Lue keskustelun säännöt.
Olen vahinkolapsi, enkä ole kiitollinen elämästäni
08.09.2019 |
Kun aina sanotaan, että vahinkolapsi on kiitollinen, jos häntä ei abortoida. En minä ainakaan ole! Ei tämä elämä ole ollut millään lailla niin hienoa, että olisi kannattanut syntyä tänne. Monta kertaa olen toivonut, että äidilläni olisi ollut uskallusta tehdä abortti. Valitettavasti hän uskoi ja kuunteli liikaa isäni sukua ja omaansa.
Nyt olen jo kohta 50-vuotias, ja edelleen on samat ajatukset. Ei se abortoitu sikiö siitä abortista kärsi, kun ei mitään mistään ymmärrä. Itse olisin todellakin jättänyt mieluummin syntymättä.
Kommentit (140)
Olen puoliksi vahinkolapsi. Toinen vanhemmistani halusi lapsia, toinen ei. Elämäni on ihan hyvää muuten, mutta vihaan vanhempiani. Heidän kanssaan kasvaminen toimimattomassa perheessä on jättänyt rajut jäljet mielenterveyteeni. Pitkästä terapiasta huolimatta olen yhä ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elääkö ap:n vanhemmat vielä tai ole omia lapsia kun ei ole kasvanut aikuiseksi ja saanut lapsuuden traumojaan käsiteltyä.
Valivali, senkun muutat elämäs tai sitten vaan odotat niin lopputulos on sama kun abortissa. Vai luuletko eläväs ikuisesti.
Ehkä tästä eteenpäin elämäsi muuttuu paremmaksi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Käsittele traumasi ja ala elää omaa elämääsi. Vanhoissa pettymyksissä vellominen tekee sinusta joka päivä uudelleen onnettoman.
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vahinkolapsi. Se tilanne jossa sinut hedelmöitettiin saattoi olla väärin, mutta sinä et ole vahinko. Jumala on antanut sinulle elämän ja hän rakastaa sinua. Tutustu häneen ja löydät rauhan ja hyvän lopputuloksen paratiisissa sitten kun aika on.
Juuri niin, jumalaanhan sitä kannattaakin uskoa. Ei tarvitse kun lukea päivittäin uutiset niin näkee jumalan työtä; murhia, tappoja, kidutuksia, r*iskauksia ja lasten kaikenlaista kaltoinkohtelua. Maailma on sairas ja jos tämän on joku jumala luonut niin sairas on sitten hänkin.
Kuten huomaat, en ole tippaakaan uskovainen joten juttusi ovat turhia.
Ap
No medioissa julkaistaan lähinnä negatiivisia uutisia, koska ne saa enemmän huomiota ja klikkejä.
Kaiken noiden negatiivisten uutisten ohessa pitää muistaa että maailmassa on uskomaton määrä positiivisia tapahtumia ja asioita, niistä emme vain kuule oikeastaan koskaan.
Tapa kuulla noita positiivisia uutisia on vaikkapa luoda twitter tili ja seurata tai kuratoida lista positiiviista kanavoista, niin saa elämäänsä sitä positiivista kaiken lamestream median negatiivisen kaman sijaan.
Negatiivisten asioiden katselu on self-fullfilling prophecy. Vetovoiman laki. Uutisissa vain maalaillaan maailmanloppumista ilmastonmuutoksella ja aiheutetaan ihmisiin hysteriaa. Ei siinä ihme että masentaa, kun luulee että maailma loppuu 11v päästä.
Elämänkokemuksestamme tulee sellainen mitä ajattelemme suuren osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
EHkä kirjoittaja ei ole pitänyt itseään niin arvokkaana, että olisi ajatellut ansaitsevansa apua. Niinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Olen puoliksi vahinkolapsi. Toinen vanhemmistani halusi lapsia, toinen ei. Elämäni on ihan hyvää muuten, mutta vihaan vanhempiani. Heidän kanssaan kasvaminen toimimattomassa perheessä on jättänyt rajut jäljet mielenterveyteeni. Pitkästä terapiasta huolimatta olen yhä ahdistunut.
Apua, taidat olla minun lapseni. Oikeasti juttu meni niin, että isäsi kertoi olevansa steriloitu...
Kuitenkin minä rakastan sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on vahinkolapsi siinä mielessä ettei vanhempaan sisarukseen ole ikäeroa kuin vähän alle vuosi.
