Miksi masentuneille kehutaan omaa elämää

Tuollainen kehuskeleva tyyppi voi olla syy masennukseen, kannattaa ottaa etäisyys. 

Riippuu nyt mistä se masentunut on masentunut ja meinaatko tehdä mitään asioiden eteen... Jos joku on masentunut omista liikakiloista eikä liiku ja ostaa karkkia,nii varmasti hieron omaa hyvää fiilistä päin naamaa,kun ei kukaan muu häntä voi alkaa liikuttaa. Omilla valinnoilla ne muutokset tapahtuu. Pitäs tehdä jotain.

Miksi masentunut ei halua kuulla muiden elämästä asioita? 

Miksi masentunut haluaa olla niin itsekäs ja yleensäkin vaativa?

Kyse on siitä kun oma elämä on huonoa ja huono onnista ollut. Sitten mulle kehutaan miten hyvin toisilla menee ja miten kaikilla kaikki onnistuu. Oma elämä on nukkavierua. 

Ap

Oikeasta masennuksesta kestää vuosia toipua ja parantua. Selitä siinä sitten, että ota itseäsi niskasta kiinni, ulkoile, syö hyvin, liiku ja nuku riittävästi. Tällaisia neuvoja antavat eivät tiedä mitään siitä, millaista oikeasti on olla masentunut.

Ehkä ei silloin välitetä toisesta eikä haluta edes ymmärtää. Jotkut yrittävät ilkeyksissään vieläpä pilkata tilanteesta ja lisätä toisen taakkaa omakehu haisten. Kokemusta on tällaisistakin. 

Siis kukaan mun tutuista ei kerro mulle mitään negatiivistä elämästään. Aina menee niin hyvin. On uutta miestä, lapset menestyy, ylennyksiä töissä jne...potäis varmaan olla onnellinen heidän puolestaan mutta en jaksa. Mulla paskaa tullut ihan tarpeeksi elämässä

Miksei saisi olla tyytyväinen elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu nyt mistä se masentunut on masentunut ja meinaatko tehdä mitään asioiden eteen... Jos joku on masentunut omista liikakiloista eikä liiku ja ostaa karkkia,nii varmasti hieron omaa hyvää fiilistä päin naamaa,kun ei kukaan muu häntä voi alkaa liikuttaa. Omilla valinnoilla ne muutokset tapahtuu. Pitäs tehdä jotain.

Johtuu huonon lapsuuden laiminlyönneistä lapsen perustarpeet ja on jätetty oman onnensa nojaan. Se voi vetää niin syviin vesiin ettei sieltä välttämättä kaikki pysty koskaan ponnistelemaan pinnan päälle vaan elää häilyvillä välimailla jotenkuten. Lapsuuden ja lapsuuden kodin vaikutus koko loppuelämään on kaikkein merkittävin.

Kaikki kiusaaminen vaikuttaa loppu elämään saakka jollain tavalla, halusit tai et sillä millään ei muistoista niitä voi poistaa vaikka elämä muuttuisikin paremmaksi.

Sitähän näkee kuinka omiin valintoihin ei ole voimia vaan valitsee just sen sukupolvien saman kierteen millä mennä eteenpäin kun muuhunkaan ei kykene. Kuten tehdä lapsia yhtä huonoihin olosuhteisiin mistä on itse lähtöisin ja jatkaa samaa sukupolvesta toiseen kierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Siis kukaan mun tutuista ei kerro mulle mitään negatiivistä elämästään. Aina menee niin hyvin. On uutta miestä, lapset menestyy, ylennyksiä töissä jne...potäis varmaan olla onnellinen heidän puolestaan mutta en jaksa. Mulla paskaa tullut ihan tarpeeksi elämässä

Ehkä sunkin kannattaisi keskittyä enemmän hyviin asioihin eikä piehtaroida negatiivisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kukaan mun tutuista ei kerro mulle mitään negatiivistä elämästään. Aina menee niin hyvin. On uutta miestä, lapset menestyy, ylennyksiä töissä jne...potäis varmaan olla onnellinen heidän puolestaan mutta en jaksa. Mulla paskaa tullut ihan tarpeeksi elämässä

Ehkä sunkin kannattaisi keskittyä enemmän hyviin asioihin eikä piehtaroida negatiivisuudessa.

