Lue keskustelun säännöt.
Ero ennen lapsen syntymää
09.09.2019 |
Käytännön neuvoja kaipaan, en siis moralisointia.
Ero miehen kanssa tulee, olen jo päättänyt niin. Ollaan avoliitossa, ei naimisissa.
Eikö ole niin, että kun ei olla naimisissa, minun ei tarvitse antaa miehelle huoltajan oikeuksia? Ja saan vapaasti yksin päättää, missä lapsi asuu? Lapsihan tulee kirjoille sinne missä äiti asuu?
Tarkoitus muuttaa eron jälkeen paikkakunnalle jossa mulla paremmat turvaverkot. Myös jatkossa haluan mahdollisimman vapaasti päättää lapsen asioista. Isä saa muuten tietysti nähdä lasta niin paljon kuin haluaa.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi muutit miehen perässä ja hankkiuduit raskaaksi, jos et sitten halua perhe-elämää hänen kanssaan kuitenkaan? Voin vain kuvitella miltä miehestäsi tuntuu. Perhettä haluava mies, löytää naisen, nainen muuttaa hänen luokseen ja elää hänen rahoillaan (kuten itse kerroit!), yhdessä tuumiin saadaan raskaus alkuun... ja sitten nainen lähteekin lapsen kanssa, eikä halua miehen saavan edes huoltajuutta. Mitä v*ttua?
En odottanut että työn löytäminen olisi täällä niin vaikeaa. Ja todellakaan en vihaa mitään niin paljon kuin toisen rahoilla elämistä. Ap
Kannatti silti alkaa tehdä lasta tuohon tilanteeseen?
Myöhäistä katua kun pullat on uunissa. Nyt vain pitää selviytyä parhaansa mukaan. Ja pystyn kyllä yksinkin turvaamaan lapsen elämän, kun palaan entiseen työhön. Ap
Et voi olla töissä, koska hoidat vauvaa. Ei sitä heti voi hoitoon laittaa. Lyön vetoa, että itket jo lapsen isän perään ensimmäisen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä. Joka päiväisessä elämässä oleva isä on lapsen etu ja oikeus.
Äitiysloma on lyhyt aika. Mulla on tiivis ja läheinen suku joiden tiedän voivan ja haluavan auttaa mua. Miehen kanssa olen jo nyt ollut paljon enemmän yksin...eli ei elämä voi siitä enää huonontua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mieti ap lainkaan lapsen etua. Vain mikä on helpointa sinulle itsellesi. Lapsen etu on se, että saa tiiviisti pitää yhteyttä myös isäänsä. Se ei onnistu, jos väkisin viet lapsen pois isän luota.
Ja että pitäisikö sinun ”tuhota” elämäsi jäämällä tuolle asuinpaikkakunnalle, niin jos lapsen etu tarkoittaa oman elämän tuhoutumista niin et ole koskaan kypsä äidiksi alunperin ollutkaan. Omat halut ja tarpeet laitetaan syrjään siinä vaiheessa kun mietitään mikä on lapsen etu.
Tuo on täyttä paskanjauhantaa väittää että lapselle on parasta kun äiti saa asua siellä missä haluaa. Ei ole, jos se tarkoittaa että lapsi on samalla erossa isästään. Turha lätistä siitä että toisella paikkakunnalla olisi verkostoja enemmän, kun tietoisesti teit lapsen yhdessä miehen kanssa.
Mitä enemmän sinä ap uhoat tekeväsi sitä ja tätä tai jätät tekemättä sitä ja tätä, niin elämä tulee kostamaan kaiken sinulle vielä. Ehkä se tulee miehesi kautta ( hän saa yksinhuoltajuuden, koska olet ollut hankala hoitamaan asioita yhteisesti, vieraannutat yms.) tai lapsesi kautta paljon myöhemmin ( lapsi alkaa inhota sinua, koska et ole antanut isä-lapsi-suhteen kehittyä jo alusta asti). Mutta sinä ratkaisusi teet. Mutta se, että luulet, että voit tehdä ihan mitä vain, koska olet äiti etkä isä, on pskapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytä se lapsi vaan siellä missä asutte. Anna miehelle huoltajuus ja muuta itse omien töittesi perässä sinne minne haluat. Tienaat paremmin ja tietenkin maksat elarit. Voit tavata vapaasti lasta, jos jaksat matkustaa. :)
Ai niin, mutta eihän tämä nyt jostakin syystä varmaan mitenkään käy.
