Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Lähes viisikymmentä sivua, koska osa ei ymmärrä, että toisen väsymystä ei voi mitätöidä. Tuo sana äiti vähän sekoittaa pakkaa, koska oikeesti jotkut pitää äitiä jonain mystisenä taruolentona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hömppää ajatella, että omapahan on valinta, kun on lapsia tehnyt. Että senkus itket äiti kun oot väsynyt. Lapsellista. Joku se on lapsettomatkin ihmiset tehnyt ja heidän itkujaan kuullut, heräillyt yöllä monen kuukauden ajan ja ollut koko ajan saatavilla, ruokkimassa, huolehtimassa, pesemässä pyllyä.. Ei ole syntiä haluta tehdä lapsia. Ei elämä ole laboratoriossa elettävää elämää, vaan asioita ja päätöksiä pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On hömppää ajatella, että omapahan on valinta, kun on lapsia tehnyt. Että senkus itket äiti kun oot väsynyt. Lapsellista. Joku se on lapsettomatkin ihmiset tehnyt ja heidän itkujaan kuullut, heräillyt yöllä monen kuukauden ajan ja ollut koko ajan saatavilla, ruokkimassa, huolehtimassa, pesemässä pyllyä.. Ei ole syntiä haluta tehdä lapsia. Ei elämä ole laboratoriossa elettävää elämää, vaan asioita ja päätöksiä pitää tehdä.
Ihan kun minun tulisikin kiittää jotain satunaista äitiä siitä että olen olemassa. Mene nyt mökkiisi! Jos lapsia tekee, se on tasan tarkkaan oma päätös, eikä kenenkään tarvitse sinua siitä kumarrella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaiseva ketju. Nyt ymmärrän, miksei lääkäri suostunut enää uusimaan unilääkereseptiäni. Lääkäri on tietysti av-mamma! Olen lapseton, joten minua jatkuva univaje ei väsytä. Tai jos muka väsyttää, niin onhan minulla lapsettomalla päivisin aikaa nukkua.
Tuskin se siitä johtui. Unilääkkeet on määrätty lyhytaikaiseen käyttöön ja niihinkin tottuu. Eli tarvitset jatkuvasti suurempia ja suurempia annoksia. Toivottavasti kuitenkin saat apua uniongelmiin muulla tavalla. Jos tuntuu, ettei lääkäri ota tosissaan niin lääkäriä voi vaihtaa.
Huumoria huumoria. Ei tosin kovin hyvää, myönnetään.
Mitä unilääkkeisiin tulee, niin annokset eivät ole merkittävästi suurentuneet, itse asiassa käytän nyt sitä annosta mikä alunperin määrättiin, vuosikaudet meni helposti puolikkaalla ja edelleenkin silloin tällöin. Kaikenlaiset konstit on kokeiltu, en vaan saa nukuttua kunnolla. Ottaisin mieluummin mahdollisen riippuvuuden pienestä lääkeannoksesta kuin tämän jatkuvan väsymyksen.
Ok. Itse nuorempana käytin lyhytaikaisesti unilääkkeitä. Oli vaikea totutella nukkumaan ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
On hömppää ajatella, että omapahan on valinta, kun on lapsia tehnyt. Että senkus itket äiti kun oot väsynyt. Lapsellista. Joku se on lapsettomatkin ihmiset tehnyt ja heidän itkujaan kuullut, heräillyt yöllä monen kuukauden ajan ja ollut koko ajan saatavilla, ruokkimassa, huolehtimassa, pesemässä pyllyä.. Ei ole syntiä haluta tehdä lapsia. Ei elämä ole laboratoriossa elettävää elämää, vaan asioita ja päätöksiä pitää tehdä.
