Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Musta tuntuu, että nämä väsymyksenvertailijat ovat niitä, jotka muutenkin haluavat aina pistää pakonomaisesti paremmaksi kaikessa. Joku kertoo oman tai tutun kokemuksen/tapahtuman jostakin, niin tällä ihmistyypillä onkin joka käänteessä vielä hurjempi tarina kerrottavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Fakta on että et voi tietää miten toinen kokee asian, joten et voi arvottaa muiden kokemuksia. Mitä faktoja sinä esitit?
Ensi kerralla kun sinulla on oikein kova flunssa ja olet todella väsynyt, tee ajatus leikki: sairastaisitko mieluummin siten, että voit keskittyä rauhassa parantelemaan itseäsi, vai niin että sinulla on vastuullasi iso perhe, jossa on myös pieniä lapsia? Ei tätä oikeasti voi olla niin vaikeaa tajuta.
Uliuliuliuliuliuli mulla on niin paljo vaikeempaa uliuliuliuli
Olen päätellyt tässä kirjoittelun lomassa, että on ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan tajua, tai sitten eivät myönnä olevansa väärässä. Onkohan yhdelläkään parisuhdetta, sillä osa on valmis myymään ne omat lapsensakkin että olisi väsynein, mutta sittenhän todistaisi olevansa väärässä. Looppupäätelmäni on että: toivottavasti kukaan ei tee ainakaan lapsia että saa yleensä olla väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Fakta on että et voi tietää miten toinen kokee asian, joten et voi arvottaa muiden kokemuksia. Mitä faktoja sinä esitit?
Ensi kerralla kun sinulla on oikein kova flunssa ja olet todella väsynyt, tee ajatus leikki: sairastaisitko mieluummin siten, että voit keskittyä rauhassa parantelemaan itseäsi, vai niin että sinulla on vastuullasi iso perhe, jossa on myös pieniä lapsia? Ei tätä oikeasti voi olla niin vaikeaa tajuta.
TÄSTÄ EI OLE KYSE! MISTÄ ON KYSE?! OLE HYVÄ JA KERRO.
Ihminen on silloin väsynyt, kun kuolemasta tulee ainut kaunis ja lohduttava ajatus, joka antaa sinulle rauhaa. Mietit, että kunhan saan kerättyä voimia ja pystyn tästä nousemaan niin voin vihdoin tappaa itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Fakta on että et voi tietää miten toinen kokee asian, joten et voi arvottaa muiden kokemuksia. Mitä faktoja sinä esitit?
Ensi kerralla kun sinulla on oikein kova flunssa ja olet todella väsynyt, tee ajatus leikki: sairastaisitko mieluummin siten, että voit keskittyä rauhassa parantelemaan itseäsi, vai niin että sinulla on vastuullasi iso perhe, jossa on myös pieniä lapsia? Ei tätä oikeasti voi olla niin vaikeaa tajuta.
Ensi kerralla kun sinä sairastat ja murehdit kun et saa levätä kun pitää perhekin hoitaa, niin mietippä vaikka perhettä, jolla ei ole kotia. Tai mietippä sellaista, jolla on vaikka koko perhe kuollut. Ai kamalaa, sullahan on helppoa, perhe ympärillä ja katto pään päällä. Mitä valitat?
Kun on väsynyt on väsynyt. Kun on tosi väsynyt on tosi väsynyt. Kun on kuolemanväsynyt on kuolemanväsynyt. Ei se kokemus muutu paremmaksi tai huonommaksi, vaikka jonkun muun ristinä olisi kissa, koira, vauva tai kolmipäinen anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on silloin väsynyt, kun kuolemasta tulee ainut kaunis ja lohduttava ajatus, joka antaa sinulle rauhaa. Mietit, että kunhan saan kerättyä voimia ja pystyn tästä nousemaan niin voin vihdoin tappaa itseni.
Eikä ole, tuo tilanne voi hyvin olla muutenkin. Esim jos ei saa koskaan valveilla ollessaan rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on väsynyt on väsynyt. Kun on tosi väsynyt on tosi väsynyt. Kun on kuolemanväsynyt on kuolemanväsynyt. Ei se kokemus muutu paremmaksi tai huonommaksi, vaikka jonkun muun ristinä olisi kissa, koira, vauva tai kolmipäinen anoppi.
Mutta kun äityleillä on nelipäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hus nukkumaan kaikki väsyneet!
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on silloin väsynyt, kun kuolemasta tulee ainut kaunis ja lohduttava ajatus, joka antaa sinulle rauhaa. Mietit, että kunhan saan kerättyä voimia ja pystyn tästä nousemaan niin voin vihdoin tappaa itseni.
Mulla on ollut tuo monta vuotta. Mutta se tyyppi joka opetteli kävelemään osastolla uudestaan, on mielestäni väsynein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Toisaalta, jos jokainen kokemus on todellinen ja yhtä arvokas jne, silloin senkin kokemus, joka ajattelee ettei ole todellista väsymystä ilman lapsia on myös totta.
Kokemukset itse asiassa eivät ole tasavertaisia. Meillä on valemuistoja, meillä on taipumusta liioitteluun, oman kokemuksensa voi manipuloida myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se onkaan.
Kokemus ei siis aina ole totuus.