Tietenkään en halua luopua lapsesta, mikä ihme se on.
Kun voin elää lapsen kanssa, tietysti valitsen sen. Minähän sen lapsen kannan ja synnytän. Ap
Haluaako miehesi luopua lapsesta? Ei tietenkään. Haluaako lapsenne kasvaa ilman isäänsä? En usko. Mutta he kumpikin joutuvat, sillä sinä olet itsekäs p.ska.
Mieluummin olen itsekäs passka kuin työtön ja onneton kotiäiti, joka elää miehensä rahoilla sosiaalisesti eristäytyneenä ja heittää koko oman elämänsä hukkaan..ap
Voit etsiä töitä nykyiseltä paikkakunnalta, hankkia ystäviä, kouluttautua, nauttia äitiyslomasta ja mies tuo rahan kotiin ja auttaa yöheräämisissä ja päästää sinut välillä suihkuun hoitamalla vauvaa sen ajan. Miten se työpaikka liittyy nyt mihinkään!? Keskity nyt siihen vauvaan ja mieti töitä vasta kun vauva on 1-3 vuoden ikäinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas noita näkemyksiä että "no väkivaltaisen en antaisi tavata" - ettekö jo tajua että SILLÄ EI OLISI JURIDISESTI MITÄÄN MERKITYSTÄ ETTÄ MIES ON PIESSYT ÄITIÄ.
Se ei vaikuta Mitenkään lapsen ja isän tapaamisiin, Suomen laki ja sosiaaliväki katsoo että naista lyövä mies ei välttämättä ole lasta kohtaan väkivaltainen.
Isyyden tunnustamista ei ole ennen tätä uutta lakiakaan voinut pitkään aikaan äiti estää muuta kuin muodollisesti. Itse vuosia sitten kielsin isyyden selvittämisen kun lapsi oli 4kk, keskustelin asiasta neuvolassa ja lastenvalvojalla monta kertaa ja päädyin siihen että vastustin isyyden selvityksen jatkamista. Silti väkivaltainen eksä sai isyyden virallisestikin kun vain haki selvitystä.
Mun piti käydä läpi vuosien selvittely juristin, sossujen, lastenvalvojien, sovittelujen ja käräjien kautta kun yritin saada lapsen ja biologisen isän tapaamisia valvotuiksi. Syystä. Mutta systeemi on se että tutkitusti mielisairas ja väkivaltainen isä pitää väkisin markkinoida pienelle lapselle turvallisena kivana isinä ja minut pakotettiin tukemaan isyyttä - itse sain samaan aikaan tältä kuraa niskaan, mies syytti minua ties mistä vailla todisteita ja mustamaalatäsi pitkin kyliä. Antoi vääriä lausuntoja oikeudelle ym. Ei mitään seurauksia.
Lapsen olen vuosien jälkeen ihan lahjonut menemään tapaamisiin. Tämä menettely oli juristin neuvo - minun pitää vain koettaa tukea lasta tässä ettei hänestä tuntuisi niin pahalta, muuta ei voi ennenkuin lapsi on niin iso että voi kieltäytyä menemästä. Usein on ihan poikki ja pahoilla mielin palatessaan mutta tällainen tää systeemi on.
Hiton hyvä ettette ole naimisissa. Jos olet varma että haluat erota, lähde heti. Itse varmaan valehtelisin saaneeni keskenmenon ja katoaisin, hankalaksi heittäytyvä toinen vanhempi voi pilata oikeasti sekä sinun että lapsen elämän. Kokemuksesta tiedän. Lähde mahdollisimman pian jos aiot lähteä.
