Lue keskustelun säännöt.
Janitan ja Pellisen tapaukset saavat miettimään miksi terveyskeskuslääkärit eivät tunnistaneet kummankaan syöpää ajoissa
10.09.2019 |
Oireiden pitkityttyä Janita kuitenkin vakuuttui, että kyseessä on jokin vakavampi, vaikka lääkärit olivat eri mieltä.
- Jouduin ravaamaan jatkuvasti tutkimuksissa, ennen kuin lääkärit vakuuttuivat, että kyse oli jostain vakavammasta, Janita kertoi Seiskalle.
Pellinen puolestaan haki apua terveyskeskuksesta, jossa hoidettiin flunssaa. Lisäksi miehelle kirjoitettiin erilaisiin oireisiin lihasrelaksantteja ja särkylääkkeitä reilun vuoden ajan.
Vähän yli 100-kiloista Pellistä neuvottiin liikkumaan enemmän ja laihduttamaan. Pellinen menehtyi syöpään maaliskuussa.
Voiko terveyskeskuslääkäreihin luottaa Suomessa?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan tännekin karun kokemukseni lapsen sairauden tutkimuksien etenemisestä, sillä halua ihmisten tietävän millä tasolla julkinen terveydenhuolto toimii.
Jouduin taistelemaan monta vuotta saadakseni lapselleni diagnoosin ja asianmukaista hoitoa.
Diagnooseja tuli ummetuksesta psyykkiseen sairauteen. Välillä myös minua syytettiin lapsen oireilun aiheuttamisesta.
Monta kertaa on tutkimukset lopetettiin heti kun ensimmäinen arvaus ei ole osunut oikeaan. Välillä on erikoislääkäri ilmoitti ennen tutkimusta, että ei ole tarvetta tutkia, menkää kotiin.
Lasta moitittiin. Sinulla on huono kunto, sun pitää liikkua enemmän. Olet liian hoikka, sun pitää syödä enemmän. Pitää olla reippaammin ja paremmin.
Lopulta yksityisen sektorin puolelta löytyi syy oireille. Tutkimukset maksoivat useita tuhansia euroja. Vakuutusta meillä ei ole, sillä luulimme lapsen syntyessä, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto.
Lapsella lopulta paljastui harvinainen perinnöllinen sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa, lääkitystä ja leikkaushoitoja. Ilman diagnoosia jäävät potilaat kuolevat keskimäärin 30 v iässä. Jotkut voivat elää vanhoiksikin mutta osa kuolee jo lapsena.Äitinä tämä on todella tuskallista. En pysty ymmärtämään miksi julkinen terveydenhuolto vastusti niin ankarasti lapsen oireiden syyn selvittämistä ja keskittyi hakemaan syytä minusta. Usein erikoilääkäkäynnit olivat vain omituista pelleilyä.
Kaikkein pahin pelleilyesitys nähtiin kun kysyin voisiko lapselleni olla se sairaus jonka diagnoosin hän lopulta sai yksityisellä. Lääkäristä kysymykseni oli hupaisa ja hän oikein teatraalisesti selitti miksi kyse ei voi olla siitä mitä ehdotin. Esityksensä jälkeen hän ohjeisti syömään lääkettä, jonka olin hetkeä aiemmin kertonut pahentaneen oireita. Lisäksi hän määräsi turhan verikokeen, joka ei käytännössä kerro yhtään mitään.
Onneksi lopulta löydettiin yksityinen lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän osasi nimetä sen 5 minuutin tutkimuksen perusteella. Todennäköisesti arvasi sen jo sillä hetkellä kun käveltiin sisään vastaanotolle. Lapsen huomiota herättävä ruumiinrakenne tyypillinen kyseistä sairautta sairastaville. Lopullinen diagnoosi vahvistui lukuisten tutkimusten ja geenitestin perusteella.
Diagnoosia en halua kertoa, sillä sairaus on hyvin harvinainen. Suomessa on alle 500 potilasta, joista lapsia alle 20.
Ymmärrän, että harvinaisia sairauksia on vaikea diagnosoida. Kuitenkin pystyin itse maallikkona tunnistamaan sairauden, ja erikoislääkäri väitti vastaan kun esitin epäilyni. Tänäkin lääkäri näki lapsen ruumiinrakenteen ja tiesi kaikki oireet.
marfanin oireyhtymä? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0… https://fi.wikipedia.org/wiki/Marfanin_oireyhtym%C3%A4
Jos osuin oikeaan täysin maallikkona, joka on kiinnostunut perinnöllisistä sairauksista, niin miksi lääkärit eivät tienneet tätä? Mitä se kertoo lääkäreiden ammattitaidosta. Kerrotko osuinko oikeaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäreihin ihmiset on valmiita sysäämään omasta lompakosta tuhansia euroja niihin samoihin tutkimuksiin vähäisenkin oireilun vuoksi, mutta kun on omasta terveydestä kyse roikutaan siellä terveyskeskuksessa eikä olla valmiita maksamaan niistä tarkoista tutkimuksista omasta pussista, ei vaikka huomaa ettei kunnalliset resurssit riitä tutkimaan jokaista flunssaa syöpäepäilynä tai jokaista lihaskivistystä borrelioosina. Eikä ole otettu itselle edes ylimääräistä sairasvakuutusta, joka korvaisi ainakin osan yksityisellä käymisestä.
