Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Käy sääliksi näitä äitejä, joilta lastensaannin myötä katoaa täysin järki. Ei kertakaikkiaan osata enää ajatella edes yksinkertaisia asioita järjellä, vaan toistetaan jotain mantraa uudestaan ja uudestaan tajuamatta lainkaan pointtia koko keskustelussa. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa tosi kiva kuulla nyt aikuisena, että olemassaoloni on pilannut äidin elämän niin perusteellisesti, ettei mikään maailmassa voita sitä tuskaa.
Hehheh, oletpa hauska. Kukaan ei edelleenkään sano, että lapset pilaavat elämän. Se on vain omaa fantasiaasi.
Mutta siitä on aivan turha lähteä kinaamaan, etteikö useimmat pienten lasten vanhemmat olisi väsyneitä. Kuka enemmän, kuka vähemmän. On toki hyvin nukkuvia poikkeuksiakin, mutta valtaosa pikkulapsista ja vauvoista herättää öisin. Mistä pitkään jatkuessaan, yllätys yllätys, seuraa väsymystä. Mutta siitä ei seuraa silti se, että kokisi sen lapsen kärsimyksensä noin yleensä, ellei ole lisäksi jotain masennusta tai tunnepuolen ongelmaa.
En tiedä onko tässä kukaan kiistänyt sitä, että pienten lasten vanhemmat voisi olla väsyneitä. Ne on pienten lasten äidit, joiden mielestä lapseton ei kertakaikkiaan voi olla missään tilanteessa yhtä väsynyt kuin äiti. Oli lapsrttomalla millaiset sairaudet ja väsyttävät velvollisuudet tahansa, aina joku jästipää-äiti tulee selittämään, että niin mutta kun äideillä on siinä lisänä vielä lapset. Niin, joillakin on, mutta joillakin ei ole lasten lisänä mitään muuta. En oikeasti keksi enää, millä tämän saisi upotettua jankkaajien kaaliin. Juoskaa vaikka päin seinää, ei enää kiinnosta.
Kommentoin nyt ihan oikeasti vain sitä, että vaikka useimmat vanhemmat ovat jossain määrin väsyneitä lasten ollessa pieniä, eivät he silti koe lapsiaan taakkana tai riesana tai että lapset pilaavat elämän. Kun siihen johtopäätökseen joku tuossa oli päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitylit täällä raivoaa, kuinka tosiaan lapseton olisi VIELÄ väsyneempi jos heillä olisi lapsia. Mutta mitä ihmettä se ihminen tekee sillä tiedolla, että jonkun mielestä voisi olla vielä väsyneempi syystä x. Musta esimerkiksi tuntuu, että elämä on ajoittain aika vaikeaa paristakin syystä, mutta jos jollekin asiasta avaudun, niin ei mua helpota yhtään se tieto esimerkiksi, että jos mulla olisi vaikka syöpä niin olisi vielä kamalampaa. Ihan tosi, liikkuuko teidän päässä muuta kuin k*sta, jos tämä on vaikea käsittää? Jos joku on väsynyt ja sen mainitsee, niin hän ei tee sillä tiedolla mitään, eikä se helpota väsymyksen tunnetta lainkaan, jos joku tulee lässyttämään vaikka niistä lapsista ja kuinka esimerkiksi valmiiksi univaikeuksista kärsivä olisi vielä väsyneempi jos hänellä olisi lapsia.
Tuolla tavallako nämä vanhemmat kasvattavat lapsiaankin?
Nelli 10 v.: -Äiti, mun on paha olla, kun en saa nukuttua. Päätä sattuu, kuvottaa ja heikottaa. En pysty keskittymään koulussa ja itkettää. Auta.
Av-mamma: Nelli älä viitsi. Et sä tiedä mitä todellinen väsymys on. Odotas vaan kun sulla on lapsia. No niin, syös iltapalas ja sitten nukkumaan.
No näinhän se joillakin oikeasti menee. Voin antaa esimerkin omasta äidistäni. Sairastuin aikuisiällä masennukseen ja kun puhuin tästä äidilleni, hän sanoi; ”kuule Sanna (nimi muutettu), sinä et tiedä todellisista vaikeuksista yhtään mitään”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa tosi kiva kuulla nyt aikuisena, että olemassaoloni on pilannut äidin elämän niin perusteellisesti, ettei mikään maailmassa voita sitä tuskaa.
