Lue keskustelun säännöt.
Olen vahinkolapsi, enkä ole kiitollinen elämästäni
08.09.2019 |
Kun aina sanotaan, että vahinkolapsi on kiitollinen, jos häntä ei abortoida. En minä ainakaan ole! Ei tämä elämä ole ollut millään lailla niin hienoa, että olisi kannattanut syntyä tänne. Monta kertaa olen toivonut, että äidilläni olisi ollut uskallusta tehdä abortti. Valitettavasti hän uskoi ja kuunteli liikaa isäni sukua ja omaansa.
Nyt olen jo kohta 50-vuotias, ja edelleen on samat ajatukset. Ei se abortoitu sikiö siitä abortista kärsi, kun ei mitään mistään ymmärrä. Itse olisin todellakin jättänyt mieluummin syntymättä.
Kommentit (140)
Sama täällä, tuskaa koko elämä. Ei vaan ole rohkeutta lopettaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolle
No meitä neljä sisarusta ja kaikki kuulemma äidin mukaan vahinkoja. Ihan täyspäisiä ihmisiä meistä kasvoi, tuohon aikaan (60-luku) monissa perheissä perhesuunnittelu oli hatarampaa, lapsia tupsahteli ja niistä syntyneistä huolehdittiin.
Ap on äitihullu, joka melskasi äsken pettyneensä isäänsä, jolta peri 70000 €. Eilen kyseli mielipiteitä perinnön koosta (isä kuollut 90-vuotiaana).
Älkää ruokkiko tätä katkeraa psykootikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolleNo meitä neljä sisarusta ja kaikki kuulemma äidin mukaan vahinkoja. Ihan täyspäisiä ihmisiä meistä kasvoi, tuohon aikaan (60-luku) monissa perheissä perhesuunnittelu oli hatarampaa, lapsia tupsahteli ja niistä syntyneistä huolehdittiin.
Ainoastaan idioottille käy neljä kertaa sama "vahinko". Luultavasti äitisi on valehdellut sinulle jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolleNo meitä neljä sisarusta ja kaikki kuulemma äidin mukaan vahinkoja. Ihan täyspäisiä ihmisiä meistä kasvoi, tuohon aikaan (60-luku) monissa perheissä perhesuunnittelu oli hatarampaa, lapsia tupsahteli ja niistä syntyneistä huolehdittiin.
Isäsi ei ollut kuullut kondomeista, jotka on keksitty ennen ajanlaskun alkua ja jotka tulivat jokaisen ulottuville 1800-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on totaalinen vahinkolapsi, syntyi kun äitinsä oli 18v. Äiti annettiin sijaisperheeseen ja hän on puhunut aina juuri samaa kuin aloittaja että kunpa ei olisi koskaan syntynyt ja vaikka sijaisperhe ns halusi äitini kun ei omia saanut niin se ei muuta sitä tosiasiaa että äitiåni ei oikeasti haluttu.
Eli jos et oikeasti halua lasta niin älä tee sitä.
Ystäväni adoptoi lapsen Etelä-Amerikasta ja tuli itse yllättäen raskaaksi. Oman lapsen synnyttyå yståvän elämään tulu uusi suru eli se että hän nyt lapsen odottaneena ja synnyttäneenä tietåä mikä hirveä homma lapsen tekeminen naiselle on ja hänen adoptiolapsensa äiti on joutunut siihen vastoin tahtoaan ja on kärsinyt äärettömästi. Samalla kun ystäväni oli pakahtua onnesta saadessaan adoptiolapsen niin samaan aikaan nainen tai tyttö Etelä-Amerikassa oli joutunut ja joutuu kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolleNo meitä neljä sisarusta ja kaikki kuulemma äidin mukaan vahinkoja. Ihan täyspäisiä ihmisiä meistä kasvoi, tuohon aikaan (60-luku) monissa perheissä perhesuunnittelu oli hatarampaa, lapsia tupsahteli ja niistä syntyneistä huolehdittiin.
Ainoastaan idioottille käy neljä kertaa sama "vahinko". Luultavasti äitisi on valehdellut sinulle jostain syystä.
Ehkä hän on vai jostain syystä halunnut päästä näpäyttämään teitä lapsia jotenkin ja keksinyt, että pääsee tuolla väitteellä ihon alle. Tai sitten hän on töksäyttelevä idiootti, joka puhuu sen enempiä mitä sylki suuhun tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on äitihullu, joka melskasi äsken pettyneensä isäänsä, jolta peri 70000 €. Eilen kyseli mielipiteitä perinnön koosta (isä kuollut 90-vuotiaana).
Älkää ruokkiko tätä katkeraa psykootikkoa.
En ole äitihullu. Kyllä mun molemmat vanhemmat on edelleen elossa.