Minusta myös tuntuu, ettei valtaosalla ihmisistä ole hajuakaan kuinka moneen sairauteen sellaiset perusoireet passaa, siis esim. lihassärky voi olla oire varmaan tuhannesta erilaisesta taudista alkaen lihasjumista, revähdyksestä, tulehduksesta jne. aina sinne borreliooseihin, syöpiin, myrkytystiloihin jne. asti.
Sen lisäksi, erilaiset oireet voivat johtua yhtäaikaa olevista erilaisista sairauksista, eli vaikka flunssa ja lihassärky eivät liity toisiinsa välttämättä mitenkään. Oikea elämä ei ole mitään House-sarjaa, missä 4 lääkäriä voi tutkia yhtä potilasta viikon ajan käyttäen kaikki mahdolliset resurssit selvittääkseen mikä potilaalla on, siis miljoonia euroja, yhteen potilaaseen.
Mulla on myös kaveri jolla 2 koiraa ja 2 kissaa. Silmää räpäyttämättä vie vaikka keskellä yötä kissansa/koirasa akuuttina lähimpään eläinlääkäriin (joskus se lähin päivystävä on 30-40km ajomatkan päässä) ja saa maksaa ihan mitä vaan kunhan mirrin/murren pullistunut vatsa tutkitaan. Otetaan kalliit rötgenit ja todetaan että mitään ei löydy, lemmikki syönyt jotain sopimatonta ja lähetetään kotia. Seuraavan päivänä lemmikki käy kerran asioillaan ja vatsaongelma parantunut samantien. Tämä kaverini itse on kroonistunut ja sairastaa keuhkosaurautta joka on ajoittan todella paha ja hänen hengitystänsä ahdistaa niin paljon että ei voi liikkua. Saikuttaa noin joka kolmas kuukausi viikon-kaksi. Terkkarista on viimeiset 3v saanut antibiootit ja nyt on se tilanne että hänellä on antibiottiresistanssi ja vain 1 lääke enää toimii joten kuten. Mutta, ei, hän ei halua mennä yksityiselle jotta ongelman juuri löytyisi ja että hän saisi siihen sopivaa hoitoa vaikka olen sitä hänelle ehdottanut. Ennemmin odottaa terveyskeskuksessa 5tuntia jotta pääsee tapaamaan lääkäriä ja saa ne antibiootit jälleen. On tällä tavalla tuhonnut oman terveytensä (antibiootti resistenssi) kun on syönyt 4-5 lääkekuuria/vuosi. Terveyskeskuslääkäri ei voisi vähempää hänen tilansa kiinnostaa. Omaan terveyteensä hän ei ole valmis senttiäkään sijoittamaan mutta lemmikeilleen ainoastaan parasta hinnalla millä hyvänsä (ja usein tämä on ollut hätäsuojeluvarjelua). Ymmärrän toki että lemmikit on pakko viedä kalliiseen yksityiseen lääkäriin koska vaihtoehtoja ei ole mutta kuka hoitaa ne lemmikit jos hänen keuhko-ongelmansa menee niin huonoksi että ei pysty koiriansa itse enää lenkittämään? Jos hän on lemmikeilleen allerginen niin eikö sekin olisi parempi tietää aikaisemmin kuin myöhemmin ennen kuin oma terveys on täysin tuhoutunut? Mikä tälläistä ihmistä vaivaa joka ei ymmärrä omaa parastaan?
Tapaus suolistosyöpä:
Jatkuvassa seurannassa ei näkynyt mitään. Yhtäkkisesen runsaan verenvuodon yhteydessä ensihoitajat eivät osanneet sanoa mitään.
Olisihan se pitänyt koulutettujen ensihoitajien olla tietoisia, että tuollainen verenvuoto on syytä välittömästi lähteä ja tutkia, sillä suolistossa oleva kasvain on repeytynyt irti ja siitä aiheutuu runsas verenvuoto.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan tännekin karun kokemukseni lapsen sairauden tutkimuksien etenemisestä, sillä halua ihmisten tietävän millä tasolla julkinen terveydenhuolto toimii.
Jouduin taistelemaan monta vuotta saadakseni lapselleni diagnoosin ja asianmukaista hoitoa.
Diagnooseja tuli ummetuksesta psyykkiseen sairauteen. Välillä myös minua syytettiin lapsen oireilun aiheuttamisesta.
