Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi hoidossa 7h päivä kun äiti haluaa omaa rauhaa. Ei voi käsittää... .
09.09.2019 |
Löysin tälläisen kirjoituksen:
https://www.huonoaiti.fi/haluan-omaa-rauhaa-ja-siksi-lapseni-kay-hoidos…
En siis vaan käsitä.. Äiti on "työttömänä" kotona ja lapsi 7h päivähoidossa, kun ei jaksa hoitaa ja sen lisäksi 3 päivää mummolassa.
Ymmärtäisin, jos kyse olisi aamupäivästä päiväkodissa, mutta koko päivä, että äiti saa lukea ja katsella telkkaria rauhassa..
Toisaalta myös ymmärrän sen, että ei välttämättä aina jaksaisi ja että kaipaa sitä omaa aikaa ja rauhaa. Itse olen töissä käyvä neljän lapsen yh ja tiedän hyvin kyllä tuon tunteen, kun haluaisi olla hetken rauhassa, mutta tuo menee omasta mielestäni hieman jo yli, kun ilmeisesti kyse ei ole edes mistään sairaudesta, ainakaan tekstissä ei mainittu.
Käsitykseni mukaan yleensä, kun lapset ovat päivähoidossa, vanhemmat ovat joko töissä tai kotona pienempien kanssa.
Miksi pitää tehdä niitä lapsia, jos heitä ei viitsitä hoitaa?? Käy sääliksi tuotakin lasta, koska todennäköisesti vaistoaa, että äiti ei todellakaan nauti hänen kanssa olemisesta..
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Tämä on huvittava keskustelu.
Me olemme näitä "hirveitä, rikkaita ihmisiä" joilla on äiti kotona ja lapset tarhassa . Päivän aikana hoidan kaikki muut asiat pois päiväjärjestyksestä, hoidan omat juttuni ja sitten otan omaa aikaa. Kun mies tulee töistä, hän nappaa lapset kyytiin ja loppu päivä ja viikonloput ollaan kimpassa.
Meidän lapset ovat tarhassa 6h arkipäivisin, eli vähemmän kuin työssäkäyvän äidin lapset. Syömme rauhassa aamupalan ja sitten ovat jo itsekin halukkaita lähtemään tarhaan. Helpompihan se on pienestä pitäen oppia tulemaan toimeen ryhmässä ja huomattavasti helpompihan se on sitten siirtyä eskariin ja kouluunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Sinä ja lasten isä ihan itse kasvatatte ne lapset. Niille voi opettaa vaikka että vanhempien kahvihetki on sellaista aikaa jolloin pitää keksiä omaa tekemistä. En ymmärrä miksi vanhemmat ovat kuin jotain sirkustirehtöörejä. Lapsen kanssa ollaan, ulkoillaan ja leikitään, mutta lapsen on hyvä oppia myös viihtymään myös hetki itsekseen. Ja oppia ymmärtämään, että vanhemmat eivät ole palvelusväkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Meidän kunnasta kun poistettiin tuo rajaus niin ei jäänyt yhtään puolipäivähoitoa tarvitsevaa lasta vaan kaikki pidensivät hoitoaikaa. Kun varsinkin ne isommat lapset ihan oikeasti viihtyvät siellä hoidossa niin pakkoko se on heiltä kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Sinä ja lasten isä ihan itse kasvatatte ne lapset. Niille voi opettaa vaikka että vanhempien kahvihetki on sellaista aikaa jolloin pitää keksiä omaa tekemistä. En ymmärrä miksi vanhemmat ovat kuin jotain sirkustirehtöörejä. Lapsen kanssa ollaan, ulkoillaan ja leikitään, mutta lapsen on hyvä oppia myös viihtymään myös hetki itsekseen. Ja oppia ymmärtämään, että vanhemmat eivät ole palvelusväkeä.
