Lue keskustelun säännöt.
Ero ennen lapsen syntymää
09.09.2019 |
Käytännön neuvoja kaipaan, en siis moralisointia.
Ero miehen kanssa tulee, olen jo päättänyt niin. Ollaan avoliitossa, ei naimisissa.
Eikö ole niin, että kun ei olla naimisissa, minun ei tarvitse antaa miehelle huoltajan oikeuksia? Ja saan vapaasti yksin päättää, missä lapsi asuu? Lapsihan tulee kirjoille sinne missä äiti asuu?
Tarkoitus muuttaa eron jälkeen paikkakunnalle jossa mulla paremmat turvaverkot. Myös jatkossa haluan mahdollisimman vapaasti päättää lapsen asioista. Isä saa muuten tietysti nähdä lasta niin paljon kuin haluaa.
Kommentit (211)
Ap et tule saamaan yksinhuoltajuuta, kun mies on kaikin puolin kunnollinen ja haluaa olla lapsensa kanssa. Teille tulee yhteishuoltajuus, kaikki tärkeät päätökset tulee tehdä yhdessä ja molempien hyväksyä. Ja siinä sitten pompottelette lasta kahden paikkakunnan väliä, voit miettiä kuinka "kivaa" se on lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, haluan vain sanoa että ymmärrän sinua ja olen puolellasi. En ymmärrä näitä kommentoijia, jotka mollaavat sinua ja kirjoittavat negatiivisesti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää <3
T. Ap itse
Ei ollut Ap vaan olen ihan toinen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Minä minä, minun oikeudet. Koitappa ap siinä pienessä kallossasi miettiä vaikka sekunnin verran muitakin ihmisiä kuin itseäsi
Vierailija kirjoitti:
Ap et tule saamaan yksinhuoltajuuta, kun mies on kaikin puolin kunnollinen ja haluaa olla lapsensa kanssa. Teille tulee yhteishuoltajuus, kaikki tärkeät päätökset tulee tehdä yhdessä ja molempien hyväksyä. Ja siinä sitten pompottelette lasta kahden paikkakunnan väliä, voit miettiä kuinka "kivaa" se on lapselle.
No ehkä se ei haittaakaan jos asun jo silloin muualla. Se kuitenkin selvisi ettei yhteishuoltajuus tule automaattisesti molemmilla kun ei olla naimisissa, vaan siitä pitää erikseen sopia/päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Minä minä, minun oikeudet. Koitappa ap siinä pienessä kallossasi miettiä vaikka sekunnin verran muitakin ihmisiä kuin itseäsi
Olen jo monesti sanonut että en usko että uhraamalla itseni tekisin hyvää lapselle..ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Kyllä sillä lapsen isälläkin on ihan yhtälaiset oikeudet, vaikka ette ole naimisissa, ihan vaan sillä, että hän on lapsen toinen biologinen vanhempi. Kuten täällä on sanottu, jos miehessä ei ole vikaa, teille tulee yhteishuoltajuus. Käräjillä tulee todennäköisesti sama päätös, tai sinun höpötysten perusteella lapsi annetaan mieluummin isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.. ootko miettinyt aivan loppuun asti nyt tätä tilannetta? Siis sä annoit ymmärtää, ettei eroon ole mitään ” pätevää syytä” edes? Toiseksi annat ymmärtää, että mies saa osallistua lapsen elämään niin paljon kuin haluaa ja seuraavassa lauseessa mietit voitko päättää asioista yksin. Koita nyt hyvä ihminen miettiä vähän uudelleen. Tiedätkö itsekään, mitä elämältä haluat? Sinuna miettisin vielä tarkemmin..
Tarkoitin osallistumiselle sitä että tavata paljon ja tulla tunnetasolla läheiseksi..ap
Kyllä mä sen tajusin, mutta mun pointti olikin se, että kun asiat ovat täysin ristiriidassa toistensa kanssa. Sanoit, että isä saa tavata lapsia niin paljon kuin haluaa, mutta samaan aikaan pohdit , miten saat tehtyä yksin päätöksiä. Miten se käytännössä onnistuu, että molemmat toteutuvat? Nuo asiathan poissulkevat toisensa vähintään 90%.
Eihän sinun työttömyytesi nyt ole mikään ongelma. Parin kuukauden päästä jäät äitiyslomalle kuitenkin, et tarvitse nyt työpaikkaa. Voit hakea töitä vanhempainvapaallakin, olla kotihoidontuella kunnes saat töitä.
