea rakennuttamisesta vastanneeseen konsulttiyritykseen, Sweco PM:ään (yksityinen yritys) . Se oli keskeisessä roolissa projektin johtamisessa ja siten myös projektin epäonnistumisessa.
Suomeksi sanottuna Länsimetro Oy osti Swecolta palvelun: rakennuttakaa meille metro.
Länsimetro Oy oli itse vain pieni tilaajaorganisaatio, kymmenen hengen toimisto.
Swecolla oli hankkeessa yli 40 työntekijää, eli neljä kertaa enemmän kuin Länsimetro Oy:llä.
"Swecolle maksetaan kokonaisprojektinhallinnasta, tilannekuvasta. Eli juuri siitä, mikä tässä on mättänyt".
Mutta tästä pääsemmekin siihen todelliseen ongelmaan, eli suomalaiseen korruptioon. Siihen ovat syylliset sekä poliitikkomme että yrityksemme. Piiri pieni pyörii ja aina me taviskansalaiset joudumme maksamaan laskun.
Kun julkinen sektori on toimeksiantajana, astuu korruptio mukaan kuvaan, tavalla jos toisellakin.
Sitä ongelmaa ei todellakaan ratkaista yksityistämisellä, kenties jopa pahennetaan, koska julkinen on vastakin aina toimeksiantajan roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Yhteiskunta ei ole sama asia kuin veronmaksajat. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän vuorovaikutusten verkostosta. Yhteiskunnalla ei ole mitään yksiselitteistä halua, tavoitetta tai olemusta, joten se ei lopulta tarkoita juuri mitään. Parempi puhua vaikka yksilöistä, sillä jokaisella yksilöllä on omat yksiselitteiset halut, tavoitteet ja olemuksensa.
Terveyttä voidaan kyllä mitata vai eikö mielestäsi mikään palvelu jätä jälkeensä mitään todellista jos sitä ei ole aktivoitu taseeseen.
Määritelläänpäs nyt kulu, tulo ja tuottavuus:
tulo: suoritteen luovuttamisesta saatu rahassa mitattava vastike(tuotos).
kulu: suoritteen tuottamisesta johtuva rahassa mitattava kulutus (panos)
tuottavuus: tuotoksen ja panosten suhde eli paljonko syntyy tuotosta (rahassa mitattava vastike) suhteessa käytettyihin panoksiin.
rajatuottavuus: lisätään yksi yksikkö panoksia, kuinka tuotos muuttuu.
Eli mitä näiden osalta pitäisi miettiä uudelleen?
Ainakin tuota lihavoitua. Mieti, mikä on se poliisin, opettajan tai uutistoimittajan työstä syntyvä tuotos rahalla mitattuna. Ja tuollahan jo näköjään kyselitkin, eikö lasketa terveyttä, jos se ei näy taseessa. No eipä sitä näy, ellei se ole rahassa mitattava vastike. Ja palkka ei ole rahassa mitattava vastike, vaan se on kulu.
No mikä olisi sitten oma ehdotuksesi jos lähdetään siitä, että tuotosta on mahdotonta mitata rahassa. Jos tuottavuutta (ja rajatuottavuutta) ei voida mitenkään mitata, niin kuinka kukaan voi ylipäätään määrittää mitä ja kuinka paljon tuotetaan? Pitäisikö vaikka arpoa se kuinka paljon mitäkin palveluita tuotetaan? Tämähän olisi looginen vaihtoehto jos tuottavuus on satunnainen ja mittaamattomissa oleva ominaisuus.
Miten niin oma ehdotukseni? Mihin? Kysyt minulta ratkaisua ongelmaan, jota en edes havaitse.
Ensinnäkin siihen kuinka tuottavuus tulee määritellä, jos esittämäni määritelmä ei kelpaa ja se pitäisi miettiä uudelleen. Vai onko ratkaisusi siis se, että sitä ei voi määritellä mitenkään?
Ja toiseksi siihen, että jos tuottavuutta ei voida mitenkään määritellä, niin miten voidaan päättää siitä mitä tuotetaan ja kuinka paljon?