Hehheh, oletpa hauska. Kukaan ei edelleenkään sano, että lapset pilaavat elämän. Se on vain omaa fantasiaasi.
Mutta siitä on aivan turha lähteä kinaamaan, etteikö useimmat pienten lasten vanhemmat olisi väsyneitä. Kuka enemmän, kuka vähemmän. On toki hyvin nukkuvia poikkeuksiakin, mutta valtaosa pikkulapsista ja vauvoista herättää öisin. Mistä pitkään jatkuessaan, yllätys yllätys, seuraa väsymystä. Mutta siitä ei seuraa silti se, että kokisi sen lapsen kärsimyksensä noin yleensä, ellei ole lisäksi jotain masennusta tai tunnepuolen ongelmaa.
Jos äidin väsymys kerran on pahempaa kuin kuolemansairaan tai muuten vaan vakavasti sairaan väsymys, niin sehän tarkoittaa sitä, että lapsi on pilannut elämän vielä pahemmin kuin vakava, jopa kuolemaan johtava sairaus. Jos ette ajattele näin, niin älkää jumalauta väittäkö, että vain äiti tietäisi mitä on todellinen väsymys. (Isien en ole kuullut väsymyksellään kilpailevan...)
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan äitien väsymyksestä. Olen työpaikallani nähnyt pienten lasten isiä, jotka just ja just on pysyneet hereillä.
Niillä on joku ongelma kakara ja sairaus sillä minä pysyin hereillä nuorena vaikka monta päivää.
Mitä piristeitä käytit? En ole edes nuorena kyennyt tuohon. Ja ei tarvitse olla ongelmalapsi. Siihen itkuun vaan herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan äitien väsymyksestä. Olen työpaikallani nähnyt pienten lasten isiä, jotka just ja just on pysyneet hereillä.
Niillä on joku ongelma kakara ja sairaus sillä minä pysyin hereillä nuorena vaikka monta päivää.
Niin mitä sitten? Yöt nukuit. Kyllä minäkin pysyn päivät hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitylit täällä raivoaa, kuinka tosiaan lapseton olisi VIELÄ väsyneempi jos heillä olisi lapsia. Mutta mitä ihmettä se ihminen tekee sillä tiedolla, että jonkun mielestä voisi olla vielä väsyneempi syystä x. Musta esimerkiksi tuntuu, että elämä on ajoittain aika vaikeaa paristakin syystä, mutta jos jollekin asiasta avaudun, niin ei mua helpota yhtään se tieto esimerkiksi, että jos mulla olisi vaikka syöpä niin olisi vielä kamalampaa. Ihan tosi, liikkuuko teidän päässä muuta kuin k*sta, jos tämä on vaikea käsittää? Jos joku on väsynyt ja sen mainitsee, niin hän ei tee sillä tiedolla mitään, eikä se helpota väsymyksen tunnetta lainkaan, jos joku tulee lässyttämään vaikka niistä lapsista ja kuinka esimerkiksi valmiiksi univaikeuksista kärsivä olisi vielä väsyneempi jos hänellä olisi lapsia.
Tuolla tavallako nämä vanhemmat kasvattavat lapsiaankin?
Nelli 10 v.: -Äiti, mun on paha olla, kun en saa nukuttua. Päätä sattuu, kuvottaa ja heikottaa. En pysty keskittymään koulussa ja itkettää. Auta.
Av-mamma: Nelli älä viitsi. Et sä tiedä mitä todellinen väsymys on. Odotas vaan kun sulla on lapsia. No niin, syös iltapalas ja sitten nukkumaan.
Nelli 10 v aamulla: Äiti mua väsyttää, mä en saanu unta koko yönä ja tänään on matikan koe.
Av-mamma: Älä höpötä. Odotas kun sulla on lapsia niin et nuku sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentävää myös se, että lapsettomilla ei voi olla kiireitä ja lukkoon lyötyjä menoja. "Sulla kun ei oo lapsia, niin varmaan on aikaa viikonloppuna"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa tosi kiva kuulla nyt aikuisena, että olemassaoloni on pilannut äidin elämän niin perusteellisesti, ettei mikään maailmassa voita sitä tuskaa.
Hehheh, oletpa hauska. Kukaan ei edelleenkään sano, että lapset pilaavat elämän. Se on vain omaa fantasiaasi.
