Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden väsyneiden äitien rinnalla muinaiset marttyyrit saisivat hävetä helppoa elämäänsä. Mitä se on marttyyrikuolemakaan lasten takia valvomiseen verrattuna.
Kyllä se on helppoa siellä areenalla juosta leijonaa karkuun tai tulla teloi tetu ksi, jos ei samalla tarvitse valvoa 24/7 sylivauvan kanssa.
Ja jessenkin oli helppo roikkua ristillä, kun ei tarvinnut kantaa taaperoa samalla.
Niinpä. Ei se jesse ymmärtänyt mitään todellisesta ristillä riippumisesta.
”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
"Hoida ensin se sylivauva niin palataan sitten asiaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynein olin, kun kasvatin erästä eläinlajia joitakin vuosia. Hyvin tehtynä se söi voimat.
Kahden lapsen hoito ja kasvatus ei ole ollut niin uuvuttavaa.Ystäväni sanoo, että oman äidin muistisairauden aiheuttamaa huolta ja väsymystä ei ylitä mikään.
Lasten hoitaminen on myönteinen asia silloin, kun lapsi on terve ja kasvaa itsenäiseksi. Se on ilon tehtävä. Jotkut asiat elämässä ovat vain raskaita, omaisten sairaudet, omatkin.
Asian vierestä, mutta vänkää miten jotkut sanavalinnat saattavat jäädä vaikuttamaan. Olen pitkään vaivannut päätä sillä, mikä tuo mystinen "eräs eläinlaji" on, jota ei voi mainita, arvatenkin ettei vaan joku tunnista. Opossumi? Alpakka? Villisika?
Minä mietin kanssa kaikki vaihtoehdot, viimeisempänä mielessä kävi retiisi.
Oma veikkaukseni gerbiili.
Tästä nyt varmaan joku pahoittaa mielensä mutta oma kokemukseni on, että minä en ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin lasten saannin jälkeen.
Maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka ovat minua väsyneempiä, sekä lapsettomia että lapsellisia.
Oma subjektiivinen kokemukseni on, että kyllä se väsyttää kun ei edes kipeänä tai rankan työviikon jälkeen saa istahtaa sohvalle. Ennen lapsia sain levätä aina kun se työltä oli mahdollista ja silloin en muista kokeneeni vastaavaa väsymystä. Minulla ei ole mitään sairauksia, vaivoja tai unettomuutta, joten olen saanut elellä ihan rauhallisesti, joten minun elämääni lapset ovat kyllä tuoneet väsymystä (mukavien asioiden lisäksi).
Eiköhän se mene niin että mitä vähemmän ihminen saa unta, mitä enemmän vastuuta, hommia, stressiä, velvollisuuksia ja kiireitä on, sitä väsyneempi ihminen on, riippumatta sen aiheuttajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden väsyneiden äitien rinnalla muinaiset marttyyrit saisivat hävetä helppoa elämäänsä. Mitä se on marttyyrikuolemakaan lasten takia valvomiseen verrattuna.
Kyllä se on helppoa siellä areenalla juosta leijonaa karkuun tai tulla teloi tetu ksi, jos ei samalla tarvitse valvoa 24/7 sylivauvan kanssa.
Ja jessenkin oli helppo roikkua ristillä, kun ei tarvinnut kantaa taaperoa samalla.
😂😂 miettikäähän jos olisi ollut vielä lapset!! Siis tohon päälle vielä, imettämiset, vaipanvaihdot, yöheräilyt ym. Ei lähellekkään vänkä-mamman kärsimystä, kirjoittakaamme raamattu uusiksi.
"Ja luomisen seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Mutta Äiti, hän ei levännyt ikinä. "
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt varmaan joku pahoittaa mielensä mutta oma kokemukseni on, että minä en ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin lasten saannin jälkeen.
Maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka ovat minua väsyneempiä, sekä lapsettomia että lapsellisia.
Oma subjektiivinen kokemukseni on, että kyllä se väsyttää kun ei edes kipeänä tai rankan työviikon jälkeen saa istahtaa sohvalle. Ennen lapsia sain levätä aina kun se työltä oli mahdollista ja silloin en muista kokeneeni vastaavaa väsymystä. Minulla ei ole mitään sairauksia, vaivoja tai unettomuutta, joten olen saanut elellä ihan rauhallisesti, joten minun elämääni lapset ovat kyllä tuoneet väsymystä (mukavien asioiden lisäksi).
Eiköhän se mene niin että mitä vähemmän ihminen saa unta, mitä enemmän vastuuta, hommia, stressiä, velvollisuuksia ja kiireitä on, sitä väsyneempi ihminen on, riippumatta sen aiheuttajasta.