Eli mihin hyviin asioihin?

Minäkin olen sairastanut masennusta, mutta ei se oikeuta määräilemään, miten muut ihmiset elävät elämäänsä tai mitä siitä kertovat. 

Masentuneen elämä pyörii vahvasti oman navan ympärillä ja masentunut sekä hänen toimintansa vaikuttaa ulospäin tosi itsekkäältä. Vaikka siis henkilö ei oikeasti itsekäs alunperin olisikaan, masennus saa hänet toimimaan itsekkäästi. Siihen ei valitettavasti kuulu muiden kuulumisten oikea kuuleminen, vaan ne koetaan kehuskeluna ja jotenkin liittyväksi omaan itseen, vaikka kertoja ei sitä niin tarkoittaisi. Sen takia masentuneen läheiset tarvitsevat myös tukea, koska tällaista ihmistä on vaikeaa pidemmän päälle jaksaa. Sen huomaa siitä, että ystäväpiiri harvenee huomattavasti, koska tällaista yksipuolista kuulumisten vaihtoa ei meinaa kukaan pitkään jaksaa.

t. Masentuneiden kanssa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu nyt mistä se masentunut on masentunut ja meinaatko tehdä mitään asioiden eteen... Jos joku on masentunut omista liikakiloista eikä liiku ja ostaa karkkia,nii varmasti hieron omaa hyvää fiilistä päin naamaa,kun ei kukaan muu häntä voi alkaa liikuttaa. Omilla valinnoilla ne muutokset tapahtuu. Pitäs tehdä jotain.

 

Johtuu huonon lapsuuden laiminlyönneistä lapsen perustarpeet ja on jätetty oman onnensa nojaan. Se voi vetää niin syviin vesiin ettei sieltä välttämättä kaikki pysty koskaan ponnistelemaan pinnan päälle vaan elää häilyvillä välimailla jotenkuten. Lapsuuden ja lapsuuden kodin vaikutus koko loppuelämään on kaikkein merkittävin.

Kaikki kiusaaminen vaikuttaa loppu elämään saakka jollain tavalla, halusit tai et sillä millään ei muistoista niitä voi poistaa vaikka elämä muuttuisikin paremmaksi.

Sitähän näkee kuinka o

Ne kierteet täytyy katkoa. Omien  lasten kanssa voi tehdä aivan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen elämä pyörii vahvasti oman navan ympärillä ja masentunut sekä hänen toimintansa vaikuttaa ulospäin tosi itsekkäältä. Vaikka siis henkilö ei oikeasti itsekäs alunperin olisikaan, masennus saa hänet toimimaan itsekkäästi. Siihen ei valitettavasti kuulu muiden kuulumisten oikea kuuleminen, vaan ne koetaan kehuskeluna ja jotenkin liittyväksi omaan itseen, vaikka kertoja ei sitä niin tarkoittaisi. Sen takia masentuneen läheiset tarvitsevat myös tukea, koska tällaista ihmistä on vaikeaa pidemmän päälle jaksaa. Sen huomaa siitä, että ystäväpiiri harvenee huomattavasti, koska tällaista yksipuolista kuulumisten vaihtoa ei meinaa kukaan pitkään jaksaa.

t. Masentuneiden kanssa työskentelevä

Ootkohan sä vähän väärällä alalla? Kyllä mun tutuista enempi he kertoo mulle asioistaan. Ite oon sulkeutunut kun ei ole mitään hyvää kerrottavaa. Kyllä mä kuuntelen niiden jutut ja kommentoin ja kyselen. Tuntuu vaan välillä että omakehu haisee ja kauas