Lisäksi harmittelit, ettei miehesi ole yhtä hyvä tukiverkko sinulle kuin oma sukusi siellä jossain kaukana. Miehesi/lapsesi isä voi kuitenkin olla lapsellesi tärkeämpi kuin mummo ja pappa. Varmasti onkin. Oletko itse kasvanut ilman isää vai mikset ymmärrä tätä?
Sinua ahdisti, että olet eristyksissä siellä kaukana, et tunne ketään etkä tule tuntemaan. Mikset? Mikset tutustu ihmisiin siellä? Kai sinä nyt hetken pärjäät vähän pinnallisempienkin hyvän päivän tuttujen/mammakahvihttelijoiden kanssa kun sinulla on se lapsesi isä seuranasi? Tai jos ero on ehdoton niin no, ilman sitä sukuasikin kuitenkin.
Minusta olet tekemässä todella törkeästi. Muutat miehen paikkakunnalle perustamaan perhettä. Sitten yks-kaks raskausaikana riitaannut miehen kanssa, huomaat, ettei sulla ollut muuta elämää siellä kuin parisuhteesi ja hups hei! muutat syntymättömän lapsen kanssa kauas tämän isästä koska sä nyt tulin siihen tulokseen, että se on sulle kivointa.
Mikä se sun ammattisi edes on? Merkonomi? Kondiittori? Kosmetologi? Olet nuori ja sulla on vähän työkokemusta. Jos edes esittäisit kivaa ihmistä niin saisit jotain työtä vanhempainvapaan aikana.
Nyt ainakin voisit paljastaa miehelle, että erotessanne aiot muuttaa. Alkaisiko mies katsella asuntoa lähipaikkakunnilta? Parashan tietenkin olisi, että sinä tulisit järkiisi. Sopisitte parisuhderiitanne ja saisitte lapsen yhdessä. Sinä jäisit äitiyslomalle ja mummo ja sisko ja täti ja kummi lentäisi sinne avuksi ja seuraksi joksikin aikaa. Mies kävisi töissä ja miettisitte yhdessä miten asiat järjestyvät.
- Sopeudutko asuinpaikkakunnallenne, tukeeko miehesi suku teitä? Jatkatko vielä töiden hakua? (Sillä ei ole väliä vaikka tilaisuus vanhaan työpaikkaasi menisi.)
- Vai muutatteko yhdessä sinun kotiseuduillesi kun mieskin on löytänyt sieltä töitä?
Nuo kaksi viimeisintä ovat paljon parempia vaihtoehtoja kuin, että häivyt lapsen kanssa ja mies ja lapsi saa sen mitä sinä paniikissasi pakotat kaikki elämään.
Voitte myös erota, mutta silloinkin kannattaisi toimia niin, ettet häivy heti vaan sinnittelette yhdessä, sukusi tai miehesi suku tulee avuksi lapsen kanssa. Mies saa tilaisuuden ehtiä löytää töitä, jotta voi muuttaa kanssanne yhtä aikaa jos tuumaustauon jälkeen niin haluaa. Lapsi saa äidin ja isän.
Ihan ensimmäisenä voisit rauhoittua hetken kaipaamasi sukusi luona. Sitten viettää aikaa miehen kanssa tuumaillen. Älä hätiköi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Kyllä sillä lapsen isälläkin on ihan yhtälaiset oikeudet, vaikka ette ole naimisissa, ihan vaan sillä, että hän on lapsen toinen biologinen vanhempi. Kuten täällä on sanottu, jos miehessä ei ole vikaa, teille tulee yhteishuoltajuus. Käräjillä tulee todennäköisesti sama päätös, tai sinun höpötysten perusteella lapsi annetaan mieluummin isälle.
En kyllä oikein usko että lapsi hevillä otetaan pois äidiltä jonka kanssa asuu. Ja kuten sanoin en nyt ehkä pidäkään yhteishuoltajuutta niin pahana, jos oon jo silloin lapsen kanssa muualla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Kyllä sillä lapsen isälläkin on ihan yhtälaiset oikeudet, vaikka ette ole naimisissa, ihan vaan sillä, että hän on lapsen toinen biologinen vanhempi. Kuten täällä on sanottu, jos miehessä ei ole vikaa, teille tulee yhteishuoltajuus. Käräjillä tulee todennäköisesti sama päätös, tai sinun höpötysten perusteella lapsi annetaan mieluummin isälle.