Oma valinta se silti on, ei voi mitään. Itse halusit, kukaan ei käskenyt. Itse päätit, kukaan ei päättänyt puolestasi. Tehtyjen päätöksien kanssa pitää vain elää. Myötätuntoa ei saa sanomalla vastapuolen ongelmia kuvitelluiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mamma ole täällä vaatimassa jotakin, mikä hänelle ei kuulu? No eipä yllätä, kovia poikia vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
En kiistä sitä, etteikö äideillä ja isillä olisi enemmän itse valittua vastuuta, mutta sen perusteella ei vaan voi väittää, ettei lapseton tietäisi mitään todellisesta väsymyksestä. Tuollaisia höpisevä vain häpäisee itsensä.
No, yritän nyt vain kertoa, mitä siinä taustalla on. Jos nyt täällä joku sanoo, ettei halua hankkia lapsia, koska ei jaksaisi sitä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vastuussa niistä lapsista (oli sitten miten väsynyt vain), ja häntä ymmärretään. Kerron nyt sen tilanteen sieltä toiselta puolelta, siltä puolelta, että tosiaan on vireystilasta huolimatta se ihminen, joka joutuu olemaan vastuussa. Lapset eivät ota huomioon, mikä se väsymyksen aste on.
Ja koska äideillä on (ehkä) rankempaa, lapsettoman väsymys ei ole todellista? Miksi? Jos väsymyksen aiheuttava tekijä on tismalleen sama ja kaksi henkilöä reagoivat siihen tismalleen samoin, perheellinen luultavasti on tilanteessa väsyneempi kuin perheetön. Mutta kuinka usein väsymys on noin tarkalleen vertailukelpoista? Todellisessa elämässä kuormitus ja siihen reagointi on yksilöllistä, eikä millään logiikalla voi väittää, että koliikkilapsen äiti olisi väsyneempi kuin vaikka burn outista kärsivä lapseton. Eikä myöskään päinvastoin.
En kirjoittanut kommentissani, ettei ole todellista. Sanoin vain, että mikä tahansa väsymystila on, ja mistä tahansa se johtuu (burnout, koliikki), lapset on pakko hoitaa siihen päälle.
Tämäkin on hauska argumentti; lapset on pakko hoitaa väsyneinäkin. Tämä tekee lapsettomien väsymyksestä jotenkin vähäpätöisempää.
Luuleeko äitylit oikeasti, että lapsettomien elämä jotenkin pysähtyy sen unettomuuden vuoksi? Että voi vaan jättää kaikki velvollisuudet hoitamatta siksi aikaa kun on väsynyt? Työt, opiskelu, sosiaaliset suhteet, kaikki vaan jäihin kun ei saa nukuttua.
Voiko jollekin oikeasti tulla yllärinä, että lapsettomillakin on velvollisuuksia ja elämää? Että ei lapsetonkaan välttämättä voi huonosti nukutunn yön jälkeen jäädä koko päiväksi sohvalle torkkumaan?
/12
Ei lapsettoman tarvitse jättää sosiaalisia suhteitaan ja velvollisuuksiaan hoitamatta väsymyksen vuoksi, mutta lapsettoman on huo-mat-ta-vas-ti helpompi niin tehdä, koska lapsettoman sosiaalinen suhde tai muu velvoite voi odottaa, jopa ymmärtää.
Pieni lapsi ei.
Ja työ ja opiskelupaikka myös? Sori, en oo saanut oikein nukuttua, tuun ens vuonna sit uudestaan kokeilemaan mut pitäkää jooko palkka ja opintopisteet silti juoksemassa? :D /12
Rautalanka: kyllä opiskelu- ja työpaikan kanssa voi neuvotella, mikäli väsymys on niin totaalista, sellaista, ettei hommiaan saa tehtyä.
Pienen lapsen kanssa ei.
Jep, unettomuus oikeuttaa sairauslomaan. Turha siis ulista jos ei itse älyä mennä lääkäriin hakemaan apua. Oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Auttaiskohan se mammoja ymmärtämään jos ottaisivat konkreettisesti vaikka korttipakan käteensä (useimmilta varmasti löytyy kotoa) ja leikkisivät vaikka että se kuningatar tietysti on äiteys. Sitten ne muut kortit olisivat erinäisiä kipuja, stressejä, vaatimuksia, sairauksia, velvollisuuksia, meluhaittoja ja häiriöitä.
