Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
35 vuotta vammaisten ja sairaitten hoitajana voi kertoa että vieläkin väsyttää 3 vuorotyö ja valvomiset . Kuin moni tekee pelkkää yötyötä tai kahta vuoroa putkeen . On se vähän helvetin raskasta ! Ei kannata valittaa jos ei älyä käyttää ehkäisyä.
Ei se ole ihmekkään jos sosiaalialalla moni valitsee pysyä lapsivapaana kun näkee ihan omin silmin sen miten rankkaa toisista huolehtiminen on. Ajatella että kun töistä pääsee niin toinen työpaikka odottaisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain isät tietävät, mitä on todellinen väsymys. T: Isä
Toistan, vain isät tietävät mitä todellinen väsymys. Kun tulee se tiukka paikka, missä oikeasti täytyy laittaa perhe kaiken eteen (enkä puhu valvomisista), niin silloin se mies onkin yht'äkkiä naisen mielestä mies ja mieheen turvaudutaan. Lapsettomat ja äiditkään eivät tätä ymmärrä. Kaikki on sillion miehestä kiinni. Ne paineet, jotka tulevat siitä, että on mies kantaa huolta koko perheen hyvinvoinnista. Äidit eivät tätä koskaan oel ymmärtäneet. Synnytys on asia erikseen (hatun nosta naisille). Lapsiperheessä mies tekee sen useimmiten huomaamattomasti, ei nosta meteliä ja hoitaa homman. Odotan jännityksellä, kuinka tätä kirjoitusta vastaan hyökätään. Taidanpa kaivaa limpparin ja popparit esiin.
Totaaliyksinhuoltajaäiti tekee myös nämä isän hommat.
Täällä vängätään siitä kummat on väsyneempiä ikään kuin kyse olisi jostain kilpailusta. Kaiken ytimessä on kutienkin se, miten joistakin äideistä tulee lasten myötä empatiakyvyttömiä kuspäitä, jotka normaalin kuuntelemisen, kohtaamisen ja empatian sijaan kääntävät keskustelun itseensä ja tekevät asiasta kuin asiasta kilpailun.
Minä olen kokenut elämässäni tosi hurjia ja kurjia asioita. Siis syvästi traumatisoivia juttuja. Ihan hirveitä juttuja, sellaisia mistä luetaan lehdistä ja kauhistellaan että nyt on elämä ikuisesti pilalla. Ja näiden päälle vielä fyysisiä kipuja ja sairauksia. Yksi lapsen menetys. Silti minulla riittää empatiaa läheisteni kokemuksille, enkä ala heidän kertoessaan omista huolistaan ja kokemuksistaan kertomaan mitä minulla on ollut ja että "kuule et tiedä kivusta/surusta/kamalista asioista mitään". Sehän on ihan narsistista käytöstä, naurettavaa kilpailua ja nokittelua.
Tässä siis vinkki niille äideille jotka täällä kilpaa huutavat miten he eivät tienneet väsymyksestä tai rakkaudesta mitään ennen lapsia: Lakatkaa olemasta mulkkuja ystävillenne. Ymmärtäkää, että hyvään ystävyyteen kuuluu empatia ja sen toisen ihmisen tunteiden kohtaaminen ja validoiminen. Ei ystävyys ole mikään kilpailu, eikä äitiyden kärsimykset oikeuta vähättelemään toisten kokemuksia ja korottamaan itseään toisten yläpuolelle jonain kruunattuna rakkauden ja kärsimyksen kuningattarena.
Ja jos ette osaa tällaista tehdä, älkää ihmetelkö miksi lapsettomat ystävänne kaikkoavat. (Saattaa siinä sivussa kadota muutama äitikin, koska joskus nämä urpot kilpailevat toisten äitien kanssa siitä kenellä on rankinta.)
Ystävällisin terveisin kahden lapsen (plus yhden enkelilapsen) äiti, jolla on edelleen aitoja ja läheisiä ystävyyssuhteita lapsettomien ihmisten kanssa ja todellakin tunnen myötätuntoa heidän kokemiaan asioita kohtaan.
Minäkin luulin että tiedän väsymyksestä ja ärsyynnyin vastaavista kommenteista. Sitten sain koliikkivauvan ja opin mitä kaiken lamauttava väsymys on, ja mitä on kun ei ole vaihtoehtoa maata sohvalla väsyneenä
Lastenhoitajat päiväkodeissa kuin sairaaloissa tietää asiasta jotain . Siinä vasta työtä hoitaa TOISTEN PENTUJA !!!! OIKEIN URAKALLA JA KYMMENIÄ KERRALLA . JUMALAUTA MIKÄ NAUKUMINEN RIPULI KUSI JA KILJUNTA PARKUMINEN. TYÖN ILOA .