Ihan yksinkertaista:
1. Tuottavuus määritellään yleisellä tasolla ihan kuin tähänkin asti
2. Myönnetään se tosiasia, että kaikille töille ei pystytä määrittelemään tuottavuutta
3. Kulutus ja tarpeethan tottakai voidaan määritellä ja ennakoida, sehän ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Kehottaisin sinua vielä miettimään sitä esimerkkiäni osakkeista ja merkkilaukusta. Vaikka ne ostettaisiin samalla hinnalla, niiden tuottavuudesta emme voi vetää mitään johtopäätöksiä. Et vieläkään tunnu ymmärtävän, mikä ero on tuottavuudella, palkalla, kululla ja tuotolla.
Taas tyypillinen provoketju tyypilliseltä leggins-mammalta, joka loisii kotona joko miehensä maksettavana tai veronmaksajien tuilla. Näille leggins-mammoille tekisi hyvää joutua elämään pari vuotta Amerikan malliin, jossa on turha itkeä neuvolapalveluiden ja kotihoidontukien perään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Jaa. Tarkoitatko siis, että esim.yksityiset vanhushoivapalvelut, jotka ovat olleet viime vuosina vahvasti julkisuudessa, ovat ratkaisu?
Että vanhukset jätetään hoitamatta, kun ei palkata riittävää määrää henkilökuntaa? Voittoa on kyllä tullut erityisen mukavasti siten, meidän maksamistamme verovaroista. Tämäkö on mielestäsi tehokasta? HAluatko tosiaan, että maksamiasi veroja käytetään tällä tavoin?
Valtionhallinnosta on parhaista päivistä vähennetty henkilöstöä 60 %. Säästöä sillä ei ole saatu, koska palvelut ostetaan nyt "yksityisiltä". Kustannukset ovat vain kasvaneet ja meillä kaikilla tulisi olla tiedossa,kuinka pahasti nuo ostopalvelut valtionhallinossa ovat epäonnistuneet.
Samoin kuntien palveluksessa olevaa henkilöstöä on vähennetty viimeiset viisi vuotta. Siitä huolimatta,vaikka valtionhallinnon lakisääteisiä tehtäviä on runsain mitoin siirretty kunnille.
Seurauksena on siis myös lakisääteisten palvelujen alasajo heikkotasoisemmiksi. Kuntien verotulot ovat romahtaneet, mm. siksi, että sellaisten henkilöiden määrä, joiden tulot koostuvat joko pääosin tai kokonaan pääomatuloista, on kasvanut. Pääomatulot on vapautettu kunnallisveron maksamisesta - nämä ihmiset siis perheineen käyttävät kuntien palveluja päivähoidosta alkaen meidän muiden maksamina.
Kuntien valtionosuuksia on toistuvasti leikattu. Silti sinäkin saat edelleen julkiset palvelut.
Missä kohtaa se väittämäsi julkisen sektorin tehottomus ilmenee?
Kuka kertoisi minulle, mitä eroa on julkisella ja sellaisella "yksityisellä" yrityksellä, jonka tulot tulevat kaikki verovaroista? Sama tulonlähde, toinen tekee voittoa henkilösä kustannuksella, toinen noudattaa lakia ja työehtosopimuksia.
Tehottomuus ilmenee esim. juuri kuvailemallasi tavalla. Julkinen sektori on pullollaan ns. isännätöntä rahaa, joten ei ole ihme, että sen tehokkuus on huono. Nähtiinhän julkisen sektorin kyvyt esim. Länsi-Metrossa: merkittävät viivästykset ja budjetti ylittyi roimasta. Tulos: verorahaa paloi taas oikein urakalla. Yksityinen olisi vienyt hankkeen läpi paljon tehokkaammin.
Ei ihan nyt mennyt maaliin:
Siellähän oli nimenomaan yksityiset yritykset tekemässä LänsiMetroa:)
Niiden heikkotasoisesta toiminnasta johtuen viivästymiset syntyivät ja kustannukset kasvoivat.
Jospa onkin niin, että nämä yksityiset yritykset katsovat voivansa tarkoituksella kupata julkista sektoria loputtomiin?
Julkinen sektori oli johdossa länsimetrossa ja valitsi kaikki alihankkijat. Juuri tämä kyvytön projektinjohto mahdollisti sen, että alihankkijat "katsoivat voivansa kupata julkista sektoria". Tämähän on koko jutun pointti.
