"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."

Vierailija kirjoitti:

Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.

Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.

Fyysistä ja henkistä väsymystä voi olla vaikea erotella. Joskus ei voi edes sanoa, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Lisäksi toiset ovat luonnostaan vahvempia kuin toiset. Eikä pidä unohtaa, että taustalla voi olla jo ennestäänkin joku fyysistä tai psyykkistä sietokykyä heikentävä sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...

Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.

Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:

Lapseton valittaa: "väsyttää"

Vastaan: "samoin"

Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"

Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"

En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.

Se on loukkaavaa sen takia, että keskustelukumppanillasi voi olla taustalla myös jotakin paljon väsyttävämpää kuin lapset. Hänellä voi olla vakava sairaus, vaativampi työ kuin sinulla jne.. Hänen kuormansa saattaa olla siis paljon raskaampi kuin sinun vaikka hänellä ei edes ole lapsia.

Raskas kuorma on asia, jonka miellän kyllä vähän eriksi kuin väsymys. Voi olla myös yhtä aikaa todella väsynyt ja onnellinen. Raskas kuorma on enemmän henkistä lastia, vaikka siitä voi toki seurata myös unettomuutta, masennusta jne.

Etköhän tiedä mitä tuolla tarkoitettiin, melkein jo sen sanoitkin, mutta et sitten kuitenkaan. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...

Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.

Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:

Lapseton valittaa: "väsyttää"

Vastaan: "samoin"

Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"

Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"

En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.

Se on loukkaavaa sen takia, että keskustelukumppanillasi voi olla taustalla myös jotakin paljon väsyttävämpää kuin lapset. Hänellä voi olla vakava sairaus, vaativampi työ kuin sinulla jne.. Hänen kuormansa saattaa olla siis paljon raskaampi kuin sinun vaikka hänellä ei edes ole lapsia.

Raskas kuorma on asia, jonka miellän kyllä vähän eriksi kuin väsymys. Voi olla myös yhtä aikaa todella väsynyt ja onnellinen. Raskas kuorma on enemmän henkistä lastia, vaikka siitä voi toki seurata myös unettomuutta, masennusta jne.

Etköhän tiedä mitä tuolla tarkoitettiin, melkein jo sen sanoitkin, mutta et sitten kuitenkaan. Eri

Hmm, en oikeastaan. Ihminen voi olla sairas, hänellä voi olla suuria inhimillisiä tragedioita jnejne. Mutta voi silti olla, ettei hän sinänsä ole väsynyt, jos kuitenkin saa nukuttua jne. Ja toisaalta voi olla huoleton ja onnellinen ihminen, joka kuitenkin nukkuu huonosti ja on siksi väsynyt.

Eli ei vaikeuksista elämässä aina seuraa väsymys, eikä onnellinen elämä poista väsymystä. Henkinen vireys paikkaa jonkin aikaa mutta ei loputtomiin sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa. Lisäksi vauvojen äideiltä ei vaadita päivisin mitään keskittymistä tai paneutumista vaativaa toisin kuin työssäkäyviltä.. on pikkuisen eri asia makoilla ja touhuilla väsyneenä vauvan kanssa kotona kuin keskittyä vaativiin ja skarppiutta vaativiin työtehtäviin. Ärsyttää aina, kun tutut äidit valittavat vähäisistä yöunistaan ja kestoväsymyksestään..

Hahhah. Täällä vauva on jo lähes kolme ja edelleen heräilee parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Töistäkin olen jo saanut nauttia 1,5 vuotta. Ja voin kertoa, työpaikalla olo ei ole puoliksikaan niin uuvuttavaa kuin se yöheräily, vaikka vaativaa asiantuntijatyötä teenkin ja joudun koko ajan olemaan skarppina ihmisten kanssa.

Kolmevuotias ei ole enää vauva.

Jospa väitän näin: Et tiedä mitä todellinen väsymys on, jos et ole sairastanut masennusta. Valvomisesta johtuva unenpuute ei ole väsymystä nähnytkään.