Sitten nostatte siitä vaikka sellaiset 40 korttia toiselle, ja itsellenne sen kuningataren ja 11 korttia (loput 3 kuningatarta ovat vaikka kolmipäinen anoppi, hullu exänexä ja omaishoidettava äitivanhus).
Nyt kun teillä on se omasta mielestänne maailman paras kortti joka tekee teistä jumalaisen tietäjän, joka tietää kaiken paremmin ja syvemmin kuin se, kenellä ei ole sitä korttia, niin läimäisette sen siihen kaverin 40 kortin päälle, ja siirrätte omalle pinkallenne koko paskan.
Sitten miettisitte oletteko ihan oikeasti niin älykkäitä, loogisia ja empaattisia kuin luulette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Mistä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Nehän on tosiaan ihan samanlaiset kaikilla nämä vatsataudit, mutta onnea sinun äitikorttisi kanssa, ja mies atlantin toisella puolella korttisi kanssa.
Ystäväsi norokortti on selkeäsi sinun norokorttiasi voimakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, mikä on tämä asettelu, että yleensä lapsen hankkineet ihmiset kokevat tarvetta arvostella lapsettomia ja heidän tekemisiään ja olemisiaan? En ole tosiaan koskaan kuullut lapsettoman huutelevan omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa.
No sitten et taida kovin usein esim. täällä käydä.
Jatkuvastihan täällä ääliö-velat käy huutelemassa esim. lasten kanssa ongelmissa olevien ihmisten keskusteluihin, kuinka fiksuja he ovat olleet, kun eivät ole lapsia edes tehneet.
Mikä tietysti on lähinnä säälittävää, kuten lapsettomat noin yleensäkin ovat.
Lapsettomaksi jääminen on fiksuinta mitä nainen voi tehdä. Vapaa, helpompi elämä, enemmän varallisuutta, paremmat työ- ja etenemismahdollisuudet, siisti ja rauhallinen koti, hyvä parisuhde. En vaihtaisi mitään pois.
Mutta kun vanhenet tuosta vähän, elämäsi saattaa alkaa tuntua tyhjältä. Helpompi, vapaa elämä ei välttämättä ole se paras elämä. Lasten kasvattaminen antaa sellaista syvyyttä elämään, mitä et osaa edes olettaa. Kaikki asiat mitä mainitsit, ovat minulle aika pinnallista.
No kiva juttu sulle. Mä en halua lasten kasvattamisen tuomaa syvyyttä elämääni ja mikäpä sinä olet määrittelemään, mikä on kullekin se paras elämä. Eli turhaan vihjailet, että kannattaisi varmuuden vuoksi lisääntyä, ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
No voi että sun väsyä. Vatsatauti ja mies työmatkalla. Mieti, kun jollain toisella on vatsasyöpä. Et sä kyllä tiedä todellisesta väsymyksestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
No voi että sun väsyä. Vatsatauti ja mies työmatkalla. Mieti, kun jollain toisella on vatsasyöpä. Et sä kyllä tiedä todellisesta väsymyksestä mitään.
Uskon että vatsatauti väsyttää kun on 3 lastakin ja mies muualla. On se vaan kuitenkin niin, että helppo sitä on noilla spekseillä kölliä ja paskantaa vettä pitkin seiniä nelistäänkin, kun ei ole pakko-oireita, migreeniä, masennusta, töitä, omaishoidettavia ja vaikeaa masennusta siinä lisänä.
Kuvitelkaa ne siihen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, mikä on tämä asettelu, että yleensä lapsen hankkineet ihmiset kokevat tarvetta arvostella lapsettomia ja heidän tekemisiään ja olemisiaan? En ole tosiaan koskaan kuullut lapsettoman huutelevan omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa.
No sitten et taida kovin usein esim. täällä käydä.