Äitinsä on aina pitänyt vanhimman puolia ja lellinyt samalla kertoen mieheni olleen vahinko.
Mieheni luonne on kiltti jopa alistuva, mutta vanhempi veli on narsistin piirteitä omaava eikä ikinä ole ottanut toisia huomioon vaan jopa varastanut mieheltäni rahaakin.
Anoppi ei saa tältä vanhemmalta rakkaalta lapselta apua mitä nyt tarvitsee, mutta nyt kelpaa mieheni apu jota oikeastaan pidetään itsestään selvyytenä.
Millainen ihminen kertoo julkisesti lapsensa olevan vahinko ja mitä se tekee lapsen itsetunnolle
Henkisesti erittäin kypsymätön ihminen. Olin ala-asteella, kun isäni kertoi ettei hän oikeastaan koskaan olisi halunnut lapsia. Silti hän hankki niitä monta äitini kanssa, koska vanhempani eivät osanneet keskustella mistään. Ok, yksi ei-toivottu lapsi voisi olla vahinko, mutta monta kertoo siitä, että ihmisen elämänhallinta on täysin kuralla. Ei vain jaksa välittää mistään ja elämä menee aivan ajopuuna. Tätä tyytymättömyyttä sitten vielä valittaa lapsilleen syyllistäen heitä omasta olemassaolostaan. Täysin paska isä!
-3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puoliksi vahinkolapsi. Toinen vanhemmistani halusi lapsia, toinen ei. Elämäni on ihan hyvää muuten, mutta vihaan vanhempiani. Heidän kanssaan kasvaminen toimimattomassa perheessä on jättänyt rajut jäljet mielenterveyteeni. Pitkästä terapiasta huolimatta olen yhä ahdistunut.
Apua, taidat olla minun lapseni. Oikeasti juttu meni niin, että isäsi kertoi olevansa steriloitu...
Kuitenkin minä rakastan sinua!
Tuskin olen, ellei tämä viesti ole kirjoitettu haudan takaa. Mutta uskon kyllä isäni olleen manipuloiva kumppani, joka on kertonut äidilleni juuri sen mitä on arvellut tämän halunneen kuulla.
- 3 ja 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
Ap
Itse en tietääkseni ole vahinkolapsi, mutta silti samat mietteet kuin sinulla, jo 46 vuotta. En voi kuin toivottaa voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
Ap
Minkä pitäisi olla toisin, jotta kokisit elämäsi olevan hienoa?
Täällä kyllä tuntuu olevan taas monia terapian tarpeessa. Hakekaa ihan tosi apua ongelmiin ne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä tuntuu olevan taas monia terapian tarpeessa. Hakekaa ihan tosi apua ongelmiin ne.
Käyn jo viidettä vuotta Kelan kustantamassa terapiassa.
- 3 jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
ApMinkä pitäisi olla toisin, jotta kokisit elämäsi olevan hienoa?
En usko, että elämä olisi mielestäni hienoa missään olosuhteissa. Tahdoin tuoda ilmi, ettei suinkaan kaikki ihmiset ole vanhemmilleen kiitollisia syntymästään, kuten usein näytetään kuvittelevan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
Ap
Miksi olet elämääsi tyytymätön? Mikä oikein on pielessä? Onko sinulla pitkäaikainen krooninen masennus, jota ei ole hoidettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
ApMinkä pitäisi olla toisin, jotta kokisit elämäsi olevan hienoa?
En usko, että elämä olisi mielestäni hienoa missään olosuhteissa. Tahdoin tuoda ilmi, ettei suinkaan kaikki ihmiset ole vanhemmilleen kiitollisia syntymästään, kuten usein näytetään kuvittelevan.
Ap
Eli olisit luultavasti tyytymätön, vaikka olisit syntynyt toivottuna lapsenakin? Tiedätkö, ei sinun tarvitse elää päivääkään enää ellet tahdo. Syntymäsi riippui vanhemmistasi, elämäsi jatkaminen sinusta.
Minä olen ei-vahinkolapsi enkä tunne mitään kiitollisuutta elämästäni. En ymmärrä, miksi tai mistä siinä (elämässä) pitäisi olla kiitollinen? En siis tarkoita vähätellä kokemustasi, vaan haluan vain sanoa, että kiitollisuus elämälle ei MYÖSKÄÄN tule suunnitelluille lapsille, ja siis olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että jos vanhempi ei lasta halua, abortti on aina paras. Olen itsekin tehnyt yhden. Eikä se kaduta yhtään.