Metrohankkeen tekijöiden kritiikki kohdistui ennen kaikkea rakennuttamisesta vastanneeseen konsulttiyritykseen, Sweco PM:ään (yksityinen yritys) . Se oli keskeisessä roolissa projektin johtamisessa ja siten myös projektin epäonnistumisessa.
Suomeksi sanottuna Länsimetro Oy osti Swecolta palvelun: rakennuttakaa meille metro.
Länsimetro Oy oli itse vain pieni tilaajaorganisaatio, kymmenen hengen toimisto.
Swecolla oli hankkeessa yli 40 työntekijää, eli neljä kertaa enemmän kuin Länsimetro Oy:llä.
"Swecolle maksetaan kokonaisprojektinhallinnasta, tilannekuvasta. Eli juuri siitä, mikä tässä on mättänyt".
Mutta tästä pääsemmekin siihen todelliseen ongelmaan, eli suomalaiseen korruptioon. Siihen ovat syylliset sekä poliitikkomme että yrityksemme. Piiri pieni pyörii ja aina me taviskansalaiset joudumme maksamaan laskun.
Kun julkinen sektori on toimeksiantajana, astuu korruptio mukaan kuvaan, tavalla jos toisellakin.
Sitä ongelmaa ei todellakaan ratkaista yksityistämisellä, kenties jopa pahennetaan, koska julkinen on vastakin aina toimeksiantajan roolissa.
Länsimetron olisi kannattanut reagoida tilaajana tomerammin ongelmiin kun niitä alkoi ilmetä. Lisäksi Sweco ei ehkä ollut paras valinta. Lopullisen vastuun kantaa joka tapauksessa länsimetro oy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Tuottavuuden perusteella kotiäidit olisivat nollatuloilla, siivoojat saisivat 5000-8000 euroa kuukaudessa (miltähän kaupat, työpaikat, sairaalat, koulut ym. näyttäisivät, jos niitä ei siivottaisi firmojen toimesta...) ja konsulttiyritykset menisivät konkkaan: mitä työtä se muka on, että käy pitämässä power point -sulkeisia Paolo Coelho -tason motivoivista teepussifilosofialauseista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Konsultin työn arvo on yksinkertaisesti se, mitä siitä ollaan valmiita maksamaan samoin kuin Himasen Sinisen kirjan arvo on se, mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa kun joku hyödyllinen idiootti on mennyt uskomaan EK propagandaa... AP:stä puhun.
Olen insinööri, ja teen projektien parissa työtäni. Edes minun alalla et voi luotettavasti mitata minun tuottavuutta mitenkään. Seuraavat tekijät; työn laatu, aikataulu, hinta, asiakas ei tiedä edes itse mitä haluaa, pakollinen dokumentaatio, projektin kustannusrakenne... Koko projektin eteenpäin vieminen sekä loppuun asti saattaminen on kymmeniä työntekijöitä sitova prosessi, joka muuttuu ja itseohjautuu prosessin aikana koko ajan ja elää. Yllättäviä muuttujia tulee jatkuvasti ja tiimi soljuu eteenpäin tässä aallokossa parhaan kykynsä mukaan, sitoutuneena tiiminä saattamaan projekti loppuun.
Mutta miten mittaat yksilön tuottavuutta luotettavasti? Et mitenkään. Hiljainen introvertti puurtaja voi olla tehokas, kun taas äänekäs kailottaja vie tiimiä eteenpäin. Todennäköisesti eri persoonat täydentää toisiaan niin, että paras lopputulos on nimenomaan sen tiimin aikaansaannoksia, eikä vain lauman yksilöitä.
Työllä on hinta, mutta tuottavuus ainoana mittarina sille on lapsellinen ja junnumainen asenne ihmiseltä joka joko on niellyt EK:n propagandan sellaisenaan tai hänellä ei ole työelämästä mitään oikeaa käsitystä.
Ettekö siis kykene mittaamaan kuinka paljon laskutatte asiakastanne projektista tai sitä kuinka paljon työtunteja ja muita resursseja on käytetty projektiin? Jos pystytte mittaamaan nämä, niin voitte mitata tuottavuuden.
