Lue keskustelun säännöt.
Olen vahinkolapsi, enkä ole kiitollinen elämästäni
08.09.2019 |
Kun aina sanotaan, että vahinkolapsi on kiitollinen, jos häntä ei abortoida. En minä ainakaan ole! Ei tämä elämä ole ollut millään lailla niin hienoa, että olisi kannattanut syntyä tänne. Monta kertaa olen toivonut, että äidilläni olisi ollut uskallusta tehdä abortti. Valitettavasti hän uskoi ja kuunteli liikaa isäni sukua ja omaansa.
Nyt olen jo kohta 50-vuotias, ja edelleen on samat ajatukset. Ei se abortoitu sikiö siitä abortista kärsi, kun ei mitään mistään ymmärrä. Itse olisin todellakin jättänyt mieluummin syntymättä.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Älkää antako tämän "vahinkolapsi-sanan" manipuloida itseänne. Kuka idiootti yleensäkkin keksinyt
sanan. Te olette omia itsejänne. Ja tärkeitä. Kukaan muu ei pysty olemaan sinä kuin sinä itse.
Tietenkin jokainen syntynyt ihminen on tärkeä omana itsenään mutta ei se poista tosiasiaa että monia meistä ei ole oikeasti haluttu. Kuka haluaa ettå on syntynyt tänne niin ettå hänet synnyttänyt ei olisi häntä halunnut? Ja että on itse syntymällä pilannut äitinsä elämän?
Ja naisia ja tyttöjä painostetaan Suomessakin pitämään lapsi jota hän ei oikeasti halua kun kyllä se elämä kantaa ja on tukiverkkoja jne. Mitä ne auttaa kun ei halua sitä lasta ja moni nainen joka tekee omasta tahdostaan lapsen ei lapsen synnyttyä haluaisikaan ja katuu koko hommaa.
Ja adoptio on äärimmäisen ruma ja julma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin toivottu lapsi ja lapsuuteni oli hyvä. Vanhempani elävät vielä ja ovat edelleen naimisissa, 51 avioliittovuoden jälkeen. Kuitenkin minustakin olisi aivan sama, jos minut olisi abortoitu. Sitten minua ei vain olisi, eikä kukaan siitä kärsisi. Itse en tietäisi siitä mitään, sillä minua ei olisi koskaan ollutkaan. Olen ihan tyytyväinen elämääni, enkä haudo itsemurhaa. En vain ymmärrä tätä argumenttia abortinvastustajilta, että syntymättä jääminen muka olisi joku ylitsepääsemätön tragedia. Ei ole.
Juuri noin ja mitä ihmettä muita ihmisiå kiinnostaa muiden heille vieraiden ihmisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys? Se on kaikista yksityisin asia mitä voi olla eikä kuulu kenellekään muulle tai esim yhteiskunnalle yhtään mitåän.
Mutta sen lässytyksen syyhän on se että ihmiset ja pääasiassa naiset ja tytöt eivät saa päättåä omasta elämästään ja kehostaan. Raskaaksi tulemisessa ei ole mitåän pyhää se on naiselle ja miehelle tarkoitettu nautinnon lähde jolla pystytään tekemään myös lapsia jos niin halutaan. Nykypäivänä on keinot estää ja keskeyttää ei-toivottu raskaus turvallisesti ja asiallisesti ihmisten parhaaksi. Ja näitå vastaan jotkut jaksaa lässyttää.
Ja jos lapsimäärån vähyys tai 'pyhyys' jota kuta vaivaa niin siitä vaan itse niitä lapsia vääntåmään. Kukaan ei estä tekemästå vaikka 20 ja voi pitää itse osan ja antaa osan vaikka adoptioon niin saavat ' rakastavat' perheet lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin toivottu lapsi ja lapsuuteni oli hyvä. Vanhempani elävät vielä ja ovat edelleen naimisissa, 51 avioliittovuoden jälkeen. Kuitenkin minustakin olisi aivan sama, jos minut olisi abortoitu. Sitten minua ei vain olisi, eikä kukaan siitä kärsisi. Itse en tietäisi siitä mitään, sillä minua ei olisi koskaan ollutkaan. Olen ihan tyytyväinen elämääni, enkä haudo itsemurhaa. En vain ymmärrä tätä argumenttia abortinvastustajilta, että syntymättä jääminen muka olisi joku ylitsepääsemätön tragedia. Ei ole.