Mikään ei ole ihanampaa kuin kaksi hyvää vanhempaa. Aina se vain ei ole mahdollista eikä sitä kannata lähteä leikkimään. Lapsi on ihana mutta mies tuhosi minut kokonaan toimillaan. En enää ikinä luota ihmisiin.
Tämä ketju ei ole sinun terapiasessiosi. Tee oma ketju omasta aiheestasi.
Tää ketju on mulle ihan mikä haluan sen olevan. Kerroin ap:lle mitä voi tapahtua ja että huoltajuuden voi todella joutua jakamaan kaikkia mahdollisia asioita vaikeuttavan sekopään kanssa, sekä oikaisin noita typeriä jorinoita ettei hän kuvittele että hänellä olisi automaattisesti mitään toivoa yksinhuoltajuudesta. Muuta mulla ei tähän ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsen isä tekee kaikkensa saadakseen huoltajuuden ja tekee elämäsi mahdollisimman vaikeaksi.
Ei kukaan voi v**** olla noin tyhmä, olla tyytmätön elämään ja työttömyyteen ja hankkiutuu raskaaksi ja sit häipyy vähin äänin.
Miehessä ei muka vikaa, mutta haluat tehdä kaikkesi ettei hän saa olla isä.
"En minä halua estää isyytttä, mutta haluan estää isyyden tunnustamisen enkä halua että hän saa mitään oikeuksia lapseen"
V**** että sylettää
Tulipa todella paha mieli tämän ketjun lukemisesta. Nyt on aika taas poistua palstalta tältä päivää. Ihan käsittämätöntä, kuinka itsekkäitä ihmisiä on olemassa. Paha olo AP:n miehen ja lapsen puolesta. AP sinun päätöksesi on todella todella todella hätiköity, jos kerran raskaaksi tulon hetkellä kaikki oli vielä hyvin ja nyt olet tekemässä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi muutit miehen perässä ja hankkiuduit raskaaksi, jos et sitten halua perhe-elämää hänen kanssaan kuitenkaan? Voin vain kuvitella miltä miehestäsi tuntuu. Perhettä haluava mies, löytää naisen, nainen muuttaa hänen luokseen ja elää hänen rahoillaan (kuten itse kerroit!), yhdessä tuumiin saadaan raskaus alkuun... ja sitten nainen lähteekin lapsen kanssa, eikä halua miehen saavan edes huoltajuutta. Mitä v*ttua?
En odottanut että työn löytäminen olisi täällä niin vaikeaa. Ja todellakaan en vihaa mitään niin paljon kuin toisen rahoilla elämistä. Ap
Kannatti silti alkaa tehdä lasta tuohon tilanteeseen?
Myöhäistä katua kun pullat on uunissa. Nyt vain pitää selviytyä parhaansa mukaan. Ja pystyn kyllä yksinkin turvaamaan lapsen elämän, kun palaan entiseen työhön. Ap
Et voi olla töissä, koska hoidat vauvaa. Ei sitä heti voi hoitoon laittaa. Lyön vetoa, että itket jo lapsen isän perään ensimmäisen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä. Joka päiväisessä elämässä oleva isä on lapsen etu ja oikeus.
Äitiysloma on lyhyt aika. Mulla on tiivis ja läheinen suku joiden tiedän voivan ja haluavan auttaa mua. Miehen kanssa olen jo nyt ollut paljon enemmän yksin...eli ei elämä voi siitä enää huonontua. Ap
Entäs mikäs lapsen mielipide asiaan olisi? Entä vanhempana kun kyselee miksi hänellä ei ollut yhdessä asuvaa perhettä lapsena? Entä kun lapsi syyttää itseään teidän erosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää mitä yksinhuoltajuus on. Vauvan hoitaminen täysin yksin. Tukijoukoillasi on omakin elämä ja sinun on selviydyttävä yksin oman lapsesi kanssa.