Monta kertaa on tutkimukset lopetettiin heti kun ensimmäinen arvaus ei ole osunut oikeaan. Välillä on erikoislääkäri ilmoitti ennen tutkimusta, että ei ole tarvetta tutkia, menkää kotiin.
Lasta moitittiin. Sinulla on huono kunto, sun pitää liikkua enemmän. Olet liian hoikka, sun pitää syödä enemmän. Pitää olla reippaammin ja paremmin.
Lopulta yksityisen sektorin puolelta löytyi syy oireille. Tutkimukset maksoivat useita tuhansia euroja. Vakuutusta meillä ei ole, sillä luulimme lapsen syntyessä, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto.
Lapsella lopulta paljastui harvinainen perinnöllinen sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa, lääkitystä ja leikkaushoitoja. Ilman diagnoosia jäävät potilaat kuolevat keskimäärin 30 v iässä. Jotkut voivat elää vanhoiksikin mutta osa kuolee jo lapsena.Äitinä tämä on todella tuskallista. En pysty ymmärtämään miksi julkinen terveydenhuolto vastusti niin ankarasti lapsen oireiden syyn selvittämistä ja keskittyi hakemaan syytä minusta. Usein erikoilääkäkäynnit olivat vain omituista pelleilyä.
Kaikkein pahin pelleilyesitys nähtiin kun kysyin voisiko lapselleni olla se sairaus jonka diagnoosin hän lopulta sai yksityisellä. Lääkäristä kysymykseni oli hupaisa ja hän oikein teatraalisesti selitti miksi kyse ei voi olla siitä mitä ehdotin. Esityksensä jälkeen hän ohjeisti syömään lääkettä, jonka olin hetkeä aiemmin kertonut pahentaneen oireita. Lisäksi hän määräsi turhan verikokeen, joka ei käytännössä kerro yhtään mitään.
Onneksi lopulta löydettiin yksityinen lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän osasi nimetä sen 5 minuutin tutkimuksen perusteella. Todennäköisesti arvasi sen jo sillä hetkellä kun käveltiin sisään vastaanotolle. Lapsen huomiota herättävä ruumiinrakenne tyypillinen kyseistä sairautta sairastaville. Lopullinen diagnoosi vahvistui lukuisten tutkimusten ja geenitestin perusteella.
Diagnoosia en halua kertoa, sillä sairaus on hyvin harvinainen. Suomessa on alle 500 potilasta, joista lapsia alle 20.
Ymmärrän, että harvinaisia sairauksia on vaikea diagnosoida. Kuitenkin pystyin itse maallikkona tunnistamaan sairauden, ja erikoislääkäri väitti vastaan kun esitin epäilyni. Tänäkin lääkäri näki lapsen ruumiinrakenteen ja tiesi kaikki oireet.
Syyllistävät koska se on heille helpointa! Vika on aina äidissä! Eivät varmaan koskaan pyydelleet sinulta anteeksi kun eivät osanneet tehdä diagnosia?
Sinulle se totuus paljastui kantapään kautta, valitettavasti, että suomessa ei todellakaan ole perusteydenhoito mikään hyvä!!! Kaikki oireet hoidetaan samalla liukuhihnamentaliteetilla ja kaikille annetaan "buranaa ja antibiootteja" lääkkeiksi. En usko että kyse olisi siitä että lääkärit olisivat osaamattomia, vaan siitä että ylemmältä taholta on annettu käsky että vain varmat oireet varmistetaan tietyin testein/tutkimuksin—> varma syöpäepäily—> syöpätestiin vs epämääräinen oire (voisi olla syöpää)—> ei testejä/ ei tutkimuksia, kotiin ja buranaa, kyllä se sillä paranee. Tämä koska pitää säästää. Siis testejä ei saada koska terveyskeskusten / yhteiskunnan pitää säästää ja tämä säästö tehdään sairaiden kustannuksella. Ja tulevaisuudessa tilanne tulee vain heikkenemään koska vanhusten määrä kasvaa ja työssäkäyvien vähenee. Olisi mukava kuulla jonkun lääkärin joka työskentelee sekä julkisella että yksityiselläpuolella mielipide liittyen siihen kuinka testejä määrätään eri lailla julkisilla ja yksityisillä puolilla. Täytyyhän sen olla moraalisesti vaikeaa lääkärille että hän näkee potilaan julkisella puolella ja tietää että jokin tietty testi nopeuttaisi diagnoosin saamista mutta hän ei saa sitä testiä potilaalle määrätä säästösyistä. Seuraavana päivänä sama lääkäri työskenteelee yksityisellä puolella ja hänen potilaallansa on samanlaisia oireita kuin julkisenpuolen potilaalla ja hän automaattisesti määrää testin joka nopeuttaa diagnoosin saamista ja potilaan parantumista.