Ap
Tällainen sana kuin "vahinkolapsi" tulisi poistaa kokonaan. Kuka liittää tällaisia sanoja tai määreitä keneenkään. "Vahinkolapsia" ei ole olemassakaan muuta kuin sanojansa omassa mielessä. Älkää antako liittää itseenne tällaisia idioottimaisia sanoja. Ap sinä olet sinä, oma persoonasi. Kukaan muu ei sinua määritä. Sinä et ole mikään toisen ihmisen "ajatusten" määrittelemä. Sinä olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumma ajattelutapa tuo vahinkolapsi kun pääasiallinen tarkoitus oli aikojen alussa jo lisääntyä ja mielihyvä siinä ohessa... sit puhutaan vahingoista. tehän olette Luojaa vastaan. kaikilla on oikeus syntyä ja rääkyä kuten teilläkin oli.
Minusta on kivaa olla elossa. On hienoa herätä uuteen päivään psyykkisesti ja fyysisesti terveenä ja tajuta, että voi tehdä jäljellä olevalla elämällään mitä vaan haluaa, taloudellisten resurssien puitteissa. Kolme lasta joista kaksi jo täysi-ikäisiä ja opiskelemassa unelma-ammattiinsa yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vahinkolapsi. Se tilanne jossa sinut hedelmöitettiin saattoi olla väärin, mutta sinä et ole vahinko. Jumala on antanut sinulle elämän ja hän rakastaa sinua. Tutustu häneen ja löydät rauhan ja hyvän lopputuloksen paratiisissa sitten kun aika on.
Juuri niin, jumalaanhan sitä kannattaakin uskoa. Ei tarvitse kun lukea päivittäin uutiset niin näkee jumalan työtä; murhia, tappoja, kidutuksia, r*iskauksia ja lasten kaikenlaista kaltoinkohtelua. Maailma on sairas ja jos tämän on joku jumala luonut niin sairas on sitten hänkin.
Kuten huomaat, en ole tippaakaan uskovainen joten juttusi ovat turhia.
Ap
Paholaisen työtä nuo on, eikä Jumalan.
Meikämanne
Syntymäsi ajoittuu aikaan ennen kuin sai vapaasti abortin. Vasta v 1973 sai keskeytyksen ilman syytä. Eli lapsi oli synnytettävä ja yhteiskunnan painostuksesta kasvatettava. Itsekkin olen avioon syntynyt vahinko ja todellakin tiennyt sen aina. Lapsuus on ihmisen kehitykselle todella tärkeätä aikaa ja sillä on kauas kantoiset vaikutukset. Mutta rakenna oma elämäsi ja yritä unohtaa lapsuutesi ja vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa hyvin, vaikken myöskään ole vahinkolapsi. Elämäni on hyvää, ja olen onnellinen. En myöskään kärsi masennuksesta. Niin sanotusti viihdyn nahoissani. Silti olisin mieluummin ollut syntymättä. En olisi kärsinyt tippakaan tämän onnen menettämisestä, kun sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Enkä olisi kohdannut niitä suruja mitä nyt olen kohdannut, vaikkei nekään mitään järisyttäviä tai erityisen traumatisoivia ole olleet, ihan tavallisia elämässä vastaan tulevia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Tämä kaikki vaan olisi jäänyt kokematta, sekä hyvä että paha, ilo ja suru, eikä kumpaakaan olisi koskaan kaivannut, kun ei olisi ollut olemassa niitä kaipaamassa. Kuoleminen nyt kun on jo elänyt on täysin eri asia kuin se, ettei olisi koskaan ollutkaan olemassa.
En myöskään ymmärrä sitä, että pitäisi olla vanhemmille kiitollinen syntymästään. Miksi? Ei minulta ole kysytty haluanko heille syntyä. He ovat ihan itse omista itsekkäistä lähtökohdistaan päättäneet lapsia tehdä, ja heidän tulee kantaa päätöksensä seuraukset, ei minun. He ovat päättäneet lapsia tehdä, joten heidän velvollisuutensa on ollut huolehtia niistä. Lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan vain siksi, että vanhemmat ovat kantaneet vastuunsa omista päätöksistään joihin lapset eivät ole voineet vaikuttaa.
pakollinenko kirjoitti:
kumma ajattelutapa tuo vahinkolapsi kun pääasiallinen tarkoitus oli aikojen alussa jo lisääntyä ja mielihyvä siinä ohessa... sit puhutaan vahingoista. tehän olette Luojaa vastaan. kaikilla on oikeus syntyä ja rääkyä kuten teilläkin oli.
Mutta miksi ei ole oikeutta olla syntymättä ja rääkymättä?
