Lue keskustelun säännöt.
Lapsi hoidossa 7h päivä kun äiti haluaa omaa rauhaa. Ei voi käsittää... .
09.09.2019 |
Löysin tälläisen kirjoituksen:
https://www.huonoaiti.fi/haluan-omaa-rauhaa-ja-siksi-lapseni-kay-hoidos…
En siis vaan käsitä.. Äiti on "työttömänä" kotona ja lapsi 7h päivähoidossa, kun ei jaksa hoitaa ja sen lisäksi 3 päivää mummolassa.
Ymmärtäisin, jos kyse olisi aamupäivästä päiväkodissa, mutta koko päivä, että äiti saa lukea ja katsella telkkaria rauhassa..
Toisaalta myös ymmärrän sen, että ei välttämättä aina jaksaisi ja että kaipaa sitä omaa aikaa ja rauhaa. Itse olen töissä käyvä neljän lapsen yh ja tiedän hyvin kyllä tuon tunteen, kun haluaisi olla hetken rauhassa, mutta tuo menee omasta mielestäni hieman jo yli, kun ilmeisesti kyse ei ole edes mistään sairaudesta, ainakaan tekstissä ei mainittu.
Käsitykseni mukaan yleensä, kun lapset ovat päivähoidossa, vanhemmat ovat joko töissä tai kotona pienempien kanssa.
Miksi pitää tehdä niitä lapsia, jos heitä ei viitsitä hoitaa?? Käy sääliksi tuotakin lasta, koska todennäköisesti vaistoaa, että äiti ei todellakaan nauti hänen kanssa olemisesta..
Kommentit (380)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaat ihmiset voisivat myös palkata omaan kotiin hoitajan, ei tarvisi sossupummeilla ja viedä hoitopaikkoja työssäkäyvien ihmisten lapsilta. Mutta rikkaat on tunnetusti pihejä, on kiva kylpeä siinä omaisuudessa ja lesottaa sillä, mutta lapsi ei tietenkään saa siitä osaansa.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on introverttejä, eli he tarvitsevat runsaasti omaa aikaa jaksaakseen olla toisten ihmisten kanssa. Tuskin lapset ovat siihen poikkeus, varsinkin kun lapset ovat usein aika rasittavia. Minusta on todella hyvä ratkaisu laittaa lapset päiväkotiin jos oma hyvinvointi sitä vaatii. Lapsetkin voivat paremmin, kun aikuisella on paremmin energiaa olla heidän kanssaan sitten illalla ja viikonloppuna. Ei tuossa jutussa sanottu, että lapset olisivat joka viikonloppu mummolassa.
No miksi introvertti sitten hankkii lapsen, kun tietää ettei jaksa sellaista? Ihan omaa tyhmyyttä.
t. Introvertti, joka ei koskaa hankkisi kakaraa riesakseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle on aivan sama missä äiti on sen seitsemän tunnin aikana, kun lapsi on hoidossa. Ihan sama sille on istuuko äiti neukkarissa palaverissa vai sohvalla kaukosäätimen kanssa.
Tekstin perusteella uskoisin, että kivempaa ja kehittävämpää lapsella on päivähoidossa, kuin väsyneen, ärtyisän, tympääntyneen ja kärsivän äidin kanssa kotona.
Äitihän tossa eniten menettää, lapsi on arjet päivähoidossa ja viikonloput mummilla. Ehkä myöhemmin valitsisi toisin, kun huomaa, ettei läheistä ja turvallista suhdetta lapseen ehkä ole, mutta tämähän on hänen valintansa.
Itse asiassa ei ole sama. Kymmenisen vuotta sitten kirjastossa luin tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen on paljon helpompi ymmärtää vanhempansa poissa olemista, kun vanhempi on töissä verrattuna siihen, että vanhempi laiskottelee tai on huvittelemassa. Uskon tämän täysin. Yllättävän pienikin lapsi ymmärtää sen, että ihmisellä on työ, jonne pitää mennä. Jos ei ymmärrä, tämän voi selittää lapselle, mutta se onkin vaikeampi selittää, että "äiti vain haluaa olla sinusta erossa". Tuosta jälkimmäisestä tulee varmasti lapselle (tarpeeton) paha mieli ja arvottomuuden tunne.