Tämä "junnumainen asenne" on muuten mikrotaloustieteen lähtökonta, eli punnitaan rajatuottoja ja rajakustannuksia. En ehkä sinuna lähtisi takki auki väheksymään tätä.
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.
Yleiskustannukset kohdistetaan summittaisesti(esim. yleiskustannukset ovat 10% projektin suorista kustannuksista jne.) eikä niistä synny mitään merkittäviä ongelmia eivätkä ne esimerkiksi vaikuta johtopäätökseen, että palkan tulee vastata rajatuottavuutta.
Mikrotaloustieteen yksinkertaiset mallit toimivat juuri laajemmassa mittakaavassa uskomattoman hyvin.
No niinhän ne nyt kohdistetaankin summittaisesti, mutta sinulle se ei käy, vaan vaadit tuottavuuslaskelmia. Tästähän tässä nyt väännetään.
Väität että tuottavuuslaskelmia ei voida tehdä, koska yleiskustannukset. Minä väitän, että yleiskustannukset eivät ole mikään ongelma ja että tuottavuuslaskelmien tekeminen on mahdollista.
Cul de Sac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Konsultin työn arvo on yksinkertaisesti se, mitä siitä ollaan valmiita maksamaan samoin kuin Himasen Sinisen kirjan arvo on se, mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nää liituraitah###t yrittäneet mitata objektiivista arvoa taiteellekin. Objektivismi on kuolleena syntynyt ajatus subjektiivisten ihmisten maailmassa; tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta.
Taideteoksen arvo on yksinkertaisesti se mitä siitä ollaan valmiita maksamaa samoin kuin auton arvo on se mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Auton hinnassa kauppiaalla on kyllä määräävämpi asema kuin taiteen hinnassa.
Ai eikö taiteilija saa päättää paljonko haluaa työstään?
Auto on pakollisempi ostos kuin taideteos ja autonostajan tyydyttävä markkinoiden hintatasoon mukisematta. Taideteos ei ole pakollinen ja jos hinta ei miellytä ostajaa, se on helppo jättää kokonaan ostamatta. Siksi taiteessa on ostajan markkinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Jaa. Tarkoitatko siis, että esim.yksityiset vanhushoivapalvelut, jotka ovat olleet viime vuosina vahvasti julkisuudessa, ovat ratkaisu?
Että vanhukset jätetään hoitamatta, kun ei palkata riittävää määrää henkilökuntaa? Voittoa on kyllä tullut erityisen mukavasti siten, meidän maksamistamme verovaroista. Tämäkö on mielestäsi tehokasta? HAluatko tosiaan, että maksamiasi veroja käytetään tällä tavoin?
Valtionhallinnosta on parhaista päivistä vähennetty henkilöstöä 60 %. Säästöä sillä ei ole saatu, koska palvelut ostetaan nyt "yksityisiltä". Kustannukset ovat vain kasvaneet ja meillä kaikilla tulisi olla tiedossa,kuinka pahasti nuo ostopalvelut valtionhallinossa ovat epäonnistuneet.
Samoin kuntien palveluksessa olevaa henkilöstöä on vähennetty viimeiset viisi vuotta. Siitä huolimatta,vaikka valtionhallinnon lakisääteisiä tehtäviä on runsain mitoin siirretty kunnille.
Seurauksena on siis myös lakisääteisten palvelujen alasajo heikkotasoisemmiksi. Kuntien verotulot ovat romahtaneet, mm. siksi, että sellaisten henkilöiden määrä, joiden tulot koostuvat joko pääosin tai kokonaan pääomatuloista, on kasvanut. Pääomatulot on vapautettu kunnallisveron maksamisesta - nämä ihmiset siis perheineen käyttävät kuntien palveluja päivähoidosta alkaen meidän muiden maksamina.
Kuntien valtionosuuksia on toistuvasti leikattu. Silti sinäkin saat edelleen julkiset palvelut.
Missä kohtaa se väittämäsi julkisen sektorin tehottomus ilmenee?
Kuka kertoisi minulle, mitä eroa on julkisella ja sellaisella "yksityisellä" yrityksellä, jonka tulot tulevat kaikki verovaroista? Sama tulonlähde, toinen tekee voittoa henkilösä kustannuksella, toinen noudattaa lakia ja työehtosopimuksia.