Jatkuvastihan täällä ääliö-velat käy huutelemassa esim. lasten kanssa ongelmissa olevien ihmisten keskusteluihin, kuinka fiksuja he ovat olleet, kun eivät ole lapsia edes tehneet.
Mikä tietysti on lähinnä säälittävää, kuten lapsettomat noin yleensäkin ovat.
Lapsettomaksi jääminen on fiksuinta mitä nainen voi tehdä. Vapaa, helpompi elämä, enemmän varallisuutta, paremmat työ- ja etenemismahdollisuudet, siisti ja rauhallinen koti, hyvä parisuhde. En vaihtaisi mitään pois.
Mutta kun vanhenet tuosta vähän, elämäsi saattaa alkaa tuntua tyhjältä. Helpompi, vapaa elämä ei välttämättä ole se paras elämä. Lasten kasvattaminen antaa sellaista syvyyttä elämään, mitä et osaa edes olettaa. Kaikki asiat mitä mainitsit, ovat minulle aika pinnallista.
No kiva juttu sulle. Mä en halua lasten kasvattamisen tuomaa syvyyttä elämääni ja mikäpä sinä olet määrittelemään, mikä on kullekin se paras elämä. Eli turhaan vihjailet, että kannattaisi varmuuden vuoksi lisääntyä, ei kiitos.
Voi arvata mitä se hänen tarkoittama syvyys on. Ennestään paskaan elämään syvyyttä. Eli pää pinnan alla paskantaen ja paskaa hengitellen sisäänsä.
Ei kiitos mulle tommosta.
Väsynein olin, kun kasvatin erästä eläinlajia joitakin vuosia. Hyvin tehtynä se söi voimat.
Kahden lapsen hoito ja kasvatus ei ole ollut niin uuvuttavaa.
Ystäväni sanoo, että oman äidin muistisairauden aiheuttamaa huolta ja väsymystä ei ylitä mikään.
Lasten hoitaminen on myönteinen asia silloin, kun lapsi on terve ja kasvaa itsenäiseksi. Se on ilon tehtävä. Jotkut asiat elämässä ovat vain raskaita, omaisten sairaudet, omatkin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Voi voi. Mieti, jos sen noron lisäksi olisi masennus, paniikkihäiriö ja miehesikin olisi omaishoidettava eikä pelkästään työmatkalla. Sitten vasta voisit puhua väsymyksestä.
Minusta meillä on kaikilla vain yksi elämä, ja olisi typerää tuhlata se vapaaehtoisesti sellaiseen, mikä väsyttää maailman eniten ja uuvuttaa sairaaksi saakka.
Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan on tyytyväinen, että raatoi ja raatoi ja raatoi ja oli 24/7 väsynynyt kaikkeen.
Btw. en usko että kukaan väsyy ja uupuu sairaalaan asti, vain ja ainoastaan siksi että on lapset hoidettavana. Se vaatii vähän muutakin, tai sitten on heikko.
Miettikääs itsellenne vuosikymmeniä jatkunut väsymys ja uupumus unihäiriöineen. Ja sitten miettikää, että käytte lukuisia kertoja eri tutkimuksissa, mutta koskaan siihen ei löydetä mitään syytä.
Olette työkyvyttömiä ja mitään selitystä olotilallenne ei löydy ikinä, on vain voimaton olo vuodesta toiseen.
Lisäksi miettikää miltä tuntuu kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja ylhäältä päin holhoavasti annettuna, kun olette ne kaikki jo itsekin osanneet silloin jo aikoja sitten keksiä, eivätkä ne auta.
Minusta tuo on kommentti jonka voisin sanoa silloin kun pahoittelen vaikka yhteyden pitämättömyyttä tms. Että vähän selittäisin sitä miksi en ole jaksanut pitää yhteyttä. Ja joo on kyllä niin totta tuo lause, minulla on kilpirauhasen vt, masennus jne.mitkä lisää väsymystä, mutta en takuulla ole koskaan ollut niin väsynyt kuin nyt.