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäreihin ihmiset on valmiita sysäämään omasta lompakosta tuhansia euroja niihin samoihin tutkimuksiin vähäisenkin oireilun vuoksi, mutta kun on omasta terveydestä kyse roikutaan siellä terveyskeskuksessa eikä olla valmiita maksamaan niistä tarkoista tutkimuksista omasta pussista, ei vaikka huomaa ettei kunnalliset resurssit riitä tutkimaan jokaista flunssaa syöpäepäilynä tai jokaista lihaskivistystä borrelioosina. Eikä ole otettu itselle edes ylimääräistä sairasvakuutusta, joka korvaisi ainakin osan yksityisellä käymisestä.
Minusta myös tuntuu, ettei valtaosalla ihmisistä ole hajuakaan kuinka moneen sairauteen sellaiset perusoireet passaa, siis esim. lihassärky voi olla oire varmaan tuhannesta erilaisesta taudista alkaen lihasjumista, revähdyksestä, tulehduksesta jne. aina sinne borreliooseihin, syöpiin, myrkytystiloihin jne. asti.
Sen lisäksi, erilaiset oireet voivat johtua yhtäaikaa olevista erilaisista sairauksista, eli vaikka flunssa ja lihassärky eivät liity toisiinsa välttämättä mitenkään. Oikea elämä ei ole mitään House-sarjaa, missä 4 lääkäriä voi tutkia yhtä potilasta viikon ajan käyttäen kaikki mahdolliset resurssit selvittääkseen mikä potilaalla on, siis miljoonia euroja, yhteen potilaaseen.
Lapsellamme on sairauskuluvakuutus hinta noin 500 € sen omavastuu on 100 € joten jos emme maksaisi tuota vakuutusta voisimme käydä noin kuusi kertaa yksityisellä vuodessa. Melkein tekisi mieli irtisanoa vakuutus, sillä lapsemme onkin terve, 3 vuotiaan elämän ajan käyneet enimmillään 3 kertaa lääkärissä. Ei yhtään ainokaista korvatulehdusta, ei pahoja flunssia/influenssaa, ei allergiaa. Yksi ripulointikausi rokotteen jälkeen, mutta siinä se. Terve kuin pukki, paitsi atooppinen iho.
Joten ei se sairauskuluvakuutus välttämättä mitään säästä. Sitten kun otetaan labroja, siinä ne rahat palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä niitä tunnista yksityinenkään puoli. Isäni kävi pitkään valittamassa eriloislääkärille yksityisellä puolella mahavaivoja ja -kipuja, vasta julkinen puoli löysi pitkälle edenneen syövän (nelosvaihe, mitään ei ollut enää tehtävissä).
Kyllä siellä yksituiselläkin puolella pitää katsoa kenelle lääkärille sitä menee käymään! Itse pitää tutkia kuka on sen alansa parhaita ja näiltä se aika varata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan tännekin karun kokemukseni lapsen sairauden tutkimuksien etenemisestä, sillä halua ihmisten tietävän millä tasolla julkinen terveydenhuolto toimii.
Jouduin taistelemaan monta vuotta saadakseni lapselleni diagnoosin ja asianmukaista hoitoa.
Diagnooseja tuli ummetuksesta psyykkiseen sairauteen. Välillä myös minua syytettiin lapsen oireilun aiheuttamisesta.
Monta kertaa on tutkimukset lopetettiin heti kun ensimmäinen arvaus ei ole osunut oikeaan. Välillä on erikoislääkäri ilmoitti ennen tutkimusta, että ei ole tarvetta tutkia, menkää kotiin.
Lasta moitittiin. Sinulla on huono kunto, sun pitää liikkua enemmän. Olet liian hoikka, sun pitää syödä enemmän. Pitää olla reippaammin ja paremmin.
Lopulta yksityisen sektorin puolelta löytyi syy oireille. Tutkimukset maksoivat useita tuhansia euroja. Vakuutusta meillä ei ole, sillä luulimme lapsen syntyessä, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto.
Lapsella lopulta paljastui harvinainen perinnöllinen sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa, lääkitystä ja leikkaushoitoja. Ilman diagnoosia jäävät potilaat kuolevat keskimäärin 30 v iässä. Jotkut voivat elää vanhoiksikin mutta osa kuolee jo lapsena.Äitinä tämä on todella tuskallista. En pysty ymmärtämään miksi julkinen terveydenhuolto vastusti niin ankarasti lapsen oireiden syyn selvittämistä ja keskittyi hakemaan syytä minusta. Usein erikoilääkäkäynnit olivat vain omituista pelleilyä.