Ymmärrän tuonkin puolen asiasta, itse pidin sitä selitän tuon uudella tiöantella ja sen kautta turhalla stressillä. Oikeasti vanhempana on leppoista JOS osaa keskittyä oikeisiin asioihin. En mitenkään onnistunut tuossa kun esikoinen syntyi. Vasta myöhemmin tilanne on tasapainottunut, niin että itse tiedän mikä on olennaista ja mikä ei. Kulissit nuo pirulaiset vei osan minuakin mukanaan ja sekoitti pakkaa enemmän kuin mikään muu. Lapset voi myös tehdä virkeämmäksi kun vähän kasvavat. Tulee touhutua ja liikuttua, niin oma hyvinvointikin kasvaa siinä samalla. Aktiivista elämää, niin lopulta kaikki nauttii. Yhisä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden väsyneiden äitien rinnalla muinaiset marttyyrit saisivat hävetä helppoa elämäänsä. Mitä se on marttyyrikuolemakaan lasten takia valvomiseen verrattuna.
Kyllä se on helppoa siellä areenalla juosta leijonaa karkuun tai tulla teloi tetu ksi, jos ei samalla tarvitse valvoa 24/7 sylivauvan kanssa.
Ja jessenkin oli helppo roikkua ristillä, kun ei tarvinnut kantaa taaperoa samalla.
😂😂 miettikäähän jos olisi ollut vielä lapset!! Siis tohon päälle vielä, imettämiset, vaipanvaihdot, yöheräilyt ym. Ei lähellekkään vänkä-mamman kärsimystä, kirjoittakaamme raamattu uusiksi.
"Ja luomisen seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Mutta Äiti, hän ei levännyt ikinä. "
Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Äiti ei ehtinyt edes nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt varmaan joku pahoittaa mielensä mutta oma kokemukseni on, että minä en ole koskaan elämässäni ollut niin väsynyt kuin lasten saannin jälkeen.
Maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka ovat minua väsyneempiä, sekä lapsettomia että lapsellisia.
Oma subjektiivinen kokemukseni on, että kyllä se väsyttää kun ei edes kipeänä tai rankan työviikon jälkeen saa istahtaa sohvalle. Ennen lapsia sain levätä aina kun se työltä oli mahdollista ja silloin en muista kokeneeni vastaavaa väsymystä. Minulla ei ole mitään sairauksia, vaivoja tai unettomuutta, joten olen saanut elellä ihan rauhallisesti, joten minun elämääni lapset ovat kyllä tuoneet väsymystä (mukavien asioiden lisäksi).
Eiköhän se mene niin että mitä vähemmän ihminen saa unta, mitä enemmän vastuuta, hommia, stressiä, velvollisuuksia ja kiireitä on, sitä väsyneempi ihminen on, riippumatta sen aiheuttajasta.
Ymmärrän tuonkin puolen asiasta, itse pidin sitä selitän tuon uudella tiöantella ja sen kautta turhalla stressillä. Oikeasti vanhempana on leppoista JOS osaa keskittyä oikeisiin asioihin. En mitenkään onnistunut tuossa kun esikoinen syntyi. Vasta myöhemmin tilanne on tasapainottunut, niin että itse tiedän mikä on olennaista ja mikä ei. Kulissit nuo pirulaiset vei osan minuakin mukanaan ja sekoitti pakkaa enemmän kuin mikään muu. Lapset voi myös tehdä virkeämmäksi kun vähän kasvavat. Tulee touhutua ja liikuttua, niin oma hyvinvointikin kasvaa siinä samalla. Aktiivista elämää, niin lopulta kaikki nauttii. Yhisä
Onko sinulla yh-isänä tullut mieleen esitelmöidä tekemästäsi metatyöstä, eli wilmasta, vaatteiden ostamisen suunnittelusta, ja keittiöntasojen pyyhinnästä. Nehän on ne mitkä väsyttää äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei herra 12, olet aika ärsyttävä.
Samaa mieltä, todella vastenmielinen tyyppi.
Kuvittelee olevansa fiksukin.
Mutta muutaman vuoden päästä saattaa jo osata hävetä näitä naiiveja ja elämänkokemusta vailla olevan kommenttejaan.
Toivottavasti siihen asti älyää pitää typerät mölyt mahassaan ja ymmärtää poistua tästä keskustelusta nolaamasta itseään enää enempää.