Mutta siitä on aivan turha lähteä kinaamaan, etteikö useimmat pienten lasten vanhemmat olisi väsyneitä. Kuka enemmän, kuka vähemmän. On toki hyvin nukkuvia poikkeuksiakin, mutta valtaosa pikkulapsista ja vauvoista herättää öisin. Mistä pitkään jatkuessaan, yllätys yllätys, seuraa väsymystä. Mutta siitä ei seuraa silti se, että kokisi sen lapsen kärsimyksensä noin yleensä, ellei ole lisäksi jotain masennusta tai tunnepuolen ongelmaa.
En tiedä onko tässä kukaan kiistänyt sitä, että pienten lasten vanhemmat voisi olla väsyneitä. Ne on pienten lasten äidit, joiden mielestä lapseton ei kertakaikkiaan voi olla missään tilanteessa yhtä väsynyt kuin äiti. Oli lapsrttomalla millaiset sairaudet ja väsyttävät velvollisuudet tahansa, aina joku jästipää-äiti tulee selittämään, että niin mutta kun äideillä on siinä lisänä vielä lapset. Niin, joillakin on, mutta joillakin ei ole lasten lisänä mitään muuta. En oikeasti keksi enää, millä tämän saisi upotettua jankkaajien kaaliin. Juoskaa vaikka päin seinää, ei enää kiinnosta.
Kommentoin nyt ihan oikeasti vain sitä, että vaikka useimmat vanhemmat ovat jossain määrin väsyneitä lasten ollessa pieniä, eivät he silti koe lapsiaan taakkana tai riesana tai että lapset pilaavat elämän. Kun siihen johtopäätökseen joku tuossa oli päätynyt.
Älä viitsi. Niinkuin tuossa edellä joku sanoi, että jos jotkut äidit ihan vakavasti väittää, että heidän väsymyksensä on kamalampaa kuin muiden eli lapset on tehnyt äidin elämistä vieläkin kauheamman kuin esim. jatkuvaa kipua tuottava tai vaikeasti rampauttava sairaus, niin kyllä siitä on ihan luonnollista vetää se johtopäätös, että lapset ovat heille riesa ja taakka, ja lapset ovat pilanneet äitiensä elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valaiseva ketju. Nyt ymmärrän, miksei lääkäri suostunut enää uusimaan unilääkereseptiäni. Lääkäri on tietysti av-mamma! Olen lapseton, joten minua jatkuva univaje ei väsytä. Tai jos muka väsyttää, niin onhan minulla lapsettomalla päivisin aikaa nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko äidin määritelmään siis automaattisesti väsynyt?väsyneempi kuin muut? Tämä on todella sekavaa. Siis jos on lapsia, voi ihan hyvin sanoa, että et tiedä väsymyksestä mitään. Eli kin tekee lapsia, niin saa oikeuden näpäytellä muita väsyneitä että on heitä väsyneempi. Olenko äidit oikeilla jäljillä?
Ei kuulu. Äitiyslomat ovat olleet elämäni parasta aikaa. Säätämistähän elämä vaatii, kun on ne lapset. Mutta yhtä lailla koira tai muu lemmikki vaatii säätämistä. Et voi noin vaan lähteä jonnekin. Mutta ei se väsyttävää ole. No, itselläni ei ole ollut koliikkilapsia. Mutta äitiys ja väsymys ei välttämättä kuulu yhteen. Häpeä myöntää, että lapseni eivät pahemmin yöllä herätelleet ja nukkuivat kunnon päiväunet. Mutta näin ei ole kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valaiseva ketju. Nyt ymmärrän, miksei lääkäri suostunut enää uusimaan unilääkereseptiäni. Lääkäri on tietysti av-mamma! Olen lapseton, joten minua jatkuva univaje ei väsytä. Tai jos muka väsyttää, niin onhan minulla lapsettomalla päivisin aikaa nukkua.
Tuskin se siitä johtui. Unilääkkeet on määrätty lyhytaikaiseen käyttöön ja niihinkin tottuu. Eli tarvitset jatkuvasti suurempia ja suurempia annoksia. Toivottavasti kuitenkin saat apua uniongelmiin muulla tavalla. Jos tuntuu, ettei lääkäri ota tosissaan niin lääkäriä voi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaiseva ketju. Nyt ymmärrän, miksei lääkäri suostunut enää uusimaan unilääkereseptiäni. Lääkäri on tietysti av-mamma! Olen lapseton, joten minua jatkuva univaje ei väsytä. Tai jos muka väsyttää, niin onhan minulla lapsettomalla päivisin aikaa nukkua.