Juuri noin ja mitä ihmettä muita ihmisiå kiinnostaa muiden heille vieraiden ihmisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys? Se on kaikista yksityisin asia mitä voi olla eikä kuulu kenellekään muulle tai esim yhteiskunnalle yhtään mitåän.
Mutta sen lässytyksen syyhän on se että ihmiset ja pääasiassa naiset ja tytöt eivät saa päättåä omasta elämästään ja kehostaan. Raskaaksi tulemisessa ei ole mitåän pyhää se on naiselle ja miehelle tarkoitettu nautinnon lähde jolla pystytään tekemään myös lapsia jos niin halutaan. Nykypäivänä on keinot estää ja keskeyttää ei-toivottu raskaus turvallisesti ja asiallisesti ihmisten parhaaksi. Ja näitå vastaan jotkut jaksaa lässyttää.
Ja jos lapsimäärån vähyys tai 'pyhyys' jota kuta vaivaa niin siitä vaan itse niitä lapsia vääntåmään. Kukaan ei estä tekemästå vaikka 20 ja voi pitää itse osan ja antaa osan vaikka adoptioon niin saavat ' rakastavat' perheet lapsia!
Tämä nyt on virallisesti väärä vastaus, mutta se syy on kuitenkin enemmän naisissa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että miehet eivät yleensä moisia kommentteja (= lässytystä) noteeraa mitenkään, vaan heidän ajatuksensa ovat jossain muualla, yleensä sukupuolihommissa.
Moni meistä ei ole oikeasti haluttu tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että vanhempi siis yksi ihminen ei ole siunä tilanteessa halunnut. Se ei tarkoita koko maailmaa ja muita ihmisiä. Olet tärkeä ihminen persoona, halusipa vanhempasi tai ei. Vanhempi joka sanoo lapselle ettei tämä ole haluttu on sairas/avuton/kyvytön jo ennestään. Lapselle ei tule siirtää vastuuta siitä että vanhempi on kyvytön tai kykenemätön.
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä ei ole oikeasti haluttu tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että vanhempi siis yksi ihminen ei ole siunä tilanteessa halunnut. Se ei tarkoita koko maailmaa ja muita ihmisiä. Olet tärkeä ihminen persoona, halusipa vanhempasi tai ei. Vanhempi joka sanoo lapselle ettei tämä ole haluttu on sairas/avuton/kyvytön jo ennestään. Lapselle ei tule siirtää vastuuta siitä että vanhempi on kyvytön tai kykenemätön.
Mutta niinhän se käytännössä silti menee. Lapsi on ei-toivottu suhteessa ensimmäisiin elämässään tärkeisiin ihmisiinsä. Nämä kokemukset sitten monesti heijastuvat myös myöhempiin ihmissuhteisiin, koska lapsi ei ole immuuni ympäristön vaikutukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä kuitenkin, että ap.n ongelmaan on luonnollinen ratkaisu parin-kolmenkymmenen vuoden päästä. Ja puf, sitten häntä ei taas ikinä enää ole. Että haitanneeko tuo nyt, jos n. 70-80 vuotta lusii maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sitten kannattaa ottaa Jeesus sydämeensä ja lähteä Taivaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin toivottu lapsi ja lapsuuteni oli hyvä. Vanhempani elävät vielä ja ovat edelleen naimisissa, 51 avioliittovuoden jälkeen. Kuitenkin minustakin olisi aivan sama, jos minut olisi abortoitu. Sitten minua ei vain olisi, eikä kukaan siitä kärsisi. Itse en tietäisi siitä mitään, sillä minua ei olisi koskaan ollutkaan. Olen ihan tyytyväinen elämääni, enkä haudo itsemurhaa. En vain ymmärrä tätä argumenttia abortinvastustajilta, että syntymättä jääminen muka olisi joku ylitsepääsemätön tragedia. Ei ole.