Mikähän tutkimus tämä on?
Ei kai kukaan lapselleen sano, että äiti täällä vain kotona laiskottelee. Toiset tekee kotona töitä tai opiskelee, ei kaikki ole missään työpaikalla eikä se pieni lapsi sitä eroa huomaa.
Ei lapsi ehkä tajua jos on 1-2 v mutta kyllä minulta sitä isompi kysyi useinkin että minne sä äiti menet kun minä olen tarhassa? Olin masennuksen vuoksi kotona. Huomasi kyllä myös jos kotona oli siivottu tavallista enemmän, ostettu jotain hänen tarhapäivänsä aikana.
Ja kun menin töihin, niin toki sen eron huomasi ihan päiväkotiin lähtöä tekemällä, oli useammin kiire jne. Ja tottakai lapset kyselee vanhemmiltaan että mitä sä teet työkses.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
No enpä oikeastaan, koska en ole työssäkäyvä YH. Minä tein lapset vanhempana koska halusin että taloudellinen tilanteeni ja parisuhteeni on vakaa ennen niitä lapsia ja että minulla on varaa palkata lapsille hoitoapua kun haluan sitä omaa aikaa.
En oikein ymmärrä mitä haluat sanoa tuolla vuorotettelu-jutulla? Sitäkö että veisin omat lapseni hoitoon ja menisin hoitamaan jonkun yksinhuoltajan lapsia?
Eivätkä lapseni ole minulle rasite, sillä mietin etukäteen minkälaiseen tilanteeseen halusin lapset tehdä ja olen nykyiseen tilanteeseen erittäin tyytyväinen ja lapsemme ovat hyvinvoivia, onnellisia ja rakastettuja ja viihtyvät erittäin hyvin sen 6-7 tuntia päivässä tarhassa. Siellä on kavereita ja kivoja opettajia ja kun tulevat kotiin niin hyväntuulinen äiti vastassa.
Ja mitä tulee tuohon jonkun muun keskustelijan puheeksi ottamaan juttuun, että lapset kokevat että tulevat hylätyiksi jos joutuvat tarhaan vaikka äiti ei ole töissä, niin eihän sille lapselle sitä tarvitse myydä niin että äiti ei halua olla kanssasi joten siksi joudut tarhaan. Toki pahoittavat mielensä jos asian noin esittää. Meillä tarha on kiva paikka ja sinne saa mennä leikkimään kavereiden kanssa sen aikaa kun äiti hoitaa asioita. Melkeinpä aina lähtevät sinne mielellään. Toki on joskus huonoja päiviä ja silloin saattavat jäädä kotiin ja pidetään vaikka leffa/hoplop/ym.-päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Luetun ymmärtäminen?
Tuo kirjoittaja jota lainasit sanoi nimenomaan että eivät nosta mitään yhteiskunnan tukia,edes lapsilisiä. Miten se on systeemin väärinkäyttöä?
En kieltämättä voi ymmärtää miksi sitä omaa aikaa noin paljon tarvitsee.Jos kyseessä olisi joku sairaus niin tietysti hieman eri asia, kun oman mukavuuden takia.
Meillä on 4h 4xviikossa, ja monesti koen huonoa omaatuntoa, kun lapsi on paljon hoidossa, myös silloin kun itse en ole töissä.
Tässä perheessä on on erityislapsi, puoliso on lähellä halvaantua, ja ei todellakaan pysty osallistumaan lasten hoitoon niin paljon kuin haluaisi, lisäksi mitään hoitoapu ei kavereista ja sukulaisista ole, molempien vanhemmat ovat alkoholisteja, joten edes he eivät ole lasten elämässä paljon mukana....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Luetun ymmärtäminen?
Tuo kirjoittaja jota lainasit sanoi nimenomaan että eivät nosta mitään yhteiskunnan tukia,edes lapsilisiä. Miten se on systeemin väärinkäyttöä?