Mulla on erittäin tiivis suku, joka asuu hyvin lähellä toinen toisiaan ja on kaikkien muidenkin lasten kohdalla ollut tiivis osa lapsen elämää ihan käytännön jutuissakin . En usko että se mun kohdalla ei tekisi samoin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi muutit miehen perässä ja hankkiuduit raskaaksi, jos et sitten halua perhe-elämää hänen kanssaan kuitenkaan? Voin vain kuvitella miltä miehestäsi tuntuu. Perhettä haluava mies, löytää naisen, nainen muuttaa hänen luokseen ja elää hänen rahoillaan (kuten itse kerroit!), yhdessä tuumiin saadaan raskaus alkuun... ja sitten nainen lähteekin lapsen kanssa, eikä halua miehen saavan edes huoltajuutta. Mitä v*ttua?
En odottanut että työn löytäminen olisi täällä niin vaikeaa. Ja todellakaan en vihaa mitään niin paljon kuin toisen rahoilla elämistä. Ap
Kannatti silti alkaa tehdä lasta tuohon tilanteeseen?
Myöhäistä katua kun pullat on uunissa. Nyt vain pitää selviytyä parhaansa mukaan. Ja pystyn kyllä yksinkin turvaamaan lapsen elämän, kun palaan entiseen työhön. Ap
Et voi olla töissä, koska hoidat vauvaa. Ei sitä heti voi hoitoon laittaa. Lyön vetoa, että itket jo lapsen isän perään ensimmäisen kuukauden jälkeen vauvan syntymästä. Joka päiväisessä elämässä oleva isä on lapsen etu ja oikeus.
Äitiysloma on lyhyt aika. Mulla on tiivis ja läheinen suku joiden tiedän voivan ja haluavan auttaa mua. Miehen kanssa olen jo nyt ollut paljon enemmän yksin...eli ei elämä voi siitä enää huonontua. Ap
Entäs mikäs lapsen mielipide asiaan olisi? Entä vanhempana kun kyselee miksi hänellä ei ollut yhdessä asuvaa perhettä lapsena? Entä kun lapsi syyttää itseään teidän erosta?
Voi lapsi myös kysellä miksi ette eronneet jos jäisin Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.. ootko miettinyt aivan loppuun asti nyt tätä tilannetta? Siis sä annoit ymmärtää, ettei eroon ole mitään ” pätevää syytä” edes? Toiseksi annat ymmärtää, että mies saa osallistua lapsen elämään niin paljon kuin haluaa ja seuraavassa lauseessa mietit voitko päättää asioista yksin. Koita nyt hyvä ihminen miettiä vähän uudelleen. Tiedätkö itsekään, mitä elämältä haluat? Sinuna miettisin vielä tarkemmin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas noita näkemyksiä että "no väkivaltaisen en antaisi tavata" - ettekö jo tajua että SILLÄ EI OLISI JURIDISESTI MITÄÄN MERKITYSTÄ ETTÄ MIES ON PIESSYT ÄITIÄ.
Se ei vaikuta Mitenkään lapsen ja isän tapaamisiin, Suomen laki ja sosiaaliväki katsoo että naista lyövä mies ei välttämättä ole lasta kohtaan väkivaltainen.
Isyyden tunnustamista ei ole ennen tätä uutta lakiakaan voinut pitkään aikaan äiti estää muuta kuin muodollisesti. Itse vuosia sitten kielsin isyyden selvittämisen kun lapsi oli 4kk, keskustelin asiasta neuvolassa ja lastenvalvojalla monta kertaa ja päädyin siihen että vastustin isyyden selvityksen jatkamista. Silti väkivaltainen eksä sai isyyden virallisestikin kun vain haki selvitystä.