Kaikkein pahin pelleilyesitys nähtiin kun kysyin voisiko lapselleni olla se sairaus jonka diagnoosin hän lopulta sai yksityisellä. Lääkäristä kysymykseni oli hupaisa ja hän oikein teatraalisesti selitti miksi kyse ei voi olla siitä mitä ehdotin. Esityksensä jälkeen hän ohjeisti syömään lääkettä, jonka olin hetkeä aiemmin kertonut pahentaneen oireita. Lisäksi hän määräsi turhan verikokeen, joka ei käytännössä kerro yhtään mitään.
Onneksi lopulta löydettiin yksityinen lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän osasi nimetä sen 5 minuutin tutkimuksen perusteella. Todennäköisesti arvasi sen jo sillä hetkellä kun käveltiin sisään vastaanotolle. Lapsen huomiota herättävä ruumiinrakenne tyypillinen kyseistä sairautta sairastaville. Lopullinen diagnoosi vahvistui lukuisten tutkimusten ja geenitestin perusteella.
Diagnoosia en halua kertoa, sillä sairaus on hyvin harvinainen. Suomessa on alle 500 potilasta, joista lapsia alle 20.
Ymmärrän, että harvinaisia sairauksia on vaikea diagnosoida. Kuitenkin pystyin itse maallikkona tunnistamaan sairauden, ja erikoislääkäri väitti vastaan kun esitin epäilyni. Tänäkin lääkäri näki lapsen ruumiinrakenteen ja tiesi kaikki oireet.
Ikävä kyllä en ihmettele yhtään. Usein kuitenkin tilanne on se, että kun pompotellaan lääkärilt toiselle, nauretaan ja vähätellään oireita niin lopulta itse asioista loputtomasti lukien ja tutkien alkaa arvata mistä voisi olla kyse. Lääkärit eivät voi myöntää, että he eivät osaa kaikkea. Jos he eivät tunnista sairautta,s itä ei ole. As simple as that. Omaa kokemustakin on, onneksi ei kuolemaan johtavasta sairaudesta mutta eihän se tunarointi sairautta katso. Minulla oli nuorena aikuisena syklinen kuumeilu eli 40 astetta kuumetta joka kuukausi viikon verran. Luonnollisesti opinnot, työskentely ja yleiskunto menivät aivan *erseelleen homman jatkuttua yli vuoden. Kävin useita kertoja tk-lääkärillä joka tuohon aikaan oli omalääkäri. Hän oli jopa nauranut isälleni että mitä ihmettä vingun lähetettä korvalääkärille kun mulla on vain vastustuskyky huonontunut ja sattunut tulemaan flunssaa (syklisessä kuumeessa ei ole flunssaa, pelkkä kova kuume) joka kuukausi. Että 12 flunssaa vuodessa on ihan normaali, samoin se että etukäteen voi kertoa minä päivänä se seuraavan kerran alkaa. Tutkin ja tutkin ja luin erilaisia lääketieteellisiä julkaisuja kunnes tuohon törmätessäni ymmärsin heti että nyt tuli bingo. Edelleenkin tk-lääkäri oikeasti nauroi mun jutuille mutta lopulta vanhempieni vaadittua lähetettä erikoislääkärille eli sille korvalääkärille homma alkoi toimia. Korvalääkäri tiesi heti mistä kyse kun osasin kuvata tärkeimmät oireet. Sain lähetteen leikkaukseen kiireellisenä ja minulle järjestettiin vielä jokin peruutusaika. Kuumeilu loppui siihen. Tämäkin kai tk-lääkärin mielestä jokin hassu sattuma, ei tullut paljoa sen jälkeen nähtyä. Kun leikkauksesta aiheutui ongelmia, erikoissairaanhoidossa sain tuolloin erittäin hyvää kohtelua ja tutkimukset. Sain nimittäin kroonisen 37,5-38 asteen lämmön joka oli jatkuvasti. Tämä kuulemma oli harvinainen komplikaatio mutta erittäin asiantunteva lääkäri varmisti ettei kyse ole muusta ja kertoi että kuume voi mennä vuodessa ohi tai huonossa tapauksessa olla menemättä mutta ainoa suositus on heittää kuumemittari roskiin stressin minimoimiseksi. Turha mitata kun tulos aina kuume. No, meni 1,5 vuotta kunnes tunsin että hei, mä olen terve. Ja kuume oli poissa.