😂 no ihan varmasti nostaa läpsilisät ja se nyt ei tähän liity. Ja toisekseen päivähoidosta maksetaan murto-osa siitä mitä se yhteiskunnalle oikeasti maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille lapselle on aivan sama missä äiti on sen seitsemän tunnin aikana, kun lapsi on hoidossa. Ihan sama sille on istuuko äiti neukkarissa palaverissa vai sohvalla kaukosäätimen kanssa.
Tekstin perusteella uskoisin, että kivempaa ja kehittävämpää lapsella on päivähoidossa, kuin väsyneen, ärtyisän, tympääntyneen ja kärsivän äidin kanssa kotona.
Äitihän tossa eniten menettää, lapsi on arjet päivähoidossa ja viikonloput mummilla. Ehkä myöhemmin valitsisi toisin, kun huomaa, ettei läheistä ja turvallista suhdetta lapseen ehkä ole, mutta tämähän on hänen valintansa.
Itse asiassa ei ole sama. Kymmenisen vuotta sitten kirjastossa luin tutkimuksesta, jonka mukaan lapsen on paljon helpompi ymmärtää vanhempansa poissa olemista, kun vanhempi on töissä verrattuna siihen, että vanhempi laiskottelee tai on huvittelemassa. Uskon tämän täysin. Yllättävän pienikin lapsi ymmärtää sen, että ihmisellä on työ, jonne pitää mennä. Jos ei ymmärrä, tämän voi selittää lapselle, mutta se onkin vaikeampi selittää, että "äiti vain haluaa olla sinusta erossa". Tuosta jälkimmäisestä tulee varmasti lapselle (tarpeeton) paha mieli ja arvottomuuden tunne.
Mikähän tutkimus tämä on?
Ei kai kukaan lapselleen sano, että äiti täällä vain kotona laiskottelee. Toiset tekee kotona töitä tai opiskelee, ei kaikki ole missään työpaikalla eikä se pieni lapsi sitä eroa huomaa.
Ja vedetään lasta hoitavat ihmisetkin mukaan valheeseen, pitää koko päivä toitottaa lapselle, että äiti on töissä, vaikka oikeasti on kotona nukkumassa ja nauttimassa omasta ajasta. Tai sitten lastenhoitajat eivät valehtele, vaan sanovat lapselle totuuden, koska valehtelu on väärin.
Se ei kuulu pätkääkään niille hoitajille, että mitä vanhemmat tekevät päivisin eikä heille tarvitse mitään selontekoa tehdä.
On se kamalaa jos joku tässä elämässä pääsee joskus NAUTTIMAAN. Mä nautin omasta rauhasta monen vuoden kotiäitiyden jälkeen, lapset nauttivat päiväkodissa olemisesta, lyhyiden päivien jälkeen me nautitaan jälleen yhdessäolosta mikä aikaisemmin oli vaikeaa, kun omaa rauhaa ei ollut hetkeäkään.
Meillä on tähän taloudellisesti varaa, joten miksi tämä olisi kenenkään muun ongelma? Meillä ei ainakaan kukaan kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Siihen on ihan syynsä että lapsen voi pistää tarhaan vaikka itse olisi kotona, se ei siis ole mitään väärinkäyttöä, muuten se olisi laitonta! Voitko nyt vastata teetkö itse kaiken itse koska joku on yh, ja kieltäydyt syömästä vedoten Afrikan nälkää näkeviin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Luetun ymmärtäminen?
Tuo kirjoittaja jota lainasit sanoi nimenomaan että eivät nosta mitään yhteiskunnan tukia,edes lapsilisiä. Miten se on systeemin väärinkäyttöä?
😂 no ihan varmasti nostaa läpsilisät ja se nyt ei tähän liity. Ja toisekseen päivähoidosta maksetaan murto-osa siitä mitä se yhteiskunnalle oikeasti maksaa.
Eivät kaikki jaksa kelan paperi-sotia jonkun satasen vuoksi. Lapsilisät pitää hakea. Lisäksi päivähoidosta maksetaan tulojen mukaan ja kyllä se niin on että kyllä nuo rikkaammat itsensä elättävät jo ihan maksamiensa verojensa vuoksi sen lisäksi että elättävät ne köyhyysrajalla kituuttavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on joku mieleenpinttymä vanhemmuudesta. Halutaan lapsia, kun mielessä on ruusuiset kuvitelmat. Ei mietitä, mitä se lapsiperhe-elämä on käytännössä.