Ap

Jäi epäselväksi tulkitsetko toisen normaalit kuulumiset kehuskeluna vai kehuuko joku noin objektiivisesti ottaen itseään ylisanoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen elämä pyörii vahvasti oman navan ympärillä ja masentunut sekä hänen toimintansa vaikuttaa ulospäin tosi itsekkäältä. Vaikka siis henkilö ei oikeasti itsekäs alunperin olisikaan, masennus saa hänet toimimaan itsekkäästi. Siihen ei valitettavasti kuulu muiden kuulumisten oikea kuuleminen, vaan ne koetaan kehuskeluna ja jotenkin liittyväksi omaan itseen, vaikka kertoja ei sitä niin tarkoittaisi. Sen takia masentuneen läheiset tarvitsevat myös tukea, koska tällaista ihmistä on vaikeaa pidemmän päälle jaksaa. Sen huomaa siitä, että ystäväpiiri harvenee huomattavasti, koska tällaista yksipuolista kuulumisten vaihtoa ei meinaa kukaan pitkään jaksaa.

t. Masentuneiden kanssa työskentelevä

Ootkohan sä vähän väärällä alalla? Kyllä mun tutuista enempi he kertoo mulle asioistaan. Ite oon sulkeutunut kun ei ole mitään hyvää kerrottavaa. Kyllä mä kuunte

Olin tulossa sanomaan samaa, tai ainakin jotakin samaan suuntaan. Suppeassa ystäväpiirissäni olen kuuntelija, en koskaan puhuja. En kerro itsestäni tai omista asioistani juuri mitään, koska en halua valittajan leimaa. Kuuntelen, kannustan ja elän mukana, mutta kommunikaationi on pelkkää performanssia: oloni on enimmän osan aikaa niin hirveä, ettei kiinnostukseni toista ihmistä kohtaan ole vilpitöntä. Keskustelu etenee automaattiohjauksella, mutta onneksi omassa erinomaisuudessaan marinoituvat ystäväni ovat niin tohkeissaan elämänsä hohdokkuudesta, että vastapuolen nonverbaalinen viestintä menee heiltä täysin ohi.

Olen vähä vähältä siirtynyt ulkokehälle kaikissa sosiaalisissa ympyröissäni. Parin vuoden takaisesta onnettomuudesta alkanut alamäki on johtanut siihen, etten kestä tavata ketään. Häpeä on liian suunnaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen elämä pyörii vahvasti oman navan ympärillä ja masentunut sekä hänen toimintansa vaikuttaa ulospäin tosi itsekkäältä. Vaikka siis henkilö ei oikeasti itsekäs alunperin olisikaan, masennus saa hänet toimimaan itsekkäästi. Siihen ei valitettavasti kuulu muiden kuulumisten oikea kuuleminen, vaan ne koetaan kehuskeluna ja jotenkin liittyväksi omaan itseen, vaikka kertoja ei sitä niin tarkoittaisi. Sen takia masentuneen läheiset tarvitsevat myös tukea, koska tällaista ihmistä on vaikeaa pidemmän päälle jaksaa. Sen huomaa siitä, että ystäväpiiri harvenee huomattavasti, koska tällaista yksipuolista kuulumisten vaihtoa ei meinaa kukaan pitkään jaksaa.

t. Masentuneiden kanssa työskentelevä

Ootkohan sä vähän väärällä alalla? Kyllä mun tutuista enempi he kertoo mulle asioistaan. Ite oon sulkeutunut kun ei

Itellä myös häpeää. Ja se että ei siinä että on aina kotona ole mitään kehumista

AP

Maailma ei pyöri masentuneen ympärillä vaan elämässä on muutakin. Masennus tekee ihmisestä usein äärimmäisen itsekkään ja kaiken pitäisi tapahtua vaan masentuneen ehdoilla. 

Kehutaanko vai tuntuuko vain siltä? Kun itsellä on vaikeaa voi muiden normaalit puheet tuntua kehuilta. Yleensä ihmiset ei tarkoituksella loukkaa muita. En usko, että kenellekään masentuneelle tekee hyvää puhua vain ja ainostaan kurjista asioita. Olen siis itsekin ollut masentunut.