Näinpä. Jos sinä ap oikeasti selität oikeudessa, että lapselle on parempi asua jossain muualla kuin lähellä isäänsä, koska sitten SINÄ voit paremmin, niin kai sinä nyt aikuisena ymmärrät mitä mieltä oikeus tuosta sun kommentista on. Oikeudelle on tärkeintä lapsi, ei äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni hylkäsi poikansa, kun tämä oli noin 1 vuotias. Mielenkiintoista nähdä ilmestyykö poika perunkirjoitukseen.
Veljeni kuoli viikko sitten.
Eroat miehestä ilman mitään syytä? Sinuna miettisin vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän sinä ap uhoat tekeväsi sitä ja tätä tai jätät tekemättä sitä ja tätä, niin elämä tulee kostamaan kaiken sinulle vielä. Ehkä se tulee miehesi kautta ( hän saa yksinhuoltajuuden, koska olet ollut hankala hoitamaan asioita yhteisesti, vieraannutat yms.) tai lapsesi kautta paljon myöhemmin ( lapsi alkaa inhota sinua, koska et ole antanut isä-lapsi-suhteen kehittyä jo alusta asti). Mutta sinä ratkaisusi teet. Mutta se, että luulet, että voit tehdä ihan mitä vain, koska olet äiti etkä isä, on pskapuhetta.
Sori, mutta sun pahantahtoisuutesi on nyt niin suurta että huh huh. Ap
Tämä ei ole mitään verrattuna sinun pahantahtoisuuteesi lapsen isää kohtaan.
En minä halua mitään pahaa lapsen isälle.. Sitä vain on nyt vaikea välttää..ap
Yh-mammat autuaasti unohtavat, että isättömillä lapsilla on huomattavasti huonommat lähtökohdat elämälle.
(Varmasti tähänkin tulee tatuoituja viihde- ja sekakäyttäjämammoja uliulisemaan, että ei näin saa sanoa, koska heille tulee paha mieli, vaikka Adam-Brigittellä onkin se huumeongelma ja vankilatuomio takana.)
Sääliksi käy lasta, jolla moinen "äiti".
Vierailija kirjoitti:
Eroat miehestä ilman mitään syytä? Sinuna miettisin vielä..
Suhde ei käytännössä toimi ja ympäristö on minulle väärä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Kun ei olla naimisissa, mulla on suuremmat oikeudet. Ap
Kyllä sillä lapsen isälläkin on ihan yhtälaiset oikeudet, vaikka ette ole naimisissa, ihan vaan sillä, että hän on lapsen toinen biologinen vanhempi. Kuten täällä on sanottu, jos miehessä ei ole vikaa, teille tulee yhteishuoltajuus. Käräjillä tulee todennäköisesti sama päätös, tai sinun höpötysten perusteella lapsi annetaan mieluummin isälle.
En kyllä oikein usko että lapsi hevillä otetaan pois äidiltä jonka kanssa asuu. Ja kuten sanoin en nyt ehkä pidäkään yhteishuoltajuutta niin pahana, jos oon jo silloin lapsen kanssa muualla. Ap
Luepa nyt vielä siitä yhteishuoltajuudesta. Sulla tuntuu nyt olevan aukkoja tiedoissa. Kun teidät tuomitaan yhteishuoltajuuteen, te olette tasavertaiset vanhemmat, silloin ei ole mitään väliä sillä oletteko olleet naimisissa vai ette. Ainoa ero on se, että isä ei ole automaattisesti huoltaja. Sitten kun on, eroa ei enää ole. Pankkitiliä et lapselle avaa ilman isä lupaa.
Ap, mieti sitä lastanne matkustamassa reppu selässä kahden paikkakunnan väliä joka viikko/joka toinen viikko. Onko kiva? Vai onko sillä mitään väliä, kunhan sinä olet tyytyväisenä siellä missä haluat?
Kun se hommahan ei mene niin, että mies matkustaisi aina teidän luoksenne tapaamaan lasta. Se on lapsi joka matkustaa äidin ja isän kodin väliä. Se on rankkaa lapselle ihan oikeasti, etenkin jos teillä on pitkä välimatka, kuten olet antanut ymmärtää. Sinä olet laittamassa oman mukavuutesi ja yhtäkkiset mielihalusi lapsesi edun edelle.
Miten minusta tuntuu että ap tekee öapsen tuolle tiiviille suvulle. On huomattu että tarvitaan ulkopuolisia geenejä..
Miten pitkä välimatka on nykyisen asuinpaikkakuntasi ja sen kunnan välillä, johon suunnittelet muuttavasi?