Läheltä katselen, kuinka ekaluokkalaista kierrätetään aamu- ja iltapäiväkerhon kautta harrastuksiin. Viikonloput meneekin sitten isovanhemmilla. Eivätkö vanhemmat halua olla hänen kanssaan?
Minä taas ihmettelen näitä jotka arvostelevat suureen ääneen toisten tapaa olla vanhempia. Joku tarvitsee enemmän omaa aikaa, toinen taas ei. Ihan kuin hyvä äiti olisi sellainen joka on väkisin lasten kanssa koko ajan vaikka ihan loppu ja hermona.
Joskus voisi myös miettiä olisiko vaikka huostaanotoon aihetta: Lapset ovat päivän päiväkodissa, illat yksin ulkona ja viikonloppuisin ehkä vielä mummolassa, niin mikähän sen vanhemman vastuu on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on joku mieleenpinttymä vanhemmuudesta. Halutaan lapsia, kun mielessä on ruusuiset kuvitelmat. Ei mietitä, mitä se lapsiperhe-elämä on käytännössä.
Läheltä katselen, kuinka ekaluokkalaista kierrätetään aamu- ja iltapäiväkerhon kautta harrastuksiin. Viikonloput meneekin sitten isovanhemmilla. Eivätkö vanhemmat halua olla hänen kanssaan?
Minä taas ihmettelen näitä jotka arvostelevat suureen ääneen toisten tapaa olla vanhempia. Joku tarvitsee enemmän omaa aikaa, toinen taas ei. Ihan kuin hyvä äiti olisi sellainen joka on väkisin lasten kanssa koko ajan vaikka ihan loppu ja hermona.
Joskus voisi myös miettiä olisiko vaikka huostaanotoon aihetta: Lapset ovat päivän päiväkodissa, illat yksin ulkona ja viikonloppuisin ehkä vielä mummolassa, niin mikähän sen vanhemman vastuu on?
Ei nyt välttämättä ole huostaanoton tarvetta, mutta olen miettinyt, miten paljon päiväkodin ja isovanhempien avulla peitetään perheen tai vanhemman ongelmia, kuten hoitamatonta psyykkistä sairautta. On hyvä, että vanhempi saa lepoaikaa, mutta tuollainen aloittajan oman ajan määrä ei ole enää tervettä. Pitäisi tarkkaan arvioida, millaista tukea vanhempi voisi saada ja mikä olisi lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä tapaus jossa 3v lapsi on hoidossa joka päivä 7-21. Lapsi meni alle 1v päivähoitoon.
Äiti vaan makaa päivät ja vkl lapsi viedään sukulaisille kun äiti ei jaksa sillonkaan olla lapsen kanssa. Muut lapset äiti on antanut mm. omalle äidilleen ja lasten isille.
Tätä paskaa olen nähnyt itsekin ja ei ole viety asiaa eteenpäin lasulle. Ihmetyttää suuresti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vien lapset päiväkotiin vaikka olen kotona.
Syy tähän on osittain se että tarvitsen omaa aikaa ja osittain se että lapset ovat kielikylpy-päiväkodissa eli oppivat kieliä ja saavat sosiaalisia kontakteja sekä oppivat toimimaan ryhmässä siinä samassa.
Rakastan lapsiani mutta minulla on myös oma elämä ja väsyn jos joudun hengaamaan heidän kanssaan 24/7. Päivällä käyn lenkillä/salilla, kampaajalla/kosmetologilla, lounailla ystävien kanssa, shoppailemassa ja hoitelen juoksevia asioita. Nuo asiat olisivat tuskaa alle kouluikäisten kanssa. Illat ja viikonloput olemme sitten yhdessä perheenä.
Se 6-7 tuntia lapsi-vapaata on minulle henkireikä, koska en ole lapsi-ihminen. Tiedättekö sellainen, jonka koko elämän tarkoitus on aina ollut äidiksi tulo?