Tuskin se siitä johtui. Unilääkkeet on määrätty lyhytaikaiseen käyttöön ja niihinkin tottuu. Eli tarvitset jatkuvasti suurempia ja suurempia annoksia. Toivottavasti kuitenkin saat apua uniongelmiin muulla tavalla. Jos tuntuu, ettei lääkäri ota tosissaan niin lääkäriä voi vaihtaa.
Huumoria huumoria. Ei tosin kovin hyvää, myönnetään.
Mitä unilääkkeisiin tulee, niin annokset eivät ole merkittävästi suurentuneet, itse asiassa käytän nyt sitä annosta mikä alunperin määrättiin, vuosikaudet meni helposti puolikkaalla ja edelleenkin silloin tällöin. Kaikenlaiset konstit on kokeiltu, en vaan saa nukuttua kunnolla. Ottaisin mieluummin mahdollisen riippuvuuden pienestä lääkeannoksesta kuin tämän jatkuvan väsymyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ymmärrä äitiyteen liittyvän väsymyksen olevan erityistä, ei todennäköisesti ymmärrä mitään muutakaan tai kykene empatiaan.
Tekisi mieli sanoa aika pahasti niille tolvanoille, jotka täällä vauvapalstalla tungeksivat vähättelemässä äitejä. Hävetkää! Ette todellakaan tiedä väsymyksestä mitään, jos ette ole hoitaneet 24/7 pientä vauvaa.
Äidit käyvät läpi valtavan fyysisen ja psyykkisen murroksen, ja silti hoitavat kaiken, valvovat, eivät saa näyttää uupumustaan, kestävät kaikkialla vellovaa lapsi- ja perhevihaa ja vähättelyä.
Täysin samaa mieltä! Täällä on muutama hyvin epämiellyttävä kiusaaja. Ei ole normaalia haukkua äitejä näin. Ei ole tervettä meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitylit täällä raivoaa, kuinka tosiaan lapseton olisi VIELÄ väsyneempi jos heillä olisi lapsia. Mutta mitä ihmettä se ihminen tekee sillä tiedolla, että jonkun mielestä voisi olla vielä väsyneempi syystä x. Musta esimerkiksi tuntuu, että elämä on ajoittain aika vaikeaa paristakin syystä, mutta jos jollekin asiasta avaudun, niin ei mua helpota yhtään se tieto esimerkiksi, että jos mulla olisi vaikka syöpä niin olisi vielä kamalampaa. Ihan tosi, liikkuuko teidän päässä muuta kuin k*sta, jos tämä on vaikea käsittää? Jos joku on väsynyt ja sen mainitsee, niin hän ei tee sillä tiedolla mitään, eikä se helpota väsymyksen tunnetta lainkaan, jos joku tulee lässyttämään vaikka niistä lapsista ja kuinka esimerkiksi valmiiksi univaikeuksista kärsivä olisi vielä väsyneempi jos hänellä olisi lapsia.
Tuolla tavallako nämä vanhemmat kasvattavat lapsiaankin?
Nelli 10 v.: -Äiti, mun on paha olla, kun en saa nukuttua. Päätä sattuu, kuvottaa ja heikottaa. En pysty keskittymään koulussa ja itkettää. Auta.
Av-mamma: Nelli älä viitsi. Et sä tiedä mitä todellinen väsymys on. Odotas vaan kun sulla on lapsia. No niin, syös iltapalas ja sitten nukkumaan.
No näinhän se joillakin oikeasti menee. Voin antaa esimerkin omasta äidistäni. Sairastuin aikuisiällä masennukseen ja kun puhuin tästä äidilleni, hän sanoi; ”kuule Sanna (nimi muutettu), sinä et tiedä todellisista vaikeuksista yhtään mitään”.
Tuo äitityyppi myös ei koskaan myönnä kohdelleensa lastaan väärin. He kiistävät kaiken ja lapsi on keksinyt omasta päästään. Lisäksi lapsi on myös kiittämätön ja hänen eteensä on kaikkensa äiti tehnyt, ja lapsi on kaiken aina saanut nenän eteen.
Tuo äitityyppi saattaa jäädä ilman lapsenlapsia ja olla vanhana yksin vaipoissaan.