Ah, vauvapalstan kestoinhokki, äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Eivät asiat ole aina näin. Esim. minä olen vakavasti sairaan vaimoni omaishoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Fakta on että et voi tietää miten toinen kokee asian, joten et voi arvottaa muiden kokemuksia. Mitä faktoja sinä esitit?
Ensi kerralla kun sinulla on oikein kova flunssa ja olet todella väsynyt, tee ajatus leikki: sairastaisitko mieluummin siten, että voit keskittyä rauhassa parantelemaan itseäsi, vai niin että sinulla on vastuullasi iso perhe, jossa on myös pieniä lapsia? Ei tätä oikeasti voi olla niin vaikeaa tajuta.
Ensi kerralla kun sinä sairastat ja murehdit kun et saa levätä kun pitää perhekin hoitaa, niin mietippä vaikka perhettä, jolla ei ole kotia. Tai mietippä sellaista, jolla on vaikka koko perhe kuollut. Ai kamalaa, sullahan on helppoa, perhe ympärillä ja katto pään päällä. Mitä valitat?
Tuo menee nyt jo aika kauas ketjun aiheesta. Eli jos kyse on siitä, onko ihminen jolla on sen ikäisiä lapsia, joita täytyy hoitaa, keskimäärin väsyneempi kuin lapseton tai sellainen, jolla on jo isot lapset. Se on totta, että jokainen suomalainen on maailman mittakaavassa onnekas, mutta onko mielekästä tosiaan alkaa verrata kaikkea maailman kurjuutta tässä vain osoittaakseen, että on olemassa tilanteita, joissa on vaikeampaa?
Jos nyt ihan omaa elämää miettii, väsyneimmilläni olen ollut silloin, kun talossa oli kaksosvauvat melkein 15v sitten. Pahimmillaan meni viikkoja putkeen ilman muuta kuin 10 minuutin torkahteluja jossain sohvankulmassa. Sen jälkeen on ollut mm. miehen kuolema, työttömäksi jääminen ja koko taloudellisen elämän romuttuminen, paljon sairastelua lähipiirissä jne. Silti kokonaisuutena olen ollut energisempi kuin tuolloin kaksosten ollessa vauvoja.
Enkä nyt tästä ala mitään väestötasolla päteviä johtopäätöksiä vetämään tai jonkun muun väsymyksiä dissaamaan. Ihan enemmän vain toivoisin sitä ymmärrystä, ettei tämä ole mikään kisa, jossa tarvitsee nokitella kuka on väsynein. Jospa tuo "ap:n kaveri" on ollut todella pahassa henkisessä tilassa näin möläyttäessään ja sen sijaan, että kaveri siinä yrittäisi auttaa ja lohduttaa, kirjoittelee vauvapalstalle paheksuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Toisaalta, jos jokainen kokemus on todellinen ja yhtä arvokas jne, silloin senkin kokemus, joka ajattelee ettei ole todellista väsymystä ilman lapsia on myös totta.
Kokemukset itse asiassa eivät ole tasavertaisia. Meillä on valemuistoja, meillä on taipumusta liioitteluun, oman kokemuksensa voi manipuloida myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se onkaan.
Kokemus ei siis aina ole totuus.
Tuo on ihan totta. Itsekin syyllistyn siihen, että mielessä liioittelen vaikka juuri väsymystä, jolloin itse asiassa saa paljon vähemmän aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Eivät asiat ole aina näin. Esim. minä olen vakavasti sairaan vaimoni omaishoitaja.
Siinä on kuitenkin se ero, että pääset halutessasi omaishoitajuudesta eroon. Vanhemmuus on jo pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
En ole se jolle vastasit, mutta tämä oli hauska kommentti. Että lapseton on niin vapaa velvollisuuksista ettei hänen tarvitse edes syödä? :D
Ja toki äiti-ihminenkin voi jättäytyä työttömäksi halutessaan. Valtio pitää kyllä tuillaan jälkikasvusi hengissä, ei huolta.
Taas tehdään rakettitiedettä hommasta, jonka on haldannut iso osa naisista ammoisista ajoista lähtien.
/12
Pointti: Lapseton on siinä mielessä vapaa velvollisuuksista, että olet vastuussa vain omasta itsestäsi. Toisen ihmisen elämä ei ole vastuullasi. Jos et syö- so what. Jos äiti ei syö, lapsikin kuolisi. Get it?
Lapseton voi olla vastuussa monenkin ihmisen hengestä, esim. lääkärinä/hoitajana/bussikuskina etc. Ehkä vaikea ymmärtää tätä jos ei ole työelämässä.
Ja aika moni äiti on myös lääkäri, hoitaja, bussikuski. Tätä on ehkä lapsettoman vaikea ymmärtää. Kyllä ne äiditkin työelämässä mukana on. Itsensä lisäksi on pakko elättää myös lapsi.
Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.
Alue: Aihe vapaa
Ensi kerralla kun sinulla on oikein kova flunssa ja olet todella väsynyt, tee ajatus leikki: sairastaisitko mieluummin siten, että voit keskittyä rauhassa parantelemaan itseäsi, vai niin että sinulla on vastuullasi iso perhe, jossa on myös pieniä lapsia? Ei tätä oikeasti voi olla niin vaikeaa tajuta.