Ja ennen kuin joku älähtää, niin emme ole sossu-pummeja vaan minulla ja miehelläni on molemmilla reippaasti omaisuutta ja sijoituksia emmekkä nosta mitään sosiaalietuuksia, edes lapsilisää.
Oletko koskaan ajatellut, että miten se työssäkäyvä yh sitten? Hän käy töissä ja lapsi on hoidossa, kun vanhempi tulee toista hän on kiinni siinä lapsessaan mahdollisesti kaikki vapaa-ajat, ei ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon työpäivän lisäksi, että pääsisi kavereiden kanssa kahvittelemaan.
Sulla on vielä mieskin kuvioissa, voisitte aivan hyvin vuorotella kavereiden kanssa kahvittelut, mutta ei.
Miksi edes teit lapsia, jos ne on niin suuri rasite että estävät sinua elämästä sinkkuelämää?
Miksi omasta elämästä pitäisi tehdä mahdollisimman raskasta koska ”joku yh jossain” jätätkö sinä syömättä koska Afrikassa joku näkee nälkää?
Kai sinä tajuat että aina kun joku vöärinkäyttää systeemiä, sen maksaa joku ja siitä kärsii joku?
Luetun ymmärtäminen?
Tuo kirjoittaja jota lainasit sanoi nimenomaan että eivät nosta mitään yhteiskunnan tukia,edes lapsilisiä. Miten se on systeemin väärinkäyttöä?
😂 no ihan varmasti nostaa läpsilisät ja se nyt ei tähän liity. Ja toisekseen päivähoidosta maksetaan murto-osa siitä mitä se yhteiskunnalle oikeasti maksaa.
Niin no. Minä kuulun siihen tulo-luokkaan, että mielelläni maksaisin vain kaikki omat ja perheeni kulut täysi määräisinä kuin verojen muodossa. Kun jokainen huolehtisi omistaan ja niin edelleen katkaistaisiin kaikki sosiaaliedut ja helpotukset niin jäisin reippaasti voitolle.
Lasta ajatellen, hänen on kyllä parempi olla siellä päiväkodissa, saa ainakin ruuan ja ulkoilua. Ja ehkä varhaiskasvatusta, joka antaa eväitä ja tukea myöhemmälle elämälle ja aikuisuuteen.
Ja jos lapsi kaipaa apua ja opastusta, onhan edes henkilökunta ja mahdollisuus ohjata lapsi avun piiriin, toisin jos häntä pidettäisiin kotona, jos vanhemmuus menee rimaa hipoen, eikä vanhemmalla ole kiinnostusta jakaa arkea lapsen kanssa tai tehdä varhaiskasvatusta, vaikka siihen kotona olevalla olisi loistava mahdollisuus ajallisesti ja antaa paljon enemmän lapselle, mitä meluisassa ja suurissa ryhmissä pystytään antamaan päiväkodissa.
Eihän lapsi voi valita vanhempiaan, eikä äitiys tai isyys tee kenestäkään hyvää ja vastuullista vanhempaa ja siihen lapsi on syytön.
Mieluimmin päiväkodissa, kuin kotona lapsi oman onnensa nojassa, ilman huolenpitoa ja turvallisuutta.
Tämä suomen systeemi toimii jos olet köyhä. Tämän takia rikkaat muuttavat täältä joukolla pois. Hyväosaiset elättävät hirveää määrää vähäosaisia ja lisää lennätetään tänne koko ajan.
Ja sitten täällä keulitaan sillä että päivähoidosta maksetaan vain murto-osa.
Kyllä. Te maksatte sen murto-osan. Me maksamme päivähoitomaksut täysimääräisinä ja sitten maksamme myös teidän päivähoitomaksujanne verojen muodossa.
Ja vedetään lasta hoitavat ihmisetkin mukaan valheeseen, pitää koko päivä toitottaa lapselle, että äiti on töissä, vaikka oikeasti on kotona nukkumassa ja nauttimassa omasta ajasta. Tai sitten lastenhoitajat eivät valehtele, vaan sanovat lapselle totuuden, koska valehtelu on väärin.