:,D juujuu, 2 vuotias varmasti osaa ajatella ”noniin, äiti meni nyt vessaan ja minulla on hänelle asiaa. Kuitenkin hän varmasti haluaa olla vessassa rauhassa, minä maltan odottaa asiani kanssa.” Tirsk. Tottakai kasvatetaan ja päiväkoti tukee siinä sekä muiden lasten seura myös, siksi ovat sielläkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Sinä ja lasten isä ihan itse kasvatatte ne lapset. Niille voi opettaa vaikka että vanhempien kahvihetki on sellaista aikaa jolloin pitää keksiä omaa tekemistä. En ymmärrä miksi vanhemmat ovat kuin jotain sirkustirehtöörejä. Lapsen kanssa ollaan, ulkoillaan ja leikitään, mutta lapsen on hyvä oppia myös viihtymään myös hetki itsekseen. Ja oppia ymmärtämään, että vanhemmat eivät ole palvelusväkeä.
:,D juujuu, 2 vuotias varmasti osaa ajatella ”noniin, äiti meni nyt vessaan ja minulla on hänelle asiaa. Kuitenkin hän varmasti haluaa olla vessassa rauhassa, minä maltan odottaa asiani kanssa.” Tirsk. Tottakai kasvatetaan ja päiväkoti tukee siinä sekä muiden lasten seura myös, siksi ovat sielläkin :)
Ehkä ei vielä 2-vuotias malta keskittyä omiin leikkeihin ja antaa äidin hörppiä kahviaan rauhassa, mutta jo 3v. ymmärtää paljon enemmän. Siellä päiväkodissakin opetellaan istumaan omalla paikalla, antamaan kaverille ruokarauhan jne. Miksi kotona ei voisi näitä oppeja laajentaa muuhunkin. Lapset on fiksuja. Kyllä ne oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Tai sitten voi viedä kokopäiväisesti, kun sinä et edelleenkään määrää muiden ihmisten elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Tai sitten voi viedä kokopäiväisesti, kun sinä et edelleenkään määrää muiden ihmisten elämästä.
En minä, vaan laki.
Ja silloinhan ei sitten enää ole äiti, kun ei ole niitä lapsiakaan.
Voi antaa ihan kokonaankin huostaan. Jos ei kerran kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Tai sitten voi viedä kokopäiväisesti, kun sinä et edelleenkään määrää muiden ihmisten elämästä.
En minä, vaan laki.
Ja silloinhan ei sitten enää ole äiti, kun ei ole niitä lapsiakaan.
Voi antaa ihan kokonaankin huostaan. Jos ei kerran kiinnosta.
Sitten ihmetellään miksi syntyvyys alenee kun naiset puhuvat toisilleen näin. ”Sinä et ole äiti jos et tee kaikkea itse ja luovu omasta ajastasi kokonaan lastesi takia!” Joopa joo ja tervetuloa 2010 luvulle, täällä lapsilla on isätkin ja yhteiskunta tarjoaa apua jota on ihan suotavaa käyttääkin.
Pitäisikö sitten niiltä työssäkäyviltä äideiltäkin huostaanottaa lapset? Selkeästi se työ on kuitenkin tärkeämpää kuin se lapsi. Muutenhan voisi heittäytyä sossun armoille ja olla sen lapsensa kanssa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Tai sitten voi viedä kokopäiväisesti, kun sinä et edelleenkään määrää muiden ihmisten elämästä.
En minä, vaan laki.
Ja silloinhan ei sitten enää ole äiti, kun ei ole niitä lapsiakaan.
Voi antaa ihan kokonaankin huostaan. Jos ei kerran kiinnosta.
Sitten ihmetellään miksi syntyvyys alenee kun naiset puhuvat toisilleen näin. ”Sinä et ole äiti jos et tee kaikkea itse ja luovu omasta ajastasi kokonaan lastesi takia!” Joopa joo ja tervetuloa 2010 luvulle, täällä lapsilla on isätkin ja yhteiskunta tarjoaa apua jota on ihan suotavaa käyttääkin.
Jos lapset on kaiket päivät poissa niin mikä ihmeen äiti se sellainen oman aikansa sankari sinusta sitten muka on?
Ja kyllä, yhteiskunta tarjoaa monenlaista lastensuojelua heikolle ainekselle. Ole hyvä, me maksamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Mahdollisimman raskasta? Miksi tehdä lapsia jos sen kanssa oleminen on verrattavissa siihen, että Afrikassa joku näkee nälkää?
Aivan sairasta tämä nykymeno, töissäkäyvät senkun uupuu, mutta on se helvetin hyvä, että ylimystö saa rauhassa käydä kahvissa ja loikoilla poreammeessa viiniä siemailemassa. Vai ettei Suomessa muka ole luokkayhteiskuntaa, hah.
