Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Lapsena en pitänyt Janssoninkiusauksesta. Maistui oksennukselta mielestäni. Pahin ruoka koulussa verilettujen lisäksi.

"Lihapiirakka", jossa ei näyttänyt lihaa olevan, vaan runsaasti riisiä ja luultavasti jonkin verran jotakin sientä, joka on minulla kiellettyjen listalla. Onneksi pala oli niin pieni, että murustelemalla sain sen joten kuten mukellettua alas. Muut tarjoilut olivat vielä hirveämpiä, siis minun makuuni. Esim. voileipäkakku, jossa graavilohta sekä koristelussa että sisällä. Ei kiitos minulle. Mutakakku. Suklaata ei minulle, saan siitä nykyään vatsanväänteitä. Olin onneksi tankannut jo kotoa lähtiessä, eli en "kuollut" nälkään, mutta kyllä kotona ruoka maistui!

Siemenneste.

Tykkään kovasti cous cous / kus kus vai mikä se on suomeksi. Taitaa olla rouhittua vehnää joka sitten keitetään. Yksissä juhlissa oli couscous-pohjaista salaattia mitä mätin lautaselleni ison läjän. En tiedä millä se oli maustettu mutta se haisi aivan desinfiointiaineelle tai kloriitille. Huomasin hajun vasta kun istuin pöydässä lautanen nenäni alla. Ja makukin oli yhtä paha kuin haju. Aivan järkyttävää. Pakko oli kohteliaisuudesta syödä suurin osa. Suussa oli niin paha maku että sitä ei poistanut mikään muu lautasella ollut ruoka. Todella etovaa.

Pesuaineen maku/haju voisi viitata korianteriin.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksekseni paljon mainostettu avokado piti järsiä kyläpaikassa irvistellen vaikka olen kasvissyöjä, en ymmärrä sen hehkutusta, ei ollut edes makeaa muiden hedelmien tapaan :D

Avokado sellaisenaan on aika mautonta pehmeää mössöä. Itse laitan lorauksen sitruunamehua ja ripauksen suolaa päälle. Nam.

Kummityttöni äiti paistaa joka ikiseen juhlaan tonnikalapiirakkaa ja kinkkupiirakkaa. Tykkäisin muuten, mutta ne ovat aina ihan raakoja. Täytyy sitten vain syödä munkkia, joka on ostettu sentään kypsänä leipomosta.

Jonkun sortin ananas-rahkatorttu kaverin luona ala kouluikäisenä. Oli ihan kaameaa. Ehkä vika oli siinä, että torttu ei ollut riittävän makeaa, en tiedä. Meinasin oikeasti oksentaa siihen pöytään.

Siitä jäi monen vuoden inho ananasta ja rahkaa kohtaan. Myöhemmin olen molempia pystynyt syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PIIMÄVELLI! Kristus auta! Yhden mummelin luona, esiteininä. Äiti istui vastapäätä ja todisti kärsimystäni ja vedin sitä imelää lipotinta kaksi lautasellista ja sanoin kiitos, koska tiesin että muunlaisesta käytöksestä olisi tullut  tupenrapinat kotona. No, kun oltiin päästy pois, äiti toverillisesti kehui minua ja sanoi ettei myöskään itse ole koskaan maistanut mitään niin hirveää.

Herrajumala, piti ihan googlaata, että mikä ihmeen herkku tämä on. Wikipediasta:

"Piimävelli on pohjalainen jälkiruoka, jota syötiin Suomessa varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla. Vielä 1960-luvulla se oli myös kouluruokaa Etelä-Pohjanmaalla. Velliä syödään joko klimppien tai leipäjuuston kanssa. Riisiä ja makaronia keitetään suolavedessä. Sekaan kaadetaan hitaasti kuumentaen piimää, johon on lisätty vähän vehnäjauhoja. Keitto maustetaan siirapilla, sokerilla ja suolalla. (Klimpit valmistetaan sekoittamalla maitoa ja rusinoita vehnäjauhoihin ja ottamalla syntyneestä taikinasta lusikan kokoisia paloja eli niin sanottuja ”klimppejä”. Kun klimpit ovat kypsiä, ne kelluvat pinnalla). Lopuksi keitokseen lisätään runsaasti leipäjuustoa, jonka pehmennyttyä piimävelli on valmis."