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän aloittajaa hyvin, vaikken myöskään ole vahinkolapsi. Elämäni on hyvää, ja olen onnellinen. En myöskään kärsi masennuksesta. Niin sanotusti viihdyn nahoissani. Silti olisin mieluummin ollut syntymättä. En olisi kärsinyt tippakaan tämän onnen menettämisestä, kun sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Enkä olisi kohdannut niitä suruja mitä nyt olen kohdannut, vaikkei nekään mitään järisyttäviä tai erityisen traumatisoivia ole olleet, ihan tavallisia elämässä vastaan tulevia vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Tämä kaikki vaan olisi jäänyt kokematta, sekä hyvä että paha, ilo ja suru, eikä kumpaakaan olisi koskaan kaivannut, kun ei olisi ollut olemassa niitä kaipaamassa. Kuoleminen nyt kun on jo elänyt on täysin eri asia kuin se, ettei olisi koskaan ollutkaan olemassa.
En myöskään ymmärrä sitä, että pitäisi olla vanhemmille kiitollinen syntymästään. Miksi? Ei minulta ole kysytty haluanko heille syntyä. He ovat ihan itse omista itsekkäistä lähtökohdistaan päättäneet lapsia tehdä, ja heidän tulee kantaa päätöksensä seuraukset, ei minun. He ovat päättäneet lapsia tehdä, joten heidän velvollisuutensa on ollut huolehtia niistä. Lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan vain siksi, että vanhemmat ovat kantaneet vastuunsa omista päätöksistään joihin lapset eivät ole voineet vaikuttaa.
Kuka ihme on esittänyt tämän ajatuksen että vanhemmille pitäisi olla syntymästään kiitollinen? Liittyykö tämä jotenkin uskonnolliseen kasvatukseen, kun minulle tämä on uskonnottomassa perheessä kasvaneena niin vieras? Ei kukaan ole ikinä minulta odottanut kiitollisuutta siitä, että vanhempani päättivät harrastaa keskenään seksiä.
Vierailija kirjoitti:
pakollinenko kirjoitti:
kumma ajattelutapa tuo vahinkolapsi kun pääasiallinen tarkoitus oli aikojen alussa jo lisääntyä ja mielihyvä siinä ohessa... sit puhutaan vahingoista. tehän olette Luojaa vastaan. kaikilla on oikeus syntyä ja rääkyä kuten teilläkin oli.
Mutta miksi ei ole oikeutta olla syntymättä ja rääkymättä?
Öööh, Suomessa ehkäisyn käyttö ja abortti ovat laillisia.
Älkää antako tämän "vahinkolapsi-sanan" manipuloida itseänne. Kuka idiootti yleensäkkin keksinyt
sanan. Te olette omia itsejänne. Ja tärkeitä. Kukaan muu ei pysty olemaan sinä kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako tämän "vahinkolapsi-sanan" manipuloida itseänne. Kuka idiootti yleensäkkin keksinyt
sanan. Te olette omia itsejänne. Ja tärkeitä. Kukaan muu ei pysty olemaan sinä kuin sinä itse.
Totta. Kiitos tästä voimaannuttavasta ajatuksesta.
- 3 jne.
Voi olla tyytyväinen tai onnellinen tai iloinen siitä, että on olemassa, vaikkei keksi, kenelle / mille pitäisi olla kiitollinen. Lapset syntyvät vahingossa tai suunnitellusti, siksi että kuuluu olla lapsia, siksi että kavereillakin on lapsia, siksi että vauvat on sulosia, siksi että ihmiset haluaa kokea vanhemmuuden, siksi että omalla elämällä olisi merkitystä, siksi että omista lapsista odotetaan edelleenkin jonkinlaista vahuuden turvaa, siksi että...
Kiitollisutta tunnetaan sellaista ihmistä kohtaan, joka on tehnyt jotain hyvää meille. Tuskinpa kukaan hankkii lapsia tehdäkseen hyvää syntyvälle ihmiselle, jota ei tunne, jota ei ole edes olemassa! Kyllä lapset hankitaan omista itsekeskeisistä ja itsekkäistäkin syistä, jos yleensä mitään ajatellaan. Poikkeuksena ehkä sota-ajat ja muut sellaiset, jolloin motiivina on kansan kasvaminen. Seksiä ainakin harrastetaan itsekkäistä syistä (ellei kyseessä ole väkivallan kohteeksi joutuminen), ja siitähän niitä lapsia tietääkseni tulee. Biologia meitä hassuttaa.
Kiitollisuutta voi tuntea, jos kokee vanhempien hoitaneen tehtävänsä niin hyvin kuin ovat osanneet. Rakkautta voi tuntea, jos on saanut rakkautta. Älytöntä on VAATIA kiitollisuuden tai rakkauden tunteita ihmiseltä, jolla ei sellaisia ole.