Samaa vähättelyä on myös lapseni kohdalla. Hänelle olen kuulemma kuvitellut maitoallergian, oksentelun, punoituksen ja muut oireet. Näin siis lastensairaalassa. Tähän emme ole saaneet apua kuin yksityiseltä ja eikä ole helppo löytää asiantuntijaa sielläkään. Kaikki eivät vain osaa kaikkea. Neuvola muuten ihmetteli miten lapsen paino yhtäkkiä kyppäsi 5kg->6kg yhdessä kuukaudessa. Kerroin että niin kun se mun kuvittelema oksentaminen loppui kun kuviteltu maitoallergia saatiin hoitoon. Sitä vastoin neuvolan mielestä lapsen fyysisessä kehityksessä on hitautta ja he lähettivät neurologille, taas sinne lastensairaalaan. Neurologi sitten kysyi olenko itse huolissani, en ollut. Tekivät joitakin testejä varaako jaloille ym ja totesivat että lapsi aivan kunnossa, ei tarvetta seurannalle. Neuvola kutienkin totesi että jatketaan fysioterapiaa kahden viikon välein! Voi **mankauta, oikeasti. Lapsi sitä paitsi vierastuksen takia vain itki hysteerisenä kaikki käynnit. Luojan kiitos oppi kävelemään kävelyvaunun kanssa jo alle yksi vuotiaana ja saatiin vihdoin lopettaa ne täysin turhat käynnit fyssarilla.
Samoin naistenklinikka on yksi iso vitsi, mulla eivät viiteen päivään ehtineet osastolla ultrata... Onneksi kukaan ei kuollut mutta selvisi, että valittu hoito oli turha ja jopa vaarallinen koska ultrassa selvisi että lasta ei voi synnyttää alakautta. No huppis. En luota yhtään mihinkään lääkäreihin minkään vertaa.
Oletko tietoinen mikä sinulle aiheutti tuon jaksoittaisen kuumeilun? eli ettei se ole perinnöllinen ja siirtynyt lapsellesi? Jotta tiedät sitten valistaa lääkäreitä asiasta jos niin käy. Esimerkiksi näissä reumaliiton sivuilla oli jaksottaista kuumeilua aiheuttavia tauteja https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/lastenreuma-aapinen/caps-oi… ja https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/lastenreuma-aapinen/nlrp12-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäreihin ihmiset on valmiita sysäämään omasta lompakosta tuhansia euroja niihin samoihin tutkimuksiin vähäisenkin oireilun vuoksi, mutta kun on omasta terveydestä kyse roikutaan siellä terveyskeskuksessa eikä olla valmiita maksamaan niistä tarkoista tutkimuksista omasta pussista, ei vaikka huomaa ettei kunnalliset resurssit riitä tutkimaan jokaista flunssaa syöpäepäilynä tai jokaista lihaskivistystä borrelioosina. Eikä ole otettu itselle edes ylimääräistä sairasvakuutusta, joka korvaisi ainakin osan yksityisellä käymisestä.
Minusta myös tuntuu, ettei valtaosalla ihmisistä ole hajuakaan kuinka moneen sairauteen sellaiset perusoireet passaa, siis esim. lihassärky voi olla oire varmaan tuhannesta erilaisesta taudista alkaen lihasjumista, revähdyksestä, tulehduksesta jne. aina sinne borreliooseihin, syöpiin, myrkytystiloihin jne. asti.
Sen lisäksi, erilaiset oireet voivat johtua yhtäaikaa olevista erilaisista sairauksista, eli vaikka flunssa ja lihassärky eivät liity toisiinsa välttämättä mitenkään. Oikea elämä ei ole mitään House-sarjaa, missä 4 lääkäriä voi tutkia yhtä potilasta viikon ajan käyttäen kaikki mahdolliset resurssit selvittääkseen mikä potilaalla on, siis miljoonia euroja, yhteen potilaaseen.Lapsellamme on sairauskuluvakuutus hinta noin 500 € sen omavastuu on 100 € joten jos emme maksaisi tuota vakuutusta voisimme käydä noin kuusi kertaa yksityisellä vuodessa. Melkein tekisi mieli irtisanoa vakuutus, sillä lapsemme onkin terve, 3 vuotiaan elämän ajan käyneet enimmillään 3 kertaa lääkärissä. Ei yhtään ainokaista korvatulehdusta, ei pahoja flunssia/influenssaa, ei allergiaa. Yksi ripulointikausi rokotteen jälkeen, mutta siinä se. Terve kuin pukki, paitsi atooppinen iho.
Joten ei se sairauskuluvakuutus välttämättä mitään säästä. Sitten kun otetaan labroja, siinä ne rahat palaa.
Piti sanomani että enintään kolme kertaa vuodessa käyty lääkärissä. Juuri saadaan omavastuu maksettua ja sitten on seuraava käynti "ilmainen" eli olemme maksaneet siitä sitten sen 600€/käynti kun ei ole muita käyntejä vuodessa. Ainoa lääke, josta voimme hakea korvauksia on tietty perusvoide joka on merkattu lääketuotteeksi (vinkki muille: Miniderm 20:lle on lääketehdas hakenut kela-korvattavaksi lääkkeeksi, tosi hyvä jos on vähänkin kuiva iho tai atopiaa) , muista perusvoiteista ei vakuutus maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki AV palstalla ovat insinöörejä, ja kaikilla on näköjään myös syövät.