Hyi helv....!!!

Vierailija kirjoitti:

Liivatteella hyydytettyä tuorejuustokakkua, jossa liivate ei ollut kunnolla liuennut. Eli sellaisia ällöttäviä limaklöntin näköisiä ja tuntuisia liivatelöllöjä oli tuorejuusto-kerman seassa. Nam!

En oikeasti tajua miten tuossa voi epäonnistua, jos noudattaa ohjetta tarkasti?! Ja tällaiseen törmännyt jopa kahdesti. Toisella kerralla (eri tekijä) jätin suosiolla klöntit laitaselle, ei vaan pystynyt.

Voin kertoa miten siinä voi epäonnistua jopa ammatti-ihminenkin. Jos siinä massassa on ollut jotain sellaista mikä juoksettaa sitä, esim nyt vaikka ananas tai vastaava happoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PIIMÄVELLI! Kristus auta! Yhden mummelin luona, esiteininä. Äiti istui vastapäätä ja todisti kärsimystäni ja vedin sitä imelää lipotinta kaksi lautasellista ja sanoin kiitos, koska tiesin että muunlaisesta käytöksestä olisi tullut  tupenrapinat kotona. No, kun oltiin päästy pois, äiti toverillisesti kehui minua ja sanoi ettei myöskään itse ole koskaan maistanut mitään niin hirveää.

Herrajumala, piti ihan googlaata, että mikä ihmeen herkku tämä on. Wikipediasta:

"Piimävelli on pohjalainen jälkiruoka, jota syötiin Suomessa varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla. Vielä 1960-luvulla se oli myös kouluruokaa Etelä-Pohjanmaalla. Velliä syödään joko klimppien tai leipäjuuston kanssa. Riisiä ja makaronia keitetään suolavedessä. Sekaan kaadetaan hitaasti kuumentaen piimää, johon on lisätty vähän vehnäjauhoja. Keitto maustetaan siirapilla, sokerilla ja suolalla. (Klimpit valmistetaan sekoittamalla maitoa ja rusinoita vehnäjauhoihin ja ottamalla syntyneestä taikinasta lusikan kokoisia paloja eli niin sanottuja ”klimppejä”. Kun klimpit ovat kypsiä, ne kelluvat pinnalla). Lopuksi keitokseen lisätään runsaasti leipäjuustoa, jonka pehmennyttyä piimävelli on valmis."

Luojan kiitos mun pohjalainen äitini, tai mummokaan, ei kiduttanut mua tekemällä tätä 😱

Kauan sitten asiakkaiden kutsumana Taiwanissa kirkasta haaleaa keittoa jossa kellui (muistaakseni vaaleaa) limaista möykkyä. Kyseessä oli joku paikallinen tärkeä ruoka. Luulin sitä vihannekseksi ja sain jotenkin alas mutta laatta tuli kurkkuun kun kuulin että se oli merielävä (muistaakseni merimakkara). Viisi taiwanilaista katsoi ja minä hymyilin syödessäni

Länsi-Afrikkalaisessa slummissa söin peltisestä pesuvadista riisipohjaista ruokaa. Kaikki istuimme sen pesuvadin ympärillä ja söimme oikealla kädellä. Ruoka oli pääasiassa siis riisiä. Keskellä oli maapähkinäpohjaista kastiketta, jonka seassa oli kalansilmiä. Niitä silmiä oli vaikea huomata ruskeasta kastikkeesta. Ei niinkään se makuyhdistelmä, mutta se kalansilmien poksahtelu hampaissa vaan jotenkin tökki. Tulisuuskaan ei haitannut, kasvatan ja syön  itse mm. Nagaa ja Jologiaa, mutta jollekin olisi ollut varmaan ylitsepääsemätön paikka. Lisämausteen ruokailutilanteeseen toi myös se, että ruokailimme pihalla, kuoppavessoista kantautui melkoiset sulotuoksut sieraimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpaisti,lihakeitto yms. Missä nitjakeläski lihaa.