Mun piti käydä läpi vuosien selvittely juristin, sossujen, lastenvalvojien, sovittelujen ja käräjien kautta kun yritin saada lapsen ja biologisen isän tapaamisia valvotuiksi. Syystä. Mutta systeemi on se että tutkitusti mielisairas ja väkivaltainen isä pitää väkisin markkinoida pienelle lapselle turvallisena kivana isinä ja minut pakotettiin tukemaan isyyttä - itse sain samaan aikaan tältä kuraa niskaan, mies syytti minua ties mistä vailla todisteita ja mustamaalatäsi pitkin kyliä. Antoi vääriä lausuntoja oikeudelle ym. Ei mitään seurauksia.
Lapsen olen vuosien jälkeen ihan lahjonut menemään tapaamisiin. Tämä menettely oli juristin neuvo - minun pitää vain koettaa tukea lasta tässä ettei hänestä tuntuisi niin pahalta, muuta ei voi ennenkuin lapsi on niin iso että voi kieltäytyä menemästä. Usein on ihan poikki ja pahoilla mielin palatessaan mutta tällainen tää systeemi on.
Hiton hyvä ettette ole naimisissa. Jos olet varma että haluat erota, lähde heti. Itse varmaan valehtelisin saaneeni keskenmenon ja katoaisin, hankalaksi heittäytyvä toinen vanhempi voi pilata oikeasti sekä sinun että lapsen elämän. Kokemuksesta tiedän. Lähde mahdollisimman pian jos aiot lähteä.
Mikään ei ole ihanampaa kuin kaksi hyvää vanhempaa. Aina se vain ei ole mahdollista eikä sitä kannata lähteä leikkimään. Lapsi on ihana mutta mies tuhosi minut kokonaan toimillaan. En enää ikinä luota ihmisiin.
Tämä ketju ei ole sinun terapiasessiosi. Tee oma ketju omasta aiheestasi.
Tää ketju on mulle ihan mikä haluan sen olevan. Kerroin ap:lle mitä voi tapahtua ja että huoltajuuden voi todella joutua jakamaan kaikkia mahdollisia asioita vaikeuttavan sekopään kanssa, sekä oikaisin noita typeriä jorinoita ettei hän kuvittele että hänellä olisi automaattisesti mitään toivoa yksinhuoltajuudesta. Muuta mulla ei tähän ole.
No ainoa asiota vaikeuttava sekopäähän tässä on ap itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kuvittelemaan itsesi miehesi asemaan, ap? Jos pystyt, niin miltä luulet hänestä tuntuvan se mitä aiot tehdä?
Pystyn. Tajuan että se on hänelle hirveää. Mutta jos mun pitää valita satutanko häntä vai pilaanko oman elämän niin kyllä valinta on selvä. Ap
Kun kerran ongelmasi ei liity mieheen, niin miksi haluat mahdollisimman tehokkaasti eroon nimenomaan hänestä? Ei edes huoltajuutta.
Mikset sanoisi miehelle, että haluat teidän muuttavan toiselle paikkakunnalle. Sano että sinä haluat ehdottomasti muuttaa, mies saa mahdollisuuden tulla mukaan. Jos muuttaminen ei sovi hänelle, niin sitten teidän pitää asua eri paikkakunnilla. Miksi murskaisit miehen elämän lähtemällä lapsen kanssa, antamatta hänelle mitään mahdollisuutta olla osa elämäänne, jos kerran ongelmasi liittyy paikkakuntaan eikä mieheen?
Mies voi seurata ja muuttaa lähemmäksi lasta, jos haluaa. Parisuhdetta se ei korjaa . Ap
Vielä pari kuukautta sitten teitte yhteisymmärryksessä lasta, miten se parisuhde tässä sen jälkeen on mennyt piloille??
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän sinä ap uhoat tekeväsi sitä ja tätä tai jätät tekemättä sitä ja tätä, niin elämä tulee kostamaan kaiken sinulle vielä. Ehkä se tulee miehesi kautta ( hän saa yksinhuoltajuuden, koska olet ollut hankala hoitamaan asioita yhteisesti, vieraannutat yms.) tai lapsesi kautta paljon myöhemmin ( lapsi alkaa inhota sinua, koska et ole antanut isä-lapsi-suhteen kehittyä jo alusta asti). Mutta sinä ratkaisusi teet. Mutta se, että luulet, että voit tehdä ihan mitä vain, koska olet äiti etkä isä, on pskapuhetta.