Juuri noin ja mitä ihmettä muita ihmisiå kiinnostaa muiden heille vieraiden ihmisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys? Se on kaikista yksityisin asia mitä voi olla eikä kuulu kenellekään muulle tai esim yhteiskunnalle yhtään mitåän.
Mutta sen lässytyksen syyhän on se että ihmiset ja pääasiassa naiset ja tytöt eivät saa päättåä omasta elämästään ja kehostaan. Raskaaksi tulemisessa ei ole mitåän pyhää se on naiselle ja miehelle tarkoitettu nautinnon lähde jolla pystytään tekemään myös lapsia jos niin halutaan. Nykypäivänä on keinot estää ja keskeyttää ei-toivottu raskaus turvallisesti ja asiallisesti ihmisten parhaaksi. Ja näitå vastaan jotkut jaksaa lässyttää.
Ja jos lapsimäärån vähyys tai 'pyhyys' jota kuta vaivaa niin siitä vaan itse niitä lapsia vääntåmään. Kukaan ei estä tekemästå vaikka 20 ja voi pitää itse osan ja antaa osan vaikka adoptioon niin saavat ' rakastavat' perheet lapsia!Tämä nyt on virallisesti väärä vastaus, mutta se syy on kuitenkin enemmän naisissa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että miehet eivät yleensä moisia kommentteja (= lässytystä) noteeraa mitenkään, vaan heidän ajatuksensa ovat jossain muualla, yleensä sukupuolihommissa.
Mikseivät isäksi haluttomat miehet hankkiudu sankoin joukoin vasektomiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
Ap
Eihän kukaan voi olla oikeasti näin provosoivan ylimielinen ja vielä tekee siitä aloituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
ApEihän kukaan voi olla oikeasti näin provosoivan ylimielinen ja vielä tekee siitä aloituksen?
Voi kyllä olla.
T: kroonisesta hoitamattomasta masennuksesta kärsivän omainen, jolle ylpeillään kyynisellä elämänkatsomuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkolapsi ei ole synonyymi ei-toivotulle lapselle. Vahinkolapsi saa alkunsa vahingossa. Ei ole ollut tarkoitus hankkia lasta silloin, ehkäisy on ehkä pettänyt tms. Aborttia ei kuitenkaan tehdä, koska hetken tuumittuaan vanhemmat toteavat, että noh, nyt kävi näin, mutta miksipä ei. Raskauden aikana lapsesta tulee ihan toivottu lapsi. Ei-toivottu lapsikin saa alkunsa vahingossa, mutta vanhemmat eivät missään vaiheessa muuta suhtautumistaan lapseen. Eivät edes lapsen syntymän jälkeen.
Ehkäpä sinullakin on täällä tehtävä ja tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
ApTaisit osua tabuaiheeseen.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Elämä ei ole kaiken sen ponnistelun arvoista, mitä elämä ylipäätään aina vaatii. Siis vaikka asiat olisivatkin periaatteessa hyvin.
Jos olisin voinut valita, niin olisin valinnut olla syntymättä. Vaikka siis periaatteessa elämäni on toiveideni mukaista, enkä ole katkera tai itsetuhoinen. Kunhan vaan totean.
Mikä saa sinut pysyttelemään hengissä päivästä toiseen, jollet kerran koe elämääsi mielekkääksi?
En sanonut, etten koe elämääni mielekkääksi. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Ei voi jäädä katkeruuteen elämään. Eiköhän me jokainen omilla valinnoilla luoda omanlainen elämä. Turha siitä enää vanhempana on itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vahinkolapsi ei ole synonyymi ei-toivotulle lapselle. Vahinkolapsi saa alkunsa vahingossa. Ei ole ollut tarkoitus hankkia lasta silloin, ehkäisy on ehkä pettänyt tms. Aborttia ei kuitenkaan tehdä, koska hetken tuumittuaan vanhemmat toteavat, että noh, nyt kävi näin, mutta miksipä ei. Raskauden aikana lapsesta tulee ihan toivottu lapsi. Ei-toivottu lapsikin saa alkunsa vahingossa, mutta vanhemmat eivät missään vaiheessa muuta suhtautumistaan lapseen. Eivät edes lapsen syntymän jälkeen.