Jos luet koiriin liittyvää keskustelua, oletatko, että kaikilla av-laisilla on koira tai heidän täytyy valehdella, koska niin moni koiranomistaja on vastannut siihen? Käytä nyt järkeäsi hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jää pyörimäänterveyskeskukseen jos epäilet jotain vakavampaa vaan mene yksityiselle heti.
Tämä juuri. Jos epäilet että on vakavampaa kuin terveyskeskuksessa annetaan ymmärtää niin yksityiselle vaan. Vaikka maksaakin, niin se on pieni hinta siitä että voi olla kyse jostain vakavasta, saati hengestä.
En ota kantaa tähän tapaukseen, mutta ei syöpä ole aina yksinkertaista löytää.
Tuntuu, että joillakin on käsitys, että lääkäri voi yhden kokeen perusteella tietää sairastaako potilas syöpää.
Riippuen syövästä tietysti, toisissa tutkimuksia on ehditty tekemään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottu, terveydenhuolto ei toimi niin, että jokainen vastaanotolle tuleva tutkittaisiin päästä varpaisiin. Resurssit ei vaan mitenkään riitä siihen, vaikka se ideaalisessa maailmassa olisikin kaikkein tehokkain keino sairauksien tunnistamiseen.
On vain pakko ajatella todennäköisyyksiä ja pyrkiä tunnistamaan hälyttävät oireet vähemmän vakavista, mikä ei aina onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin arpapeliä. Vaikka sydämesi tutkittaisiin tänään kaikilla konsteilla ja terveeksi todettaisiin, voit huomenna saada sydänkohtauksen ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa: harva äkkikuollut on ihan ilman sydämen vikoja kuitenkaan. On merkkejä aiemmista sydänkohtauksista, on kudosvaurioita, rytmihäiriöitä, muita riskitekijöitä, verikokeissa jotain hämärää jne.
Tutullani oli vitsatien syöpä - ei antanut muuta oiretta, kuin tummaa virtsaa. Verikokeiden tulos loistava!
On sairastanut nyt tätä syöpää on-off yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin arpapeliä. Vaikka sydämesi tutkittaisiin tänään kaikilla konsteilla ja terveeksi todettaisiin, voit huomenna saada sydänkohtauksen ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa: harva äkkikuollut on ihan ilman sydämen vikoja kuitenkaan. On merkkejä aiemmista sydänkohtauksista, on kudosvaurioita, rytmihäiriöitä, muita riskitekijöitä, verikokeissa jotain hämärää jne.
Tutullani oli vitsatien syöpä - ei antanut muuta oiretta, kuin tummaa virtsaa. Verikokeiden tulos loistava!
On sairastanut nyt tätä syöpää on-off yli 10 vuotta.
Virtsatien syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän homma lääkäristä ole kiinni vaan budjetista. Lääkärit lähettävät eteenpäin todennäköisyyksien mukaan. Raha ei riitä kaikkien tutkimuksiin, joten vain todennäköisimmät tapaukset tutkitaan.
Esimerkiksi nuorilla vakavat sairaudet ovat niin harvinaisia, ettei jatkotutkimuksiin kovin herkästi lähetetä.
Harvinaisia? Miten niin? Syövät ovat lisääntyneet nuorilla valtavasti. Aivoverenkiertohäiriöt ovat lisääntyneet nuorilla valtavasti. Jne. Miksi toistella tällaisia paikkansa pitämättömiä mantoja?
Tässä maassa on aivan liian suuri luotto terveydenhuoltoon, vaikuttaa siltä ettei suurin osa ihmisistä tätä edes ymmärrä. Toki erikoissairaanhoito on yleensä Suomessa hyvää silloin kun sinne sattuu pääsemään. Pääsy hoitoon AJOISSA onkin ihan eri juttu ja monen mutkan ja arpapelin takana.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki AV palstalla ovat insinöörejä, ja kaikilla on näköjään myös syövät.
Joka kolmas suomalainen saa elämänsä aikana syövän.
Vierailija kirjoitti:
Kun menet terkkarilääkärin vastaanotolle et koskaan tiedä mitä saat. Täällä (Helsingissä) olen tavannut lääkäreitä jotka eivät osaa suomea kunnolla. Ja se on viivyttänyt oikeaan hoitoon pääsyä.
Ohis.
Millä tavalla noiden suomea osaamattomien lääkärien kanssa sitten yritetään kommunikoida? Ja minkä ihmeen takia kieltä osaamaton saa toimia noinkin vastuullisessa tehtävässä.
Vierailija kirjoitti:
Lakatkaas pitämästä sitä lääkäriä jumalasta seuraavana. Lääkärit ovat ihmisiä ja he voivat tehdä virheitä. Toiset voivat olla jopa ylimielisiä, mutta kyllä niitä asiallisia lääkäreitä löytyy.