Sori, mutta sun pahantahtoisuutesi on nyt niin suurta että huh huh. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap.. ootko miettinyt aivan loppuun asti nyt tätä tilannetta? Siis sä annoit ymmärtää, ettei eroon ole mitään ” pätevää syytä” edes? Toiseksi annat ymmärtää, että mies saa osallistua lapsen elämään niin paljon kuin haluaa ja seuraavassa lauseessa mietit voitko päättää asioista yksin. Koita nyt hyvä ihminen miettiä vähän uudelleen. Tiedätkö itsekään, mitä elämältä haluat? Sinuna miettisin vielä tarkemmin..
Tarkoitin osallistumiselle sitä että tavata paljon ja tulla tunnetasolla läheiseksi..ap
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika vaikka lastenvalvojalle jos et usko, että pääsette yhdessä luotettavasti sopuun. Vastasyntynyt ja pieni lapsi on käytännönkin syistä sitten lähinnä äitinsä hoidossa sillä imetys ja kiintymys.
Yhtä hyvin isä voi toimia ensisijaisena huoltajana ja kiintymyksen kohteena. Maito vain tulee pullosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän sinä ap uhoat tekeväsi sitä ja tätä tai jätät tekemättä sitä ja tätä, niin elämä tulee kostamaan kaiken sinulle vielä. Ehkä se tulee miehesi kautta ( hän saa yksinhuoltajuuden, koska olet ollut hankala hoitamaan asioita yhteisesti, vieraannutat yms.) tai lapsesi kautta paljon myöhemmin ( lapsi alkaa inhota sinua, koska et ole antanut isä-lapsi-suhteen kehittyä jo alusta asti). Mutta sinä ratkaisusi teet. Mutta se, että luulet, että voit tehdä ihan mitä vain, koska olet äiti etkä isä, on pskapuhetta.
Sori, mutta sun pahantahtoisuutesi on nyt niin suurta että huh huh. Ap
Tämä ei ole mitään verrattuna sinun pahantahtoisuuteesi lapsen isää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Yhtä paljon se lapsi on isänsä kuin sinunkin. Isällä tulee olla myös oikeus päättää lapsensa käytännön asioista.
Huolto on lapsen oikeus, jonka järjestäminen on lapsen huoltajien velvollisuus. Lähtökohtana laissa on, että vanhemmat toimivat yhdessä lapsensa huoltajina. Jos lapsi on syntynyt avioliittoon, ovat aviopuolisot myös lapsen yhteishuoltajia. Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että lapsen huoltoa koskevat päätökset tehdään yhdessä. Toisinaan toinen vanhemmista ei voi esteen vuoksi osallistua huollosta päättämiseen, jolloin yksittäisen kysymyksen voi päättää toinen huoltajista yksin. Asian tulee kuitenkin olla vähäpätöinen, eikä koskea sellaista kysymystä, jolla olisi huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta. Pelkästään toinen yhteishuoltajista ei voi tehdä päätöstä esimerkiksi lapsen koulutusta, asuinpaikkaa tai uskontokuntaa koskevassa asiassa. Yhteishuolto on yhteistä päätöksentekoa ja vastuun kantamista lapsesta. Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja lapsi asuisi toisen vanhemman luona, ei tällä sinänsä ole vaikutusta yhteishuoltajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon. Tällöin vastuu lapsen jokapäiväisestä huollosta ja arkielämän päätöksenteosta kuuluu sille vanhemmalle, jonka luona lapsi kulloinkin on.
Käytännössä tarkoittaa, että päätätte yhdessä lapsen päivähoitopaikasta, nimestä, uskonnosta, koulusta, passin hankkimisesta, pankkitilin avauksesta. Ynnä muuta sellaista.