Tässäkin ketjussa on noita, jotka jäävät vanhana yksin =D =D =D
Se on mukava yrittää Attendossa tai Esperissä läimiä sitä äiti korttia, kun ei niillä alipalkatuilla hoitajilla ole oikein aikaa ihailla sitä marttyyriäititiedänkaikenmuitaparemmin korttiasi!
Vierailija kirjoitti:
Äidit olisko teistä mukavaa, jos valittaisitte väsymystä ja joku toinen äiti tulisi sanomaan, että sinä et tiedä väsymyksestä mitään, kun sinun tarvitsee hoitaa vaan lapset, eikä omaa muistisairasta vanhempaa niiden lasten lisäksi?
Olen kokenut tuon. Se oli ihan kamalaa. Lapset olivat ala-asteella vanhempani sairastuessa. 10 vuotta elämästä meni sumussa. Olen vieläpä ainoa lapsi. Töissä piti jaksaa käydä. Vanhempani kuoli vuosi sitten. Nyt vasta tunnen voimieni palautuvan. Onneksi lapseni ovat olleet kilttejä ja mieheni on ollut tukenani. Mutta pahempiakin tapauksia on, oma tai lasten vakava sairaus, talo palaa jne. Jollain muulla voi asiat olla huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Valaiseva ketju. Nyt ymmärrän, miksei lääkäri suostunut enää uusimaan unilääkereseptiäni. Lääkäri on tietysti av-mamma! Olen lapseton, joten minua jatkuva univaje ei väsytä. Tai jos muka väsyttää, niin onhan minulla lapsettomalla päivisin aikaa nukkua.
Lapseton (luuseri) potilas kokee muka olevansa väsynyt anamniseesisesti. Potilalla deluusioita joiden mukaan olisi väsynyt, vaikka hänellä ei ole lapsia, niin hän ei luonnollisestikaan voi tietää mitä oikea väsymys on. Potilas ohjattu vastaanotolta pois ja lasku kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ymmärrä äitiyteen liittyvän väsymyksen olevan erityistä, ei todennäköisesti ymmärrä mitään muutakaan tai kykene empatiaan.
Tekisi mieli sanoa aika pahasti niille tolvanoille, jotka täällä vauvapalstalla tungeksivat vähättelemässä äitejä. Hävetkää! Ette todellakaan tiedä väsymyksestä mitään, jos ette ole hoitaneet 24/7 pientä vauvaa.
Äidit käyvät läpi valtavan fyysisen ja psyykkisen murroksen, ja silti hoitavat kaiken, valvovat, eivät saa näyttää uupumustaan, kestävät kaikkialla vellovaa lapsi- ja perhevihaa ja vähättelyä.
Täysin samaa mieltä! Täällä on muutama hyvin epämiellyttävä kiusaaja. Ei ole normaalia haukkua äitejä näin. Ei ole tervettä meininkiä.
Kenenkään haukkuminen ei ole tervettä meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, mikä on tämä asettelu, että yleensä lapsen hankkineet ihmiset kokevat tarvetta arvostella lapsettomia ja heidän tekemisiään ja olemisiaan? En ole tosiaan koskaan kuullut lapsettoman huutelevan omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa.
No sitten et taida kovin usein esim. täällä käydä.
Jatkuvastihan täällä ääliö-velat käy huutelemassa esim. lasten kanssa ongelmissa olevien ihmisten keskusteluihin, kuinka fiksuja he ovat olleet, kun eivät ole lapsia edes tehneet.
Mikä tietysti on lähinnä säälittävää, kuten lapsettomat noin yleensäkin ovat.
Lapsettomaksi jääminen on fiksuinta mitä nainen voi tehdä. Vapaa, helpompi elämä, enemmän varallisuutta, paremmat työ- ja etenemismahdollisuudet, siisti ja rauhallinen koti, hyvä parisuhde. En vaihtaisi mitään pois.
Mutta kun vanhenet tuosta vähän, elämäsi saattaa alkaa tuntua tyhjältä. Helpompi, vapaa elämä ei välttämättä ole se paras elämä. Lasten kasvattaminen antaa sellaista syvyyttä elämään, mitä et osaa edes olettaa. Kaikki asiat mitä mainitsit, ovat minulle aika pinnallista.
Siis lapsettomat eivät mielestäsi tiedä väsymyksestä tai rakkaudesta mitään? Sitäkö tarkoitat?