Mitäs äitylit tuumaatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.

Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.

Jos sinä et koe syöpää minään, se ei poista että joku muu kokee. Ihan sama mitä teillä on, vaikka olisitte kuolleita, se ei oikeuta toisten kokemuksien mitätöintiin. Lopetetaanko tämä tähän?

Ensinnäkin, koen sen kyllä minään. Missä on lukutaitosi?

Toiseksi, kirjoitinko että tämä pätee kaikkiin? Vai kirjoitinko kuitenkin, että "... mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin"? Lukutaito...

Kirjoitin oman havaintoni siihen, kun täällä tunnutaan nyt nostavan syöpä jotenkin isoimmaksi mahdolliseksi väsymyksen aiheeksi. Että ei se tosiaan välttämättä sitä ole.

Oma lukutaitosi on hukassa kun "tunnut" nyt "kokevan" että täällä joku on sanonut että syöpä on isoin mahdollinen väsymyksen aihe.

Itse en ole sellaista huomannut?

Täällä on yritetty selittää, että subjektiivinen kokemus on väsymys ja sillä ei ole väliä mistä se johtuu.

Joku käski kokeilla nukkea imettämällä ja tälle vaippaa vaihtamalla toisia ymmärtämään että äiteys väsyttää eniten, mutta puhui siinä itsensä pussiin.

No varsin monta kommenttia täällä on, joissa todetaan syövän olevan huomattavasti väsyttävämpää kuin lapsi tai vauva. Ihan lukemalla löytyy. Vaikka syöpäsairas voi oikeasti olla ihan hyvässä kunnossa fyysisesti tai sitten ei. Eli jos ei voi yleistää lasten kautta tulevan oikean väsymyksen, ei voi kyllä yleistää sitä syövästäkään. Sitä minä haen tässä nyt.

Ei, vaan tuolla oli nimenomaan vastattu, että jokaisen syöpäkokemus on yksilöllinen. Joku pysyy toimintakykyisempänä kuin toiset. Siitä ei voi kuitenkaan yleistää, että perusterveiden lasten hoitaminen on huomattavasti rankempaa kuin syöpä. Ehkä jollekin on ollut, mutta ei voi yleistää syövän olevan helppoa lastenhoitoon verrattuna.

Uskallatteko sanoa että äiti joka ei ole yhtäkään yötä nukkunut kunnolla valvottavan vauvan takia tietäisi mitä väsymys on? Jos tähän lisää vielä sen että tämä kyseinen äiti-ihminen sietää valvomista huonosti eikä saa apua mistään eikä tukiverkkoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Uskallatteko sanoa että äiti joka ei ole yhtäkään yötä nukkunut kunnolla valvottavan vauvan takia tietäisi mitä väsymys on? Jos tähän lisää vielä sen että tämä kyseinen äiti-ihminen sietää valvomista huonosti eikä saa apua mistään eikä tukiverkkoa ole.

Kun kyse ei ole tästä. Tiedätkö mikä tässä on pointti? Ole hyvä ja vastaa.

Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.

Lapsia ei ole pakko tehdä, että äiti-ihmiset voisivat lopettaa sen vikinän

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.

Tuokaan ei oikeuta vähättelemään muita. Taas sinä nostat äitiyden muiden yläpuolelle! "Se on julmaa jos mikä" se on ihan yhtä julmaa muillekkin jos joku mitätöi kokemuksia. Kuonka vaikeaa tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Uskallatteko sanoa että äiti joka ei ole yhtäkään yötä nukkunut kunnolla valvottavan vauvan takia tietäisi mitä väsymys on? Jos tähän lisää vielä sen että tämä kyseinen äiti-ihminen sietää valvomista huonosti eikä saa apua mistään eikä tukiverkkoa ole.