Tuossa käytettiin esimerkkinä työssäkäyvää yhota joka ei saa ikinä omaa aikaa, niin sen perusteella kukaan muukaan ei saisi ikinä saada omaa aikaa. No voi voi sitä yhota, se ei kuitenkaan ole minun ongelmani. Kateelliset jaksaa marmattaa.
Siinä käytettiin esimerkkinä sitä, että jos kerran on niin rikas, niin eikö voi palkata hoitajaa vaikka sinne kotiin tai ihan jakaa lastenhoitovastuuta isänkin kanssa, niin että pääsisi eri menoihin. Miksi edes hankitaan lapsia jos niiden kanssa ei haluta olla? En ole tuota koskaan tajunnut, itse en tule hankkimaan lapsia, koska en jaksaisi ja se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta jos sen lapsen on tehnyt, tulee vastuukin siitä kantaa tai sitten ihan omilla rahoilla ostaa itsensä vapaaksi lapsen hoitamiselta. Päiväkotipaikkoja ei riitä edes työssäkäyvien lapsille, joten uskomatonta, että joku rikkaaksi itseään väittävä vie tarkoituksella niitä paikkoja päästäkseen kahvittelemaan ja ties minne manikyyriin.
Ei siinä paljon sitä lasta ajatella ainakaan.
Päiväkoti tekee useimmille lapsille ihan hyvää, saa varhaiskasvatusta ja pääsee leikkimään / retkille jne oppii odottamaan vuoroaan. Siinähän juuri ajatellaan lasta. En minä ainakaan halua tai jaksa olla lasteni kanssa 247 koko ajan intensiivisesti mukana ihan kaikessa. Kiva jos sinä jaksat, etkä ikinä halua olla heistä erossa. Tässä mitali.
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.
No sitten siitä varmasti olisi laki ettei lasta saa pitää siellä kuin aamupäivän, sinähän et sitä määrää.
Siitähän onkin. Että jos jompikumpi vanhemmista on kotona, vain puolipäivähoitoon on oikeus.
Höpöhöpö on, kunnat saavat itse päättää onko heillä rajoitusta ja useimmissa kunnissa ei ole, koska kappas kappas on katsottu että se on lapsen parhaaksi saada sitä varhaiskasvatusta.
Niin. Kunnilla on mahdollisuus tarjota lisäpalveluja. Koska tiedetään että tuo on paras tapa paikata huonoa vanhemmuutta. Ennalta ehkäisevää lastensuojelua.
Mutta laki sanoo silti että vain puolipäiväoikeus on kotivanhempien lapsilla.
Aivan.. hyvä äiti on sellainen joka tekee kaiken itse, ei hyväksy apua, ei nuku, ei syö, elää koko elämänsä lasten kautta, on koko ajan stressaantunut, luopuu omastaan aina muiden takia.
Juurihan tuossa lukee, että lapset voi viedä hoitoon puoleksi pöiväksi vaikka olisi kotona. Eli käytännössä ei tarvitse edes kaikkea ruokaa laittaa. Ei ulkoiluttaa jne.
Ja missäs se lukee että ei muka voisi normaalisti nukkua, syödä, elää omaa elämää, olla rento jne.?
Tai sitten voi viedä kokopäiväisesti, kun sinä et edelleenkään määrää muiden ihmisten elämästä.
En minä, vaan laki.
Ja silloinhan ei sitten enää ole äiti, kun ei ole niitä lapsiakaan.
Voi antaa ihan kokonaankin huostaan. Jos ei kerran kiinnosta.
Sitten ihmetellään miksi syntyvyys alenee kun naiset puhuvat toisilleen näin. ”Sinä et ole äiti jos et tee kaikkea itse ja luovu omasta ajastasi kokonaan lastesi takia!” Joopa joo ja tervetuloa 2010 luvulle, täällä lapsilla on isätkin ja yhteiskunta tarjoaa apua jota on ihan suotavaa käyttääkin.
Jos lapset on kaiket päivät poissa niin mikä ihmeen äiti se sellainen oman aikansa sankari sinusta sitten muka on?
Ja kyllä, yhteiskunta tarjoaa monenlaista lastensuojelua heikolle ainekselle. Ole hyvä, me maksamme.