Hyvä idea on pyytää toisen lääkärin mielipidettä.
Lääkärithän itse pitävät itseään sellaisina.
Ikävä kyllä en ihmettele yhtään. Usein kuitenkin tilanne on se, että kun pompotellaan lääkärilt toiselle, nauretaan ja vähätellään oireita niin lopulta itse asioista loputtomasti lukien ja tutkien alkaa arvata mistä voisi olla kyse. Lääkärit eivät voi myöntää, että he eivät osaa kaikkea. Jos he eivät tunnista sairautta,s itä ei ole. As simple as that. Omaa kokemustakin on, onneksi ei kuolemaan johtavasta sairaudesta mutta eihän se tunarointi sairautta katso. Minulla oli nuorena aikuisena syklinen kuumeilu eli 40 astetta kuumetta joka kuukausi viikon verran. Luonnollisesti opinnot, työskentely ja yleiskunto menivät aivan *erseelleen homman jatkuttua yli vuoden. Kävin useita kertoja tk-lääkärillä joka tuohon aikaan oli omalääkäri. Hän oli jopa nauranut isälleni että mitä ihmettä vingun lähetettä korvalääkärille kun mulla on vain vastustuskyky huonontunut ja sattunut tulemaan flunssaa (syklisessä kuumeessa ei ole flunssaa, pelkkä kova kuume) joka kuukausi. Että 12 flunssaa vuodessa on ihan normaali, samoin se että etukäteen voi kertoa minä päivänä se seuraavan kerran alkaa. Tutkin ja tutkin ja luin erilaisia lääketieteellisiä julkaisuja kunnes tuohon törmätessäni ymmärsin heti että nyt tuli bingo. Edelleenkin tk-lääkäri oikeasti nauroi mun jutuille mutta lopulta vanhempieni vaadittua lähetettä erikoislääkärille eli sille korvalääkärille homma alkoi toimia. Korvalääkäri tiesi heti mistä kyse kun osasin kuvata tärkeimmät oireet. Sain lähetteen leikkaukseen kiireellisenä ja minulle järjestettiin vielä jokin peruutusaika. Kuumeilu loppui siihen. Tämäkin kai tk-lääkärin mielestä jokin hassu sattuma, ei tullut paljoa sen jälkeen nähtyä. Kun leikkauksesta aiheutui ongelmia, erikoissairaanhoidossa sain tuolloin erittäin hyvää kohtelua ja tutkimukset. Sain nimittäin kroonisen 37,5-38 asteen lämmön joka oli jatkuvasti. Tämä kuulemma oli harvinainen komplikaatio mutta erittäin asiantunteva lääkäri varmisti ettei kyse ole muusta ja kertoi että kuume voi mennä vuodessa ohi tai huonossa tapauksessa olla menemättä mutta ainoa suositus on heittää kuumemittari roskiin stressin minimoimiseksi. Turha mitata kun tulos aina kuume. No, meni 1,5 vuotta kunnes tunsin että hei, mä olen terve. Ja kuume oli poissa.
Samaa vähättelyä on myös lapseni kohdalla. Hänelle olen kuulemma kuvitellut maitoallergian, oksentelun, punoituksen ja muut oireet. Näin siis lastensairaalassa. Tähän emme ole saaneet apua kuin yksityiseltä ja eikä ole helppo löytää asiantuntijaa sielläkään. Kaikki eivät vain osaa kaikkea. Neuvola muuten ihmetteli miten lapsen paino yhtäkkiä kyppäsi 5kg->6kg yhdessä kuukaudessa. Kerroin että niin kun se mun kuvittelema oksentaminen loppui kun kuviteltu maitoallergia saatiin hoitoon. Sitä vastoin neuvolan mielestä lapsen fyysisessä kehityksessä on hitautta ja he lähettivät neurologille, taas sinne lastensairaalaan. Neurologi sitten kysyi olenko itse huolissani, en ollut. Tekivät joitakin testejä varaako jaloille ym ja totesivat että lapsi aivan kunnossa, ei tarvetta seurannalle. Neuvola kutienkin totesi että jatketaan fysioterapiaa kahden viikon välein! Voi **mankauta, oikeasti. Lapsi sitä paitsi vierastuksen takia vain itki hysteerisenä kaikki käynnit. Luojan kiitos oppi kävelemään kävelyvaunun kanssa jo alle yksi vuotiaana ja saatiin vihdoin lopettaa ne täysin turhat käynnit fyssarilla.
Samoin naistenklinikka on yksi iso vitsi, mulla eivät viiteen päivään ehtineet osastolla ultrata... Onneksi kukaan ei kuollut mutta selvisi, että valittu hoito oli turha ja jopa vaarallinen koska ultrassa selvisi että lasta ei voi synnyttää alakautta. No huppis. En luota yhtään mihinkään lääkäreihin minkään vertaa.