En sano, koska siihen ei ole pienintäkään syytä. Kyseinen äiti on aivan takuuvarmasti väsynyt, en usko että kukaan kiistää sitä. Se ongelma, mistä tässä on jo yli 700 viestiä väännetty on se, että joidenkin äitien mielestä mikään muu ei voi väsyttää niin pahasti kuin lasten takia valvominen. Jotkut valopäät jopa väittävät otsikon tapaan ettei todellisesta väsymyksestä tiedä mitään, jos ei ole lapsia.

No siis ymmärrän että on aika hyökkäävä tyyli sanoa "ettet tiedä väsymyksestä mitään" mutta miksi ylipäänsä jonkun yksittäisen tyypin sanomisesta pitää ottaa noin nokkiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...

Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.

Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:

Lapseton valittaa: "väsyttää"

Vastaan: "samoin"

Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"

Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"

En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.

Se on loukkaavaa sen takia, että keskustelukumppanillasi voi olla taustalla myös jotakin paljon väsyttävämpää kuin lapset. Hänellä voi olla vakava sairaus, vaativampi työ kuin sinulla jne.. Hänen kuormansa saattaa olla siis paljon raskaampi kuin sinun vaikka hänellä ei edes ole lapsia.

Äh.. kun siinä nimenomaan ei ole kyse siitä ultimaattisesta väsymyksen määrästä. Kun sitä tosiaan ei voi vertailla. Ihan ihmisen kokemuksesta riippuu. Toiset on väsyneitä syystä x ja toiset ei ollenkaan samasta syystä, ja jotkut väsyy kun on x ja y, jne. Tuossa kommentila yritän vain ns keventää tunnelmaa, että se väsynyt vastapuoli voisi vaikka huokaista helpotuksesta että "huh, no sanopa muuta" ja sitten sille tulisi toivottavasti vähän parempi fiilis väsymyksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.

Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?

Jokainen puhukoon omasta puolestaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, sitä vähättelyä voi kohdata siinäkin tilanteessa, että on todella ison perheen äiti JA kärsii aloitusviestissä kuvatun kaltaisesta kroonisesta väsymyksestä. Voin kertoa, että se on julmaa, jos mikä.

Kroonisen väsymyksen vähättely on julmaa vasta sitten, kun on todella ison perheen äiti? Yhden lapsen äidin tai peräti kokonaan lapsettoman kroonisen väsymyksen vähättely ei ole julmaa?

Kuka niin väitti? Taisi mennä pointti vähän ohi.

Vierailija kirjoitti:

Uskallatteko sanoa että äiti joka ei ole yhtäkään yötä nukkunut kunnolla valvottavan vauvan takia tietäisi mitä väsymys on? Jos tähän lisää vielä sen että tämä kyseinen äiti-ihminen sietää valvomista huonosti eikä saa apua mistään eikä tukiverkkoa ole.

Voisitko kertoa nyt mikä tämän keskustelun pointti on? Samasta vastauksesta voit päätellä vastauksen tuohon omaan kysymykseesikin. Odotan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.

Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.

Sehän ei ole lapsettomien syy jos sinä olet tunnevammainen etkä kykene kunnolla ja syvästi rakastamaan nuin omia jälkeläisiä.. Maailman naurettavin idioottisin väite

Ihan oikeasti vänkääjä-äidit, jos ette tätä ymmärrä, niin vähän huolettaa niiden lastenkin puolesta. Tämä on ihan perus asia, toisia tai heidän kokemuksiaan ei mitätöidä, eikä väsymys, kärsimys ole kilpailtavissa tai vertailtavissa oleva asia, se on subjektiivinen kokemus. Teidän kokemat asiat ovat yhtä tosia kuin minun, vaikka teillä olisi sata lasta ja viisi syöpää, minun kokemus ei muutu siitä mihinkään. Olisikin erikoista että jos minua väsyttää, niin kun joku vain mainitsee olevansa äiti, minua ei enää väsyttäisi.