Jos lapsesta raskauden tai viimeistään syntymän myötä tulisi vanhemmille mieluinen, niin miksi ihmeessä vanhemmat kertoisivat tällöin lapselleen tämän olleen vahinko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Olla 50-v ja viettänyt koko elämänsä katkerana. Et ehkä ole vastuussa elämäsi alkamisesta etkä lapsuutesi oloista, mutta about 30-35 vuotta sulla on ollut aikaa ja mahdollisuuksua vaikuttaa ihan itse omaan elämääsi.
Lapsuuteni oli hyvä, vanhempani ovat elossa ja edelleen naimisissa. Minulla on sisaruksia, omia lapsia, oma talo, vakituinen työpaikka jo 20 vuotta ja olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta.
Siltikään en ole kiitollinen elämästäni. En oikein ymmärrä, miksi pitäisi olla? Kuten sanoin, ei tämä elämä niin hienoa ole.
ApTaisit osua tabuaiheeseen.
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Elämä ei ole kaiken sen ponnistelun arvoista, mitä elämä ylipäätään aina vaatii. Siis vaikka asiat olisivatkin periaatteessa hyvin.
Jos olisin voinut valita, niin olisin valinnut olla syntymättä. Vaikka siis periaatteessa elämäni on toiveideni mukaista, enkä ole katkera tai itsetuhoinen. Kunhan vaan totean.
Mikä saa sinut pysyttelemään hengissä päivästä toiseen, jollet kerran koe elämääsi mielekkääksi?
En sanonut, etten koe elämääni mielekkääksi. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
No miksi sitten kitiset täällä ettet olisi halunnut syntyä?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä ei ole oikeasti haluttu tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että vanhempi siis yksi ihminen ei ole siunä tilanteessa halunnut. Se ei tarkoita koko maailmaa ja muita ihmisiä. Olet tärkeä ihminen persoona, halusipa vanhempasi tai ei. Vanhempi joka sanoo lapselle ettei tämä ole haluttu on sairas/avuton/kyvytön jo ennestään. Lapselle ei tule siirtää vastuuta siitä että vanhempi on kyvytön tai kykenemätön.
Mutta niinhän se käytännössä silti menee. Lapsi on ei-toivottu suhteessa ensimmäisiin elämässään tärkeisiin ihmisiinsä. Nämä kokemukset sitten monesti heijastuvat myös myöhempiin ihmissuhteisiin, koska lapsi ei ole immuuni ympäristön vaikutukselle.
Ei sen tarvitse mennä niin. Jos vanhemmat ovat niin idiootteja että eivät ymmärrä antaa lapselle myönteisiä tunteita, niin silloin muilla esim. sukulaisilla jne tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa lapsen kehitykseen, myönteisillä ihmisillä. Toinen kysymys on se miksi huonot vanhemmat eivät anna lasta mieluummin sitten vaikka adoptioon. Kun lapsi aikuistuu niin sen ei tarvitse heijastua muihin suhteisiin. Hänen tulee saada voima irrottautua huonoista lähtökohdista. Ne eivät määritä hänen arvoaan tai persoonaansa. Huonot vanhemmat pitää jättää omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahinkolapsi ei ole synonyymi ei-toivotulle lapselle. Vahinkolapsi saa alkunsa vahingossa. Ei ole ollut tarkoitus hankkia lasta silloin, ehkäisy on ehkä pettänyt tms. Aborttia ei kuitenkaan tehdä, koska hetken tuumittuaan vanhemmat toteavat, että noh, nyt kävi näin, mutta miksipä ei. Raskauden aikana lapsesta tulee ihan toivottu lapsi. Ei-toivottu lapsikin saa alkunsa vahingossa, mutta vanhemmat eivät missään vaiheessa muuta suhtautumistaan lapseen. Eivät edes lapsen syntymän jälkeen.
Jos lapsesta raskauden tai viimeistään syntymän myötä tulisi vanhemmille mieluinen, niin miksi ihmeessä vanhemmat kertoisivat tällöin lapselleen tämän olleen vahinko?
Tuskinpa kertovatkaan.
Voi tehdä, jos ihmistä kohdellaan sen takia kuin roskaa.