Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Olen ehkä kummajainen, mutta koen olevani täysin sama ihminen lapsen myötä kuin lapsettomana. Tällä palstalla tuntuu aina olevan äidit vs lapsettomat taistelut menossa. En oikein tiedä kumpaan joukkueeseen kuulun, koska olen äiti mutta häpeän palstan äitejä, mutta osa lapsettomistakin osaa kyllä olla törkeitä puheissaan. Sen voin sanoa, että tiesin tasan tarkkaan miltä tuntuu aito oikea raastava väsymys, paljon jo ennen kuin olin lastani ikinä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Ap täällä.
Tää keskustelu on karannut käsistä.
Perimmäinen syy aloitukseeni oli se, että miksi toisen väsymystä täytyy vähätellä. Se ei ole mikään kilpailu, kuten muutamat kommenteissa totesivat. Miksei voi kohdata ihmistä ihmisenä ja tosiaan vaikka kysyä mistä väsymys johtuu, ilman, että heti yrittää pistää ns. paremmaksi ja jyrää toisen tuntemukset oman väsymyskertomuksensa alle.
En todellakaan halunnut, että ihmiset rupeavat verissäpäin täällä riitelemään ja sättimään toisiaan.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Joko on päätetty kuka on se väsynein äiti ? avaan sen kunniaksi oluen sitten.
Paras oli tuolla joku jolla 4 lasta , ja jokaisen kans valvonut vuoden, ei sekään sitte ekalla kerralla oppinut, toivottavasti vielä viides tulossa että saa kruunun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
jos on krooninen väsymys, niin ei kukaan ole niin hullu että tekee siihen vielä lapsen sekottaan lopllisesti asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
jos on krooninen väsymys, niin ei kukaan ole niin hullu että tekee siihen vielä lapsen sekottaan lopllisesti asiat.
Hyvä, pääsit sanomaan mielipiteesi, mutta sen pointti menee ohi siitä mistä nyt oltiin puhumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Se on tasan yhtä suuri tragedia molemmille. Jos väität jotain muuta, se on vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tämä on taas saman jankkausta eri paketissa. Jälleen. Tästä ei ole kyse, ja tuo nostaa taas perheellisen ylemmäs muita. Perhe on oma valinta ja siinä paketissa tulee kaikenlaista. Tämä ei kuitenkaan tee sen toisen kokemuksesta mitään muuta kuin mitä se on. Nämä ei edelleenkään ole vertailukelpoisia asioita. Kokemukset ovat kokemuksia, jos katsot komedian ja naurat hulvattomasti, mutta ystäväsi ei, niin voiko ystäväsi sanoa sinulle, että elokuva oli sinun mielestä huono, koska hän ei nauranut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä kummajainen, mutta koen olevani täysin sama ihminen lapsen myötä kuin lapsettomana. Tällä palstalla tuntuu aina olevan äidit vs lapsettomat taistelut menossa. En oikein tiedä kumpaan joukkueeseen kuulun, koska olen äiti mutta häpeän palstan äitejä, mutta osa lapsettomistakin osaa kyllä olla törkeitä puheissaan. Sen voin sanoa, että tiesin tasan tarkkaan miltä tuntuu aito oikea raastava väsymys, paljon jo ennen kuin olin lastani ikinä nähnytkään.
Huh on palstalla sentään yksi järkevä äiti, meinasi jo usko loppua.
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Fakta on että et voi tietää miten toinen kokee asian, joten et voi arvottaa muiden kokemuksia. Mitä faktoja sinä esitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.
Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?
Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.
"Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä."
Se jos mikä on julmaa, että vähätellään kun lapsia on paljon. Eikö vähättely muka ole aina yhtä julmaa? Jos on, miksi muotoilit sen noin?
Vähättely on aina julmaa. Mutta jos on esimerkiksi kaksi vastaavista kroonisen väsymysoireyhtymän oireista kärsivää, joista toisella on iso perhe ja toinen on perheetön, niin sanoisin että tilanne on suurempi tragedia sille perheelliselle.
Tai myös toisin päin. Perheestä voi saada voimaa, tukea ja turvaa, mitä perheettömällä ei ole.
Kyllä. Mutta perheettömän on ihan eri asia potea jaksamattomuutta kun on vastuussa vain itsestään. Jos on töissä, kotiin tultuaan voi halutessaan nostaa jalat kattoon eikä pakko ole jaksaa muuta. Ja jos lapset ovat pieniä, ei heidän tehtävänsä voi olla tukea ja turvata vanhempaansa vaan toisin päin. Väsyneen vanhemman syyllisyys asiasta on mittaamaton, kun taas lapsettomalla ei tällaista taakkaa ole. Perheettömyys ei myöskään tarkoita ystävättömyyttä tai sitä ettei olisi muita sukulaisia joilta saa tukea vaikeassa tilanteessa. Faktat ovat faktoja eikä se ole mitään lapsettomien vähättelyä.
Valtaosassa perheitä on kuitenkin kaksi aikuista. Harva vanhempi on siis yksin väsymyksensä tai vastuunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Tää keskustelu on karannut käsistä.
Perimmäinen syy aloitukseeni oli se, että miksi toisen väsymystä täytyy vähätellä. Se ei ole mikään kilpailu, kuten muutamat kommenteissa totesivat. Miksei voi kohdata ihmistä ihmisenä ja tosiaan vaikka kysyä mistä väsymys johtuu, ilman, että heti yrittää pistää ns. paremmaksi ja jyrää toisen tuntemukset oman väsymyskertomuksensa alle.En todellakaan halunnut, että ihmiset rupeavat verissäpäin täällä riitelemään ja sättimään toisiaan.
-Ap
No nimenomaan. Vaikea jotenkin kuvitella, että jos toinen ihminen kertoo olevansa väsynyt syystä x tai y, niin se vastapuoli (aikuinen ihminen haloo) ei kertakaikkiaan kykene olemaan vertailematta omaa väsymystään. Voishan sitä sanoa, että itsekin on ollut väsynyt viime aikoina. Mutta jostain kumman syystä se asia onkin muotoiltava niin, että lytätään toinen osapuoli. Ei kuulosta terveeltä.
Hehe hehhe heh!
Ehehheh ehhe ehe!
Kohta 40 sivua.
Huomenna jos vielä tekee mieli vähän nokitella ja väärinymmärtää toisten viestejä, niin eikun vaan uusilla silmillä hyvien yöunien jälkeen jatkamaan!
Täällähän on oikein marttyyriäitien kokoontumisajot. Mielenkiintoista seurata tosiaan, miten ihmisellä voi ollakin tiukasti katse ainoastaan omassa navassa, vaikka kovasti toisaalta kehutaan kuinka lasten hankinta tekee epäitsekkääksi. Ristiriitaista, taitaakin mennä juuri toisinpäin.
No elämä on valintoja. Viisas valitsee toisin. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Ja kumma kun lapseni kaverit ovat jopa Helsingistä löytäneet kohtuuhintaisen asunnon. Ja jopa Oulussa ja Rovaniemellä voi opiskella. Siellä on varmaan vielä paljon halvempaa. Mutta kiva varmaan olla loppuun palanut ennen kuin on valmistunut. Väsymyskin voi olla ihan oma valinta.