Uunilohi jossa ruotoja.

Miksi alapeukut? Te tarjoatte tätä vieraille?

Itse en ikinä kehtaisi, jos ei viitsi sen vertaa nähdä vaivaa ruuanlaittoon ettei lautaselle päädy perkuujätettä, niin keittäkööt kaurapuuron ja tarjotkoon sitä.

Ei tarvitsisi ensin nyplätä sitä ruokaa lautasella ja kaivella pois osat mitä ei voi syödä, tällä aikaa ruoka jäähtyy. Sitten kun pääsee vihdoin syömään tätä jäähtynyttä ruokaa, saa joka suupalalla jännittää mitä tarttuu kurkkuun. Lopuksi kaivellaan paskat hampaiden välistä.

Ja sitten nätisti kiitetään hyvästä ruuasta.

Varmaan sitä alapeukutetaan, että olet raukka saanut surkeaa karjalanpaistia ja lihakeittoa ja vielä ruodollista kalaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt hirveintä,  mutta: esikoista odottaessa eksyin miehen kanssa Rovanimelle ja siihen Lordin omistamaan ravintolaan. Otin hampurilaisen ja pihvi olikin ihan punainen, hirvitti vähän vauvan takia mutta söin kun oli maksettu. Ja oli nälkä. Hyvää se kyllä oli !

Miksi ihmeessä et lähettänyt annosta takaisin ja pyytänyt että paistaisivat pihviä lisää?? Ihan normaali juttu, ei tarvitse hävetä jos haluaa pihvistään kypsemmän.

Tämä aikanaan kun opiskelin Kaustisella. Tuon seudun perinneruokaa on leipäjuustokeitto. Sitä kerran tarjottiin koulussa eikä meinannut mennä alas. Paikallinen opiskelijakaveri vaan vieressä, että jätä vaan syömättä jos et pidä. Leipäjuusto sinällään menee kyllä. 

Limuista kunnon irvistyksen sai aikaan Muumi-lakitsilimu. Tuommoista oli hetken aikaa joskus markkinoilla, mutta hävisi nopeasti kun ei yleisestikään ollut oikein pidettyä. 

Homeisen ruisleivän. Olin ensimmäistä kertaa kylässä nykyisessä anoppilassani. Vieraskoreuttani en kehdannut sanoa, että leipä oli homeessa. Sitten vaan toivoin ja rukoilin, että vatsa kestää :D

Vierailija kirjoitti:

Homeisen ruisleivän. Olin ensimmäistä kertaa kylässä nykyisessä anoppilassani. Vieraskoreuttani en kehdannut sanoa, että leipä oli homeessa. Sitten vaan toivoin ja rukoilin, että vatsa kestää :D

Lisään tähän vielä, että olin 15-vuotias. Nykyään kyllä homeesta kehtaisin sanoa, vaikka olisinkin ekaa kertaa kylässä.

Kahvia ilman sokeria. Olen tottunut käyttämään kahvissa sokeria ja meinasin oksentaa, kun ei sitä ollutkaan. Join kuitenkin kahvin loppuun, santsia en ottanu.

Eräs vegepihvi. Ja olen monia vegepihvejä syönyt, jotka ovat maistuneet todella hyviltä, mutta en todellakaan tiedä mistä ihmeestä tämä kauhea sen kertainen vege hampurilaisen pihvi oli tehty. Kun haukkasin niin kokemus oli kuin mulla olisi ollut sahanpurua suussa. Ihan kauhean pahaa pihviä kyllä oli.