Työssäkäyviltä äideiltä myös lapset huostaan, ihan hirveää kun lapset on koko päivän pois! Isät on tietysti eriasia eiks vaan? Sinä mitään maksa, jos tienaisit niin paljon että olisit nettomaksaja niin sinulla olisi paljon fiksumpia mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on joku mieleenpinttymä vanhemmuudesta. Halutaan lapsia, kun mielessä on ruusuiset kuvitelmat. Ei mietitä, mitä se lapsiperhe-elämä on käytännössä.
Läheltä katselen, kuinka ekaluokkalaista kierrätetään aamu- ja iltapäiväkerhon kautta harrastuksiin. Viikonloput meneekin sitten isovanhemmilla. Eivätkö vanhemmat halua olla hänen kanssaan?
Minä taas ihmettelen näitä jotka arvostelevat suureen ääneen toisten tapaa olla vanhempia. Joku tarvitsee enemmän omaa aikaa, toinen taas ei. Ihan kuin hyvä äiti olisi sellainen joka on väkisin lasten kanssa koko ajan vaikka ihan loppu ja hermona.
Joskus voisi myös miettiä olisiko vaikka huostaanotoon aihetta: Lapset ovat päivän päiväkodissa, illat yksin ulkona ja viikonloppuisin ehkä vielä mummolassa, niin mikähän sen vanhemman vastuu on?
Ei nyt välttämättä ole huostaanoton tarvetta, mutta olen miettinyt, miten paljon päiväkodin ja isovanhempien avulla peitetään perheen tai vanhemman ongelmia, kuten hoitamatonta psyykkistä sairautta. On hyvä, että vanhempi saa lepoaikaa, mutta tuollainen aloittajan oman ajan määrä ei ole enää tervettä. Pitäisi tarkkaan arvioida, millaista tukea vanhempi voisi saada ja mikä olisi lapsen etu.
Kyllä, jo tulevaisuudenkin kannalta. Nyt kun omat lapset on jo vanhempia, nuorinkin alakoulussa, tulee mieleen, että tuo on ongelmien maton alle lakaisemista. Sairaana tarvitsee lepoa, mutta oliko tuossa edes siitä kyse? Mistään ei ainakaan käynyt ilmi, että kyse olisi ollut väliaikaisesta ratkaisusta. Jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa ja lapsille on tärkeää myös hyvät suhteet esim. isovanhempiin, mutta tuossa yksi perheenjäsen haluaa itselleen omaa aikaa 7h joka ikinen päivä? Mitäs kun ne lapset kasvaa? Ei ole mitään paikkaa mihin sitten voi ulkoistaa yhdessäolon ja kasvatuksen. Ja millaisia teinejä on luvassa, miten tottelevat sääntöjä, tai miten tekevät osansa perheessä missä kaikki on hoidettu siihen asti valmiiksi, koska "asioiden hoitaminen jonkun 2v kanssa on tuskaa!"?!! Miten tuon kirjoittajan pää kestää siinä vaiheessa, kun teinille ei voikaan sanoa, että mene pois kotoa, että saan olla rauhassa?
Jäin viime vuonna työttömäksi. Lapsi oli 20h päiväkodissa. Vuorotellen eri päivinä eri viikoilla. Tuo rytmi ei vaan toiminut ollenkaan lapselle, vaikka vanhemmille se olikin ihan hyvä kun ei tarvinnut viedä aina lasta päiväkotiin. Lapsi ei tottunut koskaan siihen, vaan kiukutteli aina kun vietiin päiväkotiin, ja myös kun haettiin pois. Välillä oli lyhyt tauko, välillä taas viikon ”loma”. Onneksi päivähoito-oikeus muuttui. Nykyään on selkeät rytmit ja kaikki sujuu paremmin. Lisäksi ei tarvitse aina järjestellä kaikkia menoja sen mukaan. Työttömälläkin on monesti kaikenlaisia pakollisia menoja työkkärin puolesta. Ja kun pääsee töihin, ei tarvitse järjestellä taas kaikkea uudelleen mahdollisten lyhytaikaisten työpaikkojen takia.
Alue: Aihe vapaa
Ei se virikkeiden saaminen vaadi kokopäivähoitoa. Aamupäivä riittää hyvin.