Niin hän taisi olla täällä viimeksi eilen, yli kymmenen sivua sitten? Hän joka allekirjoitti viestinsä 12? Kirjoitti sitä gradua?
Eikä hän tainnut olla se joka itsensä nolasi, vaan se oli "tummentajaäiti" joka intoutui jankuttamaan, solvaamaan ja HUUTAMAAN. Ei ollut trolli, koska suuttui lopuksi kun hänen paukkunsa loppui, eikä rieuhuminen tehonnutkaan. Haukkui kaikki rasisteiksi, vessoiksi ja kissoiksi.
Oli nolo mamma se!
Huomenna sitten tapellaan lisää. Tuonne jonnekin 67 sivulle päästään, kunhan muistetaan vaan mitätöidä ja väärinymmärtää paljon. Ja sitten tosiaan vähän provota ja näpäytellä myös vastapalloon.
Yöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Niin oliko sulla niitä jatkuvia pakko-oireita? Jos ei, niin älä valita. Et tiedä väsymyksestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Voi ei. Kaksi vuotta valvomista? Muttei kuitenkaan koko elämää lapsesta asti kroonisen unettomuuden kanssa elämistä. Et tiedä todellisesta väsymyksestä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynein olin, kun kasvatin erästä eläinlajia joitakin vuosia. Hyvin tehtynä se söi voimat.
Kahden lapsen hoito ja kasvatus ei ole ollut niin uuvuttavaa.Ystäväni sanoo, että oman äidin muistisairauden aiheuttamaa huolta ja väsymystä ei ylitä mikään.
Lasten hoitaminen on myönteinen asia silloin, kun lapsi on terve ja kasvaa itsenäiseksi. Se on ilon tehtävä. Jotkut asiat elämässä ovat vain raskaita, omaisten sairaudet, omatkin.
Asian vierestä, mutta vänkää miten jotkut sanavalinnat saattavat jäädä vaikuttamaan. Olen pitkään vaivannut päätä sillä, mikä tuo mystinen "eräs eläinlaji" on, jota ei voi mainita, arvatenkin ettei vaan joku tunnista. Opossumi? Alpakka? Villisika?
Otkut piirit ovat niin pienet, siksi en täsmennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Jätät huomiotta sen, että lapset myös tuovat iloa ja merkitystä. Väsyttävät ja palkitsevat. Sen sijaan monet muut asiat vain väsyttävät ja uuvuttavat.
Mullapa on hienompi pyörä kun sullaaaa, lällätilällällällääää.
Lopettakaa nyt hemmetti ja kasvakaa aikuisiksi!
Pistän paremmaksi, terveen lapsen vanhemmat eivät varmasti ole niin väsyneitä kun vammaisen lapsen vanhemmat. Lapsi ei kehity, kasvaa kyllä fyysisesti. Vaipparalli ja syöttäminen jatkuu edelleen, lapsi nyt yli 10 vuotias. Yötkin edelleen katkonaisia. Tähän päälle huoli lapsen tulevaisuudesta, ystävien katoaminen elämäntilanteen myötä jnejnejne.
Kyllä se jeesus vaan vähällä pääsi :)
Elämässä on kaikenlaista. Voisiko joku kertoa, miksi toisen väsymyksestä pitäisi tietää. Eikö riitä omat .
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
On se niin ihanaa, ettei lapseton uuvu kuin ehkä tiskaamisesta.
Väsymyksessä, kuten kaikessa muussakin, on kyse siitä, mitä vaatimuksia ihmiseen kohdistetaan silloin kun hän on väsynyt. On eri asia kärsiä unettomuudesta ja olla vaikkapa vapaalla kuin vastuullisessa työssä, jossa päätöksenteko vaikuttaa tuhansiin ihmisiin ja virheet mahdollisesti aiheuttavat hengenvaaran + suoritusta tarkkaillaan koko ajan. Voisin kuvitella, että julkinen edustustyö olisi myös kohtuullisen hirveää univelkaisena.
Lapsen kanssa väsymys poikkeaa muusta siinä mielessä, että "työnantaja" kirkuu vieressä koko ajan, jos palvelu ei tyydytä. Voisi myös kuvitella, että tähän liittyy joku lajin säilymiseen liittyvä paine, joka stressaa väsynyttä vanhempaa erityisesti. En osaa sanoa, olen omien lasten kanssa ollut äärimmäisen väsynyt vain muutamana päivänä. Masennuskauden väsymys taas on erilaista kuin univelkaisena matelu, siitä on kokemusta.
Alue: Aihe vapaa
Minä mietin kanssa kaikki vaihtoehdot, viimeisempänä mielessä kävi retiisi.