Tehottomuus ilmenee esim. juuri kuvailemallasi tavalla. Julkinen sektori on pullollaan ns. isännätöntä rahaa, joten ei ole ihme, että sen tehokkuus on huono. Nähtiinhän julkisen sektorin kyvyt esim. Länsi-Metrossa: merkittävät viivästykset ja budjetti ylittyi roimasta. Tulos: verorahaa paloi taas oikein urakalla. Yksityinen olisi vienyt hankkeen läpi paljon tehokkaammin.
Ei ihan nyt mennyt maaliin:
Siellähän oli nimenomaan yksityiset yritykset tekemässä LänsiMetroa:)
Niiden heikkotasoisesta toiminnasta johtuen viivästymiset syntyivät ja kustannukset kasvoivat.
Jospa onkin niin, että nämä yksityiset yritykset katsovat voivansa tarkoituksella kupata julkista sektoria loputtomiin?
Julkinen sektori oli johdossa länsimetrossa ja valitsi kaikki alihankkijat. Juuri tämä kyvytön projektinjohto mahdollisti sen, että alihankkijat "katsoivat voivansa kupata julkista sektoria". Tämähän on koko jutun pointti.
Metrohankkeen tekijöiden kritiikki kohdistui ennen kaikkea rakennuttamisesta vastanneeseen konsulttiyritykseen, Sweco PM:ään (yksityinen yritys) . Se oli keskeisessä roolissa projektin johtamisessa ja siten myös projektin epäonnistumisessa.
Suomeksi sanottuna Länsimetro Oy osti Swecolta palvelun: rakennuttakaa meille metro.
Länsimetro Oy oli itse vain pieni tilaajaorganisaatio, kymmenen hengen toimisto.
Swecolla oli hankkeessa yli 40 työntekijää, eli neljä kertaa enemmän kuin Länsimetro Oy:llä.
"Swecolle maksetaan kokonaisprojektinhallinnasta, tilannekuvasta. Eli juuri siitä, mikä tässä on mättänyt".
Mutta tästä pääsemmekin siihen todelliseen ongelmaan, eli suomalaiseen korruptioon. Siihen ovat syylliset sekä poliitikkomme että yrityksemme. Piiri pieni pyörii ja aina me taviskansalaiset joudumme maksamaan laskun.
Kun julkinen sektori on toimeksiantajana, astuu korruptio mukaan kuvaan, tavalla jos toisellakin.
Sitä ongelmaa ei todellakaan ratkaista yksityistämisellä, kenties jopa pahennetaan, koska julkinen on vastakin aina toimeksiantajan roolissa.
Länsimetron olisi kannattanut reagoida tilaajana tomerammin ongelmiin kun niitä alkoi ilmetä. Lisäksi Sweco ei ehkä ollut paras valinta. Lopullisen vastuun kantaa joka tapauksessa länsimetro oy.
Ah, jälkiviisaus, tuo viisauksista kaikkein mitättömin.
Projektinhallinta oli ulkoistettu yksityiselle yritykselle, Swecolle. Julkiset päättäjät olivat siltä saamiensa - tai tässä tapauksessa tietoja ei saatu - tietojen varassa.
Oli siis toimittu juuri kuten toivotkin, projektia johti yksityinen yritys. Asioiden olisi siis sinun väittämiesi mukaan tulut sujua paremmin kuin hyvin. Ei vaan sujunut.
Lopullisen vastuun kannoimme me veronmaksajat, maksajan roolissa. Ei kukaan muu.
Alue: Aihe vapaa
Etkö osaa lukea? Miten lasket tuollaiset resurssit, jos niitä käytetään limittäin. Esimerkiksi markkinointi, asiakaskontaktien hankinta, yhteistyöprojektit ja tuotekehityskin pitää maksattaa asiakkaalla, mutta niitä harvemmin pystytään kohdistamaan tietyn asiakkaan laskutukseen. En ole tuo insinööri, mutta voin kuvitella, että tuossakin saatetaan käyttää samaa resurssia päällekkäin useampaan projektiin. Miten hitossa sinä lasket hinnan näille resursseille?
Kai ymmärrät, että mikrotaloustiede on vain yksinkertaistettua mallinnusta, joka harvoin toimii laajemmassa mittakaavassa, jossa on useampia muuttujia.